Kauhein koululiikuntamuistosi?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:28"]

Tuttuja muistoja! Lisäisin vielä turmariipunnan ja jumppakärpäsen. Pesis on kyllä kaikkien inhokkilajien voittaja, mut sitähän pelattiin, koska se on maamme kansallispeli.

[/quote]

On se "suosittu" peli. :D Yleisöä on ihan sukulaisista kavereihin. So, so very last season.

Oli ensimmäisiä suunnistuskertoja ja kolea sää. Harhailin ryhmäni kanssa varmaan kolmevarttia yliaikaa räkäisenä ja itkuisena ennen kuin luovutimme ja löysimme koululle. Olin yleensä viimeisenä tai häntäpäässä joukkuevalinnoissa. Airobinen liikunta ja tanssi on melkein mahdotonta ja nöyryyttävää.

Meillä vaihtui yläasteella liikunnanopettaja joka vuosi. Yhden vuoden oli kässänope liikunnassa, se oli rento vuosi. Yksi ihan seko sai ilmeisesti potkut. Runttasi kaukalon laitaan yhden pojan tajuttomaksi. Toiseen kävi käsiksi käytävällä ja syytti sitä varkaaksi. Tämä poika oli hakenut merestä koulun jälkeen pallon jonka kyseinen opetaja jättti sinne. Rehtori pyysi ukon huoneeseensa ja kuunneltiin oven takaa kun sai läksytystä ettei oppilaisiin käydä käsiksi.

Jaa. Opettajathan ne on niitä kuspäitä..van kyllä voi olla pennuistaan kuspäitä.

veikkaan, että enemmistö opeista ihan ok. Ja oppilaistaan.

yhden tai kahden muiston varaan ei kannata laittaa harrastusta tai koululiikunnan piikin, sitä jos ei osaa tai ei halua.

nyt on tuo kilpailuhenkisyys ja suorittaminen muuttunut. On rennompaa...

onneka aikuisena voi itse valita mitä tekee.

onhan sahrami, jos on niin huonot muistot ja sillä syyllä ei sitten voi mitään liikuntaa kokeilla...ja tulee paksukaiseksi kolesterolipitoisduuksien jumboksi.

MUlle on jäänyt mieleen se kun ala-asteella piti telinevoimistelussa tehdä kuperkeikka "hevosen" päällä. Pelottavaa. Yks luokkatoveri siitä sitten tippui.

Ala-asteella telinevoimistelusta jäi mieleen opettajan sanat kaverilleni: "Auta sinä tuota xxx, koska se on niin lihava"

Minut valittiin aina viimeisenä huutojoukkueäänestyksissä.

Ammattikoulussa pelattiin joka tunnilla lentopalloa, olin kaikkien silmätikku ja kaikki odottivat minun mokaavan. Kukaan ei halunnut olla samassa joukkueessa kanssani.

Kerran olin tytöistä ainut, joka osallistui uimiseen, näin muiden tyttöjen seuraavan suoritustani uimahallin ikkunasta ja nauravan minulle.

Hyviä muistoja ei sitten oikein olekkaan, toivottavasti on meno muuttunut noista ajoista.

Naispuoliset liikunnanopettajat on yhä sadisteja, jotka ottaa silmätikukseen jonkun "huonon" ja kiltin oppilaan, jota sitten nöyryyttää ja ivaa. Mikä ihme siinä on, että sille alallle hakeutuu ne sadistit??

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:32"]

Naispuoliset liikunnanopettajat on yhä sadisteja, jotka ottaa silmätikukseen jonkun "huonon" ja kiltin oppilaan, jota sitten nöyryyttää ja ivaa. Mikä ihme siinä on, että sille alallle hakeutuu ne sadistit??

[/quote]

Entisiä mahdollisesti epäonnistuneita ammattilaisia. Hyviä mutta ei tarpeeksi huippuja että olisivat pärjänneet. Purkavat sitten suojatyössä oppilaisiin omia epäonnistumisia. Kyllähän näille urheilijoille on aina kuntien ja kaupunkien toimesta järkätty yhtä sun toista niin miksei sitten liikkunnanopettajan paikkoja. En yllättyisi jos usealta löytyisi hormonien käyttöä taustalta. Se oikeastaan selittäisi paljon. Tuskin se nyt ihan sattumaa on että niin monilla on samankaltaisia huonoja kokemuksia liikunnanopettajista.

