Kauhein koululiikuntamuistosi?

Se, kun valittiin joukkueet huutamalla ja olinkin sitten useasti se viimeinen siinä seisomassa muiden tuijottaessa joukkueasemissaan. 

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 17:30"]

Joo mutta samaa paskaa se oli sinun kanssasi kun et osannut sääntöjä eikä sinusta ollut apua että olisi saanut edes pientä hikea.. Aivan turhia koko liikuntatunnit... Muilla vai paremmin? Miksi muiden olisi kestettävä sinua mutta sinun ei tarvitsisi muita!

Naurettavaa kuten koulun liikunta tunnitkin.

[/quote]

Vastasitko jollekkin, vai muuten vain sekoilit?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 17:05"]

Pesäpalloa inhosin ja inhoan vieläkin. Tylsin laji koskaan. Menin aina takakentälle istumaan, enkä edes yrittänyt saada sitä palloa kiinni. Kaikki otti sen niin saakelin tosissaan, vaikka kyseessä oli ihan merkityksetön peli ja sitten huudeltiin solvauksia jos ei kiinnostanut.

Toinen inhokkini oli sähly. Siinäkin ne apinat ottivat pelin niin tosissaan, että hakkasivat mailalla varpaille, kun yrittivät saada sitä reikäistä palloa.

Luistelua myös vihasin, enkä sitä koskaan oppinut. Se oli paskaa silloin ja se on paskaa nyt. Hiihto oli ihan ok. Kaikki sellaiset lajit, joissa oli kauhea kilpailu voittaa, olivat yleensä perseestä. Kuka on niin kiinnostunut jostain koulupelistä, että käy suurin piirtein kimppuun, jos ei ota sitä tosissaan?

[/quote]

Unohdin lisätä ne saakelin liikuntapäivät. Täytyi valita laji, jota sitten pelattiin koko se koulupäivä. Kaikki mielenkiintoiset täyttyivät heti ja jos et valinnut, sait huudot ja menit kävelemään koulun kaukaloa ympäri. Tätä olisi pitänyt tehdä koko päivä, mutta voitte uskoa, että en osallistunut koko liikuntapäivään. Koululiikunta pilasi "liikkumisen ilon" kohdallani. Työn puolesta pysyn kuitenkin kunnossa.

Meillä ope jakoi meidät "ammattilaisiin" ja huonoihin, ja sitten niistä ryhmistä tehtiin tasaväkiset joukkueet. Olisin ennemmin hävinnyt epätasaväkisen joukkueen vuoksi kuin tullut lajitelluksi tytön kanssa ttasaväkisenä, joka ei ikinä suostunut tekemään mitään.

Minua harmittaa vieläkin että sain liikunnasta aina 7, vaikka yritin ja osallistuin. En ollut nopein tms. , mutta osallistuin ja monissa peleissä olin jopa hyvä. Luulen että sain 7 koska olin lihava. Kerran osallistuin koulun hiihtokilpailuun, ja olin ikäisistäni kuudes. Tuolloin opettaja vitsaili muiden oppilaiden kanssa, että olen varmaankin oikaissut. Kiitos vain.

- Telinevoimistelutunnilla opettaja pakotti hänen avustuksellaan tekemään kiepin tangolla, pelkäsin että tipun tangolta eikä minulla ollut mitään käsitystä volttien tekemisestä

- 1500m juoksutesti, pojat juoksivat ensin ja seurasivat meitä tyttöjä kun tuli meidän vuoro

- Uintitunnrilla uitiin kilpaa altaan päästä päähän, meinasin tukehtua siihen klooriin, en osannut uintitekniikkaa. Opettaja " opetti" sitä altaan reunalla. Olin aina viimeisten joukossa maalissa.

- kaikkiin joukkuealajeihin minut valittiin aina viimeisten joukossa. Vihasin kaikkia joukkuelajeja, etenkin jalkapalloa.

Ala-asteella oli nuorehko naisopettaja joka tykkäsi vain pojista ja yhdestä tosi poikamaisesta tytöstä. Nyt aikuisena kun ajattelen asiaa, siinä oli kyllä jotain sairasta. Se ope oli aina silleen "tsihihii, mitäs pojat nyt haluisi tehdä" ja ne ääliöt halusi aina pesäpalloa tai sisäliikunnassa polttopalloa.

