MIKSI tuo ruoka voittaa aina!?? Aina menee laihdutuksen edelle, olen ikusesti lihava bmi 39, miksi tämä ei koskaan onnistu?

Syöminen vaan aiheuttaa liian hyvän olon. Minustakin syöminen on paras nautinto maailmassa. Kun syön jotain, mietin jo seuraavaa ateriaani. Olen jättänyt todella paljon epäterveellisiä ruokia pois ruokavaliosta, mutta sekään ei auta koska syön määrällisesti liikaa. Kyllä terveellinenkin ruoka lihottaa jos sitä ahmii kuin leijona ja menee sitten ihan pökerryksissä mahan viereen pötköttämään. En tiedä mitä tässä on enää tehtävissä. Aina tekee mieli lapioida suuhunsa jotain.

Vierailija kirjoitti:

I feel you.

Olen yrittänyt kaikkien sääntöjen mukaan tehdä elämäntaparemonttia monta kertaa. Pitänyt tunnepäiväkirjaa, kiinnittänyt huomiota proteiinin ja muiden makrojen määrään, lisännyt kasviksia, syönyt säännöllisin väliajoin, tiputtanut tuskastuttavan hitaasti ja maltillisesti painoa jotta tulos olisi pysyvä (siis - 1 kg kuukaudessa vauhtia).

Olen viisi kertaa näin tehden onnistunut tiputtamaan ylikilot 80 kg - - > 60 kiloon. Jaksanut yrittää aina uudelleen.

Ruoka ja ylensyöminen voittaa aina.

Taas on paino 79 kilossa.

Ja mikä ärsyttävintä, silloin kun olen lihavimmillani ja lihon, en ajattele ruokaa ja syömistä juuri lainkaan, mikä on vapauttavaa. Mutta siis lihon.

Ja kum teen elämäntaparemonttia, laihdun hitaasti kyllä, mutta ajayukset pyörii pakonomaisesti vain ruoassa, elämäntaparemontissa ja syömisessä koko hiton ajan. Vaikka kuinka yritän keksiä muuta tekemistä.

Siihen ne elämäntaparemontit varmaan kaatuukin, pää ei kestä sitä ettå elämä ja ajatukset pyörii jatkuvasti vain syömisen ympärillä.

Jonkinsorttinen syömishäiriö kai tämäkin..?

Sama olo. Mutta olisikin paino vain 80kg, se on mulla 100kg :(

Minäkään en ajattele ruokaa yhtään lihoessa, kun saa syödä vapaasti. Sitten kun koittaa parantaa tapoja, pitää kalorit 1600-1800,niin ruoka on mielessä 24/7

Ap

Ei sen noin tarvitse mennä. Valitset itse reagoida noin. Sabotoit omaa hyvinvointiasi sen sijaan, että tekisit sen mitä väität haluavasi.

Varaa oikeasti aika julkiselle ravitsemusterapeutille. Maksaa ehkä kympin?

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Vierailija kirjoitti:

I feel you.

Olen yrittänyt kaikkien sääntöjen mukaan tehdä elämäntaparemonttia monta kertaa. Pitänyt tunnepäiväkirjaa, kiinnittänyt huomiota proteiinin ja muiden makrojen määrään, lisännyt kasviksia, syönyt säännöllisin väliajoin, tiputtanut tuskastuttavan hitaasti ja maltillisesti painoa jotta tulos olisi pysyvä (siis - 1 kg kuukaudessa vauhtia).

Olen viisi kertaa näin tehden onnistunut tiputtamaan ylikilot 80 kg - - > 60 kiloon. Jaksanut yrittää aina uudelleen.

Ruoka ja ylensyöminen voittaa aina.

Taas on paino 79 kilossa.

Ja mikä ärsyttävintä, silloin kun olen lihavimmillani ja lihon, en ajattele ruokaa ja syömistä juuri lainkaan, mikä on vapauttavaa. Mutta siis lihon.

Ja kum teen elämäntaparemonttia, laihdun hitaasti kyllä, mutta ajayukset pyörii pakonomaisesti vain ruoassa, elämäntaparemontissa ja syömisessä koko hiton ajan. Vaikka kuinka yritän keksiä muuta tekemistä.

