Eevi Teittisen synnytystoivekirje. WTF?

Kyllähän kipua pitää sietää ja lapsikin kärsii noista lääkkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää

Miksi naisten (ei onneksi kaikki kuitenkaan) on pakko vähätellä tälläistäkin tapahtumaa, kuin synnytys?

Synnytys ON iso juttu. Eikä se tosiasia, että naiset on synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian, vähennä tämän asia ihmeellisyyttä/vaarallisuutta. Naisia kuoli , kuin kärpäsiä menneinä aikoina synnytyksiin.

Ja kuolee vielä nykyäänkin, vähemmän vain, koska lääketiede. Mutta synnytys on iso  ja ihmeellinen juttu.

Monet miehet jaksaa puhua armeijakokemuksiaan koko elämänsä ja se on heidän elämänsä suuri asia, niin miksi naiselle ei edes synnytys saisi olla sellainen? 

Ja synnytyksen aikana nainen saa todellakin olla itsekäs minä, minä minä... minähän siinä synnytän. Ja se ei ole helppoa hommaa.

Joo miehet saavat kyllä puhua armeijamuistoistaan koko elinikänsä ajan, vaikka siinähän ei mitään ihmeellistä edes ole. Isompana asiana pidän sitä, että synnytetään pienestä aukosta kokonaan uusi ihminen oman henkensä uhalla.

Lääkärikin sanoi, että se sattuu, mutta se saakin sattua.

Itselläni ei ollut mitään synnytystoiveita, koska en edes tiennyt mitä odottaa. Kaikki mahdolliset kivunlievitykset halusin. No, jälkiviisaana olisi pitänyt luottaa äidinvaistoon ja vaatia sektio, koska lähes 5 kg lapsen synnyttäminen pienikokoisena naisena tuhosi koko alapään.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärikin sanoi, että se sattuu, mutta se saakin sattua.

Ei tuo tarkoita, että pitää sattua, vaan että se kipu on normaalia eikä tarvitse pelästyä. Erikseen sitten sellainen kipu joka oikeasti tarkoittaa, että jokin on vialla. Ehkä vähän tökerösti lääkäriltä kyllä sanottu mutta aika usein kuulee tätä että lääkärit on sanonut että kipu kuuluu asiaan. Eli siihen luomusynnytykseen normaalina. Se ei tarkoita, että sitä pitää kestää eikä saa pyytää kivunlievitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei.  Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.

Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?

Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt.  Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi  (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät  meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.

Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?

Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu.  Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.

Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?

Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.

Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.

Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.

Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.

Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.

Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.

Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.

Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.

On kuitenkin täysin väärin sanoa, ettei puudutusta saa, kuten tuossa yhdessä aikaisemmassa kommentissa väitettiin. Puudutuksen saa aina jos tilanne sen sallii ja synnyttäjä sitä pyytää. Toki usein kätilöt sitä suosittelevat. Helpottaa myös heidän työtä.

Toki puudutuksen aikaikkuna on pieni, joten voi käydä niinkin, ettei sitä ehdi saada. Tämä on kuitenkin jo todella huonoa tuuria. Esimerkiksi HUSin alueella niitä synnyttäjiä, jotka halusivat puudutuksen mutta eivät ehtineet sitä saada anestesialääkärin kiireiden vuoksi oli vuonna 2020 tasan kaksi. Tämän pyrimme saamaan nollaan tänä vuonna. Lisäksi oli heitä, joiden synnytys yhtäkkiä eteni niin nopeasti, ettei siinä vaiheessa kun sitä olisi tarvinnut enäö voinut antaa. Näitäkin oli HUSin alueella vuonna 2020 reilusti alle sata (tarkkaa määrää en millään nyt muista, taisi huidella neljänkympin hujakoilla). Synnytyksiä yhteensä oli noin 16 000. Joten todella pienistä promilleista puhutaan.

Minä en saanut, vaikka pyysin. Synnytys oli täydessä käynnissä ja oksensin kivusta. Ja aikaa oli antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei.  Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.

Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?

Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt.  Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi  (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät  meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.

Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?

Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu.  Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.

Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?

Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.

Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.

Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.

Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.

Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.

Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.

Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.

Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.

