Lue keskustelun säännöt.
Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?
14.01.2015 |
Mitä tapahtui?
Eikä nyt tänne sit mitään "käy sääliksi kun toisten häitä haukutte" -settiä, täällähän niistä on hyvä avautua!
Itellä ei oo ollut mitään erityisen huonoja, tylsiä häitä on ollut joissa ei selkeää ohjelmaa, yksissä ei ollut esim. mitään puheita ja leikkeinä vaan sulhasen ryöstö joka oli tosi kiusallinen morsiammelle ja sit tää leikki missä vieraat nostelee korista lappuja joissa on jotain tehtäviä.... tuskin kukaan näitä tehtäviä tulee ikinä toteuttamaan.
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuli niin epäselvä teksti kännykällä, että otan uusiksi.. eli, serkun häät Suomenlinna. tulimme Mikkelistä asti, oli syksy ( elokuun loppu tai syyskuun alku). KUKAAN ei maininnut että pitäisi pukeutua lämpimästi, joten oli melko karmea yllätys tajuta että lautatalta piti kävellä saaren läpi kellarimaiseen tilaan, jossa hääjuhla pidettiin. minulla oli ohuet mekko ja pitsibolero sekä korkokengät.. äitini lähes itki puolestani kun kompuroin perässä nenä valuen ja mies koetti lohduttaa" ettei varmasti ole enää pitkä matka" etten jäätyisi. siis voi helvetti, sanon minä! ette sitten yhtään varoittaneet! :Ovessakin oli ulkona, joten vessareissu piti tehdä pimeässä ja hirveässä tuulessa !
kun lopulta pääsimme takaisin Helsinkiin ja hotelliin, kiskoin lämpimäkseni kunnon kännit..Tottakai aikuinen ihminen osaa varautua ja ottaa takin yms. mukaan jos häät pidetään syksyllä. Palvelusta saa syyttää vain itseään.
Muista en tiedä mutta itselläni on tasan yksi siisti ja juhlavampi takki, jota käytän hienommissa tilaisuuksissa. Se ei tosin ole sellainen että sen kanssa tarkenisi kovin kauaa ulkona. Puhumattakaan jos on mekko ja korkkarit yllä, ne ovat melko kylmät Suomen syksyssä.
Isäni ja hänen ex-vaimonsa häät olivat loppusyksystä (lokakuun alussa). Ei siinä mitään mutta kutsussa ei tosiaankaan ollut mainittu että vihkiminen tapahtuisi ulkona. Eikä asia tullut kertaakaan puheeksi muutenkaan. Ulos oli pystytetty vain katos sateen varalta. No ei satanut mutta lämpöä oli ehkä viisi astetta ja tuuli oli pohjoisesta päin. Kaiken lisäksi he olivat vielä valinneet jonkun pidemmän vihkikaavan. Tuskin olin ainoa, joka siellä huulet sinisinä tärisi kylmästä. Miehillä oli varmaan himpun verran mukavampaa, heillä sentään oli housut, pikkutakit yms. päällä.
Myöhemmin alkoi sataa mutta onneksi oltiin siinä vaiheessa jo sisätiloissa. Sääli vain, että piha muuttui ihan kuravelliksi ja esim. juomat piti hakea toiselta puolelta pihaa. Ne saappaat olisivat kyllä olleet tarpeen.