Siihen ne elämäntaparemontit varmaan kaatuukin, pää ei kestä sitä ettå elämä ja ajatukset pyörii jatkuvasti vain syömisen ympärillä.

Jonkinsorttinen syömishäiriö kai tämäkin..?

Kaveri on alkoholisti ja yrittänyt aina välillä lopettaa. Puhuu viinasta juuri samalla tavalla kuin tässä yllä puhutaan ruuasta. Addiktioon on hoitomuotoja, jos haluaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Niin, vointi ja mieli ei ole riittänyt vuosiin. Itken joka toinen päivä ja mietin kuolemaa,Ihan vaan läskieni vuoksi. Olisin onnellinen laihana. Ap

Olen koko aikuisikäni ollut ylipainoinen. En oikeastaan edes pidä syömisestä, mutta ADHD saa yrittämään virkistää alivireisiä aivoja jatkuvalla napostelulla, ja lisäksi kärsin tunnesyömisestä ja ahmimishäiriöstä. Kaikki menee aina hyvin niin kauan kun ei tarvitse syödä, esimerkiksi silloin kun tulee hyperfokus päälle ja teen jotain asiaa intensiivisesti koko päivän. Sitten kun taas syön, se aina laukaisee tavallisen ruoan päälle naposteluputken. Eli tavallaan kun syömisen aloittaa, aivot napsahtaa johonkin ruoan ajattelu-/syömismoodiin. Ei kiinnostaisi yhtään miettiä ruoanlaittoa, kauppalistoja, ruokailuaikoja, ruoan koostumusta, yhtään mitään. Haluaisin vaan että olisin maagisesti täynnä koko ajan ilman että täytyisi syödä.

Ja kaiken näiden päälle vielä se, että en jaksa syödä tylsänmakuista ruokaa vain polttoainemielessä. Ruoan täytyy olla hyvää jos syön, kun en muutenkaan pidä tapahtumasta. Huoh.

Mulla tepsi pätkäpaasto mallia 16/8, kun saa syödä sen 8 tunnin aikana kaksi isoa ateriaa + välipalan, tai miten nyt haluaa rytmittääkään. Aluksi oli pari iltaa nälkä, sen jälkeen ihan ok. Myöhäisempi aamiainen/lounas yhdistettynä noin kello 11 ja sitten iso satsi iltaruokaa perheen kanssa. Ja huom. annokset ovat tosi isoja.

Olen aina tykännyt syödä isoja annoksia ja ärsyttää, kun pitäisi puputtaa 3-4 tunnin välein joku pikkulinnun nyrkin kokoinen kökkäre. Tykkään siitä, että saa vetää navan täyteen ja sillä pärjään hyvin sitten koko päivän. Olen voinut paljon paremmin ja painokin on lähtenyt laskuun, nyt 2 kuukauden aikana noin 4 kiloa lähtenyt  (olen vain lievästi ylipainoinen). 

Ja mulla on ollut tapana myös ahmia ruokaa esim. iltaisin. Tuo pätkäpaasto on vienyt sen himon myös. Ei tietenkään sovi kaikille, mutta mulle toimii. Ei tee edes mieli iltapalaa tai aamupalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain sinä tiedät, millä perustelet sen, että valitset ruuan etkä laihdutusta.

Pohjalla on kuitenkin se, että on helpompi tarttua nopean tyydytyksen tuovaan huonoon valintaan kuin odottaa palkintoa viikkoja, kuukausia.

Vanhoista tavoista ja ruuan endorfiineista eroon opetteleminen voi aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä kipua. Sikäli ymmärrän epätoivoisen kommenttisi.

Sinua voisi auttaa suunnitelmallisuus ja yhteistyö valmentajan tai ravitsemusterapeutin kanssa.

Dieetti loppuu epäonneen. Esim piti saada uusi työ eri työpisteessä no, se menikin jollekin toiselle. Voi sitä vi tu tuksen määrää, itkukin tuli. Mietin, että mikää ei koskaan muutu vaikka kikka yrittää, miksi laihduttaa kun kuolee kuitenki.

Siinä se ilta meni pizzaa ja suklaata ahmien ja mieli piristyi.