Kummassakin lajissa pojat kiusasi meitä (varsinkin hiljaisia) tyttöjä ja opettaja suorastaan yllytti tähän. Sairas ämmä. Nauroi vaan aina kun tuli esim. Pallosta naamaan jollekin tytölle. Terveisiä vaan Päivi-ope, näen yhä painajaisia sinusta. Vitun sadisti-paska.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:55"]

Se, että liikunnan maikka korosti "alastomuuden luonnollisuutta" repimällä kaikilta pyyhkeitä edestä ja kieltämällä rintsikoiden laiton tai vaihdon paidan alla työskennellen. Lisäksi myös selosti pyyhkeet päältä menettäneiden karvoituksen määrää ja rinnan nuppuastetta. Oli myös terveystiedon maikka ja halusi yhdistää opetukset. Vaikka en ollut kovin ujo jäi kammo, muistan että minun suihkussa käyntiä seuratessa huusi että tässä esimerkki lättäjalasta kun mulla jäi koko räpylän jälki lattiaan.

Itse liikunta oli myös aika kammoa, yhtä repivää ja arvostelevaa sekä suorituksiin pakottavaa riehumista.

[/quote]

Mitä vittua :O Hyi hitto mitä opettajia, ei mitään asiaa lasten ja nuorten lähelle tuollaisille, joita tässä ketjussa on kuvailtu.

Mullakin on pahimmat traumat koulusta juuri liikuntatunneilta, mutta mulla sentään oli aina ihan mukavat tai ainakin siedettävät opet. Mutta kyllä nekin selkeästi suosivat niitä hyviä ja jotka muutenkin harrastivat jotain kilpaurheilua. Itse olin niin hiton surkea kaikessa liikunnassa, että pelkäsin tunteja aina jo etukäteen.

En ollut enkä ole vieläkään ollenkaan taipuisa, en edes lapsena yltänyt koskettamaan suorin selin varpaisiini, enkä veny mihinkään muuhunkaan suuntaan eli kaikki voimistelu oli järkyttävää paskaa. Kierrettiin pisteestä pisteeseen erilaisia voimisteluliikkeitä ja -laitteita ja ei saanut lähteä ennen kuin onnistui, kaikki liiksassa hyvät nurisivat ja vittuilivat odottaessaan vuoroaan kun tämä tönkköpaska yritti tehdä jotain edes sinnepäin mutta ei vaan onnistunut. Lopulta opettaja joutui aina luovuttamaan ja antoi minun siirtyä seuraavalle pisteelle siinä vaiheessa jo täysin nöyryytettynä, ja sama jatkui seuraavassa pisteessä. Kerran myös nyrjäytin nilkkani mutta ope ei katsonut tarpeelliseksi soittaa vanhempiani hakemaan ja sain klenkata kotiin ja nilkka meni paljon pahemmaksi. Pääsinpähän liiksasta hetkeksi aikaa.

Luistelussa ja hiihdossa olin järkyttävän paska, huonoin kaikista, ja tästäkin sai aina kuulla kuittailua muilta. Juoksussa olin hidas, lisää kuittailua. Ryhmäjutuissa minut valittiin aina viimeisten joukossa ja nämä hyvät liiksassa jotka sai aina valita joukkueet tappelivat keskenään, kuka joutuu ottamaan minut tai kaverini, joka oli pullea ja myös vähän huono. Kerran opettaja tosin yllätti ja pisti kaksi meitä yleensä vikoina valittuja valitsemaan joukkueet ja minä olin toinen heistä. Kaikki liiksahirmut yrittivät huudella "ota mut", mutta valitsin ekana pullukkakaverini :) Mulle kun joukkuelajeissa oli ainoa mielekäs asia se, että oli tukena joku toinenkin huono jonka kanssa sai nauraa omaa sähläystään, eikä tosiaankaan voitto niin kuin näillä hirmuilla. Kaverini oli vielä parempi kuin mä, mutta muut karsastivat häntä hänen kokonsa vuoksi, vaikka ei edes ollut kunnolla lihava. Jostain syystä näistä liiksassa hyvistä vaan ehkä yksi oli jotenkin ok meitä paskoja kohtaan, muut ihan hirveitä. Pari heistä oli kyllä kiusaajatyyppejä muutenkin.

