Terveyskeskuksesta ei saa apua, yksityiseen ei varaa?

Jos nuorella ihmisellä on väsymystä, ei lääkärit varmana ota sitä tosissaan. Varmaan laittavat valvomisen piikkiin (vaikkei valvoisikaan) tai antaisivat masennuslääkkeet.

En ole onneksi sairastanut mitään flunssaa vakavampaa, mutta oman lapsen kohdalla on nyt ollut näitä "äidit ne vaan aina huolehtii liikaa" ja "seuraillaan" - lääkäreitä. Pahinta on, että meillä päin neuvolalääkäriä ei voi vaihtaa, eikä vaatia toista koska toista ei ole. Ei-kiireellisessä tapauksessa jono julkiselle on pitkä joka tapauksessa.

Meillä huomattiin 1.5-vuotiaalla tytöllä karsastusta, siis me vanhemmat huomasimme. Neuvolalääkäri ei ollut kanssamme samaa mieltä, ja kieltäytyi kirjoittamasta lähetettä koska hänestä tytön silmissä ei ollut mitään vikaa (hän kokeili kaksi kertaa saada tyttöä katsomaan tikun päässä olevaa kuvaa, toisella kerralla ehti ehkä 1s katsoa kunnes tyttö alkoi itkeä. Olisin itse voinut kyllä jäädä lastani rauhoittelemaan ja yrittämään uudelleen, mutta lääkäri hääti meidät matkoihimme). Puoli vuotta yritin saada julkiselta puolelta apua, kunnes vittuunnuin (näin suoraan sanottuna) ja varasin ajan yksityiselle lastenlääkärille. Hän laittoi lähettee silmäpolille, jossa kahden kuukauden päästä todettiin karsastus ja melkoisen pahat arvot molemmissa silmissä: +7.5. 

Muitakin tarinoita lähipiiristä löytyy. Nyt mietin mitä tehdä, kun pojalla todettiin ultrassa kysta ja lääkäri sanoo, että seuraillaan, seuraillaan, seuraillaan. Hän ei edes kertonut että miten tehdään jatkossa, ainoastaan että seuraillaan. Eli odotellaan puoli vuotta-vuosi lääkärin aikaa/mennään kiireellä puhjenneen kystan kanssa ensiapuun? 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 09:02"]

Ei niitä lääkäreitä kiinnosta ihmisten vaivat. Mikäs siinä, jos tosiaan voi tulostaa netistä jotain tietoa ihmiselle, iskeä sen kouraan ja se siitä.

[/quote]

Tämä on ihan totta! Minulla oli paha vatsahaava, mutta ennen diagnoosin selviämistä lääkärillä käydessäni sain käteeni vain infolapun närästyksestä. Olin hokenut monta kertaa ettei minua närästä. Onneksi pääsin toiselle lääkärille, joka diagnoosin lopulta selvitti.

Olisiko ketju näistä lääkäreiden siis kaikkien lääkäreiden mokista eikö joku tehtaile näitä kerro tänne ketjuja?

Minulta kilpirauhas näytteet otettiin laaksossa kun oli turvoksissa imusolmukkeet(extraraskasfyysinenmykyllinentyövastuulla). Lääkäri otti näytteen laittoi purkkiin ja sanoi "otetaan toinenkin varmuuden vuoksi", "Mihinkäs minä äsken pistin sinulla katoaa pistojälki nopeasti... Kotona huomasin että oli pistänyt 15mm sivuun.. ONNEKSI ei ollut verisuonia tiellä.

Itse jouduin pyytämään apua. Lääkäri kysyi, mitä siellä teen, niin sanoin, että tarvitsen apua, minussa on oikeasti jotain vialla. Kyse oli neljännestä visiitistä samalle lääkärille. Sitten pääsin tutkimuksiin ja lääkäri myöhemmin pyysi anteeksi, koska minulta löytyi erittäin harvinainen autoimmuunisairaus. Ikävä kyllä lääkärien uskoa potilaiden oireisiin syö kaiken maailman lintsarit. 

Ap, keliakiassa on myös vastaavia oireita. Tuli vain mieleeni.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 13:39"]

Jos nuorella ihmisellä on väsymystä, ei lääkärit varmana ota sitä tosissaan. Varmaan laittavat valvomisen piikkiin (vaikkei valvoisikaan) tai antaisivat masennuslääkkeet.

[/quote]

Juu ei oteta tosissaan, sen tiedän. Samoin, kun valitin alati kipeytyvää selkää ja päänsärkyä. Lääkäri kysyi, liikunko. Vastasin, että liikun sen minkä pystyn eli uin ja kävelen joka paikkaan. Aha, aha, no ei se sitten niin voi vaivata. Käski kumartua, hiplasi kerran selkärangan läpi ja se siitä. Diagnoosi: ei selkävaivaa.

