Kauhein koululiikuntamuistosi?

En osannut ekalla luokalla uida, joten minut laitettiin kahluualtaaseen yksin istumaan sillä aikaa kun muut luokkalaiseni nauroivat ja osoittelivat minua, ennenkuin viettivät syvässä altaassa tuntinsa. Onneksi toinen luokkalaiseni ei osannut uida, etten ihan yksin ollut. Seuraavaksi uintikerraksi olin opetellut uimaan niin että olin kärkikastia, ei naurettu enää.

Hikinen puurtaminen hiihtoladulla, lankuilla jotka eivät luistaneet mihinkään suuntaan. Kun toiset huiskaisivat ohi jo toista kierrosta ja itse lähinnä kävelet veren maku suussa joka hiihtotunti auringon paistaessa silmiin kirkkailta keväthangilta. Alamäessä kamala pelko että sukset suistuvat ladulta ja vievät koko tytön mennessään. Juu en ole hiihtänyt noiden vuosien jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:54"]

En nyt kauheimmaksi sanoisi, mutta mieleenpainuvimmaksi. Lukion uintitunnilla harjoiteltiin krooliuintia ja tunnin lopussa kokoonnuttiin vielä altaan reunaan kuuntelemaan, mitä opettajalla oli sanottavaa. Siinä kaikkien kuullen kovaan ääneen tokaisi, että kaikki meni tosi hyvin, mutta "minun nimeni" pilasi kaiken. Ja tästä alle 10 vuotta.

Huvittavinta tässä on se, että minusta tuli yksi parhaimmista luokkamme kroolaajista. Suck on that.

[/quote]

Ainiin ja lisään vielä - syynä tähän epäonnistumiseen taisi olla tunnilla ilmiintyneet (onko tää vaan Potter-sana?) suonenvedot jalassa. 

Olin hyvä liikunnassa. Inhokki oli kuitenkin hiihto. Maikka oli mukava ja ei pakottanut mihinkään.

Olin arka ja hento tyttö. Vihasin liikuntatunteja.

Pesäpallo: pelkäsin hullun lailla palloa, en osannut lyödä enkä olla kentällä ulkovuorossa. Jouduin aina kentällä eteen tai sitten ihan taakse. Kerran edessä sain pallon polveen ja pyörryin kivusta. Takana kentällä en pärjännyt, mutta siellä sai sentään olla rauhassa. Jos jouduin lukkariksi (?) pelkäsin että lyöjä lyö minua. Turha kai sanoa että minut valitiin joukkueeseen aina viimeiseksi.

Hiihto: pelkäsin laskea mäkeä kovassa vauhdissa.  Vieläkin inhoan hiihtämistä. En tiedä kumpi on kamalampaa hiihtäminen vai pesäpallo. En ikinä katso televisiosta muuta urheilua kuin miesten jalkapalloa.

Luistelu: en  osannut luistella. Kerran jouduin pariluisteluun sellaisen pojan pariksi joka oli valtavan kokoinen. Hän vei minua ja minä seurasin perässä kauhusta jäykkänä, koko ajan peläten kaatuvani.

Voimistelu: en koskaan päässyt siihen pukille.

Suihkussa käyminen liikuntatunnin jälkeen oli kiusallista. Luokan kiusaajat arvostelivat muita.

Liikuntatunneista tulleet traumat vaikuttavat vieläkin. En rahastakaan menisi mihinkään ryhmäliikuntatunnille. Kun jotain liikuntaa on pakko harrastaa niin harrastan kävelyä ja uintia kesäisin. Yksin.

