Lue keskustelun säännöt.
Isäni kuoli ja sain muhkeahkon perinnön, mutta vähän olen katkera, ettei auttanut aikaisemmin
04.11.2021 |
Sain vasta selville, että isäni oli voittanut lotossa isohkon summan, noin 200.000e. Ja tämä samoihin aikoihin kuin itse erosin ja olin rahallisissa vaikeuksissa. Mitään apua ei vanhempani tarjonneet, oltiin kyllä koko ajan tekemisissä. Isä oli jonkun putkiremontin taloon tehnyt, ja loput rahat vain lojui tilillä kuolemaansa asti. Ja myös lottosi kuolemaansa asti, vaikkei mitenkään edes nauttinut voittorahoistaan.
Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, auttaisin kyllä lapsiani. Ja nyt perinnöstä annoinkin heille pesämunaa ja ostin paljon tarpeellista.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Verottajahan siinä olisi iloinnut, kun ap olisi saanut isältään vaikka 20 000 e ja maksanut siitä veroja 1300 e.
Miksi lahjavero on monille niin suuri mörkö?
Ja muutenkin voi auttaa kuin antamalla rahaa esim maksamalla toisen laskuja tai ostaa käyttötavaroita, jos haluaa verot estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se summa, jonka avuntarvitsija akuutisti tarvitsee ole välttämättä suuren suuri. 100e tai 200e tosi pahaan tilanteeseen voi jo auttaa pahimman yli että voi jatkaa elämää ja ajatella selkeämmin. Järkyttävää jotenkin jos vanhemmilla olisi rahaa eivätkä koskaan eikä ikinä auta tai tue.
Perintö on perintö, vasta perinnönjättäjän kuoleman jälkeen. Elämänsä aikana saa rahansa lahjoittaa vaikka "Kuolleiden kissojen ystävät" -yhdistykselle tai tuhlata rahansa huvituksiin. Minun mielestäni paras tulos hyvästä kasvatuksesta on se, että panostetaan kouluttautumiseen, hyvään ammattiin ja taloudenpitoon. Silloin ei ole tarvettä kytätä perintöä. Jokaisen pitää pärjätä omillaan. Ei voi elää yli varojensa ja esittää rikkaampaa kuin onkaan. Se on äärettömän huonon itsetunnon ja siis kasvatuksen merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verottajahan siinä olisi iloinnut, kun ap olisi saanut isältään vaikka 20 000 e ja maksanut siitä veroja 1300 e.
Miksi lahjavero on monille niin suuri mörkö?
Ja muutenkin voi auttaa kuin antamalla rahaa esim maksamalla toisen laskuja tai ostaa käyttötavaroita, jos haluaa verot estää.
Ei se mikään mörkö olen, kunhan muistutin, että verottaja ottaa mielellään osansa auttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap sentään SAA PERINNÖN. Meitä on monta joita on ensin kaltoinkohdeltu ja pahoinpidelty koko lapsuus ja nuoruus, sitten jätetty kaikin tavoin ilman mitään apua ja tukea koko aikuisuus, ja sitten lopuksi vielä vanhemmat jättää ilman perintöä.
Tällaista on olla narsistin lapsi. Narsistivanhempi talloo ja kiusaa koko elämänsä ajan ja viimeinen kiusa tulee vielä kuoleman jälkeen testamentin avulla.Lisäksi narsistivanhempani ilmoitti että aikoo toimia niin että mitään lakiosaa ei tule olemaan, eli on alkanut jo siirtää omaisuuttaan suosikilleen.
Apn pitäisi olla kiitollinen että sai jotain edes.
Sama juttu. Vanhempi on ilmoittanut ettei senttiäkään jää lapsille, kaikki omaisuus on myös järjestetty niin. Silti kehtaa vaatia hoitamaan asioitaan mm. lääkäriin viemistä, kaupassa käymistä jne, nyt kun vanha eikä pysty itse kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verottajahan siinä olisi iloinnut, kun ap olisi saanut isältään vaikka 20 000 e ja maksanut siitä veroja 1300 e.