Olen tuon jälkeen ollut muutamissa häissä ja varmistanut aina onko vihkiminen ja/tai juhlat mahdollisesti ulkona. Ainakin osaa sitten varautua asianmukaisilla vermeillä (se toppatakki ja kumisaappaat....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran häissä, joissa ei ollut oikein mitään henkilökohtaista otetta hääpariin. Yleensähän pappi vihkipuheessa viittaa parin ensikohtaamiseen, yhteiselon kestoon jne. Nyt oli vain Raamatun tekstiä. Hääpuheen sijaan morsiamen isä olisi voinut lukea Mitä, missä, milloin -kirjaa, puheessa kun käsiteltiin vain morsiamen syntymävuoden tapahtumia. Vähän outo fiilis juhlista jäi, ihan kuin historiassa olisi ollut jotain salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sisarukseni häissä oli todella kodikas tunnelma, koskettavat musiikkivalinnat, molemman puolen vanhemmat pitivät todella viihdyttävät puheet, ohjelmanumerot olivat hyvin suunniteltuja ja hauskoja (normaalisti inhoan kaikkia hääleikkejä), ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, koristeita oli mutta ei överisti, ja tietenkin alkoholiakin oli todella runsaasti viinistä siideriin. Jokainen sai käydä vuorollaan onnittelemassa nuoriparia ja nämä juttelivat reippaasti kaikkien vieraiden kanssa. Kaikin puolin todella onnistuneet häät. Siksipä olinkin ihmeissäni, kun toisen sisareni häissä oli juurikin sellaista inside-tunnelmaa, hääpari puuhasteli omien kavereidensa kanssa jotka pitivät huonoja ja takeltelevia puheita, pöytäjärjestelyt olivat laitettu todella omituisesti (minä ja toinen sisareni istuimme samassa pöydässä tuntemattomien kanssa sivummalla samaan aikaan kun vanhemmat ja tutut sukulaiset keskenään muualla), ruoka loppui kesken, alkoholia sai ostettua omalla kustannuksella pitopaikan baarista. Ohjelmaa ei ollut ja sisareni hengaili vain oman piirinsä kanssa tervehtimättä edes meitä perheenjäseniä. Yrittäessäni jutella smalltalkkia kaason kanssa sain lähinnä kylmää hymistelyä osakseni. Jäi todellakin olo, että kyseessä oli vain pienen piirin juhlaksi tarkoitettu prinsessapäivä. :/
Ehkä se oli kuullut niistä sisko taivaallisista häistä niin paljon että meni uhma päälle? Teillä taitaa muutenkin olla huonot välit? Sinä ja toinen sisko vastaan perheen musta lammas?
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran häissä, joissa ei ollut oikein mitään henkilökohtaista otetta hääpariin. Yleensähän pappi vihkipuheessa viittaa parin ensikohtaamiseen, yhteiselon kestoon jne. Nyt oli vain Raamatun tekstiä. Hääpuheen sijaan morsiamen isä olisi voinut lukea Mitä, missä, milloin -kirjaa, puheessa kun käsiteltiin vain morsiamen syntymävuoden tapahtumia. Vähän outo fiilis juhlista jäi, ihan kuin historiassa olisi ollut jotain salattavaa.
Kyse on voinut olla papista.
Häät ovat tärkeähkö päivä, joten sinänsä aika väärin!
Vierailija kirjoitti:
^ Kaikki eivät tosiaan voi istua hääparin vieressä. Siellä istuvat kunniavieraat, ja ne kunniavieraat on morsiamen ja sulhasen vanhemmat ja isovanhemmat. EIVÄT morsiusparin parikymppiset parhaat kaverit.
Mulla nousi karvat pystyyn, kun tässä ketjussa joku kuvaili just tollaista tilannetta. Morsiamen 80-vuotias isoäiti oli tyrkätty jonnekin perimmäisen salin takanurkkaan jossa orpona istuskeli, ja siellä päähuoneessa ilakoi se hädin tuskin teini-iän ylittänyt kaveriporukka.
Jos isoäiti ja isoisä ja muut vanhemmat sukulaiset eivät morsiusparin mielestä parempaa kohtelua ansaitse, niin jätettäköön heidät sitten kutsumatta. Ketään ei ole pakko kutsua.
Tässäkin tapauksessa hyvin luultavaa, että sen peränurkkaan tuupatun isoäidin lahjakuori oli runsain.
Ei tuo pidä aina paikkaansa, että isoäidin lahjakuori olisi runsain. Oma isoäitini on niin pihi, että hyvä jos korttia edes saa. Ja ei kaikilla se isoäiti ole niin läheinen, mutta perinteiden vuoksi on pakko sijoittaa silti lähelle istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sen takia, että suomalaiset on niin jäykkää tuppisuukansaa, joita on vaikeaa saada innostumaan yhtään mistään, elleivät ole vähintään kahden promillen humalassa. Ei se oo niin vakavaa, vaikka leikki ois vähän pöljä niin on hääparin kunnioitusta lähteä mukaan niihin. En itsekään näitä leikkejä mitenkään rakasta, mutta en tee numeroa asiasta. Relatkaa![/quote]
Tässäpä raikas näkökulma asiaan - hääparin nolaaminen onkin heidän kunnioittamistaan! (Ymmärrät kai että monesti ne leikit on valinnut ja suunnitellut joku ihan muu kuin itse hääpari?)
