Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eevi Teittisen synnytystoivekirje. WTF?
04.11.2021 |
Mulla on kolme lasta. Mikä on synnytystoivekirje? En ole moisesta koskaan edes kuullut.
"Supistukset tihenivät ja Teittinen siirrettiin synnytyssaliin. Teittinen kertoo tässä kohtaa antaneensa synnytystoivekirjeensä ja päässeensä vesialtaaseen."
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/c3d64b4d-9056-444b-aae3-9d49c3…
Kommentit (254)
Meidän sairaalassa piti täyttää lomake, jossa kysyttiin lapsen nimeä, kivunlievitystoiveita jne. Esikoisen kohdalla en laittanut mitään toiveita. Ajattelin, että kyllä ne kätilöt sitten kertovat vaihtoehdoista. Virhe. En meinannut saada millään mitään kivunlievitystä. Sattui aluksi tosi huono kätilö, joka sanoi, ettei kivunlievitystä saa. Pamautti oven kiinni ja katosi seuraavaksi 8 tunniksi johonkin.
Nyt olen menossa synnyttämään kolmatta ja toivelista on pitkä. Ensinnäkin mun pitää ponnistaa jakkaralla. Makuuasennossa vauvat ei tuu mulla ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?
Tämän haluaisin myös tietää. Minä en normaalisti valita kivuista juuri niin mitenkään, mutta synnytyksessä oksitosinimäärää lisättiin vähän väliä enemän ja enemmän. Olin siis 6cm auki 32h supistusten alettua. Ja en olisi ollut tuotakaan määrää auki ilman oksitosiinia.
Päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt. Kun mua valmisteltiin leikkaussaliin niin sain jonkun oksitosiinin vaikutuksia estävän lääkkeen suoneen vielä, mutta ihmettelivät vielä leikkaussalissa kun leikkauspöydälle siirtyessäni sain kaksi isoa musertavaa supistusta.
Minulle myös huudettiin kahdesti, että turpa kiinni, koska huusin kuin teurastettava supistusten aikana. Siis huusin lujemmin kuin TV- sarjoissa esitetyissä synnytyksissä. Yritin todella hengitellä ja siirtää kipua siten pois, mutta ei auttanut! Minä, joka normaalisti on hiljaa kun lyö vahingossa varpaansa lipaston kulmaan.
Tahtoisin kovasti tietää, että voiko runsas synteettisen oksitosiinin käyttö voimistaa kipuja luonnottoman suuriksi?Todellakin voi, ei niihin käynnistyksen supistuksiin mikään hengittely auta.
Omat, luonnolliset supistukset on ihan eri juttu.
Itse pelkäsin käynnistykseen joutumisessa nimenomaan niitä keinotekoisia, kipeitä supistuksia ja huokaisin helpotuksesta kun synnytys lähti itsestään käyntiin ja supistukset alkoivat päivää ennen suunniteltua käynnistystä.Järkyttävää, että on huudettu noin. Siis aivan käsittämätöntä.
Itsehän hän ensin karjui kuin viitapiru. Siitä ei edes ole mitään hyötyä, se suuntaa voimat vain väärään paikkaan.
Jos synnyttäessä ei ole kunnolla tajuissaan, niin ei siinä tiedä äänteleekö vai ei. Hirveän rumasti sinä toisia nimittelet, saisit hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätettäviin asioihin kuuluu myös se, milloin vauva kylvetetään. Vauvalla on syntyessään vahapeite, joka suojaa mikrobeilta. Sitä ei ole järkevää kiiruhtaa hankaamaan pois. Ottaen vielä huomioon, että vastasyntyneen paikka on rinnalla, ei hanan alla tai ammeessa!
En kyllä itse tehnyt mitään tuollaisia päätöksiä. Tuo toivelista on kyllä ihan vaan synnytykseen tarkoitettu. Ja Suomessahan ei todellakaan kylvetetä vastasyntyneitä, vaan nostetaan saman tien syliin pienen kuivauksen jälkeen. Nykyään sairaalassa ei edes opeteta kylpemistä (eikä sitä missään vaiheessa tehdä), vaan neuvolan kotikäynnillä tai ensimmäisellä käynnillä käydään kylpemisasiat läpi.