Päänsäryn totesi johtuvan jostain, mitä aiheutan itse. Ei, en käytä alkoholia. Ei, en valvo. Sitten minä sitten sanoin, että aha, aha, joo... luulen selän ja hartioiden menevän niin jumiin että ne aiheuttavat minulle tuskallisen päänsäryn. Lääkäri kysyi, mitä lääkettä otan särkyyn. Vastasin että Ibusalia. Lääkäri kysyi, meneekö kipu sillä ohi. Kerroin, että ei koskaan mene. Lääkäri kysyi, että millä saan kivun pois! Vastasin, että lepäämällä tuntikausia ja jumppaamalla ja lämpökääreillä ja tennispallojen päällä makaamalla ja hieromalla itse itseäni miten pystyn. Siihen hän totesi, että no hyvä että kipu menee pois, että hän ei määrää mitään vahvempia lääkkeitä koska olen masennusdiagnoosilla aikanaan lätkäisty. 

En saanut lähetettä fysioterapiaan, en minnekään. Nyt katsoin yksityisten hintoja ja totesin, että ei ole varaa. Seuraava siirto on vaihtaa terveyskeskusta ja toivoa että se onnistuu ja että siellä olisi vastassa parempi lääkäri. 

Hammaslääkäri oli viimeksi tyly paikkasi yhden reijän ja sanoi tämä oli sitten tässä. Kysyin onko suuni muka kunnossa? Hän käänsi katseesa seinään ja vaikeni....

Kertoi vaikenemiselllaan kaiken epä-avoimuuden ja epärehellisyyden ja epäsuoruuden.. Heitettiin niin sanotusti takaisin jonoon

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 13:58"]Itse jouduin pyytämään apua. Lääkäri kysyi, mitä siellä teen, niin sanoin, että tarvitsen apua, minussa on oikeasti jotain vialla. Kyse oli neljännestä visiitistä samalle lääkärille. Sitten pääsin tutkimuksiin ja lääkäri myöhemmin pyysi anteeksi, koska minulta löytyi erittäin harvinainen autoimmuunisairaus. Ikävä kyllä lääkärien uskoa potilaiden oireisiin syö kaiken maailman lintsarit. 

Ap, keliakiassa on myös vastaavia oireita. Tuli vain mieleeni.
[/quote]
Minulta on testattu se, ei ole keliakiaa. Ibs on ja lievää kroonista vatsakatarria (?!) ja pohjukkaissuolikatarria. Mutta ikävä kokemus sinulla. Itsekin olen joskus miettinyt, että jos taustalla onkin jotain vakavampaa, mutta joudun kärvistelemään vuosia tässä tilassa... Ap

Voimme vain todeta, että:

- tough break

- shit happens

- no can do

Lääkäri on lääkäri eli kansan kielellä epäluotettava.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 23:31"]

Minulla alkoi sähköallergian oireet jo 5 vuotta sitten. En saanut millään hoitoa. En pystynyt menemään ulos kotoani, kun sähkölinjat aiheuttivat hengenahdistusta. Tuli myös huimausta ja huono olo. Sähkö surisi päässä. Tk:ssa ei uskottu eikä suostuttu lähettämään sairaalatutkimuksiin! Kävin siellä varmasti yli 8 kertaa saman asian vuoksi. Aika eri lääkärillä. Onneksi menin viime keväänä yksityiselle. Sieltä kirjoittivat eläkepaperit, mutta käsittely vielä kesken. Toivottavasti pääsen tästä tuskasta pian.

[/quote]

Mites hoidettiin? Lyötiinkö kotoa sähköt poikki?

Miten pystyit menemään lääkäriin, kun sielläkin sähköjohtoja ja -laitteita on?

Muita korvatulehdus potilaita jotka eivät saaneet apua? Minulla oli melkein 3 vuotta eikä aiemmin ollut koskaan. KOKKAILLAAN ei kun kokeillaan seuraavaksi tätä?

Jos ap on sairastanut vuosia samaa oirekuvaa, ei ole kyse vakavasta sairaudesta. Syö hyvin, lisää reilusti liikkumista, lepää tarpeeksi, opettele rauhoittumaan ja keskittymään elämän hyviin puoliin ja siihen kaikkeen, mitkä asiat elämässä on hyvin ja mihin kaikkeen pystyt. Hae sisältöä elämään muusta kuin sairaudentunteista ja huolehtimisesta.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:15"]

Jos olet oikeasti sairas, apua saat tk:sta.

[/quote]

:D Tämä on hulvaton :D

Minäkin sain todella hyvin apua nivelrikkooni tk:sta.

"Tuo nyt vaan on tyypillinen nuorten naisten vaiva" -kun en pystynyt kävelemään nivelkipujen takia

"Syö 2 viikkoa buranaa ja tuu takas jos ei parane" - ja sitten taas uusi buranakuuri ja uusi buranakuuri ja uusi...

"Sun pitää vaan liikkua enemmän" -vaan miten liikut kun on nivelet paskana

"Kaikki on joskus kipeitä, ei joka kolotusta pidä jäädä miettimään" ö.ö

Tällä tavoin tk auttoi minua lähes 10 vuotta.