On kuitenkin täysin väärin sanoa, ettei puudutusta saa, kuten tuossa yhdessä aikaisemmassa kommentissa väitettiin. Puudutuksen saa aina jos tilanne sen sallii ja synnyttäjä sitä pyytää. Toki usein kätilöt sitä suosittelevat. Helpottaa myös heidän työtä.

Toki puudutuksen aikaikkuna on pieni, joten voi käydä niinkin, ettei sitä ehdi saada. Tämä on kuitenkin jo todella huonoa tuuria. Esimerkiksi HUSin alueella niitä synnyttäjiä, jotka halusivat puudutuksen mutta eivät ehtineet sitä saada anestesialääkärin kiireiden vuoksi oli vuonna 2020 tasan kaksi. Tämän pyrimme saamaan nollaan tänä vuonna. Lisäksi oli heitä, joiden synnytys yhtäkkiä eteni niin nopeasti, ettei siinä vaiheessa kun sitä olisi tarvinnut enäö voinut antaa. Näitäkin oli HUSin alueella vuonna 2020 reilusti alle sata (tarkkaa määrää en millään nyt muista, taisi huidella neljänkympin hujakoilla). Synnytyksiä yhteensä oli noin 16 000. Joten todella pienistä promilleista puhutaan.

Minä en saanut, vaikka pyysin. Synnytys oli täydessä käynnissä ja oksensin kivusta. Ja aikaa oli antaa.

Joku syyhän siihen on ollut. Koko henkilökunnan sadismi ei ihan riitä syyksi🤔

Minkälaisena toiveita siihen toivekirjeeseen voi kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ollut mitään synnytystoiveita, koska en edes tiennyt mitä odottaa. Kaikki mahdolliset kivunlievitykset halusin. No, jälkiviisaana olisi pitänyt luottaa äidinvaistoon ja vaatia sektio, koska lähes 5 kg lapsen synnyttäminen pienikokoisena naisena tuhosi koko alapään.

Milläänlailla se tuhosi alapään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei.  Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.

Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?

Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt.  Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi  (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät  meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.

Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?

Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu.  Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.

Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?

Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.

Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.

Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.

Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.

Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.

Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.

Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.

Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.

On kuitenkin täysin väärin sanoa, ettei puudutusta saa, kuten tuossa yhdessä aikaisemmassa kommentissa väitettiin. Puudutuksen saa aina jos tilanne sen sallii ja synnyttäjä sitä pyytää. Toki usein kätilöt sitä suosittelevat. Helpottaa myös heidän työtä.

Toki puudutuksen aikaikkuna on pieni, joten voi käydä niinkin, ettei sitä ehdi saada. Tämä on kuitenkin jo todella huonoa tuuria. Esimerkiksi HUSin alueella niitä synnyttäjiä, jotka halusivat puudutuksen mutta eivät ehtineet sitä saada anestesialääkärin kiireiden vuoksi oli vuonna 2020 tasan kaksi. Tämän pyrimme saamaan nollaan tänä vuonna. Lisäksi oli heitä, joiden synnytys yhtäkkiä eteni niin nopeasti, ettei siinä vaiheessa kun sitä olisi tarvinnut enäö voinut antaa. Näitäkin oli HUSin alueella vuonna 2020 reilusti alle sata (tarkkaa määrää en millään nyt muista, taisi huidella neljänkympin hujakoilla). Synnytyksiä yhteensä oli noin 16 000. Joten todella pienistä promilleista puhutaan.

Minä en saanut, vaikka pyysin. Synnytys oli täydessä käynnissä ja oksensin kivusta. Ja aikaa oli antaa.

Joku syyhän siihen on ollut. Koko henkilökunnan sadismi ei ihan riitä syyksi🤔

Ei ainakaan mikään minuun liittyvä syy. Pyysin saada kivunlievitystä. Kätilö sanoi, ettei ole ja löi oven kiinni. Näin seuraavan kerran kätilön (joku muu), kun vuoro vaihtui aamulla. Istuin siis koko yön keinutuolissa ja oksensin kivusta. Olin ollut kätilölle koko ajan ystävällinen, en huutanut kivusta tai ollut muutenkaan ikävä, mutta sattui ihan älyttömästi, koska supistuksia tuli koko ajan. Sain kivunlievitystä vasta vuoron vaihduttua. Kuulostaa uskomattomalta, mutta on ihan totta.

