Eevi Teittisen synnytystoivekirje. WTF?

Mitäån toivelistoja tarttennu...pääasia, että synnytin, kätilöt osas hommansa ja tein just niinko ne sano, mies piteli kädestä ja oli henkisenä tukena. Pitkää ja hankalaa oli, laps oli keskonen, niin en saanut ees epiduraalia - en myöskään toisessa synnytyksessä, siitä ei ees puhuttu, ilokaasu auttoi. Lopulta kaikki hyvin eikä mitään traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?

Tämän haluaisin myös tietää. Minä en normaalisti valita kivuista juuri niin mitenkään, mutta synnytyksessä oksitosinimäärää lisättiin vähän väliä enemän ja enemmän. Olin siis 6cm auki 32h supistusten alettua. Ja en olisi ollut tuotakaan määrää auki ilman oksitosiinia. 

Päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt. Kun mua valmisteltiin leikkaussaliin niin sain jonkun oksitosiinin vaikutuksia estävän lääkkeen suoneen vielä, mutta ihmettelivät vielä leikkaussalissa kun leikkauspöydälle siirtyessäni sain kaksi isoa musertavaa supistusta.

Minulle myös huudettiin kahdesti, että turpa kiinni, koska huusin kuin teurastettava supistusten aikana. Siis huusin lujemmin kuin TV- sarjoissa esitetyissä synnytyksissä. Yritin todella hengitellä ja siirtää kipua siten pois, mutta ei auttanut! Minä, joka normaalisti on hiljaa kun lyö vahingossa varpaansa lipaston kulmaan. 

Tahtoisin kovasti tietää, että voiko runsas synteettisen oksitosiinin käyttö voimistaa kipuja luonnottoman suuriksi?

Todellakin voi, ei niihin käynnistyksen supistuksiin mikään hengittely auta.

Omat, luonnolliset supistukset on ihan eri juttu.

Itse pelkäsin käynnistykseen joutumisessa nimenomaan niitä keinotekoisia, kipeitä supistuksia ja huokaisin helpotuksesta kun synnytys lähti itsestään käyntiin ja supistukset alkoivat päivää ennen suunniteltua käynnistystä.

Järkyttävää, että on huudettu noin. Siis aivan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?

Minun nuoremman lapsen synnytystä yritettiin käynnistää moneen kertaan. Viimeisin yritys oli oksitosiinilla. Vaikka sain sitä maksimimäärän, ei supistuksia silti tullut ollenkaan. Raskaus oli siinä vaiheessa lähes kaksi viikkoa yliaikainen. Sektioksi meni.

Synnytykseen liittyy monta päätöstä, ja ellei synnyttäjä puolisoineen niitä tee, joku muu tekee ne heidän puolestaan. Kuitenkin lapsen henki on etusijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?

Minun nuoremman lapsen synnytystä yritettiin käynnistää moneen kertaan. Viimeisin yritys oli oksitosiinilla. Vaikka sain sitä maksimimäärän, ei supistuksia silti tullut ollenkaan. Raskaus oli siinä vaiheessa lähes kaksi viikkoa yliaikainen. Sektioksi meni.

44-viikkoinen raskaus? Kuinka paljon lapsi (tai lapset) painoi?

Normaalia raskautta, jonka kesto on aina 42+0 asti, ei koskaan keskeytetä ilman lääketieteellisesti perusteltua (yksilöllistä) syytä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäån toivelistoja tarttennu...pääasia, että synnytin, kätilöt osas hommansa ja tein just niinko ne sano, mies piteli kädestä ja oli henkisenä tukena. Pitkää ja hankalaa oli, laps oli keskonen, niin en saanut ees epiduraalia - en myöskään toisessa synnytyksessä, siitä ei ees puhuttu, ilokaasu auttoi. Lopulta kaikki hyvin eikä mitään traumoja.

Miten keskoisuud liittyy epiduraalin saamiseen?🤔 Itse ainakin sain spinaalin juuri siksi, että keskossynnytyksissä on kohonnut sektioriski, joten siksi selkäydinpuudutus pitää olla jo valmiina kun synnytykseen lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Mitäån toivelistoja tarttennu...pääasia, että synnytin, kätilöt osas hommansa ja tein just niinko ne sano, mies piteli kädestä ja oli henkisenä tukena. Pitkää ja hankalaa oli, laps oli keskonen, niin en saanut ees epiduraalia - en myöskään toisessa synnytyksessä, siitä ei ees puhuttu, ilokaasu auttoi. Lopulta kaikki hyvin eikä mitään traumoja.