Vastasyntyneen käsittely on osa synnytystapahtumaa, tai sen pitäisi olla.
Minun vauvani pestiin hanan alla. Nostettiin ensin rinnalle, mutta sitten pestiin, ennen kuin poistuin salista. Synnytin Suomessa kn. 10 vuotta sitten.
Suomessa asiat on todella hyvällä mallilla, kun vertaa vaikkapa johonkin Britanniaan.
Pestiin, mutta kylvettäminen on eri juttu sitten. Eihän vastasyntynyttä suositella kylvetettävän edes kotona aluksi? Kun on se napatynkäkin siinä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?
Minun nuoremman lapsen synnytystä yritettiin käynnistää moneen kertaan. Viimeisin yritys oli oksitosiinilla. Vaikka sain sitä maksimimäärän, ei supistuksia silti tullut ollenkaan. Raskaus oli siinä vaiheessa lähes kaksi viikkoa yliaikainen. Sektioksi meni.
44-viikkoinen raskaus? Kuinka paljon lapsi (tai lapset) painoi?
No korjaan sitten: raskaus oli kestänyt lähes kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Lääkärin mukaan lapsi oli selkeästi yliaikainen. Kelpaako tämä vai nillitätkö lisää?
Yritin olla kohtelias ja ottaa sanasi todesta. On mahdollista, että raskaus olisi yliaikainen, mutta Suomessa sitä ei ole pitkään aikaan sallittu.
Laskettu aika on pelkkä todennäköisyys, ja eri asia, kuin normaalin raskauden kesto. Raskaus on NORMAALI 42+0 asti, ellei toisin todeta. Näin ollen, raskautta voi kutsua yliaikaiseksi, kun se on 42+1 tai sitä enemmän.
Joko muistat sanan väärin, tai lääkärisi teki törkeän virheen.
Muistan aivan oikein eikä lääkäri tehnyt mitään virhettä. Lapsi oli selkeästi yliaikainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?
Tämän haluaisin myös tietää. Minä en normaalisti valita kivuista juuri niin mitenkään, mutta synnytyksessä oksitosinimäärää lisättiin vähän väliä enemän ja enemmän. Olin siis 6cm auki 32h supistusten alettua. Ja en olisi ollut tuotakaan määrää auki ilman oksitosiinia.
Päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt. Kun mua valmisteltiin leikkaussaliin niin sain jonkun oksitosiinin vaikutuksia estävän lääkkeen suoneen vielä, mutta ihmettelivät vielä leikkaussalissa kun leikkauspöydälle siirtyessäni sain kaksi isoa musertavaa supistusta.
Minulle myös huudettiin kahdesti, että turpa kiinni, koska huusin kuin teurastettava supistusten aikana. Siis huusin lujemmin kuin TV- sarjoissa esitetyissä synnytyksissä. Yritin todella hengitellä ja siirtää kipua siten pois, mutta ei auttanut! Minä, joka normaalisti on hiljaa kun lyö vahingossa varpaansa lipaston kulmaan.
Tahtoisin kovasti tietää, että voiko runsas synteettisen oksitosiinin käyttö voimistaa kipuja luonnottoman suuriksi?Todellakin voi, ei niihin käynnistyksen supistuksiin mikään hengittely auta.
Omat, luonnolliset supistukset on ihan eri juttu.
Itse pelkäsin käynnistykseen joutumisessa nimenomaan niitä keinotekoisia, kipeitä supistuksia ja huokaisin helpotuksesta kun synnytys lähti itsestään käyntiin ja supistukset alkoivat päivää ennen suunniteltua käynnistystä.Järkyttävää, että on huudettu noin. Siis aivan käsittämätöntä.
Itsehän hän ensin karjui kuin viitapiru. Siitä ei edes ole mitään hyötyä, se suuntaa voimat vain väärään paikkaan.