Aikuisella ihmisellä on oikeus kieltäytyä mielestään alentavasta toiminnasta. Se vasta onkin törkeröä ja epäkunnioittavaa, kun kirkkaimmaksi muistoksi juhlista jää se kaaso, joka ei pysty lopettamaan vänkyttämistä vaikka hänelle on rautalangasta väännetty että tuhlaa siinä vain kaikkien aikaa ja pilaa tunnelmaa.[/quote]
Surkean tekosyyn esitit, mutta sehän kertoo vain just siitä kuinka takakireitä suomalaiset on (mutta et oo yksin, ainakin yli 40 tykkäystä!).
Ensinnäkin on hääparin vastuulla hankkia sellainen kaaso ja bestman, jotka tuntevat heidät ja kommunikoivat heidän kanssaan häiden kulusta. Se on heidän oma mokansa jos valitsevat sellaisen kaason/bestmanin joka alkaa nolaamaan heitä. Siinä vaiheessa herää kysymys, eikö heillä tosiaankaan ole ketään oikeita kavereita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:25"]
Ihme juttu, oman kokemuksen mukaan yhdet ihan mukavimmista häistä oli sellaiset, joissa hääpari oli kuvauksessa pari tuntia, mutta meille oli varattu juomaa ja pientä naposteltavaa hääpaikalle (oli ihana kesäpäivä, oltiin pihalla ja juteltiin) ja samoissa häissä oli vielä sitä paljon parjattua yhteislaulua ja pitkiä puheita. Eikä ollut edes mitkään tosi hyvät kaverit kyseessä, miehen duunikaveri... et oisko oma asennoituminenkin syynä, kun joutuu paskoihin häihin? Ja tietty valmistautuminen: syö, juo, käy vessassa ja pukeutuu SÄÄN mukaan.Tässä pyydettiin kuvailemaan paskimpia häitä, ei sellaisia jossa SULLA on ollut mukavaa. Toki onhan nekin häät voineet olla sellaiset, että SULLA oli mukavaa, mutta muilla ei...
Iso osa ihmisistä ei voi sietää yhteislaulua tai leikkejä, miksi niihin pitää PAKOTTAA kaikki?
Varmaan sen takia, että suomalaiset on niin jäykkää tuppisuukansaa, joita on vaikeaa saada innostumaan yhtään mistään, elleivät ole vähintään kahden promillen humalassa. Ei se oo niin vakavaa, vaikka leikki ois vähän pöljä niin on hääparin kunnioitusta lähteä mukaan niihin. En itsekään näitä leikkejä mitenkään rakasta, mutta en tee numeroa asiasta. Relatkaa!
Tässäpä raikas näkökulma asiaan - hääparin nolaaminen onkin heidän kunnioittamistaan! (Ymmärrät kai että monesti ne leikit on valinnut ja suunnitellut joku ihan muu kuin itse hääpari?)
Aikuisella ihmisellä on oikeus kieltäytyä mielestään alentavasta toiminnasta. Se vasta onkin törkeröä ja epäkunnioittavaa, kun kirkkaimmaksi muistoksi juhlista jää se kaaso, joka ei pysty lopettamaan vänkyttämistä vaikka hänelle on rautalangasta väännetty että tuhlaa siinä vain kaikkien aikaa ja pilaa tunnelmaa.
Surkean tekosyyn esitit, mutta sehän kertoo vain just siitä kuinka takakireitä suomalaiset on (mutta et oo yksin, ainakin yli 40 tykkäystä!).
