Mies sai perinnön n. 9000 €, pyysin rahaa..
Kommentit (75)
Nyky eläkeläiset humppaa perinnöt kanarioille ja taimaaseen ja pistävät välillä humpaksi korkkareilla. Voi voi. Onneksi on niitä joita ei moiset kiinnosta vaan ajattelevat ja elävät järkevästi ajatellen lapsiaan ja lastenlapsiaan.
Kannattaa sijoittaa kaikki rahat Anaalijumalanpalvontaan. Siinä on tolkkua, eikä tarvitse penneistä kiistellä.
Voi hyvää päivää tätäkin ketjua. Miksi ihmisillä on näin kova tarve päteä ja todistella oman ajattelutapansa mahtavuutta? Ja samalla painaa muita maan rakoon? Mistä tämmöinen vihamielisyys oikein kumpuaa? Ja sitä myös mietiskelin, että on jännä juttu, miten sattuukin näin monta varakasta kirjoittelemaan samaan paikkaan :) "Mulla on puoli milliä." jne. Huhheijaa.
Voitaisiinko siis ap:lle kommentoida ihan asiallisesti? (Vaikka arvelenkin, että hän heitti kysymyksensä tänne melko rennoin ottein, niin varmasti olisi kiva lukea jotain rakentavaakin.)
Meidän perhe (2+2) on mielestäni ihan keskivertoa tuloineen, asuntoineen jne ja meille 9000€:n perintö olisi melko merkittävä summa. Todellakin mies kävelyttäisi mut heti kampaajalle/tai muuhun hemmotteluun ja/tai veisi koko perheen vaikka viikonlopuksi pikkulomalle -ihan vain siitä ilosta, että kerrankin pystyy ilman sen kummempia miettimisiä. Eikä se silti tarkoita sitä, että myös loput tuosta summassa kulutettaisiin "saman tien muihin humputuksiin", vaan jatko mietittäisiin erittäin tarkoin.
Ap, on vaikea sanoa, miksi miehesi ei antanut rahaa (tai miksi pyysit - oletko itse tuloton/vähätuloinen -en tunne teidän tilannetta). Pelkääkö hän kenties, että jos antaa nyt vähän, olet pian pyytämässä johonkin muuhun ja myös hän pikkuhiljaa kuluttelee sinne sun tänne, hallinta karkaa ja rahat hupenevat yllättäin?Vai onko hänellä kenties sijoitussuunnitelmia tai vaikkapa velkoja, joista et tiedä? Kannattaa jutella myös raha-asioista ihan avoimesti, erityisesti, jos olette naimisissa/pitkässä ja vakiintuneessa suhteessa. Tsemppiä!
Jokainen tehköön perinnöillään mitä tykkää. En tajua ihmisiä jotka ovat aina toisen lompakolla vaikka olisikin aviopuoliso. Jokaisella aikuisella saa olla ihan omat tilit ja rahat.
Niin sitä piti vielä sanoa (minä, joka tsemppiä äsken toivottelin), että vaikka säästäminen - vaikka vain lyhyen aikavälin tavoitteeseen - onkin järkevää, minusta pitäisi myös muistaa, että elämä on NYT. Jos et nauti tästä hetkestä, niin koska sitten? Vähän samaan tapaan kuin, että miksi pihtailla niitä parhaita/kalleimpia astioita (tai pöytäliinoja tai kenkiä mitä vaan) siihen johonkin erityiseen hetkeen, jota ei ehkä koskaan tulekaan?
Matti Nykänenkinhän sanoi yllättävän viisaasti, vaikkakin varmaan tajuamattaan: "Elämä on ihmisen parasta aikaa" ;)
Minun mies sai vaariltaan kuusi tonnia ja kävi ostamassa minulle Mulberryltä tonnin merkkilaukun ja maksoi vielä vähän alle parin tonnin luottokorttivelkani pois :) Pyytämättä! Vaikka olin jo saanut uuden työpaikan tuolloin jossa tienaan melkein saman verran kuin hän.
Tämmöisestä ajattelevaisesta ja hemmottelevasta miehestä kannattaa tosiaan pitää kiinni, eikö vain?