Ei oo hyötyä ei, mutta minkä sille tekee jos se huuto tulee väkisin vaikka sitä yrittäisi kuinka pidätellä? Helppo se on sanoa miten tulee toimia, mutta mitä sitten jos kehon toiminnot ei anna mitenkään tehdä asioita ohjeen mukaan? Äläkä väitä, että "ei se kipu niin kovaa ole, että täytyisi väkisin huutaa". Kipukokemus on yksilöllinen ja synteettisen oksitosiinin kanssa luonnollisuus siitä on kaukana. Olisi edes oman elimistön tuottamat oksitosiinit, niin se kivusta huutaminen olisi edes jotenkin hanskassa, mutta ei. Oksitosiinilla tuotettu kipu on luonnotonta ja suhteettoman suurta vrt. ilman käynnistystä luonnollisesti synnyttäneillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätettäviin asioihin kuuluu myös se, milloin vauva kylvetetään. Vauvalla on syntyessään vahapeite, joka suojaa mikrobeilta. Sitä ei ole järkevää kiiruhtaa hankaamaan pois. Ottaen vielä huomioon, että vastasyntyneen paikka on rinnalla, ei hanan alla tai ammeessa!
En kyllä itse tehnyt mitään tuollaisia päätöksiä. Tuo toivelista on kyllä ihan vaan synnytykseen tarkoitettu. Ja Suomessahan ei todellakaan kylvetetä vastasyntyneitä, vaan nostetaan saman tien syliin pienen kuivauksen jälkeen. Nykyään sairaalassa ei edes opeteta kylpemistä (eikä sitä missään vaiheessa tehdä), vaan neuvolan kotikäynnillä tai ensimmäisellä käynnillä käydään kylpemisasiat läpi.
Vastasyntyneen käsittely on osa synnytystapahtumaa, tai sen pitäisi olla.
Minun vauvani pestiin hanan alla. Nostettiin ensin rinnalle, mutta sitten pestiin, ennen kuin poistuin salista. Synnytin Suomessa kn. 10 vuotta sitten.
Suomessa asiat on todella hyvällä mallilla, kun vertaa vaikkapa johonkin Britanniaan.
Pestiin, mutta kylvettäminen on eri juttu sitten. Eihän vastasyntynyttä suositella kylvetettävän edes kotona aluksi? Kun on se napatynkäkin siinä vielä.
Olen eri, mutta varmaan eroja myös synnytyssairaaloiden välillä. Mulla molemmat lapset on pesty synnytyksen jälkeen (2013 ja 2016). Ja vuonna 2013 mulle kätilö/hoitaja kädestä pitäen opetti sairaalassa kylvettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joissakin maissa rutiini on myös antibiootti silmiin, sekä K-injektio. Asioita, jotka voi kieltää, muuten ne hoidetaan rutiininomaisesti.
K-vitamiiniruiske on hyvä sillä se estää verenvuotoja lapsella. Se annetaan lapselle myös Suomessa muistaakseni.
joissain maissa jatketaan sitä K-vitamiinia myös suun kautta vauvalle jonkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kyllä kätilö tiuskas ponnistaessani että älä huuda. Loukkaanuin kyllä siitä, enkä huutanut sitten seuraavalla ponnistuksrlla. olin tosin huutanut sitten jo 5h supistuksissa enkä ollut sellanen hiljainen epiduraalikäyttelijä vaan ilokaasulla mentiin. 😀 Ymmärrän kyllä nyt että ei oo kiva jos huutaa korvaan kun kätilö piti jo jalasta kun olin puoli-istuvassa asennossa ponnistamassa.
Ja kun se huutaminen vie turhaan sinun voimia. On myös mahdollista että et ole kuunnellut niitä kätilön ohjeita keskittää ne voimat työntöön eikä huutamiseen ja sanoi sitten liian tiukasti josta loukkaannuit
Olitko paikalla? Minä olin. dissaa vielä enemmän. Kätilö tiuskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?
Tämän haluaisin myös tietää. Minä en normaalisti valita kivuista juuri niin mitenkään, mutta synnytyksessä oksitosinimäärää lisättiin vähän väliä enemän ja enemmän. Olin siis 6cm auki 32h supistusten alettua. Ja en olisi ollut tuotakaan määrää auki ilman oksitosiinia.
Päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt. Kun mua valmisteltiin leikkaussaliin niin sain jonkun oksitosiinin vaikutuksia estävän lääkkeen suoneen vielä, mutta ihmettelivät vielä leikkaussalissa kun leikkauspöydälle siirtyessäni sain kaksi isoa musertavaa supistusta.