Ensinnäkin on hääparin vastuulla hankkia sellainen kaaso ja bestman, jotka tuntevat heidät ja kommunikoivat heidän kanssaan häiden kulusta. Se on heidän oma mokansa jos valitsevat sellaisen kaason/bestmanin joka alkaa nolaamaan heitä. Siinä vaiheessa herää kysymys, eikö heillä tosiaankaan ole ketään oikeita kavereita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupauduin auttamaan sukulaisen häissä. Lopputulos oli, että sain raataa koko edeltävän päivän erään toisen sukulaisen kanssa kahdestaan hääpaikalla. Siivoaminen, leipominen, kukkien poiminta, koristelu, kattaminen yms. olivat kaikki vastuullamme. Olimme ihan hädässä, kun tajusimme, että mitään ei ole valmiina ja kaikki on meistä kiinni. Jouduin jopa ostamaan keittiövälineitä itse, jotta sain kakut leivottua. Illalla morsian käväisi sen verran, että ehti nyrpistellä leipomuksilleni, kun eivät olleet tarpeeksi näyttäviä. Niin, niihin korkeisiin televisiosta tuttuihin kakkuasetelmiin kun pitäisi olla asianmukaiset esillepanovälineet puhumattakaan kylmäsäilytystiloista.
Hääpari ei ollut suunnitellut mitään ohjelmaa. Kaverit sitten muka soittavat ja jne. ja kivaa on. Juu, kaverit vetäytyivät omiin bileisiinsä hyvissä ajoin syrjemmälle ja pitivät omaa kivaa. Varsinaisella juhlapaikalla ei tapahtunut mitään. Alkoholia ei tietenkään tarjoiltu. Onneksi omat kakut olivat herkullisia ja muut vieraat niitä kehuivatkin.
Olin tuon viikonlopun jälkeen aivan uuvuksissa ja päätin, etten koskaan enää lupaudu ilmaistyövoimaksi. Tunsin pitkään harmistusta, että minut oli pantu semmoiseen tilanteeseen eikä morsian osoittanut mitään arvostusta. Olin lupautunut tekemään kakut, mutta yhtäkkiä olinkin vastuussa liki kaikesta...
Vierailija kirjoitti:
Lupauduin auttamaan sukulaisen häissä. Lopputulos oli, että sain raataa koko edeltävän päivän erään toisen sukulaisen kanssa kahdestaan hääpaikalla. Siivoaminen, leipominen, kukkien poiminta, koristelu, kattaminen yms. olivat kaikki vastuullamme. Olimme ihan hädässä, kun tajusimme, että mitään ei ole valmiina ja kaikki on meistä kiinni. Jouduin jopa ostamaan keittiövälineitä itse, jotta sain kakut leivottua. Illalla morsian käväisi sen verran, että ehti nyrpistellä leipomuksilleni, kun eivät olleet tarpeeksi näyttäviä. Niin, niihin korkeisiin televisiosta tuttuihin kakkuasetelmiin kun pitäisi olla asianmukaiset esillepanovälineet puhumattakaan kylmäsäilytystiloista.
Hääpari ei ollut suunnitellut mitään ohjelmaa. Kaverit sitten muka soittavat ja jne. ja kivaa on. Juu, kaverit vetäytyivät omiin bileisiinsä hyvissä ajoin syrjemmälle ja pitivät omaa kivaa. Varsinaisella juhlapaikalla ei tapahtunut mitään. Alkoholia ei tietenkään tarjoiltu. Onneksi omat kakut olivat herkullisia ja muut vieraat niitä kehuivatkin.
Olin tuon viikonlopun jälkeen aivan uuvuksissa ja päätin, etten koskaan enää lupaudu ilmaistyövoimaksi. Tunsin pitkään harmistusta, että minut oli pantu semmoiseen tilanteeseen eikä morsian osoittanut mitään arvostusta. Olin lupautunut tekemään kakut, mutta yhtäkkiä olinkin vastuussa liki kaikesta...
Ikävää että niin kävi. Itse olisin tuossa tilanteessa sanonut morsiamelle, ettei tällaisista jutuista ole sovittu vaan hänen tulee hoitaa ko.asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Tai ihan viimeistään häiden jälkeen selvittänyt asiaa, sillä eihän tuollainen voi olla vaikuttamatra väleihinne. Ehkä olet vain niin kiltti että ystäväsi käytti sitä hyväkseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupauduin auttamaan sukulaisen häissä. Lopputulos oli, että sain raataa koko edeltävän päivän erään toisen sukulaisen kanssa kahdestaan hääpaikalla. Siivoaminen, leipominen, kukkien poiminta, koristelu, kattaminen yms. olivat kaikki vastuullamme. Olimme ihan hädässä, kun tajusimme, että mitään ei ole valmiina ja kaikki on meistä kiinni. Jouduin jopa ostamaan keittiövälineitä itse, jotta sain kakut leivottua. Illalla morsian käväisi sen verran, että ehti nyrpistellä leipomuksilleni, kun eivät olleet tarpeeksi näyttäviä. Niin, niihin korkeisiin televisiosta tuttuihin kakkuasetelmiin kun pitäisi olla asianmukaiset esillepanovälineet puhumattakaan kylmäsäilytystiloista.