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:38"]Voi hyvää päivää tätäkin ketjua. Miksi ihmisillä on näin kova tarve päteä ja todistella oman ajattelutapansa mahtavuutta? Ja samalla painaa muita maan rakoon? Mistä tämmöinen vihamielisyys oikein kumpuaa? Ja sitä myös mietiskelin, että on jännä juttu, miten sattuukin näin monta varakasta kirjoittelemaan samaan paikkaan :) "Mulla on puoli milliä." jne. Huhheijaa.
Voitaisiinko siis ap:lle kommentoida ihan asiallisesti? (Vaikka arvelenkin, että hän heitti kysymyksensä tänne melko rennoin ottein, niin varmasti olisi kiva lukea jotain rakentavaakin.)
Meidän perhe (2+2) on mielestäni ihan keskivertoa tuloineen, asuntoineen jne ja meille 9000€:n perintö olisi melko merkittävä summa. Todellakin mies kävelyttäisi mut heti kampaajalle/tai muuhun hemmotteluun ja/tai veisi koko perheen vaikka viikonlopuksi pikkulomalle -ihan vain siitä ilosta, että kerrankin pystyy ilman sen kummempia miettimisiä. Eikä se silti tarkoita sitä, että myös loput tuosta summassa kulutettaisiin "saman tien muihin humputuksiin", vaan jatko mietittäisiin erittäin tarkoin.
Ap, on vaikea sanoa, miksi miehesi ei antanut rahaa (tai miksi pyysit - oletko itse tuloton/vähätuloinen -en tunne teidän tilannetta). Pelkääkö hän kenties, että jos antaa nyt vähän, olet pian pyytämässä johonkin muuhun ja myös hän pikkuhiljaa kuluttelee sinne sun tänne, hallinta karkaa ja rahat hupenevat yllättäin?Vai onko hänellä kenties sijoitussuunnitelmia tai vaikkapa velkoja, joista et tiedä? Kannattaa jutella myös raha-asioista ihan avoimesti, erityisesti, jos olette naimisissa/pitkässä ja vakiintuneessa suhteessa. Tsemppiä!
[/quote]
Mietis nyt itsekin, puoli milliä ei ole hirveästi, koska se ei ole tilillä vaan osittain kiinni pk-seudulla asunnossa. Se oli vaan yhteenlaskettu varallisuus. Enkä tiedä, miksi perintöä pitäisi jotenkin juhlistaa sitä haaskaamalla. Kun perin aikanaan 50 000, ostin yhden luksushuivin, alle 100 e korun ja puseron. Se juhlinta oli siinä. Kun perin lisää, en juhlistanut sitä mitenkään, ei ollut kovin juhlava mieli siinä surun keskellä.
- se puolen millin päällä istuva
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:49"]
Minun mies sai vaariltaan kuusi tonnia ja kävi ostamassa minulle Mulberryltä tonnin merkkilaukun ja maksoi vielä vähän alle parin tonnin luottokorttivelkani pois :) Pyytämättä! Vaikka olin jo saanut uuden työpaikan tuolloin jossa tienaan melkein saman verran kuin hän.
Tämmöisestä ajattelevaisesta ja hemmottelevasta miehestä kannattaa tosiaan pitää kiinni, eikö vain?
[/quote]
Hemmotteleva - kyllä
Ajatteleva - ei, ellei sitten olisi ollut varaa tehdä tuo tempaus ilman vaarin lahjaakin.
Mutta toisaalta hyvä, että kaksi huoletonta rahankäyttäjää ovat löytäneet toisensa. Ei tule ainakaan riitaa aiheesta.
Tjaa, mä en kehtais pyytää. En ole ikinä pyytänyt rahaa keeltäkään..ei vale..lukiossa pyysin isältä kerran rahaa kivaan paitaan, mutta se ottikin pahasti tunnon päälle. Saatanan ylpeys..
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:38"]Voi hyvää päivää tätäkin ketjua. Miksi ihmisillä on näin kova tarve päteä ja todistella oman ajattelutapansa mahtavuutta? Ja samalla painaa muita maan rakoon? Mistä tämmöinen vihamielisyys oikein kumpuaa? Ja sitä myös mietiskelin, että on jännä juttu, miten sattuukin näin monta varakasta kirjoittelemaan samaan paikkaan :) "Mulla on puoli milliä." jne. Huhheijaa.