Olin paska about ihan kaikessa liiksatunneilla, koska olin (ja olen) jäykkä, kömpelö, täysin rytmitajuton ja koordinaatiokyvytön, hidas, huonot refleksit ja tietty pelkäsin aina että lasit hajoaa :) Enkä ollut yhtään lihava, olin vaan niin sellainen kuin jenkkikoululeffoissa laihat luuserinörttipojat ovat liiksatunneilla. Pesiksestä tosin pidin, koska siinä ihme kyllä osuin palloon ja löin aina pitkälle. Koppeja en kyllä ikinä saanut. Ja sählyssä tein aina joskus vahingossa maaleja, ehkä siksi kun liiksahirmut eivät yrittäneet puolustaa minunlaistani vastaan. Mutta nykyään en voisi kuvitellakaan harrastavani mitään joukkuelajia tai meneväni ryhmäliikuntatunneille tai edes salille, niin jäi traumat siitä monen vuoden pilkasta. Lukiossa ei enää pilkkaa ollut kun vaihdoin eri paikkakunnalle, niin ei ollut samat tyypit enää. Siellä olin vielä sellaisten altsuihmisten joukossa jotka kaikki välttelivät liiksaa niin porukalla sitten oltiin paskoja tai pyydettiin päästä kävelemään, kun lukiossa sekin oli onneksi mahdollista. Mutta siltikin, traumat jäi tännekin vaikka ei ollutkaan opettajien vika (yleensä).

Olin yläasteella kiusattu ja minulla ei ollut yhtäkään ystävää. Pahimmat kiusaajani olivat rinnakkaisluokallani ja muistan vieläkin sen ahdistuksen kun ilmoitettiin millä luokilla on yhteiset liikuntatunnit.

Omalla luokallani olevat kiusaajat nälvivät lähinnä henkisesti, mutta nämä pari rinnakkaisluokan tyttöä kävivät aina fyysisiksi. En tajua miksei kukaan tehnyt mitään. Olin pieni ruipelo tyttö ja aina minua taklattiin ja riepoteltiin mahdollisimman väkivaltaisesti.

Salibandy oli ihan kamalaa, sisäkenkiä ei käytetty ja nämä tytöt huitoivat mailoillaan tahallaan kasvoille, varpaille ja muualle vartaloon. Muistan olleeni kerran maalissa ja vastajoukkueen strategia oli " Lyökää sitä palloa vaan vittu täysillä sinne maaliin, sen on pakko väistää kun se sattuu muuten"

Sitten jos päästin pallon maaliin, oma joukkueeni nälvi ja haukkui minua.

Kerran meidän piti hyppiä ulkoliikunnassa jotain aitoja. Kuten sanoin, olin todella lyhyt ja aidat olivat sopivan korkuisia niille luokan pisimmille tytöille. Kun tuli minun vuoroni (hyppyvuoroon piti jonottaa ja muut odottivat ja katselivat suoritusta.) epäröin hetken ja takanani ollut tyttö tuuppasi minut todella kovaa ja huusi " mene nyt vittu saatanan nössö" kaaduin ensimmäisen esteen päälle ja ranteeni murtui.

KAIKKI nauroivat minulle varmaan viisi minuuttia. Minua hävetti, vitutti ja käteeni sattui joten aloin itkemään siinä maassa maatessani ja kaikkien nauraessa minulle.

Kiusaajani huutelivat minulle että olen itkupilli ja vauva, opettajakin moitti ensin että "nouseppa nyt reippaasti ylös niin päästään jatkamaan."

Ei meinannut uskoa kun sanoin että käteen sattuu ihan hirveästi. Lopulta päästi minut terveydenhoitajalle, mutta sain lopputunnista poissaolomerkinnän.

En liiku nyt aikuisena paljon yhtään, koiraa ulkoilutan enkä ole ylipainoinen. Tunnen ihan käsittämätöntä vihaa liikunta/urheilulajeja kohtaan, enkä voi sietää jos niitä näytetään vaikka televisiosta.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 18:49"]

Olin yläasteella kiusattu ja minulla ei ollut yhtäkään ystävää. Pahimmat kiusaajani olivat rinnakkaisluokallani ja muistan vieläkin sen ahdistuksen kun ilmoitettiin millä luokilla on yhteiset liikuntatunnit.

Omalla luokallani olevat kiusaajat nälvivät lähinnä henkisesti, mutta nämä pari rinnakkaisluokan tyttöä kävivät aina fyysisiksi. En tajua miksei kukaan tehnyt mitään. Olin pieni ruipelo tyttö ja aina minua taklattiin ja riepoteltiin mahdollisimman väkivaltaisesti.

Salibandy oli ihan kamalaa, sisäkenkiä ei käytetty ja nämä tytöt huitoivat mailoillaan tahallaan kasvoille, varpaille ja muualle vartaloon. Muistan olleeni kerran maalissa ja vastajoukkueen strategia oli " Lyökää sitä palloa vaan vittu täysillä sinne maaliin, sen on pakko väistää kun se sattuu muuten"

Sitten jos päästin pallon maaliin, oma joukkueeni nälvi ja haukkui minua.