Minulle myös huudettiin kahdesti, että turpa kiinni, koska huusin kuin teurastettava supistusten aikana. Siis huusin lujemmin kuin TV- sarjoissa esitetyissä synnytyksissä. Yritin todella hengitellä ja siirtää kipua siten pois, mutta ei auttanut! Minä, joka normaalisti on hiljaa kun lyö vahingossa varpaansa lipaston kulmaan.
Tahtoisin kovasti tietää, että voiko runsas synteettisen oksitosiinin käyttö voimistaa kipuja luonnottoman suuriksi?Todellakin voi, ei niihin käynnistyksen supistuksiin mikään hengittely auta.
Omat, luonnolliset supistukset on ihan eri juttu.
Itse pelkäsin käynnistykseen joutumisessa nimenomaan niitä keinotekoisia, kipeitä supistuksia ja huokaisin helpotuksesta kun synnytys lähti itsestään käyntiin ja supistukset alkoivat päivää ennen suunniteltua käynnistystä.Järkyttävää, että on huudettu noin. Siis aivan käsittämätöntä.
Itsehän hän ensin karjui kuin viitapiru. Siitä ei edes ole mitään hyötyä, se suuntaa voimat vain väärään paikkaan.
Olet ällöttävän kylmä.
Minä en ole kokenut oksitosiinitippasupistuksia, mutta vierestä olen nähnyt ja kyllä se kipu on kamalaa katsottavaa vierestäkin.
Ihmettelen, millaisella ihmisellä ei tule empatiaa siinä kohtaa, vaan huutaa ”turpa kiinni” tai puhuu kylmästi kuten sinä.
Menin molempiin synnytyksiin kevyillä toiveilla, ensimmäisellä kertaa toivoin, että liikkua mahdollisimman paljon, toisella, ettei sairaalassa tarvitsisi olla pitkään.
No, ensimmäisessä lähes koko synnytyksen ajan oli piuhat vauvan sykkeen seurantaan ja liikkuminen hankalaa. Toisessa meni lapsivedet, mutta synnytys ei käynnistynyt ja vauva oli vähän alle kolme kiloa eli jouduin olemaan sekä ennen että jälkeen synnytyksen naikkarilla seurannassa.
Tärkein toteutui, mukaan lähti molemmilla kertaa ihana, terve vauva ja omakin terveys palasi vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli näitä kirjeenkirjoittajia ainakin jo vuonna 1991, kun minä synnytin kaksoset. Minä en kirjoittanut, kun se tuntui varsin typerältä. Osaanhan minä suuni avata. Ja jos en siihen kykene, olen ilmeisesti taju kankaalla ja silloin en ole varsinaisesti ehdolla menemään vesialtaisiin enkä säkkituoleihin.
Kyse on enemmänkin siitä, että se kätilön aika on kortilla niin turha sitä on käyttää jutteluun asioista, jotka voit kirjata valmiiksi ja siten nopeuttaa hoitotyötä ja antaa itsellesi enemmän aikaa keskittyä olennaisiin asioihin.
Synnytystä ei nopeuteta kirjeellä. Kyllä siellä ehtii sanomaan että ei, en halua tuota tai että nyt haluaisin kivunlievitystä tai että nyt haluan kävellä.
Joka tapauksessa synnytyksen kulkua ei voi etukäteen tietää. Minusta oli järkevämpää vain edetä sen mukaan, millainen tilanne on. Miten eri kivunlievityksistä tai asennoista voisi edes etukäteen tietää, mikä olisi omassa tilanteessa paras - varsinkaan ensikertalainen? Eikö voi mennä ja katsoa, miltä tuntuu ja mikä siellä ollessa kiinnostaa?
En minä kirjeitä vastusta, mutta ymmärtäkää nyt sekin, ettei toivomuslistojen kirjoittelu kaikkia kiinnosta. Ei se tee yhtään huonommaksi tai asiaan perehtymättömäksi tai välinpitämättömäksi synnyttäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?
Tämän haluaisin myös tietää. Minä en normaalisti valita kivuista juuri niin mitenkään, mutta synnytyksessä oksitosinimäärää lisättiin vähän väliä enemän ja enemmän. Olin siis 6cm auki 32h supistusten alettua. Ja en olisi ollut tuotakaan määrää auki ilman oksitosiinia.
Päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt. Kun mua valmisteltiin leikkaussaliin niin sain jonkun oksitosiinin vaikutuksia estävän lääkkeen suoneen vielä, mutta ihmettelivät vielä leikkaussalissa kun leikkauspöydälle siirtyessäni sain kaksi isoa musertavaa supistusta.
Minulle myös huudettiin kahdesti, että turpa kiinni, koska huusin kuin teurastettava supistusten aikana. Siis huusin lujemmin kuin TV- sarjoissa esitetyissä synnytyksissä. Yritin todella hengitellä ja siirtää kipua siten pois, mutta ei auttanut! Minä, joka normaalisti on hiljaa kun lyö vahingossa varpaansa lipaston kulmaan.
Tahtoisin kovasti tietää, että voiko runsas synteettisen oksitosiinin käyttö voimistaa kipuja luonnottoman suuriksi?Todellakin voi, ei niihin käynnistyksen supistuksiin mikään hengittely auta.
Omat, luonnolliset supistukset on ihan eri juttu.
Itse pelkäsin käynnistykseen joutumisessa nimenomaan niitä keinotekoisia, kipeitä supistuksia ja huokaisin helpotuksesta kun synnytys lähti itsestään käyntiin ja supistukset alkoivat päivää ennen suunniteltua käynnistystä.Järkyttävää, että on huudettu noin. Siis aivan käsittämätöntä.
Itsehän hän ensin karjui kuin viitapiru. Siitä ei edes ole mitään hyötyä, se suuntaa voimat vain väärään paikkaan.
Olet ällöttävän kylmä.
Minä en ole kokenut oksitosiinitippasupistuksia, mutta vierestä olen nähnyt ja kyllä se kipu on kamalaa katsottavaa vierestäkin.
Ihmettelen, millaisella ihmisellä ei tule empatiaa siinä kohtaa, vaan huutaa ”turpa kiinni” tai puhuu kylmästi kuten sinä.
Etkö sitten tunne empatiaa työtään tekevää kätilöä kohtaan, jolta meinaa tärykalvot haljeta, kun joku karjuu korvaan tuntitolkulla? Johan se on työturvallisuusasiakin.
Ja siitä palkeiden täydeltä karjumisesta ei todellakaan ole mitään hyötyä edes. Päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli näitä kirjeenkirjoittajia ainakin jo vuonna 1991, kun minä synnytin kaksoset. Minä en kirjoittanut, kun se tuntui varsin typerältä. Osaanhan minä suuni avata. Ja jos en siihen kykene, olen ilmeisesti taju kankaalla ja silloin en ole varsinaisesti ehdolla menemään vesialtaisiin enkä säkkituoleihin.
Kyse on enemmänkin siitä, että se kätilön aika on kortilla niin turha sitä on käyttää jutteluun asioista, jotka voit kirjata valmiiksi ja siten nopeuttaa hoitotyötä ja antaa itsellesi enemmän aikaa keskittyä olennaisiin asioihin.
Synnytystä ei nopeuteta kirjeellä. Kyllä siellä ehtii sanomaan että ei, en halua tuota tai että nyt haluaisin kivunlievitystä tai että nyt haluan kävellä.
Joka tapauksessa synnytyksen kulkua ei voi etukäteen tietää. Minusta oli järkevämpää vain edetä sen mukaan, millainen tilanne on. Miten eri kivunlievityksistä tai asennoista voisi edes etukäteen tietää, mikä olisi omassa tilanteessa paras - varsinkaan ensikertalainen? Eikö voi mennä ja katsoa, miltä tuntuu ja mikä siellä ollessa kiinnostaa?En minä kirjeitä vastusta, mutta ymmärtäkää nyt sekin, ettei toivomuslistojen kirjoittelu kaikkia kiinnosta. Ei se tee yhtään huonommaksi tai asiaan perehtymättömäksi tai välinpitämättömäksi synnyttäjäksi.
No kun niissä kivuissa ei pää toimi kuten normaalisti. En minä ainakaan osannut pyytää kivunlievitystä, kun olin ihan sekaisin kivusta. En tajunnut ympäriltä mistään mitään. Paikalla saattoi olla kätilö tai kaksi, lääkäri saattoi käydä katsomassa tai ei, ei mitään hajua. Muutamia muistikuvia on, yksi on helpotuksen tunne, kun pissa katetroitiin pois. Sitä ne tiedä, miksi tuohon tilanteeseen päädyttiin. Siinäkö olisin ruvennut neuvottelemaan eri asennoista ja kivunlievityksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?