Hyvä kuulla, mutta mietin vaan sitä, että eihän toivelista mitään haittaa? Kiva ettet itse tarvinnut tai kokenut tarvitsevasi, mutta ei kai se ole keneltäkään pois jos muilla sellainen on?

Joku kysyi synteettisen oksitosiinin aiheuttomasta lisäkivusta. Asiaan vaikuttaa moni tekijä. Annettu annos saattaa olla liian suuri siihen nähden, kuinka herkkiä ovat yksilön oksitosiinireseptorit - pitäisi aloitata varovasti, mutta eivät ehkä viitsi mennä ääripäiden mukaan. 

Ihmettelen kyllä miksi niin monelle on ongelma, että nykyään pyydetään synnyttäjää tekemään toivelistan. Ja jos itsellä ei sellaista ole ollut niin eihän se haittaa, mutta tyhmää että siitä pitää muita kritisoida alentavasti kun tekevät kuten pyydetään.

Jos epäilee olevansa oksitosiinille yliherkkä (esim. erittäin kivuliaat kuukautiset), kannattaa pyytää tavallista pienemmällä oksitosiini-annoksella aloittamista - ja mieluummin välttää sitä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitäån toivelistoja tarttennu...pääasia, että synnytin, kätilöt osas hommansa ja tein just niinko ne sano, mies piteli kädestä ja oli henkisenä tukena. Pitkää ja hankalaa oli, laps oli keskonen, niin en saanut ees epiduraalia - en myöskään toisessa synnytyksessä, siitä ei ees puhuttu, ilokaasu auttoi. Lopulta kaikki hyvin eikä mitään traumoja.

Siis hetkinen. Kukaan ei puhunut sinulle epiduraalista, joten et sitten tajunnut kysyä. Toisaalta hienoa sinulle jos ei sitä tarvittu. Tästä syystä toivelistat ovat hyviä, jos ei synnytyksen aikana tajua sitä kysyä niin voivat lukea listasta että toivot sellaista.

Niin, on todella ihmeellistä, kuinka vähän ihmiset tekevät päätöksiä.

Onhan se ärsyttävää, kun nainen synnyttää yhteiskunnalle lisää veronmaksajia ja kehtaa vielä kertoa, että miten toivoo tulevansa kohdelluksi synnytyksen aikana. Että eikö naisilla ole mitään häpyä? Eikö se nyt ole itsestäänselvää, että ketään ei kiinnosta poikivan lehmän tunteet tai toiveet.

Ole hiljaa, laita leuka rintaan, ja ponnista. Et ole uniikki lumihiutale, eikä ketään kiinnosta sinun hyvinvointisi. 

(Yllä oleva tuntuu olevan asenne varsinkin vanhemmilla naisilla. Miksi se ärsyttää niin paljon, kun NAINEN kertoo mitä haluaa?)

Yksi päätettävä asia on napanuoran katkaisun ajankohta. Jos napanuora katkaistaan kiireellä, se on kuin varastaisi lapselta verta - eikä ole kyse mistään pienestä verimäärästä, istukan verimäärä on suhteellisen suuri. Onneksi tämä päätös on sairaaloissa rutiini, he eivät kiirehdi katkaisemaan.

Jos kiirehditään katkaisemaan (ei Suomessa), napanuoraveri otetaan talteen tieteellistä käyttöä varten. Vähän niin kuin vastasyntyneen verenluovutus.

Vierailija kirjoitti:

Minusta outoa, että päästettiin ammeeseen, vaikka lapsivettä oli tihkunut. Hiukka iso tulehdusriski. Mutta toki, jos oli kirjeessä amme mainittu. 

Minua ei samassa tilanteessa päästetty.

Rutiini on myös se, että vastasyntyneen on päästävä rinnalle AS SOON AS POSSIBLE.

Joissakin maissa rutiini on myös antibiootti silmiin, sekä K-injektio. Asioita, jotka voi kieltää, muuten ne hoidetaan rutiininomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta outoa, että päästettiin ammeeseen, vaikka lapsivettä oli tihkunut. Hiukka iso tulehdusriski. Mutta toki, jos oli kirjeessä amme mainittu. 

Minua ei samassa tilanteessa päästetty.

Ei minuakaan.