Kerran meidän piti hyppiä ulkoliikunnassa jotain aitoja. Kuten sanoin, olin todella lyhyt ja aidat olivat sopivan korkuisia niille luokan pisimmille tytöille. Kun tuli minun vuoroni (hyppyvuoroon piti jonottaa ja muut odottivat ja katselivat suoritusta.) epäröin hetken ja takanani ollut tyttö tuuppasi minut todella kovaa ja huusi " mene nyt vittu saatanan nössö" kaaduin ensimmäisen esteen päälle ja ranteeni murtui.

KAIKKI nauroivat minulle varmaan viisi minuuttia. Minua hävetti, vitutti ja käteeni sattui joten aloin itkemään siinä maassa maatessani ja kaikkien nauraessa minulle.

Kiusaajani huutelivat minulle että olen itkupilli ja vauva, opettajakin moitti ensin että "nouseppa nyt reippaasti ylös niin päästään jatkamaan."

Ei meinannut uskoa kun sanoin että käteen sattuu ihan hirveästi. Lopulta päästi minut terveydenhoitajalle, mutta sain lopputunnista poissaolomerkinnän.

En liiku nyt aikuisena paljon yhtään, koiraa ulkoilutan enkä ole ylipainoinen. Tunnen ihan käsittämätöntä vihaa liikunta/urheilulajeja kohtaan, enkä voi sietää jos niitä näytetään vaikka televisiosta.

[/quote]

Onko tämä Kajaanista? Kuulostaa ihan yhdeltä psykojengiltä, joka kiusasi minua koulussa. Olin yläasteella vuosina 2006-2009

Olin satuttanut rintani, sisko kolhaisi kotona ovella vahingossa, ja hengästyminen aiheutti kipua. Tästä huolimatta minun oli pakko hiihtää perinteinen koulun lenkki, pääsin puoli kierrosta ja kipu oli ihan älytön. Opettaja ei uskonut ja todistukseenkin sain siitä hyvästä numeroksi seiskan. Muutoin olin kasin arvoinen liikkatunneilla.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:05"]

Tulevat puoliammattilaiset pantiin pelaamaan meidän innokkaiden mutta taitamattomien kanssa. Miksi missään lukuaineessa ei sallita sitä, että fiksut saisivat pilkata ja kiusata tyhmiä opettajan nauraessa vieressä? Miksi ryhmätöihin ei valita samalla huutoäänestyksellä kuin joukkueisiin?

Mä sentään olin ihan ok liikunnassa, mutta kaiken innostuksen tuo vei pitkäksi aikaa. Nykyään olen toki hyvässä kunnossa, paremmassa kuin moni entinen lupaus.

[/quote]

Meillä oli tuota nauramista lukuaineissa. Liikunnassa ei, vaikka en ollut hyvä siinä.
[/quote]
Meillä opettaja jopa käski toisia oppilaita nauramaan joidenkin suorituksille.

Mulla muistot opettajasta joka mollasi heikoimpia. Kauheita muistoja ei ole, mutta ikävimpiä oli muihin kohdistuvat huomautukset. Mieleen on jäänyt kuinka Australiasta muuttanut tyttö joutui hiihtämään vielä kun muut lopettivat ja se hiihto ei ollut nautinnollista ja kannustavaa, vaan yhtä kaatuilua ja taistelua, tyttö tosin pisti hyvin opettajalle kampoihin kiukuttelemalla takaisin ;). Lisäksi mieleen jäi kun pesiksessä yhden heikoimmista lyöjistä tullessa vuoroon tokaisi opettaja ivallisesti että nyt on ajolähtö ja PAKKO osua, jolloin en osannut pitää suutani kiinni vaan vastasin että toisella on jo paineita tarpeeksi ilman hänen kommenttejaan- lopputuloksena että laittoi minut pelistä pihalle... Siis opettaja oli juuri sellainen joka saattoi jättää moneen lapseen/nuoreen häpeän ja inhon liikuntaan, eikä kyllä kestänyt mitään palautetta toimintatavoistaan. - Itse en kärsinyt suoranaisesti hänen käytöksestään ja kieltäydyin tekemästäkin jos joku oli minusta älytöntä, kuten muutaman kaverin kanssa keskeytimme suunnistuksen kunnon vesisateessa kun kengät olivat märät ja ilmoitimme lähtevämme kouluun lämpöiseen suihkuun ennen kuin kipeytyisimme. Itse en niinkään välittänyt hänen valittelusta, mutta minä sainkin olla suht rauhassa kun olin hyvä liikunnassa, eikä löytynyt sitä heikkoa kohtaa johon hän olisi päässyt käsiksi.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:05"] Tulevat puoliammattilaiset pantiin pelaamaan meidän innokkaiden mutta taitamattomien kanssa. Miksi missään lukuaineessa ei sallita sitä, että fiksut saisivat pilkata ja kiusata tyhmiä opettajan nauraessa vieressä? Miksi ryhmätöihin ei valita samalla huutoäänestyksellä kuin joukkueisiin?   Mä sentään olin ihan ok liikunnassa, mutta kaiken innostuksen tuo vei pitkäksi aikaa. Nykyään olen toki hyvässä kunnossa, paremmassa kuin moni entinen lupaus. [/quote] Meillä oli tuota nauramista lukuaineissa. Liikunnassa ei, vaikka en ollut hyvä siinä. [/quote] Meillä opettaja jopa käski toisia oppilaita nauramaan joidenkin suorituksille.

