Isäni kuoli ja sain muhkeahkon perinnön, mutta vähän olen katkera, ettei auttanut aikaisemmin

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä kamalimmat tapaukset juuri sitä suurta ikäluokkaa? Selittää sitten ehkä sen, etten itse ole tuollaisiin törmännyt. Mummot syntyneet 30-luvun molemmin puolin ja vanhemmat taas 60-luvun. Ja itse 80-luvulla. Mummoilta ei paljon jäänyt, mutta olivat eläessään auttavaisia ja molempien kanssa olin lapsuudessa. Oma äitini taas on mielellään lasteni kanssa. Rahallisesti ei auta, kun ei ole tarvinnut ja hän on itse pienituloinen. Ostaa silti usein lapsille jotain pientä, vaikka ei tarvitsisi. Tai vaatii tarjota kahvilassa. Itsekin haluan auttaa lapsiani isompina, jos tarve. Ja tottakai äitiäni. Mutta pyrin luopumaan omaisuudesta jo elinaikana, tottakai käytän itse mitä tarvitsen. Mutta jos ylimääräistä on. Ei tarvitse sitten perintöveroja maksella. Mun mielestä niistä vanhempien virheistä pitää oppia ja olla itse se fiksumpi, eikä siirtää sitä omiin lapsiinsa. Isäni oli alkoholisti, mutta itse opetan lapsilleni, että voi ottaa fiksusti, ikinä eivät ole humalaisia nähneet, paitsi jossain kadulla. Mutta isänikin oli fiksu ja ajatteli minua. Oli laittanut perimänsä rahat henkivakuutukseen, joten ei voinut juoda niitä. Eikä tarvinnut maksaa veroja.

Ovat juuri suurta ikäluokkaa. Niin omassa suvussa kuin miehen suvussa (ja monen tuttavan kohdalla myös)

Tää on ihan uskomattoman yleistä mutta kukaan ei kehtaa asiasta puhua. En minäkään kehtaa muuta kuin anonyyminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse on opittava pärjäämään. Ap:lla sosialistiasenne.

Kyllä kyllä. Suuret ikäluokat vaan on saaneet halvat lainat, käytännösä ilmaiset talot ja muhkeat eläkkeet.

Mun lapseni joskus totesi, että eihän sitä rahaa haudata sinne arkkuun mukaan. Niimpä. 

Kun rikas isoisoäiti kuolee lähes 100-vuotiaana, hänen 70-vuotias lapsensa perii miljoonat ja seuraava (30-40v) sukupolvi nääntyy velkataakkaan tai asuu vuokralla, koska yliopistokoulutuskaan ei ole tuonut niitä tuloja, joita aiemmat sukupolvet tienasivat ilman samantasoista työtä.

Mitä Ihmettä! Vinkuuko tämä nollakorkojen sukupolvi että suuret ikäluokat ovat saaneet halvat lainat?

Ei pitäisi puhua kun ei selvästikään tiedä asioista mitään.

Tällaisia lainojen korkoja ei ole Suomessa ennen nähty, ei myöskään näin pitkiä laina-aikoja. Vanhemmat ihmiset ovat maksaneet kaksinumeroista korkoa maksimissaan n. kymmenen vuoden laina-ajalla, veren maku suussa.

Joku roti tuossa kadehtimisessakin!

Inflaatio laukkasi 70-luvulla sitä tahtia, että lainat kutistui olemattomiksi. Ja arava-lainaa sai edullisesti.

70-luvulla perusduunarit maksoi asuntolainan alle 10 vuodessa. Vähän eri nykyään.

Jos sulla on äijä niin katso, että sillä ei ole pääsyä rahoihisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse on opittava pärjäämään. Ap:lla sosialistiasenne.

Terveellä ihmisellä on omia lapsia kohtaan aina sosialistiasenne. Joillakin on suurempi sydän, ja heillä sama asenne ulottuu perheen ulkopuolellekin.

