Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?

PIkkuserkun häät kestivät noin 2 tuntia. Kirkon jälkeen siirryttiin suoraan kahveille, kermakakku ja kaksi sorttia pikkuleipiä. Juomana vesi, mehu ja kotikalja. En ole ikinä ollut niin piheissä häissä. Onneksi ne olivat myös lyhyet, niin voi mennä kotiin syömään.

Noista itse tehdyistä ruoista. Meidän suvussa on aika yleistä, että äidit/tädit valmistavat ruokia, joita sitten syödään juhlissa. Ruoat ovat aina hyviä ja niitä riittää paljon, ei välttämättä tarvitse olla pitopalvelua. Tietysti on eri asia, jos sukulaiset eivät ole hyviä kokkeja ja ruoka on jotain Atrian purkkihernekeittoa.

Vierailija kirjoitti:

^ 1700-luvun kivilinnoitus keskellä pohjoista merta on tosiaan kylmä paikka. Sen olettaisi jokaisen arvaavan, vaikka ei olisi siellä ikinä käynytkään.

Sen sen sijaan ymmärrän, että kaikki eivät tiedä etukäteen, kuinka epätasainen maasto ja huonot liukkaat kiviset kinttupolut siellä on. Siellä kapuaminen ja liukasteleminen varsinkin pimeään aikaan on tervejalkaisellekin haastavaa, vanhuksista nyt puhumattakaan.

Vähän miettisin ennen kuin järjestäisin siellä muita kuin keskikesän häitä. Ihana kaunis paikkahan se juhannuksen aikaan on.

Helsinkiläisten kannattaisi ottaa huomioon, että suurimmassa osassa Suomea saaret ovat järvellä, usein kauniita paikkoja joissa kasvaa puita ja on tunnelmallisia vanhoja rakennuksia.

Valitettavasti naisten juhlapuvut ovat lähes aina ohuita ja hihattomia. On aika vaikea löytää sellaista mekkoa, jossa oikeasti tarkenisi kylmällä saarella. Myös juhlakengät ovat yleensä korkkarit. En ymmärrä miten Suomenlinnassa paleleva olisi voinut toimia toisin. Jakkupuvut isoine takkeineen ovat vanhemmille ihmisille, nuorilta odotetaan hihattomia mekkoja ja korkkareita.

Vierailija kirjoitti:

Noista itse tehdyistä ruoista. Meidän suvussa on aika yleistä, että äidit/tädit valmistavat ruokia, joita sitten syödään juhlissa. Ruoat ovat aina hyviä ja niitä riittää paljon, ei välttämättä tarvitse olla pitopalvelua. Tietysti on eri asia, jos sukulaiset eivät ole hyviä kokkeja ja ruoka on jotain Atrian purkkihernekeittoa.

Ei sen väliä kuka valmistaa, kunhan on hyvää ja riittävästi.

Eikä vieraita sovi ilman ennakkosopimista nakittaa häihin töihin, tätäkin on nimittäin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eko/ego-ystäväni häät.

Totuus oli övereimmät ökyhäät, joissa olen ollut. Kirkossa oli iso liuta kaupunginorkesterin muusikoita soittamassa, morsiolla oli valtavia, uusia kultakoruja, kirkon koristelussa ja kukissa ei oltu säästelty.

Hääjuhlassa oli useita nimekkäitä palkattuja esiintyjiä. Juhlatilana oli suuri kartano. Juhlan aikana syötiin ensin alkupalat, sitten oli ohjelmaa, pääruoka, ohjelmaa, jälkiruoka, ohjelmaa, välipala, ohjelmaa, iltapala, ohjelmaa, yöpala, ohjelmaa. En ole koskaan nähnyt niin paljon ruokaa tarjolla häissä. Viinipulloja oli varattu varmaankin viisi kappaletta vierasta kohdin. Niitä vaan tuotiin koko ajan lisää pöytään, kun entiset tyhjenivät. Ei olleet mitään halpoja viinejä.

Pakko sanoa että tästä kyllä paistoi jonkinlainen kateus, etenkin kun piti vielä loppuun erikseen mainita miten vaatimattomat ja askeettiset häät itse piti. :D Ei kyllä kuulosta miltään "paskimmalta tai epäonnistuneimmalta" hääjuhlalta vaikka ökyilyä olivatkin.