Tämän haluaisin myös tietää. Minä en normaalisti valita kivuista juuri niin mitenkään, mutta synnytyksessä oksitosinimäärää lisättiin vähän väliä enemän ja enemmän. Olin siis 6cm auki 32h supistusten alettua. Ja en olisi ollut tuotakaan määrää auki ilman oksitosiinia.
Päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt. Kun mua valmisteltiin leikkaussaliin niin sain jonkun oksitosiinin vaikutuksia estävän lääkkeen suoneen vielä, mutta ihmettelivät vielä leikkaussalissa kun leikkauspöydälle siirtyessäni sain kaksi isoa musertavaa supistusta.
Minulle myös huudettiin kahdesti, että turpa kiinni, koska huusin kuin teurastettava supistusten aikana. Siis huusin lujemmin kuin TV- sarjoissa esitetyissä synnytyksissä. Yritin todella hengitellä ja siirtää kipua siten pois, mutta ei auttanut! Minä, joka normaalisti on hiljaa kun lyö vahingossa varpaansa lipaston kulmaan.
Tahtoisin kovasti tietää, että voiko runsas synteettisen oksitosiinin käyttö voimistaa kipuja luonnottoman suuriksi?Todellakin voi, ei niihin käynnistyksen supistuksiin mikään hengittely auta.
Omat, luonnolliset supistukset on ihan eri juttu.
Itse pelkäsin käynnistykseen joutumisessa nimenomaan niitä keinotekoisia, kipeitä supistuksia ja huokaisin helpotuksesta kun synnytys lähti itsestään käyntiin ja supistukset alkoivat päivää ennen suunniteltua käynnistystä.Järkyttävää, että on huudettu noin. Siis aivan käsittämätöntä.
Itsehän hän ensin karjui kuin viitapiru. Siitä ei edes ole mitään hyötyä, se suuntaa voimat vain väärään paikkaan.
Olet ällöttävän kylmä.
Minä en ole kokenut oksitosiinitippasupistuksia, mutta vierestä olen nähnyt ja kyllä se kipu on kamalaa katsottavaa vierestäkin.
Ihmettelen, millaisella ihmisellä ei tule empatiaa siinä kohtaa, vaan huutaa ”turpa kiinni” tai puhuu kylmästi kuten sinä.Etkö sitten tunne empatiaa työtään tekevää kätilöä kohtaan, jolta meinaa tärykalvot haljeta, kun joku karjuu korvaan tuntitolkulla? Johan se on työturvallisuusasiakin.
Ja siitä palkeiden täydeltä karjumisesta ei todellakaan ole mitään hyötyä edes. Päin vastoin.
Kätilön pää ei ole synnyttäjän suun edessä. Jos synnyttäjä ääntelee liikaa, niin sairaalassa luulisi olevan kertakäyttöisiä korvatulppia kätilön käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?
Tämän haluaisin myös tietää. Minä en normaalisti valita kivuista juuri niin mitenkään, mutta synnytyksessä oksitosinimäärää lisättiin vähän väliä enemän ja enemmän. Olin siis 6cm auki 32h supistusten alettua. Ja en olisi ollut tuotakaan määrää auki ilman oksitosiinia.
Päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt. Kun mua valmisteltiin leikkaussaliin niin sain jonkun oksitosiinin vaikutuksia estävän lääkkeen suoneen vielä, mutta ihmettelivät vielä leikkaussalissa kun leikkauspöydälle siirtyessäni sain kaksi isoa musertavaa supistusta.
Minulle myös huudettiin kahdesti, että turpa kiinni, koska huusin kuin teurastettava supistusten aikana. Siis huusin lujemmin kuin TV- sarjoissa esitetyissä synnytyksissä. Yritin todella hengitellä ja siirtää kipua siten pois, mutta ei auttanut! Minä, joka normaalisti on hiljaa kun lyö vahingossa varpaansa lipaston kulmaan.