Suuri sydän = anna rahaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut aikoinaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. En pyytänyt enkä odottanut apua. Aikuisen pitää pärjätä itse. Perintöä sain myös 10 v sitten ja siirsin osan säästötilille josta autan poikaa opinnoissa. Kun pääsee töihin niin saa pärjätä omilla tuloilla. Se on elämän oppikoulu.

Eli asetat rahan poikasi edelle. Toivon että poikasi näkee kirjoituksesi ja tekee tarvittavat johtopäätökset eikä pidä sinuun sitten aikuisiällä mitään yhteyttä.

Mitä ihmettä höpötät. Hänhän auttaa poikaa opintojen ajan. Pitääkö vielä rahaa syytää työssäkäyvälle aikuiselle ihmiselle. Kyllähän lähtökohta on se, että eletään niillä rahoilla, joita palkkatöistä saa. Ei vanhemmat mitään lypsylehmiä ole.

Hitto mikä kitisijä, saa perinnön ja senkin jälkeen vielä itkee rahan perään. Jos isäsi olisi tiennyt millainen vinkuja lapsensa on, ei olisi varmaan jättänyt mitään

Alkuun mainitsen, että mitään en ole koskaan pyytänyt tai olettanut saavani, mutta salaa sisimmässäni toivon että vanhemmat avustaisivat välillä. Ärsyttävintä on se jatkuva hehkuttaminen joskus tulevasta perinnöstä ja on tarkkaa suunnittelua sen suhteen, mutta aikaiseksi ei saada mitään. Sitä kun ei tiedä milloin on se päivä viimeinen. Joskus harvoin saattaa tulla satanen johonkin tarkoitukseen, mutta se tuntuu enemmän taakalta kuin kivalta avulta. Olen kyllä kiitollinen, mutta pienestäkin avusta tehdään valtavan iso numero ja lähinnä kokee vaan syyllisyyttä, jonka vuoksi olisi vaan ilman

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla perusduunarit maksoi asuntolainan alle 10 vuodessa. Vähän eri nykyään.

Niin maksoi, kun oli pakko. Lainaa ei saanut kuin maksimissaan kymmeneksi vuodeksi. Korot oli yli 10 %, joten siksikin lainaa piti maksaa niin paljon kuin sai vain kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä kamalimmat tapaukset juuri sitä suurta ikäluokkaa? Selittää sitten ehkä sen, etten itse ole tuollaisiin törmännyt. Mummot syntyneet 30-luvun molemmin puolin ja vanhemmat taas 60-luvun. Ja itse 80-luvulla. Mummoilta ei paljon jäänyt, mutta olivat eläessään auttavaisia ja molempien kanssa olin lapsuudessa. Oma äitini taas on mielellään lasteni kanssa. Rahallisesti ei auta, kun ei ole tarvinnut ja hän on itse pienituloinen. Ostaa silti usein lapsille jotain pientä, vaikka ei tarvitsisi. Tai vaatii tarjota kahvilassa. Itsekin haluan auttaa lapsiani isompina, jos tarve. Ja tottakai äitiäni. Mutta pyrin luopumaan omaisuudesta jo elinaikana, tottakai käytän itse mitä tarvitsen. Mutta jos ylimääräistä on. Ei tarvitse sitten perintöveroja maksella. Mun mielestä niistä vanhempien virheistä pitää oppia ja olla itse se fiksumpi, eikä siirtää sitä omiin lapsiinsa. Isäni oli alkoholisti, mutta itse opetan lapsilleni, että voi ottaa fiksusti, ikinä eivät ole humalaisia nähneet, paitsi jossain kadulla. Mutta isänikin oli fiksu ja ajatteli minua. Oli laittanut perimänsä rahat henkivakuutukseen, joten ei voinut juoda niitä. Eikä tarvinnut maksaa veroja.

Omat ilkkujavanhemmat syntyneet 61 ja samassa ikäluokassa eli kaverien vanhemmissa on useita vastaavia. 

Minun mies on vuosimallia 1961 ja hän antaisi vaikka paidan päältään, jos lapset pyytäisi. Hän on aina sanonut, että lapsista pidetään huolta siihen asti, että saavat opinnot loppuun ja työpaikat. Olen itsekin samaa mieltä hänen kanssaan. Meillä on pienet tulot, mutta tarpeen mukaan lapsille niistä on annettu. Opiskeluaikana on kaikkea muutakin stressiä, ei silloin pidä rahasta murehtia.