Niinpä nuohan kuulostivat oikein onnistuneilta häiltä. Paikassa riittävästi tilaa, hyvä ruoka- ja juomatarjoilu järjestettyä ohjelmaa. Noh, kaikkia ei mitenkään voi miellyttää.

Helluntailaisen tuttavapariskunnan häät. Kaikki vieraat meille vieraita ja melkein kaikki tosi iäkkäitä ja ne vähät nuoret oli jostain tuttavien "hellaripiireistä" ja sen oloisia tosiaan.

Loputtomat puuduttavat puheet parin uskonnollisesta vakaumuksesta ja jeesuksesta, kitaran säestyksellä uskonnollisia lauluja. 

Juhlapaikka oli ahdas, matalakattoinen ja happea ei ollenkaan, hiki vaan valui, eikä pöytiin tuotu ollenkaan vettä koko aikana, kun vatsat kurnien kuunneltiin niitä puheita. Piti käydä juomassa "huusissa" kun muuta vedenlähdettä ei ollut.

Ei tietenkään alkoholia, tunnelma oli harras ja pönöttävä. Kun vihdoin päästiin ruokapöytään, paikan emäntä oli siellä haukkana annostelemassa kalaa, lihaa jne ja antoi tosi pienet kökkäreet, eli nälkäkään ei lähtenyt.

Koko touhu huipentui jonkinnäköiseen ylistystilaisuuteen, mistä onneksi varoitettiin, joten tajuttiin ottaa hatkat ennen loppuhuipennusta ja suoraan mäkkärille.

Hääparia odoteltiin juhlapaikalle aika kauan ja lopulta tulivat huomattavan humalaisina.

Jossain vaiheessa juhlintaa morsiamen tytär heitettiin rapuista alas oman miehensä toimesta ja poliisit paikalle. Hääpari myös riiteli ja päätyi eri paikkoihin yöksi.

Tunsin morsiamen, joka kertoi myöhemmin juteltaessa että oli kivat ja onnistuneet, heidän näköiset häät. Vois luulla, ettei ollut tosissaan, mutta oli se. Illanvietot taitaa olla heillä yleensäkin tätä luokkaa.

Omat hääni ovat olleet paskimmat häät joissa olen ollut. Syynä tähän oli oma kiltteyteni. Olin nuori ja hirveän kiltiksi kasvatettu. Hääpäiväksi valikoitui se, joka apelle sopi kaikkien hänen kissanristiäisten ja saunailtojensa lomassa. Omat vanhempani olivat eronneet vuosia aikaisemmin, eivätkä mahtuneet edes samaan lääniin asumaan. Minulla ei siis ollut mitään toivoa saada molempia vanhempiani mihinkään varsinaisiin juhliin. Menimmekin naimisiin maistraatissa perheen kesken.

Huono maku suuhun itselleni jäi siksi, että sekä isäni että äitini pahoittivat mielensä minulle, ja apen harrastama jyrääminen vihkipäivän suhteen. Nykyään en enää lähtisi mokomiin pelleilyihin mukaan. Järjestäisin häät silloin ja miten parhaaksi katsoisin mieheni kanssa, ja ne osallistuvat ketkä osallistuvat. Jos saunailta tai kaunan kantaminen on tärkeämpää kuin oman lapsen häät, kertoo se enemmän niistä muista kuin minusta tai häistämme.

Edelleen olen saman miehen kanssa, 13 vuotta naimisissa. Edelleen on apen kanssa hankalaa, mutta enää en anna hänen jyrätä meitä. Välitkin ovat tietyllä tavalla paremmat, kunnioitus meitä kohtaan on löytynyt.

Omat hääni vuonna 1995. Äitini työnsi minulle väkisin oman kissanpissankeltaisen pitsisen häämekkonsa joka oli jäykkä ja ruma ja kutitti, anoppi leipoi useamman mansikkakakun vaikka vihaan mansikkakakkuja ja anoppi kyllä tiesi tämän muttei välittänyt.. Kirkolle saapuessa äiti koetti repiä hiuksiani auki  ja sihisi että minullahan piti olla kiharat, huulipunakin oli väärän värinen... olin 19v ja ujo, siksi en kyennyt pistämään vastaan kun äiti ja anoppi kävelivät ylitseni. Sen verran vitu""i, että kävin miesten kanssa takakontin piilopulloilla ja  häävalssin aikana pysyin tuskin tolpillani.  Kaikesta huolimatta oltiin  naimissa 15 vuotta ja erosimme ystävinä.