Verottaja eli me kaikki veronmaksajat. Tuleehan aloittajalle nytkin perintövero maksettavaksi. Perintöveron voi välttää ihan laillisesti ja se onkin ihan fiksusti tehty.
Vierailija kirjoitti:
Ei se summa, jonka avuntarvitsija akuutisti tarvitsee ole välttämättä suuren suuri. 100e tai 200e tosi pahaan tilanteeseen voi jo auttaa pahimman yli että voi jatkaa elämää ja ajatella selkeämmin. Järkyttävää jotenkin jos vanhemmilla olisi rahaa eivätkä koskaan eikä ikinä auta tai tue.
Tai joskus se voi olla ilmaistakin, esim pyysin pahassa hädässä että saisimme tulla 2h ajaksi vanhemnilleni lämpimään kun asuntoon ei voinut mennä. Ei saatu mennä. Äiti ilmoitti että hän ei periaattestakaan aio auttaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa tulee olemaan kun vanhempani vanhenee. He on just itä kiusaajia, ilkkujia, missään ei ole autettu, kun mulla on ollut kriisi tai vaikeaa on vaan vahingoniloisena v*ttuiltu, hädässäkään ei auteta jne.
Toinen vanhempi on hyvin narsistinen eli se saattaa selittää vihan omia lapsia kohtaan.
Mitä sitten kun HE alkaa vaatia apua ja palvelua? Kun itse he ei ole auttaneet mitenkään koskaan, siis hädässäkin kääntäneet selän tai lyöneet luurin korvaan. Ei huvita auttaa yhtään. Siis ollenkaan. Mutta ei niitä heitteillekään voi jättää joten kai se on pakko. Hampaat irvessä sitten.
Miten aiot selvitä noin mitättömällä summalla eteenpäin? Itsellä meni eilen 288000€ kun ostin yhen asunnon ihan huviksee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asia tuo omillaan pärjääminen. Kun alettiin mieheni kanssa etsiä ensimmäistä omistusasuntoa, mun äidin kommentti oli, että hän ei sitten takaajaksi tule, omillaan on pärjättävä. Ei onneksi ollut edes tarve pyytää.
Hän ei ehkä muistanut, että itse saivat tontin, joka lohkottiin isovanhempieni maista ja pappani teki täysipäiväisesti töitä ilmaiseksi heidän raksalla. Niin, että ihan omillaan pärjäsivät.
Mulla ollut melkein kirjaimellisesti sama tilanne. Äitini saanut kaiken sukulaisiltaan, lopulta myös perinnöt. Minä ja siskoni ei olla saatu edes kantoapua muutossa.
Ostin omistusasunnon lähes 4-kymppisenä, kun vihdoin olin saanut käsirahan kasaan pitkien opintojen (tohtori) ja muutaman vuoden oman alan töiden jälkeen. Olen ollut työelämässä 18 v lähtien koko aikuisiän, mutta palkka ollut pientä duunaripalkkaa, apurahaa ym. Perheen perustaminen myös lykkäytyi ja meinasi jäädä väliin kokonaan turvaverkkojen puutteessa, kunnes en enää tarvinnut turvaverkkoja, kun olin niin hyvin toimeentuleva itse.
Vanhemmillani ei tietenkään ole velvollisuutta tukea minua. Ehkä lahjoitan tulevan perinnön 20-30 vuoden päästä eläinsuojeluun tai jotain? Ovat siis hyvin pihejä eivätkä käytä rahaa edes itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asia tuo omillaan pärjääminen. Kun alettiin mieheni kanssa etsiä ensimmäistä omistusasuntoa, mun äidin kommentti oli, että hän ei sitten takaajaksi tule, omillaan on pärjättävä. Ei onneksi ollut edes tarve pyytää.
Hän ei ehkä muistanut, että itse saivat tontin, joka lohkottiin isovanhempieni maista ja pappani teki täysipäiväisesti töitä ilmaiseksi heidän raksalla. Niin, että ihan omillaan pärjäsivät.
Näin se ihmismieli toimii valikoivasti.