Tykkäsin kovasti koululiikunnasta, mutta meillä oli ranskalainen naisopettaja, ja harjoittelimme joskus tulevaa luokkamme "tanssiesitystä" jossa pojat olivat ilman paitoja. Harjoittelu ei jostain syystä sujunut ja opettaja suuttui kauheasti meille ja sanoi että jos ei tämä nyt lähde sujumaan niin tytötkin saavat olla ilman paitoja. Siitä nousi aivan järkyttävä paniikki ja pelkäsin ihan hulluna rttä joudumme yläosattomissa tanssimaan :(

Tuttuja muistoja! Lisäisin vielä turmariipunnan ja jumppakärpäsen. Pesis on kyllä kaikkien inhokkilajien voittaja, mut sitähän pelattiin, koska se on maamme kansallispeli.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:31"]Tanssitunnit, joissa pojat huutelivat muutamalle kiusatulle tytölle hyi vittua ja hyi saatanaa ja juoksivat pesemässä käsiään pukuhuoneessa, jos joutuivat koskemaan näihin. Ja jos tyttöjen opettaja näki, että tyttö ei tanssinut pojan kanssa vaan yritti jäädä vain vaivihkaa syrjään, niin tyttö sai tästä merkinnän. Huuteluista ja ym. ei seurannut pojille mitään.
[/quote]
Taidat olla samasta koulusta kuin minä, täällä se yksi niistä kiusatuista.

Liian tuttuja muistoja muutenkin täällä monilla. Ja miten opettajat eivät koskaan puuttuneet siihen? En tajua.

olin 7-vuotiaana ollut auto-onnettomuudessa jossa lonkkani oli murtunut ja luistelu oli todella vaikeaa, etenkin potku vasemmalla jalalla. opettaja ei armoa antanut vaan pisti minut aina luistelemaan muiden edessä edestakaisin ja osoitteli virheitäni. takaperin luistelua en koskaan oppinut vaikka kaksi kertaa jouduin jopa jäämään "jälki-istuntoon" vain sitä opettelemaan samalla kun luokkakaverini nauroivat ja lällättelivät.

viimeksi luistelin väkipakolla ja luokallejätöllä uhattuna 13-vuotiaana. siitä on nyt 20 vuotta ja minua ei saa luistimille pakotettua kukaan millään, mielummin vaikka kuula kalloon. ja sille liikanopelle olisi vieläkin vähän asiaa. jos itsesi tästä tunnistat niin olisin todella utelias kuulemaan tekosyysi kivulloisen lapsen julkiselle nöyryyttämiselle.

Se lantionpohjan,tutkinta oli muistaakseni 9-luokalla vikal kevääl eli 2005... Onneks olin oikeesti hyvä liikas ja sain 9 koska 10 tulee nille jotka eivät urputa vastaan...

Opettajalla oli aina jotain valittamista. Emme muka olleet tehneet alkuverryttelyjä ennen opettajan tuloa, koska verrytellessämme röökanneet alkoivat silmänlumeeksi silloin vasta venyttelemään. Suunnistuksessa olimme parimme kanssa huijanneet, koska tulimme ensimmäisinä perille ja opettajan suosikit olivat meitä hurjasti perässä. Pituushypyssä hyppäsin itsenikin yllätykseksi tosi pitkän hypyn, opettaja ei uskonut, koska ei ollut itse mittaamassa. Eikä ollut paikkakunnan urheiluseuran verkkareita!

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:55"]

Minulla myös telinevoimistelu  sekä tavallinen voimistelu tamburiinin tahdissa aitoon 70-luvun tyyliin.

En vain pystynyt niihin liikkeisiin, mihin yläasteen jumppaopettaja meitä yritti saada. Sain opettajalta  ivallisia huomautuksia, kotiin kirjeitä ja kerran jopa rehtorin puhuttelun lintsaamisen takia kun kieltäydyin kieppaamasta renkaiden kanssa itseni ympäri. Olin joutunut juoksemaan kesken jumppatunnin pukuhuoneen vessaan oksentamaan.

Aikuisena minulla on todettu vaikea rakenteellinen vika sisäkorvassa. Ilmeisesti se jo lapsena oireili ja siksi tasapainoa vaativat jutut ei onnistuneet.

Inhoan vieläkin liikuntaa, kiitti vaan Raija P.

[/quote]

Turussa??