Voitaisiinko siis ap:lle kommentoida ihan asiallisesti? (Vaikka arvelenkin, että hän heitti kysymyksensä tänne melko rennoin ottein, niin varmasti olisi kiva lukea jotain rakentavaakin.)
Meidän perhe (2+2) on mielestäni ihan keskivertoa tuloineen, asuntoineen jne ja meille 9000€:n perintö olisi melko merkittävä summa. Todellakin mies kävelyttäisi mut heti kampaajalle/tai muuhun hemmotteluun ja/tai veisi koko perheen vaikka viikonlopuksi pikkulomalle -ihan vain siitä ilosta, että kerrankin pystyy ilman sen kummempia miettimisiä. Eikä se silti tarkoita sitä, että myös loput tuosta summassa kulutettaisiin "saman tien muihin humputuksiin", vaan jatko mietittäisiin erittäin tarkoin.
Ap, on vaikea sanoa, miksi miehesi ei antanut rahaa (tai miksi pyysit - oletko itse tuloton/vähätuloinen -en tunne teidän tilannetta). Pelkääkö hän kenties, että jos antaa nyt vähän, olet pian pyytämässä johonkin muuhun ja myös hän pikkuhiljaa kuluttelee sinne sun tänne, hallinta karkaa ja rahat hupenevat yllättäin?Vai onko hänellä kenties sijoitussuunnitelmia tai vaikkapa velkoja, joista et tiedä? Kannattaa jutella myös raha-asioista ihan avoimesti, erityisesti, jos olette naimisissa/pitkässä ja vakiintuneessa suhteessa. Tsemppiä!
[/quote]
Mietis nyt itsekin, puoli milliä ei ole hirveästi, koska se ei ole tilillä vaan osittain kiinni pk-seudulla asunnossa. Se oli vaan yhteenlaskettu varallisuus. Enkä tiedä, miksi perintöä pitäisi jotenkin juhlistaa sitä haaskaamalla. Kun perin aikanaan 50 000, ostin yhden luksushuivin, alle 100 e korun ja puseron. Se juhlinta oli siinä. Kun perin lisää, en juhlistanut sitä mitenkään, ei ollut kovin juhlava mieli siinä surun keskellä.
- se puolen millin päällä istuva
[/quote]
No, minun elämässä ja kokemusmaailmassa puoli miljoonaa on suuri summa, vaikka osittain koostuisikin kiinteästä omaisuudesta. Hieno juttu, että sulla on talous noin vakaa ja turvattu.
Ehkä mua enemmän tuossa "puoli milliä"-heitossa häiritsikin se, että tuli vähän sanotaanko leveilevä mielikuva viestin kirjoittajasta. Minusta kun kaikenlainen rahalla, omaisuudella, ostettujen tavaroiden hinnalla ylpeily tai niiden mainostaminen on aina... hmm... vähintäänkin mautonta. Sanoisin vulgaaria, jos se oli suomea (vai onko se?)! Usein tulee tunne, että leveilijä vain haluaa provosoida, oli kyse sitten todellisesta tai keksitystä omaisuudesta. Hyvänä esimerkkinä yllä näkyvä tapaus Mulberry-laukku. Mutta hei, meitä on moneen junaan!