Ei ollut varmasti pahimmasta päästä häät, mutta pahimmat, missä itse olen käynyt. Räntäsade vaakatasossa, kun hääväki odotti hääparia kirkosta. Oltiin viimenen pöytä, mikä meni ottamaan ruokaa ja kaikki oli loppu. Joku setä esiintyi epävireisesti ja suuttui näyttävästi kaasolle ja alkoi huutaa, kun esitys meni huonosti. Ohjelmanumero, jossa jokaisesta pöydästä pyydettiin spontaanisti puhetta. Luonnollisesti valmistelemattomat puheet olivat kammottavia ja hyvin moni myös yritti liikaa ja onnistui möläyttämään loukkaavia asioita morsiamen luonteesta "vitsillä" (mm. miten morsian tossuttaa aviomiestä ja on herkkänahkainen). Sitten osa alkoi puolustelemaan morsianta puheissaan. Nämä yllätyspuheet veivät kaksi tuntia! Juomina tarjottiin alkumalja ja yksi lasi viiniä, muuten baari oli maksullinen. Tämä ei yksistään olisi mitenkään paha, mutta vain kirsikkana kakun päällä.

Nämä olivat pikkuserkun häät, joihin oli kutsuttu runsaasti vieraita. Keskiaikaisessa isossa kirkossa jotkut sukulaislapset joita en tuntenut, alle 10 v. kirmailivat takaosassa ympäriinsä ja kiljuivat tietysti. En kuullut papin puheesta juuri mitään, koska itsekin istuin takana. Lasten vanhemmat eivät tehneet asialle mitään. Ymmärrän kyllä että lapset päästelevät ääniä ja ihmettelevät outoa tilannetta. Mutta jos näin käy, silloin on vahvat sympatiat niiden vanhempien puolella jotka yrittävät rauhoitella lasta tai vaikka kuiskaten selittää mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Eräs sukulaispariskunta haluaa aina välttämättä laulaa kaikkien juhlissa. Serkkuni häissä he pitivät kunnon esityksen. Laulut olivat pitkiä ja niitä oli monta, pari hengellistä ja pari iskelmää. Yksi laulu oli venäjäksi, koska he halusivat esitellä venäjän kielen taitojaan. Yksi laulu meni nuotin vierestä. Ilmeisesti morsian ei kehdannut kieltäytyä, sanoi kyllä jälkikäteen että oli vähän nolo esitys.

Laulun aikana pariskunnan lapsenlapsi alkoi parkua (teki itsekin mieli). Rouva sitten keskeytti laulamisen ja selitti, ettei hän yleensä huuda kun me laulamme.

Häiden pitäisi olla hääparin juhla eikä amatöörilaulajien konsertti. Muuten juhlat menivät ihan mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Nämä olivat pikkuserkun häät, joihin oli kutsuttu runsaasti vieraita. Keskiaikaisessa isossa kirkossa jotkut sukulaislapset joita en tuntenut, alle 10 v. kirmailivat takaosassa ympäriinsä ja kiljuivat tietysti. En kuullut papin puheesta juuri mitään, koska itsekin istuin takana. Lasten vanhemmat eivät tehneet asialle mitään. Ymmärrän kyllä että lapset päästelevät ääniä ja ihmettelevät outoa tilannetta. Mutta jos näin käy, silloin on vahvat sympatiat niiden vanhempien puolella jotka yrittävät rauhoitella lasta tai vaikka kuiskaten selittää mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Pienten lasten hiljaa pitäminen kirkossa on vaikeaa. Kirkossa kaikuu, se on lapsista hauskaa ja sitten pitää oikein kovalla äänellä kirkua että kuulee sen kaiun.