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:50"]

olin 7-vuotiaana ollut auto-onnettomuudessa jossa lonkkani oli murtunut ja luistelu oli todella vaikeaa, etenkin potku vasemmalla jalalla. opettaja ei armoa antanut vaan pisti minut aina luistelemaan muiden edessä edestakaisin ja osoitteli virheitäni. takaperin luistelua en koskaan oppinut vaikka kaksi kertaa jouduin jopa jäämään "jälki-istuntoon" vain sitä opettelemaan samalla kun luokkakaverini nauroivat ja lällättelivät.

viimeksi luistelin väkipakolla ja luokallejätöllä uhattuna 13-vuotiaana. siitä on nyt 20 vuotta ja minua ei saa luistimille pakotettua kukaan millään, mielummin vaikka kuula kalloon. ja sille liikanopelle olisi vieläkin vähän asiaa. jos itsesi tästä tunnistat niin olisin todella utelias kuulemaan tekosyysi kivulloisen lapsen julkiselle nöyryyttämiselle.

[/quote]

Siis miten, MITEN tällainen on mahdollista, ei jumalauta. Aivan sairasta.

Olisi mielenkiintoista kuulla liikunnanopettajilta kommentteja tähän miksi koululiikunnasta ihmisillä on tällaisia muistoja? Miksi olette sadisteja lapsia kohtaan? Opetetaanko tätä erityisesti liikunnanopettajille? Jos teitä on edes palstalla vastaamaan...

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:31"]Tanssitunnit, joissa pojat huutelivat muutamalle kiusatulle tytölle hyi vittua ja hyi saatanaa ja juoksivat pesemässä käsiään pukuhuoneessa, jos joutuivat koskemaan näihin. Ja jos tyttöjen opettaja näki, että tyttö ei tanssinut pojan kanssa vaan yritti jäädä vain vaivihkaa syrjään, niin tyttö sai tästä merkinnän. Huuteluista ja ym. ei seurannut pojille mitään. [/quote] Taidat olla samasta koulusta kuin minä, täällä se yksi niistä kiusatuista. Liian tuttuja muistoja muutenkin täällä monilla. Ja miten opettajat eivät koskaan puuttuneet siihen? En tajua.

[/quote]

Ja tämäkin: miten, siis MITEN tällainen on mahdollista, ei jumalauta. Ihan kamalaa. :((

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:34"]

Elikkäs kertokaa tähän kauheimpia muistojanne koulun liikuntatunneilta.

[/quote]

Kaikki joukkuelajitunnit.Opettaja antoi aina kahden lellipentunsa valita joukkueet,ja minä olin aina viimeksi valittujen joukossa.En ollut hyvä missään lajissa,vaan välttelin aina palloa/kiekkoa,mitä nyt pelattiinkaan ja pelkäsin joutuvani urheilullisempien tyyppien jalkoihin.Lisäksi tunnuin aina joutuvan luokan ilkeimpien tyttöjen kanssa samaan joukkueeseen ja sain kuulla päänaukomista.

mä oon itse nyt seiskalla ja mua joskus ärsyttää koulu liikunta. siks, koka tiiän et monet on parempia, ja vaikka mulla on positiivinen asenne, varustret mukana, oon aina tunnilla, yritän parhaani ja osallistun KAIKKEEN niin sain 7.. se on musta jotenkin noloa kun.oisin mielestäni ainakin 8antainnut. eli ei siis kauheesti innosta.. :( tunnen vaa itteni huonoks. sitkans ala asteella just olin aina viimesii ketä valittiin joukkueeseen (paitsi jos kaveri oli kapteenina) ja vasta nyt ylä asteella opetettiin pelaamaan korista.. uintia vihaan yli kaiken. mua ahdistaa se kun tiiän että muut on laihempia (pidän itteeni sopivan kokosena) ja niillä on nätit sirot jalat ja isot (ainakin isommat kuin mun) rinnat. kuulin joltain et täs koulussa sais suorittaa uinnin vapaa ajalla ja toivon vaan et se ois totta. ihan hirveintä kuitenkin tais olla kun mä olin ainoo jolla ei voimat vaan riittänyt kiipeemään semmosta köyttä pitkin. muut kiipes melkeen kattoon asti kun mä en saanut ees jalkoja irti maasta.. tilannetta vielä teki nolommaks se että opettaja Leni tuli viereen kovaan ääneen että "SILLOIN 20 VUOTTA SITTEN KUN ALOITIN TÄSSÄ KOULUSSA OPETTAJANA OPPILAAT KIIPESIVÄT KATTOON JA LIUKUIVAT SIELTÄ ALAS NIIN MINUN PITI KIELTÄÄ ETTEI NIIDEN KÄDET PALA".. siinä sitten kiva seisoa nolona itku silmäs kun sua verrataan muihin kovaan ääneen muiden edessä.. se oli hirveen noloa.