No, ny viikko jälkeen päin harmittaa, kun repsahdin ja jatkoin epäterveellistä syömistä päiviä, suruun.

Ap

Voisiko sitä surua käsitellä esimerkiksi terapiassa sen sijaan että syö?

Aina kun kirjoitat tänne yhden viestin tee 5 x-hyppyä, kyykkyä tai vaikka pari punnerrusta seinää vasten. Muutaman kuukauden päästä olet jo paremmassa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Niin, vointi ja mieli ei ole riittänyt vuosiin. Itken joka toinen päivä ja mietin kuolemaa,Ihan vaan läskieni vuoksi. Olisin onnellinen laihana. Ap

Et välttämättä. Tuollainen masentunut olotila ei välttämättä poistu vain laihdutuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I feel you.

Olen yrittänyt kaikkien sääntöjen mukaan tehdä elämäntaparemonttia monta kertaa. Pitänyt tunnepäiväkirjaa, kiinnittänyt huomiota proteiinin ja muiden makrojen määrään, lisännyt kasviksia, syönyt säännöllisin väliajoin, tiputtanut tuskastuttavan hitaasti ja maltillisesti painoa jotta tulos olisi pysyvä (siis - 1 kg kuukaudessa vauhtia).

Olen viisi kertaa näin tehden onnistunut tiputtamaan ylikilot 80 kg - - > 60 kiloon. Jaksanut yrittää aina uudelleen.

Ruoka ja ylensyöminen voittaa aina.

Taas on paino 79 kilossa.

Ja mikä ärsyttävintä, silloin kun olen lihavimmillani ja lihon, en ajattele ruokaa ja syömistä juuri lainkaan, mikä on vapauttavaa. Mutta siis lihon.

Ja kum teen elämäntaparemonttia, laihdun hitaasti kyllä, mutta ajayukset pyörii pakonomaisesti vain ruoassa, elämäntaparemontissa ja syömisessä koko hiton ajan. Vaikka kuinka yritän keksiä muuta tekemistä.

Siihen ne elämäntaparemontit varmaan kaatuukin, pää ei kestä sitä ettå elämä ja ajatukset pyörii jatkuvasti vain syömisen ympärillä.

Jonkinsorttinen syömishäiriö kai tämäkin..?

Kaveri on alkoholisti ja yrittänyt aina välillä lopettaa. Puhuu viinasta juuri samalla tavalla kuin tässä yllä puhutaan ruuasta. Addiktioon on hoitomuotoja, jos haluaa kokeilla.

Millaisia hoitomuotoja? Netin syömishäiriöisten ryhmäterapiaa kokeilin vuoden.

Lekurille jos valittaa, saa lähetteen ainoastaan ravitsemusterapeutille, joka toteaa että sähän tiedät oikeaoppisesta syömisestä yhtä paljon kuin hän, ja toivottaa tsemppiä elämäntaparemonttiin. 🤦🏼‍♀️

Syömishäiriö. Ruokariippuvuus. Itse käytän ruokaa läåkkeenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Niin, vointi ja mieli ei ole riittänyt vuosiin. Itken joka toinen päivä ja mietin kuolemaa,Ihan vaan läskieni vuoksi. Olisin onnellinen laihana. Ap

Niinhän sä luulet. Oikeasti ongelmat eivät katoa laihtumalla. Itse tunsin itseni kaikista läskeimmäksi silloin, kun olin alipainoinen en silloin, kun painoin 120 kg.

Pur kirjoitti:

Mulla tepsi pätkäpaasto mallia 16/8, kun saa syödä sen 8 tunnin aikana kaksi isoa ateriaa + välipalan, tai miten nyt haluaa rytmittääkään. Aluksi oli pari iltaa nälkä, sen jälkeen ihan ok. Myöhäisempi aamiainen/lounas yhdistettynä noin kello 11 ja sitten iso satsi iltaruokaa perheen kanssa. Ja huom. annokset ovat tosi isoja.