Harva menestyjä on menestynyt täysin omilla ansioillaan, lähes aina siellä on todella hyvät geenit/tukiverkot taustalla, jotka sen menestyksen on mahdollistanut. Toki itsellä jokin osuus tietenkin on, mutta sitä osaa liioitellaan aina näissä tarinoissa, joita menestyneet kertovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asia tuo omillaan pärjääminen. Kun alettiin mieheni kanssa etsiä ensimmäistä omistusasuntoa, mun äidin kommentti oli, että hän ei sitten takaajaksi tule, omillaan on pärjättävä. Ei onneksi ollut edes tarve pyytää.
Hän ei ehkä muistanut, että itse saivat tontin, joka lohkottiin isovanhempieni maista ja pappani teki täysipäiväisesti töitä ilmaiseksi heidän raksalla. Niin, että ihan omillaan pärjäsivät.Eikä! Minun vanhemmillani sama! Heillä lisäksi asuntolainan maksu kesti kokonaiset 5 vuotta joskus 70-luvulla.
Täälläkin. Äitini sai vanhemmiltaan 30-vuotislahjaksi merenrantatontin mökkiä varten. Minä sain 30-vuotislahjaksi häneltä pullon halvinta kuohuviiniä. Muisti ei taida palata edes pätkittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verottajahan siinä olisi iloinnut, kun ap olisi saanut isältään vaikka 20 000 e ja maksanut siitä veroja 1300 e.
Verottaja eli me kaikki veronmaksajat. Tuleehan aloittajalle nytkin perintövero maksettavaksi. Perintöveron voi välttää ihan laillisesti ja se onkin ihan fiksusti tehty.
Näinpä.
Jos isä olisi lahjoittanut aplle 25 000 €, hän olisi maksanut siitä 2000 € veroa (8 %). Jos 200 000 € on jäljellä suurin osa perintönä, niin samaisesta osuudesta menee veroa 3250 € (13 %).
Vähintään 5000 € veroton lahja kannattaa jakaa aina kun mahdollisuus on, jos samainen raha on tod.näk. jäämässä perinnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pitkä perinne vihamielisellä kulttuurilla omia lapsia kohtaan. Omat vanhemmat on tällaisia ja appivanhemmat myös. Tarkoitus siis oikein ”k0staa” lapsille ja tarkkaan pitää huoli että lapsilla on vaikeaa ja kurjaa, ja missään nimessä ei vahingossakaan auteta jos hätä tulee tai lapsi apua pyytää.
Tätä on omassa suvussa laajasti ja ilmiö on mennyt jo useita sukupolvia. Itse onnistuin katkaisemaan tämän mutta se sitten johti välirikkoon oman lapsuudenperheen kanssa.Ne kellä on hyvä perhe ei tätä tajua eikä varmaan usko ilmiön olemassaoloon, mutta tää on todella yleistä - mutta toki tabu, eli vaiettu ja salattu asia.
Jep. ”Kun ei minuakaan kukaan auttanut!!” Niin, juuri siksi aitan omiani, kun minua ei kukaan auttanut.
Ap, toisiko sinulle mitään iloa, jos ajattelet, että isä hiljaa mielessään oli onnellinen, kun tiesi sinun saavan mukavan perinnön häneltä?
Sekin on ollut joillekin ikäpolville tärkeä asia, että on jotain mitä jättää lapsille. Muuttotappiopaikkakuntien talot ja kuivanmaan mökit alkavat vaan olla enemmän riesa kuin ilo perillisille.
Vaikka ymmärtäähän sen, jossain tilanteessa 5000 € voi muuttaa koko elämän. Katkeroittaa, jos läheisellä olisi ollut mahdollisuus auttaa, mutta sen sijaan hillosi rahoja korottomalla tilillä menettämässä arvoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asia tuo omillaan pärjääminen. Kun alettiin mieheni kanssa etsiä ensimmäistä omistusasuntoa, mun äidin kommentti oli, että hän ei sitten takaajaksi tule, omillaan on pärjättävä. Ei onneksi ollut edes tarve pyytää.