Tahtoisin kovasti tietää, että voiko runsas synteettisen oksitosiinin käyttö voimistaa kipuja luonnottoman suuriksi?Todellakin voi, ei niihin käynnistyksen supistuksiin mikään hengittely auta.
Omat, luonnolliset supistukset on ihan eri juttu.
Itse pelkäsin käynnistykseen joutumisessa nimenomaan niitä keinotekoisia, kipeitä supistuksia ja huokaisin helpotuksesta kun synnytys lähti itsestään käyntiin ja supistukset alkoivat päivää ennen suunniteltua käynnistystä.Järkyttävää, että on huudettu noin. Siis aivan käsittämätöntä.
Itsehän hän ensin karjui kuin viitapiru. Siitä ei edes ole mitään hyötyä, se suuntaa voimat vain väärään paikkaan.
Olet ällöttävän kylmä.
Minä en ole kokenut oksitosiinitippasupistuksia, mutta vierestä olen nähnyt ja kyllä se kipu on kamalaa katsottavaa vierestäkin.
Ihmettelen, millaisella ihmisellä ei tule empatiaa siinä kohtaa, vaan huutaa ”turpa kiinni” tai puhuu kylmästi kuten sinä.Etkö sitten tunne empatiaa työtään tekevää kätilöä kohtaan, jolta meinaa tärykalvot haljeta, kun joku karjuu korvaan tuntitolkulla? Johan se on työturvallisuusasiakin.
Ja siitä palkeiden täydeltä karjumisesta ei todellakaan ole mitään hyötyä edes. Päin vastoin.
Ihminen joka ei kestä ääniä, ei voi työskennellä sote-alalla.
On inhimillistä, että välillä voi ärsyttää esim. jos on omassa elämässä joku huonosti tai vaikkapa unettomuutta alla, mutta täysin ammattitaidotonta tuoda sitä millään tavalla töissä asiakkaille/potilaille ilmi.
Ja lopeta se hyödystä jauhaminen, kun se ei liity primitiivisiin kipureaktioihin mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän sairaalassa piti täyttää lomake, jossa kysyttiin lapsen nimeä, kivunlievitystoiveita jne. Esikoisen kohdalla en laittanut mitään toiveita. Ajattelin, että kyllä ne kätilöt sitten kertovat vaihtoehdoista. Virhe. En meinannut saada millään mitään kivunlievitystä. Sattui aluksi tosi huono kätilö, joka sanoi, ettei kivunlievitystä saa. Pamautti oven kiinni ja katosi seuraavaksi 8 tunniksi johonkin.
Nyt olen menossa synnyttämään kolmatta ja toivelista on pitkä. Ensinnäkin mun pitää ponnistaa jakkaralla. Makuuasennossa vauvat ei tuu mulla ulos.
Joo, historiassa tunnetaankin monta tapausta, joissa sikiö on pysyvästi jäänyt emänsä toosaan, koska jakkaraa ei ole ollut saatavilla.
Emä onkin joutunut oppivelvollisuuden velvoittamana käymään peruskoulun uudelleen, oli haarat levällään ja opettaja huuteli värkkiin.
Emä tykkäsi etenkin musiikkitunneista, kun lapsonen oli niin taitava nokkahuilun käyttelijä!
Huutaminen on kivunlievitysmuoto. En tiedä, kuinka paljon huutaminen stressaa sikiötä... Huutamiselta pidättäytymistä en perusteltu sillä, että muissa saleissa olevat synnyttäjät voivat pelästyä. Aika lyhyen aikaa huutamisen tarve kuitenkin on.
Se johtuu kai yleensä synnyttäjän väärästä asennosta. (Selinmakuu on pahin mahdollinen.)
siis huutamisen tarve voi johtua väärärästä asennosta. Sellaisesta, jossa istukan happipitoisuus pienimmillään.
Alue: Aihe vapaa
Mä toivoin kirjeessäni yhtä ainutta asiaa eli kivutonta synnytystä. Ei olis luullut ylivoimaista toteuttaa yhtä, selkeästi esitettyä toivomusta, mutta ei. Sattui niin saatanasti. Olen tehnyt valituksia asiasta joka paikkaan ja vaadin korvauksia. Kaikista tullut hylky. Nyt asia vetämässä Euroopan ihmisoikeusistuimessa.
Pitäkää naiset puolianne!