ymmärtäispä kaikki aikuiset millasta se joillekkin nuorille on! teistä näyttää kaikki muistavan, mut liikunnan opettajat onkin niitä ketä koulussa sai 9 ja 10 liikunnasta, ei niitä jotka valittiin viimesinä ja ei neuvottu kunnolla + lannistettiin.

t. 14v seiskaluokkalainen

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 23:13"]

Olisi mielenkiintoista kuulla liikunnanopettajilta kommentteja tähän miksi koululiikunnasta ihmisillä on tällaisia muistoja? Miksi olette sadisteja lapsia kohtaan? Opetetaanko tätä erityisesti liikunnanopettajille? Jos teitä on edes palstalla vastaamaan...

[/quote]

Olen omat kokemukseni tähän ketjuun jo kertonut, mutta haluaisin painottaa, että kaikki liikunnanopettajat eivät ole sadisteja. Mun lukion liikkamaikka oli tosi kiva. Saatiin rennosti tehä jotain, mistä kaikki tykkää. ilman paineita ja suoriutumista. Pääasianahan oli liikkuminen ja rentoutuminen. Mutta joo... valitettavan paljon on kusipää opettajia.

Olin lapsena ylipainoinen ja en harrastanut liikuntaa yhtään. Koulussa olin huono oikeastaan kaikissa lajeissa ja joitain pelkäsinkin ihan hirveästi (hiihto, luistelu, telinevoimistelu esim.). En ikinä saanut heitettyä palloa koriin (hyvä jos mihinkään), en oppinut pelaamaan lentopalloa, pesiskin meni miten meni...
Kaikista kamalimpia oli ne paritanssitunnit. Se oli ihan kamalan nöyryyttävää, kun kuuli poikien haukkumiset ja valittamisen, kun yrittivät, ettei tarvis tanssia just mun kanssa. Opin myöhemmin lintsaamaan ne aina.
Oikeastaan kaikilta liikkatunneilta jäi ihan hirveä olo.
Se tunne, että on kaikessa ihan paska ja ruma ja ällöttävä.

Ala-asteella joukkueisiin valittiin pelaajat "huutamalla", eli johtajat valitsivat vuorotellen pelaajat joukkueisiin. Liikunnanopettaja oli olevinaan reilu, ja kysyi minulta koko luokan kuullen, että tuntuuko pahalta jäädä aina viimeisenä huudetuksi, vai voidaanko jatkossakin toimia näin. Pakkohan siinä oli yrittää sanoa, että ihan hyvä systeemi on, kun muuten olisi saanut luokkatovereiden vihat päälleen. Oli paljon nöyryyttävämpi tilanne kuin se viimeisenä huudetuksi tuleminen. Muutenkin k.o. opettaja oli makeilevalla tavalla piruileva, oikein pahimman laatuinen koulukiusaaja. Nyttemmin olen joskus törmännyt häneen vanhalla kotipaikkakunnalla käydessäni, mutta ei ole juurikaan edes tervehtinyt, vaan suorastaan luikkii pakoon tyhmänilkeä hymy naamallaan. Eipä kyllä itsellänikään olisi hänelle mitään sellaista asiaa, jota käytöstavat eivät estäisi sanomasta.