Sitten sain työpaikan, johon sisältyi laaja terveyshuolto yksityisellä lääkäriasemalla. Meni muutama viikko ja sain nivelrikkodiagnoosin + lääkityksen ja asianmukaisen kuntoutuksen.

Vaan on se kiva että tk auttaa jos on oikeasti sairas.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 14:08"]Hammaslääkäri oli viimeksi tyly paikkasi yhden reijän ja sanoi tämä oli sitten tässä. Kysyin onko suuni muka kunnossa? Hän käänsi katseesa seinään ja vaikeni....

Kertoi vaikenemiselllaan kaiken epä-avoimuuden ja epärehellisyyden ja epäsuoruuden.. Heitettiin niin sanotusti takaisin jonoon
[/quote]
Häh? Kaikkihan me joudutaan joka paikkauksen jälkeen jonottamaan uutta aikaa, ainakin jos julkisesta hammaslääkäristä kyse.

Hähille tiedoksi ettei ennen ainakaan yhtä kerrallaan paikattu tosin viime käynnistä oli 7 vuotta.  Onko muut hähin linjoilla? Jonotus + kartoitus + hygienisti + reiän paikkaus yhden reiän takia koko show uudestaan, siis tiedän siellä enemmän olevan kun ei ollut varaa yrittäjä vuosina mennä hammaslääkäriin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:07"]Onko vaiva sellainen, että tarvitsisit enemmänkin hoitoa, kuin yhden käynnin? Jos, niin lainaa vaikka rahat siihen yksityislääkärikäyntiin ja pyydät häneltä sitten lähettee kunnalliselle hoitoihin. Voi ihan reilusti sanoa, että ei ole varaa jatkotutkimuksiin tms. yksityiselle..
[/quote]

Itse asissa yksityinen voi pelkästään tehdä lähetteitä yksityisille.... Eli sitä kautta ei pääse julkiselle
[/quote]

Täh. Pääseepä. Kyllä mulla on esim yksityinen gyne tehnyt tarvittaessa lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan. Kun meidän kunnassa ei ole gynekologia julkisella puolella, pakko käydä yksityisellä.

Ennen hammaslääkäri myös kävi yhdessä suu kartan läpi minun kanssani, nyt ei näyttänyt karttaa ollenkaan. Onko tämä nykypäivää että sinulta pimitetään sairautesi tietoja terveyskeskuksissa

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 23:12"]

Minä en saanut hoitoa. Kävin useita kertoja lääkärillä, koska huimasi, pyörryin usein, olo oli heikko enkä enää jaksanut mitään kun 2min ylhäällä ja jalat petti alta. Lääkäri väitti minun keksivän kaiken ja määräsi lääkkeet paniikkihäiriöön. Sanoi kaiken johtuvan vain luulosairaudesta jolla sain itselleni aikaan paniikkikohtauksen. Kävin useita kertoja. Sama juttu eikä kokeita ja olin pyörtynyt jo useita kertoja. Kerran sitten pyörryin keskellä tietä ja joku soitti ambulanssin. Kysyivät miksen ollut lääkärillä käynyt ja kerroin käyneeni usein. Kysyivät mitä kokeita oli otettu ja kerroin mitä lääkäri sanoi. Jouduin tarkkailuun ja verikokeisiin ja kappas, paniikkihäiriö ja luulosairaus olikin vakava anemia. Pitkällä rautakuurilla onneksi korjaantui enkä sen koomin pyörtyillyt. Tämä lääkäri kuulemma antaa aina ensimmäisenä kaikkeen diagnoosiksi paniikkihäiriön. Ihan tavalliseen pitkittyneeseen flunssaankin. Liekö enää edes töissä lääkärinä. Ei ole vuosiin kuulunut tai näkynyt.

[/quote]

Tuollaisesta pitää ehdottomasti tehdä valitus. On todella hengenvaarallista pelleilyä lääkäriltä, kukaties joku sitten joutunut kuolemaan ennenkuin lääkäri on heitetty ulos.

Menin terveyskeskukseen, koska oli niin pahat kivut, että hengittäminen oli vaikeaa. Diagnoosi: toinen keuhkoni ei toimi, passitettiin sairaalaan. Jossa todettiin, että keuhkot ok. Valitin kivusta, minut leimattiin luulotautiseksi.

Kipu jatkui, menin yksityiselle. Diagnoosi: umpisuolentulehdus. Taas sairaalaan, jossa lääkäri ultrasi ja totesi umpisuolen olevan ok. Yön pitivät sairaalassa ja kun olin unissani vaikeroinut kipua, veivät leikkaukseen.

Umpisuoli oli todellakin ok, samoin keuhkot. Leikkauksessa paljastui, että mulla oli suuri kysta munasarjoissa. 4 eri lääkäriä tutki ja kukaan ei löytänyt oikeaa syytä ennen leikkausta. Luotto lääkäreihin aika nollassa.