Kun olin lapsena kirkossa, äiti antoi paperia ja värikyniä ja sanoi, että piirrä minulle kuva. Piirsin sitten tyytyväisenä jonkin aikaa, eikä tullut halua juoksennella käytävällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin häissä ja tunnelma lässähti kirkossa kun siellä lauloi mieshenkilö laulun, jonka kertosäkeessä toistui kuolema.

Niin juuri , kuolema ja minun mielestä kuolema on synkkä asia juuri häihin. En enää muista mikä oli laulun nimi, löysin sen heti häiden jälkeen ja totesin, etten kuullut väärin.

Muutenkaan häät olivat jotain muuta kuin iloinen juhla. Pari, joka vihittiin ei ole kuitenkaan uskovainen. Toisen vanhemmat ovat.

Täsmennän kirjoittamaani. Laulussa oli ehkä neljä tai viisi säkeistöä ja jokaisen säkeistön lopussa toistui jokon sanoma kuolemasta. Kuolema ...

Osaako kukaan vinkata mikä laulu oli kyseessä? Ilmeisesti sitä on esitetty muissakin vihkitilaisuuksissa.

Tulee mieleen Valkeat purjeet: "Annan toisten elää, enkä kulje surun suolla. Silmistäsi en mä anna unelmien kuolla..."

Muistan kun laulu oli uusi, soi päivittäin. Ahdisti jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovan opiskelukaverin häät olivat herttaiset, mutta oli ihan hirveän kiusaannuttavaa kuunnella herätysliikkeen nuoriso-ohjaajan puhetta, jossa hän ylisti hääparin sitoutumista tosirakkaus odottaa -periaatteeseen ja maalaili tunteillen tulevaa yötä.

Olimme läheisiä ystäviä sulhasen kanssa ja tiesimme toki parin katsomuksesta. Silti olisin antanut paljon, että olisin säästynyt puheen kuulemiselta. Kotona illalla otin kaipaamani ryypyn.

Tuo pari on edelleen yhdessä, edelleen uskossa ja tapaa meitä boheemeja pakanakavereitaan säännöllisesti. Olen iloinen ystävyydestä :)

Olin järkyttynyt sukulaisen häissä, kun pappi alkoi selittää miten "rohkeita" ovat nämä nuoret kun uskalsivat odottaa avioliittoon. MItä pelättävää seksissä on? Ilmeisesti se on ollut mukavaa kun lapsia on siunaantunut useita.

Samat sanankäänteet, sait ne nyt palautumaan mieleen. Karvat melkein nousee pystyyn uudestaan. Ehkä tuo on jokin juttu tuossa liikkeessä? Tarkoitan tosirakkaus odottaa -liikettä, en mitään varsinaista uskonnollista suuntausta.

T. Se jota lainasit

Olin uskonnollinen teini ja tein itsekin lupauksen aikanaan. Ei meistä kukaan tainnut lupausta onnistua pitämään, ainakaan ne jotka seurustelivat jo silloin.

Minusta papin ei pitäisi puhua pariskunnan seksielämästä, eihän se kuulu muille kuin parille itselleen. Kaason ja bestmanin puheet on tietysti eri asia, mutta jos koko suku on paikalla niin jättäisin aiheen sikseen.

Varsinkin kun mistä ihmeestä pappi voi tietää joko on nakkia uitettu ja kenen vehkeessä.

Häät joissa ei ollut ohjelmaa, ilta tuntui loputtoman pitkältä. Musiikki taukosi soittimesta pitkäksi toviksi. Istupa siinä 6h ventovieraiden kanssa, joista ei saa juttuseuraa.

Mun serkun häät. Teemana oli sulhasen nolaaminen ja sulhasen sukulaisten olon epämukavuus.  Morsiamen isän puheen ydinsanomana oli "epäilimme olisiko tuosta miehestä mihinkään ja vieläkin vähän arveluttaa, onko riittävän hyvä meidän tyttärelle, mutta koska sulhanen on niin hyödyllinen ja raatanut vuosia morsiamen perheen hyväksi, niin menkööt nyt sitten." Joku toinen morsiamen suvun jäsen nosti puheensa kohokohdaksi sen, miksi morsian piti oman sukunimensä. "Tunnetko morsiusparin"- arvausleikissä 18/20 kysymystä koski morsianta ja hänen käsittämättömiä saavutuksiaan kulttuurin ja liikunnan ja oman ammattinsa parissa.