Olen joskus kuullut tarinoita siitä, miten liikunnanopettajaksi opiskelevat ovat juuri niitä himourheilijoita, joille urheilu on pelkkää suorittamista ja kilpailua. Lasten traumat ovat yhdentekeviä, koska näille pakottaminen ja nöyryyttäminen on "kannustamista". 

Mietin aina, hyväksyttäisikö vaikkapa matematiikantunnilla sitä, että opettaja käskee jokaisen vuorollaan taululle ratkaisemaan ongelman, jonka vaikeusaste on jokaiselle sama ja ratkaisun keksiminen vaatii vapaa-ajallakin perehtymistä matematiikkaan. Jos lapsi ei onnistu, opettaja käskee yrittämään uudelleen ja uudelleen muiden edessä. Joka tunnin alussa laitetaan "kapteenit" huutamaan itselleen matikkaryhmä, jokaisen ryhmän kesken tehdään tehtäviä sillä samalla vaikeustasolla, joka edellyttää aktiivista matematiikkaharrastusta ja hyvää matemaattista ajattelukykyä.  Jos joku ei osaa tehdä, auttamisen sijaan huudetaan ja syyllistetään ja intetään, että "sinä et vain viitsi". Tunneilla opettaja ei opeta matematiikan laskusääntöjä tai kaavoja, vaan ne pitäisi jokaisen itse oppia omalla ajallaan ja oma-aloitteisesti. 

Varmasti tällaisesta järjestelystä olisi huutoa lehtien palstat täynnä ja opettaja vedettäisi oikeuteen, mutta kummasti liikuntatunneilla ylläkuvattu tilanne on täysin hyväksyttävää. 

NE HELVETIN HUUTOJOUKKUEET

Minulla taas on päinvastaisia kokemuksia. Olen hyvin liikunnallinen ja hieman äänekäs. Opettajamme suosi näitä hiljaisia keskivertoja liikkujia joilla oli "asenne" kohdallaan, eli olivat tarpeeksi mielisteleviä ja hiljaisia eivätkä korjanneet opettajan virheitä lajitaidoissa...

Ompas täällä ollu kömpelöitä lapsia koulussa. Itse oman peruskoulu+lukioaikana (1998-2010), tiesin ehkä viisi ihmistä, jotka kitisivät liikuntatunneista. He olivatkin aina bad ass jengeissä. Jos lapset pistäis liikkumaan monipuolisesti pienestä pitäen, niin ei tarttisi olla kömpelö. Fyysiset sairaudet on ymmärrettävä syy olla liikkumatta.

65, sä oletkin senverran nuori, että liikunnanopettajasi ei ollut saanut oppejaan inkvisitiolta.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:31"]

Ompas täällä ollu kömpelöitä lapsia koulussa. Itse oman peruskoulu+lukioaikana (1998-2010), tiesin ehkä viisi ihmistä, jotka kitisivät liikuntatunneista. He olivatkin aina bad ass jengeissä. Jos lapset pistäis liikkumaan monipuolisesti pienestä pitäen, niin ei tarttisi olla kömpelö. Fyysiset sairaudet on ymmärrettävä syy olla liikkumatta.

[/quote]

Jos lapset pistäisi lukemaan fysiikkaa ja matematiikkaa pienestä pitäen, ei tarvitsisi kuunnella nillitystä niiden vaikeudesta. Jos lapset opettaisi lukemaan jo ennen kouluikää, ei tarvitsisi käyttää kolme vuotta koulusta pelkästään lukemisen ja kirjoittamisen opetteluun. Jos lapset pistettäisiin piirtämään pienestä pitäen ja tekemään käsitöitä, ei tarvitsisi valittaa kun ei osaa neuloa kässäntunneilla lapasta oikeaoppisesti.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:41"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:31"]

Ompas täällä ollu kömpelöitä lapsia koulussa. Itse oman peruskoulu+lukioaikana (1998-2010), tiesin ehkä viisi ihmistä, jotka kitisivät liikuntatunneista. He olivatkin aina bad ass jengeissä. Jos lapset pistäis liikkumaan monipuolisesti pienestä pitäen, niin ei tarttisi olla kömpelö. Fyysiset sairaudet on ymmärrettävä syy olla liikkumatta.