Hääpari ei ollut suunnitellut mitään ohjelmaa. Kaverit sitten muka soittavat ja jne. ja kivaa on. Juu, kaverit vetäytyivät omiin bileisiinsä hyvissä ajoin syrjemmälle ja pitivät omaa kivaa. Varsinaisella juhlapaikalla ei tapahtunut mitään. Alkoholia ei tietenkään tarjoiltu. Onneksi omat kakut olivat herkullisia ja muut vieraat niitä kehuivatkin.
Olin tuon viikonlopun jälkeen aivan uuvuksissa ja päätin, etten koskaan enää lupaudu ilmaistyövoimaksi. Tunsin pitkään harmistusta, että minut oli pantu semmoiseen tilanteeseen eikä morsian osoittanut mitään arvostusta. Olin lupautunut tekemään kakut, mutta yhtäkkiä olinkin vastuussa liki kaikesta...
Ikävää että niin kävi. Itse olisin tuossa tilanteessa sanonut morsiamelle, ettei tällaisista jutuista ole sovittu vaan hänen tulee hoitaa ko.asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Tai ihan viimeistään häiden jälkeen selvittänyt asiaa, sillä eihän tuollainen voi olla vaikuttamatra väleihinne. Ehkä olet vain niin kiltti että ystäväsi käytti sitä hyväkseen?
No, kyllä siitä jotain taisi tulla sanottua ja sulho jollakin epämääräisellä tavalla pahoitteli tapahtunutta. Yritin ajatella asiaa niin, että kyseessä oli varsin nuori, kokematon pari. Heillä oli lapsellinen käsitys, että kaikki vain jotenkin tapahtuu itsestään. He eivät ymmärtäneet, että semmoinen simppelikin asia kuin luonnonkukat ei itsestään ilmiinny pöytiin. Kaiken piti olla yksinkertaista ja helppoa, ohjelmankin piti vain ikään kuin tapahtua, kun kerran paikalla on soittotaitoisia kitaroineen. Totuus kuitenkin on - kuten kaikki aikuiset tietävät - että asiat pitää silti sopia ja järjestää, vaikka kuinka olisi simppeliä ja pienimuotoista. En siinä hetkessä sitten raatsinut heittää hanskoja tiskiin, kun oli toisten suuri päivä...
Mun omat häät. Itseni osalta ne menivät pilalle siksi, että mulla iski hääpäivänä migreeni. Enpä paljoa muista vihkimisestä enkä muusta, kun yritin selvitä jotenkin pyörtymättä päänsärkyni kanssa, ja kävellä suoraan vaikka näkökentään peitti sahalaitakuviot. Juhlissa yritin lievittää särkyä viinalla, ja särky vähän lievittyikin, mutta vitutus nousi. Aloin tiuskia äidilleni, ja äiti kipakkana ihmisenä takaisin. Lopulta häivyin kokonaan tunnin päästä vierasvastaanoton alkamisesta, itkemään ja nukkumaan kotiin.