Samassa suhteessa oli kutsuttu myös vieraat, korkeintaan 15% oli sulhasen puolelta. Meidät oli sullottu reunimmaisiin pöytiin, vessojen viereen. Sulhanen kävi pahoittelemassa, että minut perheineni oli istutettu samaan pöytään veljeni perheen kanssa. Serkkuni oli kertonut morsiammelleen, että veljeni on pahoinpidellyt minua ja siksi emme ole tekemisissä. Serkkuni oli kuvitellut, että morsian ymmärtäisi olla laittamatta meitä samaan pöytään ja pahoitteli, että ei ollut tarkistanut tai voinut enemmän vaikuttaa asiaan. Lähdimme melko aikaisin. Myöhemmin morsian oli vihoitellut serkulleni siitä, että kaikki sulhasen suku "karkasi nolon aikaisin häistä, eikä tajunnut jäädä edes tanssimaan".

Ruoka oli tosi hyvää ja siellä oli kiva murre-esitys. Morsiamella oli myös tosi kaunis puku.

Monesti metsään menee, kun ei lainkaan ajattele, keitä häihin kutsuu. Häät on toki hääparin juhla, mutta pitää ajatella vieraitakin. Miten paikka soveltuu liikuntarajoitteisille vanhuksille tai pikkulapsiperheille?

Toinen on suunnitella kalliit ja hienot häät, mutta alimitoittaa budjetti. Ei häihin ole tarkoitus tulla syömään ja juomaan omaan piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä olivat pikkuserkun häät, joihin oli kutsuttu runsaasti vieraita. Keskiaikaisessa isossa kirkossa jotkut sukulaislapset joita en tuntenut, alle 10 v. kirmailivat takaosassa ympäriinsä ja kiljuivat tietysti. En kuullut papin puheesta juuri mitään, koska itsekin istuin takana. Lasten vanhemmat eivät tehneet asialle mitään. Ymmärrän kyllä että lapset päästelevät ääniä ja ihmettelevät outoa tilannetta. Mutta jos näin käy, silloin on vahvat sympatiat niiden vanhempien puolella jotka yrittävät rauhoitella lasta tai vaikka kuiskaten selittää mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Pienten lasten hiljaa pitäminen kirkossa on vaikeaa. Kirkossa kaikuu, se on lapsista hauskaa ja sitten pitää oikein kovalla äänellä kirkua että kuulee sen kaiun.

Kun olin lapsena kirkossa, äiti antoi paperia ja värikyniä ja sanoi, että piirrä minulle kuva. Piirsin sitten tyytyväisenä jonkin aikaa, eikä tullut halua juoksennella käytävällä.

Mulla on pieni vauva ja oon jo etukäteen suunnitellut, että kirkkotilaisuuksissa minä tai mies odottaa lapsen kanssa pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä olivat pikkuserkun häät, joihin oli kutsuttu runsaasti vieraita. Keskiaikaisessa isossa kirkossa jotkut sukulaislapset joita en tuntenut, alle 10 v. kirmailivat takaosassa ympäriinsä ja kiljuivat tietysti. En kuullut papin puheesta juuri mitään, koska itsekin istuin takana. Lasten vanhemmat eivät tehneet asialle mitään. Ymmärrän kyllä että lapset päästelevät ääniä ja ihmettelevät outoa tilannetta. Mutta jos näin käy, silloin on vahvat sympatiat niiden vanhempien puolella jotka yrittävät rauhoitella lasta tai vaikka kuiskaten selittää mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Pienten lasten hiljaa pitäminen kirkossa on vaikeaa. Kirkossa kaikuu, se on lapsista hauskaa ja sitten pitää oikein kovalla äänellä kirkua että kuulee sen kaiun.

Kun olin lapsena kirkossa, äiti antoi paperia ja värikyniä ja sanoi, että piirrä minulle kuva. Piirsin sitten tyytyväisenä jonkin aikaa, eikä tullut halua juoksennella käytävällä.

Mulla on pieni vauva ja oon jo etukäteen suunnitellut, että kirkkotilaisuuksissa minä tai mies odottaa lapsen kanssa pihalla.

Just näin