Seuraava synnytys oli sen sijaan ihana. Sain heti sairaalaan tultua puudutteet ja ilokaasua. Ero kuin yöllä ja päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei.  Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.

Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?

Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt.  Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi  (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät  meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.

Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?

Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu.  Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.

Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?

Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.

Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.

Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.

Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.

Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.

Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.

Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.

Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.

On kuitenkin täysin väärin sanoa, ettei puudutusta saa, kuten tuossa yhdessä aikaisemmassa kommentissa väitettiin. Puudutuksen saa aina jos tilanne sen sallii ja synnyttäjä sitä pyytää. Toki usein kätilöt sitä suosittelevat. Helpottaa myös heidän työtä.

Toki puudutuksen aikaikkuna on pieni, joten voi käydä niinkin, ettei sitä ehdi saada. Tämä on kuitenkin jo todella huonoa tuuria. Esimerkiksi HUSin alueella niitä synnyttäjiä, jotka halusivat puudutuksen mutta eivät ehtineet sitä saada anestesialääkärin kiireiden vuoksi oli vuonna 2020 tasan kaksi. Tämän pyrimme saamaan nollaan tänä vuonna. Lisäksi oli heitä, joiden synnytys yhtäkkiä eteni niin nopeasti, ettei siinä vaiheessa kun sitä olisi tarvinnut enäö voinut antaa. Näitäkin oli HUSin alueella vuonna 2020 reilusti alle sata (tarkkaa määrää en millään nyt muista, taisi huidella neljänkympin hujakoilla). Synnytyksiä yhteensä oli noin 16 000. Joten todella pienistä promilleista puhutaan.

Minä en saanut, vaikka pyysin. Synnytys oli täydessä käynnissä ja oksensin kivusta. Ja aikaa oli antaa.

Joku syyhän siihen on ollut. Koko henkilökunnan sadismi ei ihan riitä syyksi🤔

Ei ainakaan mikään minuun liittyvä syy. Pyysin saada kivunlievitystä. Kätilö sanoi, ettei ole ja löi oven kiinni. Näin seuraavan kerran kätilön (joku muu), kun vuoro vaihtui aamulla. Istuin siis koko yön keinutuolissa ja oksensin kivusta. Olin ollut kätilölle koko ajan ystävällinen, en huutanut kivusta tai ollut muutenkaan ikävä, mutta sattui ihan älyttömästi, koska supistuksia tuli koko ajan. Sain kivunlievitystä vasta vuoron vaihduttua. Kuulostaa uskomattomalta, mutta on ihan totta.

Seuraava synnytys oli sen sijaan ihana. Sain heti sairaalaan tultua puudutteet ja ilokaasua. Ero kuin yöllä ja päivällä.

Mikset soittanut kelloa? Vaatinut toista kätilö? Mies ei hakenut apua tai vaatinut puolestasi? Hurjalta kuulostaa kyllä😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei.  Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.

Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?

Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt.  Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi  (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät  meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.

Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?

Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu.  Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.

Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?

Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.

Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.

Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.

Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.

Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.

Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.

Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.

Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.

On kuitenkin täysin väärin sanoa, ettei puudutusta saa, kuten tuossa yhdessä aikaisemmassa kommentissa väitettiin. Puudutuksen saa aina jos tilanne sen sallii ja synnyttäjä sitä pyytää. Toki usein kätilöt sitä suosittelevat. Helpottaa myös heidän työtä.

Toki puudutuksen aikaikkuna on pieni, joten voi käydä niinkin, ettei sitä ehdi saada. Tämä on kuitenkin jo todella huonoa tuuria. Esimerkiksi HUSin alueella niitä synnyttäjiä, jotka halusivat puudutuksen mutta eivät ehtineet sitä saada anestesialääkärin kiireiden vuoksi oli vuonna 2020 tasan kaksi. Tämän pyrimme saamaan nollaan tänä vuonna. Lisäksi oli heitä, joiden synnytys yhtäkkiä eteni niin nopeasti, ettei siinä vaiheessa kun sitä olisi tarvinnut enäö voinut antaa. Näitäkin oli HUSin alueella vuonna 2020 reilusti alle sata (tarkkaa määrää en millään nyt muista, taisi huidella neljänkympin hujakoilla). Synnytyksiä yhteensä oli noin 16 000. Joten todella pienistä promilleista puhutaan.