Hän ei ehkä muistanut, että itse saivat tontin, joka lohkottiin isovanhempieni maista ja pappani teki täysipäiväisesti töitä ilmaiseksi heidän raksalla. Niin, että ihan omillaan pärjäsivät.Eikä! Minun vanhemmillani sama! Heillä lisäksi asuntolainan maksu kesti kokonaiset 5 vuotta joskus 70-luvulla.
Täälläkin. Äitini sai vanhemmiltaan 30-vuotislahjaksi merenrantatontin mökkiä varten. Minä sain 30-vuotislahjaksi häneltä pullon halvinta kuohuviiniä. Muisti ei taida palata edes pätkittäin.
Olisiko hänen pitänyt lahjoittaa aikanaan saamansa merenrantatontti sinulle ja miksi? En nyt oikein ymmärrä. Hänen vanhemmillaan taisi olla joutava merenrantatontti ja siksi lahjoittivat. Kai äiti saa oman tonttinsa ja mökkinsä pitää vaikka kuolemaansa saakka. Saattehan sitten sinä tai lapsesi sitten kun aika jättää.
Sorry ohis mutta MIKSI en voi vasta ketjuun lainauksella, vaan ainostaan uudella viestillä? Jos lainaan tulee viedti ”kommentti julkaistaan hyväksynnän jälkeen” (ja ei ollut kiellettyjä sanoja viestissä). Muilla samaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asia tuo omillaan pärjääminen. Kun alettiin mieheni kanssa etsiä ensimmäistä omistusasuntoa, mun äidin kommentti oli, että hän ei sitten takaajaksi tule, omillaan on pärjättävä. Ei onneksi ollut edes tarve pyytää.
Hän ei ehkä muistanut, että itse saivat tontin, joka lohkottiin isovanhempieni maista ja pappani teki täysipäiväisesti töitä ilmaiseksi heidän raksalla. Niin, että ihan omillaan pärjäsivät.Eikä! Minun vanhemmillani sama! Heillä lisäksi asuntolainan maksu kesti kokonaiset 5 vuotta joskus 70-luvulla.
Täälläkin. Äitini sai vanhemmiltaan 30-vuotislahjaksi merenrantatontin mökkiä varten. Minä sain 30-vuotislahjaksi häneltä pullon halvinta kuohuviiniä. Muisti ei taida palata edes pätkittäin.
Olisiko hänen pitänyt lahjoittaa aikanaan saamansa merenrantatontti sinulle ja miksi? En nyt oikein ymmärrä. Hänen vanhemmillaan taisi olla joutava merenrantatontti ja siksi lahjoittivat. Kai äiti saa oman tonttinsa ja mökkinsä pitää vaikka kuolemaansa saakka. Saattehan sitten sinä tai lapsesi sitten kun aika jättää.
Totta kai äitini oli ansainnut omilla toimillaan tämän tontin. Kukaan ei häntä siinä auttanut... paitsi omat vanhemmat. Tämä aina nätisti unohdetaan.
Ystäväni appi joutui hoivakotiin. Appi asui omakotitalossa, muuttotappiokunnassa.
Ystäväni oli kotiäiti ja mies teki töitä etänä.
2 vuotta asuivat omakotitalossa. Talo oli puolison lapsuudenkoti, aivan täynnä tavaraa. Alkoivat heti myymään ja 2 kesää laittoivat pihaa kuntoon.
Oli tiedossa appi ei enää kotiin palaa, oli heillä vapaat kädet tehdä mitä vaan.
N kk ennen apen poismenoa talo saatiin myytyä, oli myynnissä n 1,5 v.
Omakotitalot voivat olla isoja taakkoja
Kyllä kyllä. Suuret ikäluokat vaan on saaneet halvat lainat, käytännösä ilmaiset talot ja muhkeat eläkkeet.
Mun lapseni joskus totesi, että eihän sitä rahaa haudata sinne arkkuun mukaan. Niimpä.
Kun rikas isoisoäiti kuolee lähes 100-vuotiaana, hänen 70-vuotias lapsensa perii miljoonat ja seuraava (30-40v) sukupolvi nääntyy velkataakkaan tai asuu vuokralla, koska yliopistokoulutuskaan ei ole tuonut niitä tuloja, joita aiemmat sukupolvet tienasivat ilman samantasoista työtä.