Asia paranee vielä siitä kun kuulin mitä oli lähtöni jälkeen tapahtunut. Miehen suvun puolelta ja minun suvun puolelta pahimmat juoppolallit olivat löytäneet toisensa ja jonkun auton takakontista oli juotu kotipolttoista pontikkaa oikein urakalla. Sen jälkeen nämä sankarit olivat mm. mukahauskasti seksuaalisesti ahdistelleet vanhempia rouvia ja muutenkin elämöineet. Äitini ja isän äiti olivat alkaneet ihan fyysisesti tapella sanaharkan päätteeksi - sanaharkka oli alkanut siitä kun äitini tunsi että miehen äiti halveksii minua jotenkin koska olen matalammin koulutettu kuin mies, ja miehen äiti taas oli tunnustanut että olisi erilaista vaimoa pojalleen tosiaan toivonut. Ainoa hyvä puoli on, että joidenkin mielestä ilmeisesti oli hauskaa seurata toisten vieraiden kohellusta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuli niin epäselvä teksti kännykällä, että otan uusiksi.. eli, serkun häät Suomenlinna. tulimme Mikkelistä asti, oli syksy ( elokuun loppu tai syyskuun alku). KUKAAN ei maininnut että pitäisi pukeutua lämpimästi, joten oli melko karmea yllätys tajuta että lautatalta piti kävellä saaren läpi kellarimaiseen tilaan, jossa hääjuhla pidettiin. minulla oli ohuet mekkoja pitsibolero sekä korkokengät.. äitini lähes itki puolestani kun kompuroin perässä nenä valuen ja mies koetti lohduttaa" ettei varmasti ole enää pitkä matka" etten jäätyisi. siis voi helvetti, sanon minä! ette sitten yhtään varoittaneet! :Ovessakin oli ulkona, joten vessareissu piti tehdä pimeässä ja hirveässä tuulessa !
kun lopulta pääsimme takaisin Helsinkiin ja hotelliin, kiskoin lämpimäkseni kunnon kännit..
Ihan tavanomaisella yleissivistyksellä pitäisi tietää kaksi asiaa: Suomenlinna on vanha merilinnoitus. Siis saarella oleva linnoitus. Merellä tuulee aina. Harvoin pärjää ilman tuulta pitävää lämmintä vaatetusta joitakin kesän hellepäivien iltapäiviä lukuunottamatta.
Suomenlinna on pieni saari ja Unescon maailmanperintökohde. Siellä on autoliikenne kiellettyä. Jos näitä asioita ei osaa muuten arvata, niin Google olisi kyllä kertonut. Veikkaan, että Mikkelissä on etäisyydet kirkon ja juhlapaikan välillä pidempiä kuin Suomenlinnassa, eikä sielläkään pääse ovelta ovelle bussilla. Kiva asenne sulla.w
Yksi tuttuni meni naimisiin vuosia sitten.
Oli panostanut kyllä kauniiseen morsiuspukuun, muttei sit enää juurikaan muuhun. Esimerkiksi otsaa koristi melkoiset karvamadot kun kulmakarvat rehottivat kuin ukrainalaisella karpaasilla. Lisäksi mekko oli kaksiosainen; korsetti-yläosa ja aika leveä alaosa, alaosa roikkui sentin - pari yläosasta irrallaan paljastaen mm. osien toisiinsa kiinnittämiseen tarkoitetut lenksut ja morsiamen sloggit.
Itse juhlapaikalla morsiamen äidin puhe käsitteli lähinnä morsiamen edesmennyttä isää, kyynelsilmin. Ymmärtäähän sen että ikävä on, mutta herran jumala sentään, se isä oli kuollut 5 vuotta aiemmin. Ja jos ei tyttären hääpäivänä voi muuta tehdä kuin voivotella puheessaan edesmennyttä, niin olis ollut hiljaa. Tunnelma oli todella vaivautunut.
Seuraavaksi puhuikin sitten kaaso, morsiamen rakas ystävä lapsuudesta asti. Kaaso luetteli syitä miksi itse aikanaan jätti nykyisen sulhasen.
- kun tuota oli jatkunut hetken, bestman kävi näppärästi keskeyttämässä kaason, joka ei muuten ollut edes kännissä, ja sanoi että ruokailu voi alkaa.
Ruokana olikin kivan edullisesti pari vihreää salaattia ja leipää. Ei lähelläkään ruokaisia salaatteja. Alkoholia ei häissä tarjottu, eli niitä häitä ei saanut edes juomalla mukaviksi...
Kakku saapui, ja lisäksi oli ruskeita pipareita. Häät olivat muuten sit kesällä... mut onneksi kakku oli hyvää, tosin se loppui kesken tavallaan; santsikierrosta ei herunut.