Minä en saanut, vaikka pyysin. Synnytys oli täydessä käynnissä ja oksensin kivusta. Ja aikaa oli antaa.

Joku syyhän siihen on ollut. Koko henkilökunnan sadismi ei ihan riitä syyksi🤔

Ei ainakaan mikään minuun liittyvä syy. Pyysin saada kivunlievitystä. Kätilö sanoi, ettei ole ja löi oven kiinni. Näin seuraavan kerran kätilön (joku muu), kun vuoro vaihtui aamulla. Istuin siis koko yön keinutuolissa ja oksensin kivusta. Olin ollut kätilölle koko ajan ystävällinen, en huutanut kivusta tai ollut muutenkaan ikävä, mutta sattui ihan älyttömästi, koska supistuksia tuli koko ajan. Sain kivunlievitystä vasta vuoron vaihduttua. Kuulostaa uskomattomalta, mutta on ihan totta.

Seuraava synnytys oli sen sijaan ihana. Sain heti sairaalaan tultua puudutteet ja ilokaasua. Ero kuin yöllä ja päivällä.

Aika suomalainen mentaliteetti tuo, että kerran kysyin mutta kun vastaus oli ei niin kärsin hiljaa koko yön koska emmäää nyt viitti häiritä😅

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisillä on edelleen näitä kivikautisia asenteita että kivulla sinun pitää synnyttää, ei saa pyytää kivunlievitystä, ei saa pyyttää apua, ei saa toivoa synnyttäjä yhtään mitään. Eikö tuolla logiikalla ole ihan sama että lakkautettaisiin vaan synnärit kokonaan ja synnyttäkööt naiset navetassa, kun ovat kerta siellä synnärillä tiellä, kätilöitä häiritsemässä? 

Muistetaan nyt kuitenkin se, että meillä on yksi maailman pienimmistä lapsikuolleisuudesta. Ja kehitysmaissa synnytykseen kuoleminen on yleisin syy miksi nuori nainen kuolee. 

Ja jos mies synnyttäisi niin varmasti kohdeltaisiin kuin kuninkaalista, kaikki mahdolliset vitkuttimet ja lääkitykset avuksi. Tuntuu aivan pähkähullulle että kun kävin luomen leikkauksessa, niin sain kyllä puudutuksen ja varmistettiin että en varmasti tunne mitään kun ne pari tikkiä laitettiin. Silti esimerkiksi synnyttäneeseen naiseen ei välttämättä tuhlata puudutetta siinä vaiheessa kun revennyt/leikattu väliliha tikataan. 

Synnytin luomuna mutta halusin tikkaukseen puudutuksen. Puudute ei toiminut mikä ei ollut lainkaan yllättävää koska ei ole toiminut ennenkään missään operaatiossa. Kuulema muuta ei ole tarjolla joten totesin että olkoon sitten tikkaamatta. Jotain liimaa laittoivat mutta ei se sillä pysynyt kiinni kovin kauaa. Uhkailivat ties millä kauhukuvilla kun kotiuduin mutta jossain kuukauden kohdalla ei enää vaivannut mitenkään. Noudatin orjallisesti samoja ohjeita joilla olin aiemmin hoitanut tikkien poisto jälkeen uudestaan osittain auenneen leikkaushaavan umpeen eri paikassa kehoa. Jälkitarkastuksessa tämä asia tuli luonnollisesti esiin ja kun kerroin miksi ei tikattu asenne muuttui niin kipuongelmaa vähätteleväksi että totesin että tämä ihminen ei varmasti tee minulle mitään tutkimusta.

Kauhea lukea ihmisten valitusta suomalaisesta synnytyshoidosta. Olen synnyttänyt kaksi lasta Suomessa, yhden Amerikassa ja yhden Kiinassa. Valitsisin aina Suomen. Aina. Amerikassa perus synnytys maksoi maltaita ja hoito huomattavasti huonompaa kun Suomessa. Kiinassa valitsimme yksityissairaalan, joka oli kuulemma Shanghain hienoin ja paras, maksettiin taas itsemme kipeiksi ja mietimme, miten Suomessa voikin asiat olla niin hyvin tällä saralla verrattuna muihin paikkoihin.

Voi jos te vaan tietäisitte millaista muualla maailmassa on niin ette kyllä valittaisi.