Todennäköisesti vanhempasi suojeli sinua ja lapsiasi turhuuksilta ja pinnallisuudelta, johon tiesi sinun olevan taipuvainen vähän kuten alkoholisti alkoholiin tai huumeveikko huumeisiin. Mitä sitten olisit niillä rahoillasi itsellesi ja lapsillesi oikein jatkuvasti ostellut? Komerot täyteet pitämättömiä vaatteita ja koruja? Ja miksi olet katkera pelkästään isällesi? Olihan siinä äitisikin mukana vanhempiesi taloudessa.

Jos nyt miettii esim. -40 -luvulla syntyneitä vanhempiani, jotka ovat lapsuutensa eläneet pula-aikana, kun kaikki oli kortilla, niin säästäväisiä ovat. On ihan luonnollista, että tilillä täytyy olla rahaa pahan päivän varalle ja niin ovat opettaneet meidätkin. Niin olen opettanut myös omani. Vanhempani lainasivat veljelleni rahaa, kun oli tiukka paikka ja veli maksoi lainaa takaisin sovitusti. Veli itse pyysi rahan lainana javanhempani halusivat olla tasapuolisia kaikkia lapsiaan kohtaan ja hyväksyivät, että raha maksetaan heille takaisin. Ei tarvi kenenkään sitten jälkikäteen marista, että yhtä suosittiin. Omilla lapsilla on myös tarve pärjätä omillaan ja kynnys pyytää on iso. Tietävät kuitenkin että hädän hetkellä autamme, jos tiukka paikka tulisi. Ei tässä itsekään rahassa kylvetä. Ihme haaskalintuja täällä palstalla liihottelee. Jos oppii elämään niin että on palkkarahat+ vanhemmilta saadut rahat, kuinka oppii rahankäyttöä. Entä kun se lypsylehmä kuolee ja perintö on käytetty, mites se eläminen sitten onnistuu?

Siis ymmärränkö oikein että sinä et auttanut isääsi, sait sitten muhkean perinnön ja viitsit olla vielä katkera ettei isäsi auttanut sinua aiemmin? Kasva nyt jo aikuiseksi.

Nehän olivat sinun isäsi rahoja eikä sinun. Sinä olet aikuinen ihminen ja otat vastuun ihan itsestäsi. Voi jeesus näitä poispilattuja lumihiutalelapsia.

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärränkö oikein että sinä et auttanut isääsi, sait sitten muhkean perinnön ja viitsit olla vielä katkera ettei isäsi auttanut sinua aiemmin? Kasva nyt jo aikuiseksi.

Ei vaan ymmärsit väärin tai halusit ymmärtää väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärränkö oikein että sinä et auttanut isääsi, sait sitten muhkean perinnön ja viitsit olla vielä katkera ettei isäsi auttanut sinua aiemmin? Kasva nyt jo aikuiseksi.

Ei vaan ymmärsit väärin tai halusit ymmärtää väärin.

Kyllä ymmärsin ihan oikein. Mene nyt helvettiin kommari ja huolehdi ihan itse itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen asia tuo omillaan pärjääminen. Kun alettiin mieheni kanssa etsiä ensimmäistä omistusasuntoa, mun äidin kommentti oli, että hän ei sitten takaajaksi tule, omillaan on pärjättävä. Ei onneksi ollut edes tarve pyytää.

Hän ei ehkä muistanut, että itse saivat tontin, joka lohkottiin isovanhempieni maista ja pappani teki täysipäiväisesti töitä ilmaiseksi heidän raksalla. Niin, että ihan omillaan pärjäsivät.

Kuin omasta kynästä.

Vanhempani saivat itse käsirahan lahjaksi (ja myöhemmin mökin lahjaksi) vanhemmiltaan ja vanhemmat takasivat heidän lainan, ja mulle sit tiuskaistiin ”mitään takauksia ei tulla antamaan sitten koskaan”!