Hääleikkejä ei ollut ja sulhasen polttarikansiosta pahoitti kyynelehtinyt morsiamen äiti mielensä; kun niissä näkyi puolialastomia naisia (polttariporukka oli käynyt rannalla) ja viinaa.
Ainoat häät joista olen lähtenyt ensimmäisenä pois, suoraan grillille syömään jotain. Verukkeena käytin pitkää ajomatkaa seuraavana päivänä.
Ja ennen kuin kukaan ehtii, niin kyseessä oli oikeasti ihan fiksut aikuiset, täällä niin kovasti arvostetun akateemisen koulutuksen saaneet ja alallaan ihan hyvin pärjänneet ihmiset. Mutta häitä niiden kahden ei kyllä olis kannattanut järjestää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hääpuheen sijaan morsiamen isä olisi voinut lukea Mitä, missä, milloin -kirjaa, puheessa kun käsiteltiin vain morsiamen syntymävuoden tapahtumia. Vähän outo fiilis juhlista jäi, ihan kuin historiassa olisi ollut jotain salattavaa.
Tai sitten se isä ei vaan tiennyt mitään hääparin elämästä, joten ei voinut mitään kertoa. Jos menisin naimisiin ja jos jostain kumman syystä kutsuisin niihin isäni (ja jos hän suostuisi edes puheen pitämään), niin ei siitä tuon kummempi varmasti tulisi. Isä kun ei tiedä (=ole kiinnostunut) poikaystäväni sukunimeä, ammattia, harrastuksia, kuinka tapasimme, milloin muutimme yhteen (ei muutes edes tiedä että asumme yhdessä nyt kun sitä ajattelen!), jne jne. Eipä tiedä minustakaan noita asioita (pl. sukunimi), sillä häntä kiinnostaa vain hän itse eikä mikään muihin ihmisiin liittyvä. Eipä siitä siis hääpuhettakaan saisi kasaan, enintään osaisi varmaan kertoa kuinka isoja haukia onki sinä vuonna kuin synnyin :'D. Kaikki isät eivät todellakaan ole sellaisia "daddy's girl":ien isiä, osaa ei vaan kiinnosta pätkän vertaa lastensa tekemiset.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran häissä, joissa ei ollut oikein mitään henkilökohtaista otetta hääpariin. Yleensähän pappi vihkipuheessa viittaa parin ensikohtaamiseen, yhteiselon kestoon jne. Nyt oli vain Raamatun tekstiä. Hääpuheen sijaan morsiamen isä olisi voinut lukea Mitä, missä, milloin -kirjaa, puheessa kun käsiteltiin vain morsiamen syntymävuoden tapahtumia. Vähän outo fiilis juhlista jäi, ihan kuin historiassa olisi ollut jotain salattavaa.
Onpas outoa että kirkossa oli Raamatun tekstiä..
Näin muusikkona on tullut monet häät soitettua, hyviä ja vähemmän hyviä. Yhdessä paikassa oli varattu joku tila ja lupasin sitten aamuksi jäädä "vähän" järjestelemään. Siinähän meni koko päivä pakettiauton kanssa pyöriessä ja liksaa tietenkään tämä hääpari ei maksanut "tutuille" muusikoille. Siinä vaiheessa meinasi pinna palaa, kun olisi pitänyt matkojen päästä lähteä hakemaan tuoreelle vaimolle olutta ja pitsaa. Tuore aviomies pyöri siinä pikku punaviineissään puku päällä, hohhoijaa.
Oikea morsian, muttei omat häät!
Yhden vanhan vanhan ystävän häät. Yllättävä voimakas uskoontuleminen ja liittyminen semihihhuliin lahkoon --> itse hääseremonia oli turkasen pitkä messu, jossa pappi puhui helvetistä ja naispappeuden ja homouden kiroista. Hääjuhlassa uskovaiset nuoret pinkoilivat vuorotellen spontaanisti laulamaan, nousivat ylös ja alottivat jonkun veisun, jotka muut paikallaolevat hihhulit osasivat ja lauloivat mukana.
Tulispa hirveä olo, ku tunnistais omat häänsä tästä keskustelusta. :O
En siis moralisoi, varmasti juoruilisin täällä itsekin, jos olisi kerrottavaa ja luen tätä ketjua mielelläni.