Olen aina tykännyt syödä isoja annoksia ja ärsyttää, kun pitäisi puputtaa 3-4 tunnin välein joku pikkulinnun nyrkin kokoinen kökkäre. Tykkään siitä, että saa vetää navan täyteen ja sillä pärjään hyvin sitten koko päivän. Olen voinut paljon paremmin ja painokin on lähtenyt laskuun, nyt 2 kuukauden aikana noin 4 kiloa lähtenyt  (olen vain lievästi ylipainoinen). 

Ja mulla on ollut tapana myös ahmia ruokaa esim. iltaisin. Tuo pätkäpaasto on vienyt sen himon myös. Ei tietenkään sovi kaikille, mutta mulle toimii. Ei tee edes mieli iltapalaa tai aamupalaa. 

Pätkäpaasto on ainoa oikeasti laihduttava metodi ja se on lisäksi aivan ilmainen. itseasiassa säästät rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Niin, vointi ja mieli ei ole riittänyt vuosiin. Itken joka toinen päivä ja mietin kuolemaa,Ihan vaan läskieni vuoksi. Olisin onnellinen laihana. Ap

Et olisi. Usko minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Niin, vointi ja mieli ei ole riittänyt vuosiin. Itken joka toinen päivä ja mietin kuolemaa,Ihan vaan läskieni vuoksi. Olisin onnellinen laihana. Ap

Et välttämättä. Tuollainen masentunut olotila ei välttämättä poistu vain laihdutuksella. 

Tämä olo alkoi 2016,kun olin lievästi ylipainoinen. Ajattelin, että mitä väliä lihooko vai ei, lopulta kuolee kumminkin. Miksi kärvistellä painoahalliten, kun voi nauttia täysillä elämästä

Nyt harmittaa. Ja harmitus tulee nyt 99% tästä painosta

Ap

Vierailija kirjoitti:

Syöminen vaan aiheuttaa liian hyvän olon. Minustakin syöminen on paras nautinto maailmassa. Kun syön jotain, mietin jo seuraavaa ateriaani. Olen jättänyt todella paljon epäterveellisiä ruokia pois ruokavaliosta, mutta sekään ei auta koska syön määrällisesti liikaa. Kyllä terveellinenkin ruoka lihottaa jos sitä ahmii kuin leijona ja menee sitten ihan pökerryksissä mahan viereen pötköttämään. En tiedä mitä tässä on enää tehtävissä. Aina tekee mieli lapioida suuhunsa jotain.

Eikös tuohon ahmimiseen ole joku lääke? Joku hormoniko  oli mitä annetaan 

Mä painoin viime helmikuussa 115 kiloa. Olin ollut vakavasti sairas ja äkyttömän huonossa kunnossa. Aloitin ensin kävelyn, ihan lyhyitä matkoja kerralla ja lisäsin pikku hiljaa matkan pituutta.

Rupesin katsomaan ruokiani. Lisäsin proteiinin määrää, jotta mulla ei olisi nälkä. Kasviksia aterioilla puolilautasellista, nyrkki hiilaria ja kämmen proteiinia. Syön aamiaisen, lounaan, välipalon ja iltapalan. Syön jopa vähän jorain herkkua joka päivä (pullapalan tai keksin). Paino putoaa hitaasti, mutta putoaa. Nyt se on 100,5.

Mä en laihduta vaan teen eläntapamuutosta, kohti parempaa vointia!

Yksi repsahdu ei muuta mitään, pitää vaan palata ruotuun, pettymysten käsittelyyn pitäisi löytyä muu lääke kuin ruoka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Niin, vointi ja mieli ei ole riittänyt vuosiin. Itken joka toinen päivä ja mietin kuolemaa,Ihan vaan läskieni vuoksi. Olisin onnellinen laihana. Ap

Et välttämättä. Tuollainen masentunut olotila ei välttämättä poistu vain laihdutuksella. 

Tämä olo alkoi 2016,kun olin lievästi ylipainoinen. Ajattelin, että mitä väliä lihooko vai ei, lopulta kuolee kumminkin. Miksi kärvistellä painoahalliten, kun voi nauttia täysillä elämästä

Nyt harmittaa. Ja harmitus tulee nyt 99% tästä painosta

Ap

No mutta.. sä oot vielä hengissä.  Ole kiitollinen, jos sulla ei ole elämää rajoittavia sairauksia ja pystyt vielä liikkumaan, tekemään asioita.