Vanhempani sai myös valtavastl lastenhoitoapua ja omilta vanhemmilta remontti- ja talkoo ym apua. Mulle tiuskittiin taas ”missään ei sua auteta sitten koskaan ja jokainen hoitakoon kersansa itse, lapsenlapsi emme ala hoitaa lainkan”! (Ja uhkaus piti, eivät tapaa ollenkaan lapsiani, siis koskaan, edes jouluna tai synttärinä tms

Vanhemmat eivät myöskään anna lastensa käydä heidän mökillään (lahjana saatu) eivätkä missään auta, tue tai kannusta. Sen sijaan haukutaan, arvostellaan, kiristetään, uhkaillaan.

Mitäpä tähän sanoisi. Boomerit.

Tämä on kyllä hyvin surullista ja vaikea ymmärtää.

Mutta älä kuitenkaan ala puhumaan mistään boomereista , äläkä yleistä.

Kaikki eivät ole tuollaisia missään sukupolvessa.

Ne just on tollasia.

Jotkut ovat , toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä kamalimmat tapaukset juuri sitä suurta ikäluokkaa? Selittää sitten ehkä sen, etten itse ole tuollaisiin törmännyt. Mummot syntyneet 30-luvun molemmin puolin ja vanhemmat taas 60-luvun. Ja itse 80-luvulla. Mummoilta ei paljon jäänyt, mutta olivat eläessään auttavaisia ja molempien kanssa olin lapsuudessa. Oma äitini taas on mielellään lasteni kanssa. Rahallisesti ei auta, kun ei ole tarvinnut ja hän on itse pienituloinen. Ostaa silti usein lapsille jotain pientä, vaikka ei tarvitsisi. Tai vaatii tarjota kahvilassa. Itsekin haluan auttaa lapsiani isompina, jos tarve. Ja tottakai äitiäni. Mutta pyrin luopumaan omaisuudesta jo elinaikana, tottakai käytän itse mitä tarvitsen. Mutta jos ylimääräistä on. Ei tarvitse sitten perintöveroja maksella. Mun mielestä niistä vanhempien virheistä pitää oppia ja olla itse se fiksumpi, eikä siirtää sitä omiin lapsiinsa. Isäni oli alkoholisti, mutta itse opetan lapsilleni, että voi ottaa fiksusti, ikinä eivät ole humalaisia nähneet, paitsi jossain kadulla. Mutta isänikin oli fiksu ja ajatteli minua. Oli laittanut perimänsä rahat henkivakuutukseen, joten ei voinut juoda niitä. Eikä tarvinnut maksaa veroja.

Omat ilkkujavanhemmat syntyneet 61 ja samassa ikäluokassa eli kaverien vanhemmissa on useita vastaavia. 

Minun mies on vuosimallia 1961 ja hän antaisi vaikka paidan päältään, jos lapset pyytäisi. Hän on aina sanonut, että lapsista pidetään huolta siihen asti, että saavat opinnot loppuun ja työpaikat. Olen itsekin samaa mieltä hänen kanssaan. Meillä on pienet tulot, mutta tarpeen mukaan lapsille niistä on annettu. Opiskeluaikana on kaikkea muutakin stressiä, ei silloin pidä rahasta murehtia.

Meillä sama, ollaan miehen kanssa 70- luvulla syntyneitä. Lapsia autetaan aina. Meillä on pari sijoitusasuntoa lapsia varten. Saavat halutessaan asua siellä ilmaiseksi opintojen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärränkö oikein että sinä et auttanut isääsi, sait sitten muhkean perinnön ja viitsit olla vielä katkera ettei isäsi auttanut sinua aiemmin? Kasva nyt jo aikuiseksi.

Ei vaan ymmärsit väärin tai halusit ymmärtää väärin.

Kyllä ymmärsin ihan oikein. Mene nyt helvettiin kommari ja huolehdi ihan itse itsestäsi. 

Olen aina huolehtinut itsestäni ja autan myös lapsiani. Hyvin menee...