Niin juu ja luksushuivi+ alle 100€ huivi +pusero vastaa mun mielestä aikalailla samansuuruista "juhlintaa" kuin mun esimerkin kampaaja + pikkureissu perheelle. Eli ainakin siinä asiassa ollaan samaa mieltä :)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:38"]Voi hyvää päivää tätäkin ketjua. Miksi ihmisillä on näin kova tarve päteä ja todistella oman ajattelutapansa mahtavuutta? Ja samalla painaa muita maan rakoon? Mistä tämmöinen vihamielisyys oikein kumpuaa? Ja sitä myös mietiskelin, että on jännä juttu, miten sattuukin näin monta varakasta kirjoittelemaan samaan paikkaan :) "Mulla on puoli milliä." jne. Huhheijaa. Voitaisiinko siis ap:lle kommentoida ihan asiallisesti? (Vaikka arvelenkin, että hän heitti kysymyksensä tänne melko rennoin ottein, niin varmasti olisi kiva lukea jotain rakentavaakin.) Meidän perhe (2+2) on mielestäni ihan keskivertoa tuloineen, asuntoineen jne ja meille 9000€:n perintö olisi melko merkittävä summa. Todellakin mies kävelyttäisi mut heti kampaajalle/tai muuhun hemmotteluun ja/tai veisi koko perheen vaikka viikonlopuksi pikkulomalle -ihan vain siitä ilosta, että kerrankin pystyy ilman sen kummempia miettimisiä. Eikä se silti tarkoita sitä, että myös loput tuosta summassa kulutettaisiin "saman tien muihin humputuksiin", vaan jatko mietittäisiin erittäin tarkoin. Ap, on vaikea sanoa, miksi miehesi ei antanut rahaa (tai miksi pyysit - oletko itse tuloton/vähätuloinen -en tunne teidän tilannetta). Pelkääkö hän kenties, että jos antaa nyt vähän, olet pian pyytämässä johonkin muuhun ja myös hän pikkuhiljaa kuluttelee sinne sun tänne, hallinta karkaa ja rahat hupenevat yllättäin?Vai onko hänellä kenties sijoitussuunnitelmia tai vaikkapa velkoja, joista et tiedä? Kannattaa jutella myös raha-asioista ihan avoimesti, erityisesti, jos olette naimisissa/pitkässä ja vakiintuneessa suhteessa. Tsemppiä! [/quote] Mietis nyt itsekin, puoli milliä ei ole hirveästi, koska se ei ole tilillä vaan osittain kiinni pk-seudulla asunnossa. Se oli vaan yhteenlaskettu varallisuus. Enkä tiedä, miksi perintöä pitäisi jotenkin juhlistaa sitä haaskaamalla. Kun perin aikanaan 50 000, ostin yhden luksushuivin, alle 100 e korun ja puseron. Se juhlinta oli siinä. Kun perin lisää, en juhlistanut sitä mitenkään, ei ollut kovin juhlava mieli siinä surun keskellä. - se puolen millin päällä istuva [/quote] No, minun elämässä ja kokemusmaailmassa puoli miljoonaa on suuri summa, vaikka osittain koostuisikin kiinteästä omaisuudesta. Hieno juttu, että sulla on talous noin vakaa ja turvattu. Ehkä mua enemmän tuossa "puoli milliä"-heitossa häiritsikin se, että tuli vähän sanotaanko leveilevä mielikuva viestin kirjoittajasta. Minusta kun kaikenlainen rahalla, omaisuudella, ostettujen tavaroiden hinnalla ylpeily tai niiden mainostaminen on aina... hmm... vähintäänkin mautonta. Sanoisin vulgaaria, jos se oli suomea (vai onko se?)! Usein tulee tunne, että leveilijä vain haluaa provosoida, oli kyse sitten todellisesta tai keksitystä omaisuudesta. Hyvänä esimerkkinä yllä näkyvä tapaus Mulberry-laukku. Mutta hei, meitä on moneen junaan!
[/quote]
No arvaa tietääkö kukaan todellisen elämäni ystävä, että minulla on näinkin paljon varallisuutta. Toki voivat ynnäillä jotain mielessään, mutta en todellakaan ole puhunut siitä kenellekään, mihinkään sävyyn. Rahan on osittain ansaittu ja osittain peritty.