[/quote]

Missä Pohjois-Koreassa kävit koulusi?

Telinevoimistelu oli kauheinta ikinä. Jokaisen piti vuorollaan pyöräyttää voltti tangon ympäri. En ole koskaan ollut mikään hurjapää, joten enhän minä sellaista ennestään osannut. Sanoin opettajalle, että en osaa tehdä sitä, mutta voin koittaa. Yritin ja eihän siitä mitään tullut. Niinpä opettaja otti kysymättä jalastani kiinni ja heitti minut tangon ympäri. Putosin perseelleni maahan ja kävi kyllä kipeää. Sen jälkeen skippasin aina telinevoimistelun.

Myös luistelu oli kamalaa, kun jouduimme vaihtamaan luistimet jalkaan kentän reunalla talvipakkasella. Solmi nyt siinä luistimia jalkaan tunnottomin sormin.

Sauvakävely Töölössä, suunnistus Keskuspuistossa, luistelu Väiskillä ja pahin tyttöjenn sisäliikas tytöt patjoille ja rinkiin, sit piti laittaa käsi housuihin ja testata lantionpohjan lihaksiaan YÖK!!!!!!

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:04"]

Sauvakävely Töölössä, suunnistus Keskuspuistossa, luistelu Väiskillä ja pahin tyttöjenn sisäliikas tytöt patjoille ja rinkiin, sit piti laittaa käsi housuihin ja testata lantionpohjan lihaksiaan YÖK!!!!!!

[/quote]

Mä toivon, että tää on mauton vitsi ja ettei joku oikeasti ole tehnyt noin inhottavaa juttua lapsille.

Joukkuepelit. Kävin ala-asteen pientä kyläkoulua, joten liikuntatunnit olivat poikien kanssa yhteisiä. Luokan kaksi parasta urheilijaa valitsi joukkueet ja tappelivat aina lopulta siitä kumpi joutuu ottamaan minut. Hävinnyt joukkue (se joka joutui ottamaan minut riesakseen) buuasi ja valitti aina. Hävetti aina kauheasti olla olemassa. Olin lapsena tosi kömpelö, joten vaikka yritin tosissani, en osannut heittää palloa enkä ottaa sitä kiinni. Koulussa oli kaksi opettajaa ja toinen niistä piti melkein kaikkien aineiden tunnit meille. Kyseinen opettaja arvosti pelkästään reippaita ja hyviä urheilijoita, joten olin alinta pohjasakkaa, kun olin ujo ja kömpelö. Vasta aikuisena olen huomannut, että en olekaan huono kaikissa lajeissa ja kuntoilen nykyään aktiivisesti. Pallopelejä en suostu edelleenkään pelaamaan.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:04"]Sauvakävely Töölössä, suunnistus Keskuspuistossa, luistelu Väiskillä ja pahin tyttöjenn sisäliikas tytöt patjoille ja rinkiin, sit piti laittaa käsi housuihin ja testata lantionpohjan lihaksiaan YÖK!!!!!!

 
[/quote]
Mitä helvettiä? Lantionpohjan lihaksia? Toivottavasti tää oli vitsi..

Sählyä pelattiin ja maaliin oli pakko mennä. Ei enään ikinä. Pojat laukoo sitä palloa niin vauhdikkaasti ja aina vaistomaisesti meni silmät kiinni.

Pakotettiin seisomaan käsillä, vaikka pelkäsin hulluna. Olin 9-vuotias.