[/quote]

Jos lapset pistäisi lukemaan fysiikkaa ja matematiikkaa pienestä pitäen, ei tarvitsisi kuunnella nillitystä niiden vaikeudesta. Jos lapset opettaisi lukemaan jo ennen kouluikää, ei tarvitsisi käyttää kolme vuotta koulusta pelkästään lukemisen ja kirjoittamisen opetteluun. Jos lapset pistettäisiin piirtämään pienestä pitäen ja tekemään käsitöitä, ei tarvitsisi valittaa kun ei osaa neuloa kässäntunneilla lapasta oikeaoppisesti.
[/quote]

Väitätkö siis, että opettelu on turhaa? Itse olin liikunallinen ja kilpaurheilija, englanti tai matikka ei sujunut, mutta kirjotin molemmat pitkänä lukiosta ja opiskelen matemaattisella alalla. Olin huono kouluhiihdossa, mutta luistelin 6-8x viikossa koulun jälkeen. Nyt 25vuotiaana en osaa kummiskaa luisteluhiihtoa kaatumatta, mutta silti käyn vähintään kerran viikossa hiihtämässä. Mukavuusalueen ulkopuolella oleminen kehittää.

pissasin housuuni, kun tehtiin hyppivää liikettä. Nolotti todella pahasti. En meinannut kehdata mennä enään koskaan kouluun. Ja tämä tapahtui ylä asteella vielä.

En nyt kauheimmaksi sanoisi, mutta mieleenpainuvimmaksi. Lukion uintitunnilla harjoiteltiin krooliuintia ja tunnin lopussa kokoonnuttiin vielä altaan reunaan kuuntelemaan, mitä opettajalla oli sanottavaa. Siinä kaikkien kuullen kovaan ääneen tokaisi, että kaikki meni tosi hyvin, mutta "minun nimeni" pilasi kaiken. Ja tästä alle 10 vuotta.

Huvittavinta tässä on se, että minusta tuli yksi parhaimmista luokkamme kroolaajista. Suck on that.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:19"]

Olen joskus kuullut tarinoita siitä, miten liikunnanopettajaksi opiskelevat ovat juuri niitä himourheilijoita, joille urheilu on pelkkää suorittamista ja kilpailua. Lasten traumat ovat yhdentekeviä, koska näille pakottaminen ja nöyryyttäminen on "kannustamista". 

Mietin aina, hyväksyttäisikö vaikkapa matematiikantunnilla sitä, että opettaja käskee jokaisen vuorollaan taululle ratkaisemaan ongelman, jonka vaikeusaste on jokaiselle sama ja ratkaisun keksiminen vaatii vapaa-ajallakin perehtymistä matematiikkaan. Jos lapsi ei onnistu, opettaja käskee yrittämään uudelleen ja uudelleen muiden edessä. Joka tunnin alussa laitetaan "kapteenit" huutamaan itselleen matikkaryhmä, jokaisen ryhmän kesken tehdään tehtäviä sillä samalla vaikeustasolla, joka edellyttää aktiivista matematiikkaharrastusta ja hyvää matemaattista ajattelukykyä.  Jos joku ei osaa tehdä, auttamisen sijaan huudetaan ja syyllistetään ja intetään, että "sinä et vain viitsi". Tunneilla opettaja ei opeta matematiikan laskusääntöjä tai kaavoja, vaan ne pitäisi jokaisen itse oppia omalla ajallaan ja oma-aloitteisesti. 

Varmasti tällaisesta järjestelystä olisi huutoa lehtien palstat täynnä ja opettaja vedettäisi oikeuteen, mutta kummasti liikuntatunneilla ylläkuvattu tilanne on täysin hyväksyttävää. 

[/quote]

Tämä kommentti ansaitsee suurempa huomiota. Esim. mielipidekirjoituksen lehdessä tai jotain. Hienosti sanottu!

Yläasteella pojat kiskoivat paidan päältä ja pakottivat näyttämään tissit patjavarastossa.

Mulle on jäänyt mieleen kun tehtiin vatsalihasliikkeitä liikkatunnilla ja opettaja kävi vuorollaan testaamassa jokaisen vatsalihaksia ja mulla oli silloin yläasteella vähän mahaa, ja opettaja ihmetteli kovaan ääneen kun lihaksia ei tuntunut... Silloin mun pahin painajainen oli tyyliin se että joku tulee mun vatsaa hiplailemaan, enkä vieläkään tykkää siitä ollenkaan vaikka en lihava enää olekaan :(