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:38"]Voi hyvää päivää tätäkin ketjua. Miksi ihmisillä on näin kova tarve päteä ja todistella oman ajattelutapansa mahtavuutta? Ja samalla painaa muita maan rakoon? Mistä tämmöinen vihamielisyys oikein kumpuaa? Ja sitä myös mietiskelin, että on jännä juttu, miten sattuukin näin monta varakasta kirjoittelemaan samaan paikkaan :) "Mulla on puoli milliä." jne. Huhheijaa. Voitaisiinko siis ap:lle kommentoida ihan asiallisesti? (Vaikka arvelenkin, että hän heitti kysymyksensä tänne melko rennoin ottein, niin varmasti olisi kiva lukea jotain rakentavaakin.) Meidän perhe (2+2) on mielestäni ihan keskivertoa tuloineen, asuntoineen jne ja meille 9000€:n perintö olisi melko merkittävä summa. Todellakin mies kävelyttäisi mut heti kampaajalle/tai muuhun hemmotteluun ja/tai veisi koko perheen vaikka viikonlopuksi pikkulomalle -ihan vain siitä ilosta, että kerrankin pystyy ilman sen kummempia miettimisiä. Eikä se silti tarkoita sitä, että myös loput tuosta summassa kulutettaisiin "saman tien muihin humputuksiin", vaan jatko mietittäisiin erittäin tarkoin. Ap, on vaikea sanoa, miksi miehesi ei antanut rahaa (tai miksi pyysit - oletko itse tuloton/vähätuloinen -en tunne teidän tilannetta). Pelkääkö hän kenties, että jos antaa nyt vähän, olet pian pyytämässä johonkin muuhun ja myös hän pikkuhiljaa kuluttelee sinne sun tänne, hallinta karkaa ja rahat hupenevat yllättäin?Vai onko hänellä kenties sijoitussuunnitelmia tai vaikkapa velkoja, joista et tiedä? Kannattaa jutella myös raha-asioista ihan avoimesti, erityisesti, jos olette naimisissa/pitkässä ja vakiintuneessa suhteessa. Tsemppiä! [/quote] Mietis nyt itsekin, puoli milliä ei ole hirveästi, koska se ei ole tilillä vaan osittain kiinni pk-seudulla asunnossa. Se oli vaan yhteenlaskettu varallisuus. Enkä tiedä, miksi perintöä pitäisi jotenkin juhlistaa sitä haaskaamalla. Kun perin aikanaan 50 000, ostin yhden luksushuivin, alle 100 e korun ja puseron. Se juhlinta oli siinä. Kun perin lisää, en juhlistanut sitä mitenkään, ei ollut kovin juhlava mieli siinä surun keskellä. - se puolen millin päällä istuva [/quote] No, minun elämässä ja kokemusmaailmassa puoli miljoonaa on suuri summa, vaikka osittain koostuisikin kiinteästä omaisuudesta. Hieno juttu, että sulla on talous noin vakaa ja turvattu. Ehkä mua enemmän tuossa "puoli milliä"-heitossa häiritsikin se, että tuli vähän sanotaanko leveilevä mielikuva viestin kirjoittajasta. Minusta kun kaikenlainen rahalla, omaisuudella, ostettujen tavaroiden hinnalla ylpeily tai niiden mainostaminen on aina... hmm... vähintäänkin mautonta. Sanoisin vulgaaria, jos se oli suomea (vai onko se?)! Usein tulee tunne, että leveilijä vain haluaa provosoida, oli kyse sitten todellisesta tai keksitystä omaisuudesta. Hyvänä esimerkkinä yllä näkyvä tapaus Mulberry-laukku. Mutta hei, meitä on moneen junaan!
[/quote]
No arvaa tietääkö kukaan todellisen elämäni ystävä, että minulla on näinkin paljon varallisuutta. Toki voivat ynnäillä jotain mielessään, mutta en todellakaan ole puhunut siitä kenellekään, mihinkään sävyyn. Rahan on osittain ansaittu ja osittain peritty.
[/quote]
Tuossa sulla on kyllä ihan oikea asenne. Tommoiset summat kun väistämättä aiheuttaa joissakin ihmisissä kateutta yms skismaa. Itse vaan tykkään pitää kiinni samoista periaatteista - asiassa kuin asiassa - sekä nettikeskusteluissa että oikeassa elämässä. Siis että jos en livenä leveilisi, niin miksi sitten täälläkään.
Mutta hei, se "puoli milliä" -kommenttisi olikin vain yksi esimerkki, jonka mainitsin. Ei ollut tarkoitus mitenkään erityisesti juuri sinua nostaa tämän keskustelun ainoaksi rikkaaksi! Hyvää viikonloppua sulle ja kaikille muillekin!
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 06:05"]En mä ainakaan ala kärvistellä kurjuudessa vain siksi että lapsille jää perintöä. Hankkikoon itse omaisuutensa, niin tässä on muutkin saanut tehdä.
[/quote]
Ja ketju jatkuu. Jos jokainen sukupolvi laittaisi osan syrjään lapsia varten, alkaisi varallisuus kertyä ja tulevilla polvilla olisi taloudellisesti aina vähän helpompaa.