MIKSI tuo ruoka voittaa aina!?? Aina menee laihdutuksen edelle, olen ikusesti lihava bmi 39, miksi tämä ei koskaan onnistu?

AP ongelmasi taitaa olla masennus, vaikka piiloudut lihavuuden taakse. Jos lihavuus häviää, masennus ei sillä välttämättä häviä.

Vierailija kirjoitti:

Mä painoin viime helmikuussa 115 kiloa. Olin ollut vakavasti sairas ja äkyttömän huonossa kunnossa. Aloitin ensin kävelyn, ihan lyhyitä matkoja kerralla ja lisäsin pikku hiljaa matkan pituutta.

Rupesin katsomaan ruokiani. Lisäsin proteiinin määrää, jotta mulla ei olisi nälkä. Kasviksia aterioilla puolilautasellista, nyrkki hiilaria ja kämmen proteiinia. Syön aamiaisen, lounaan, välipalon ja iltapalan. Syön jopa vähän jorain herkkua joka päivä (pullapalan tai keksin). Paino putoaa hitaasti, mutta putoaa. Nyt se on 100,5.

Mä en laihduta vaan teen eläntapamuutosta, kohti parempaa vointia!

Yksi repsahdu ei muuta mitään, pitää vaan palata ruotuun, pettymysten käsittelyyn pitäisi löytyä muu lääke kuin ruoka

Luin "syön jopa koiran herkkuja joka päivä"

:'D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Niin, vointi ja mieli ei ole riittänyt vuosiin. Itken joka toinen päivä ja mietin kuolemaa,Ihan vaan läskieni vuoksi. Olisin onnellinen laihana. Ap

Et välttämättä. Tuollainen masentunut olotila ei välttämättä poistu vain laihdutuksella. 

Tämä olo alkoi 2016,kun olin lievästi ylipainoinen. Ajattelin, että mitä väliä lihooko vai ei, lopulta kuolee kumminkin. Miksi kärvistellä painoahalliten, kun voi nauttia täysillä elämästä

Nyt harmittaa. Ja harmitus tulee nyt 99% tästä painosta

Ap

No mutta.. sä oot vielä hengissä.  Ole kiitollinen, jos sulla ei ole elämää rajoittavia sairauksia ja pystyt vielä liikkumaan, tekemään asioita.

Pitäisi olla kiitollinen. Mutta ei, mietin vain painoa, en kehtaa mennä minnekään tapahtumiin jne. Normaali järkinen ottaisi itseään niskasta kiinni, mutta minä vain syön lisää.

Eilen sain jätettyä kaiken epäterveellisen kauppaan. No illalla tuli viesti saapuneesta paketista. Menin hakemaan paketin, Ostin levyn suklaata, söin sen perheeltä salaa. Piristystä tylsään tiistai iltaan

Ap

Onko sulla AP jokin juttu, jota sinä olet aina halunnut tehdä. Jokin mitä sinä voisit tehdä kotona, kun sanoit että et kehtaa mennä tapahtumiin tai ihmisten ilmoille. Kun minusta kuulostaa, että sinun elämästä puuttuu ilo (ei onnellisuus).

Mitä sellaisia mukavia juttuja sinä voisit tehdä, huolimatta siitä paljon sinä päivän aikana ahmit. Oliko sulla jotain sellaisia mielessä ennen kuin lihoit nykyisiin mittoihin?

Tärkeintä on lopettaa laihdutus kokonaan. Sen sijaan tehdään koko loppuelämän kestävä elämäntapamuutos. Monen epäonnistuneen pysyvän painonpudotuksen syynä on mielestäni ajatus dieetistä. Vain lievästi ylipainoiset voivat pitää dieettejä. Reilusti ylipainoisten on muutettava koko ylipainoon johtanut elämäntapa. Entisiin ylipainoon johtaneisiin ruokailu-ja elämäntapoihin  ei voi palata enää koskaan. 

Tiedän riippuvuudesta kirjoitti:

Onko sulla AP jokin juttu, jota sinä olet aina halunnut tehdä. Jokin mitä sinä voisit tehdä kotona, kun sanoit että et kehtaa mennä tapahtumiin tai ihmisten ilmoille. Kun minusta kuulostaa, että sinun elämästä puuttuu ilo (ei onnellisuus).

Mitä sellaisia mukavia juttuja sinä voisit tehdä, huolimatta siitä paljon sinä päivän aikana ahmit. Oliko sulla jotain sellaisia mielessä ennen kuin lihoit nykyisiin mittoihin?

No ei ole koskaan ollut. Nuorena lähinnä tein hanttihommia mielessä viikonlopun biletys. Siihen sitä rahaa tehtiin, että sai elää nuoruutta.

Sitten sain lapsia, 2016 olinkin kotona lasten kanssa. Silloin tuli se olo(ilmeisesti masennus?) että elämä ei koskaan muutu, tätä samaa se on loppuelämän, ihan sama miltä näyttää jne, sama syödä vapaasti, että on edes jotai mukavaa elämässä.

Työkin oli kondiittori hommia joskus, eli työkin liittyy syömiseen ja herkkuihin. Ja kotihoidontuelle ollessa leivottiin lasten kanssa paljon.

Ei ole mitään intohimoa muuta

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on lopettaa laihdutus kokonaan. Sen sijaan tehdään koko loppuelämän kestävä elämäntapamuutos. Monen epäonnistuneen pysyvän painonpudotuksen syynä on mielestäni ajatus dieetistä. Vain lievästi ylipainoiset voivat pitää dieettejä. Reilusti ylipainoisten on muutettava koko ylipainoon johtanut elämäntapa. Entisiin ylipainoon johtaneisiin ruokailu-ja elämäntapoihin  ei voi palata enää koskaan. 

Esim viime syksynä lopetin laihduttaa. Aloin liikkumaan paljon ja syömään intuitiotiivisesti,silloin kun kroppa käskee.

Lopputulos oli lisää painoa 5kg!! :(

Olen niin loppu tähän

Ap

se laihdutus ei lopu koskaan, loppuelämä on kärvistelyä tai tyytymistä painoonsa

joko treenaat kovaa tai elät nälässä etkä nauti herkkuja, moni tuota jaksaa vaikkapa vuosikymmeniä?

Ei syöminen sinänsä haittaa niin paljon, mutta jos syö jatkuvasti nopeita hiilareita, niin se koko ajan häiritsee elimistön insuliiniaineenvaihduntaa (ellei samaan aikaan liiku tosi paljon) ja sitä kautta se johtaa väistämättä lihomiseen.

Kannattaa keskittyä syömisessä kaikkeen sellaiseen missä ei ole sokereita tai tärkkelystä (pasta, riisi, peruna) paljon.

Vierailija kirjoitti:

se laihdutus ei lopu koskaan, loppuelämä on kärvistelyä tai tyytymistä painoonsa

joko treenaat kovaa tai elät nälässä etkä nauti herkkuja, moni tuota jaksaa vaikkapa vuosikymmeniä?

Ei se noin mene.

Pitää osata oppia nauttimaan sellaisista herkuista jotka eivät sisällä kovin paljon sokeria. Ja kun syö herkkuja, niin ei syö paljon kerrallaan.

Jokainen aikuinen kuiten päättää itse mitä sieltä kaupasta tarttuu mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapojen muuttaminen on työlästä ja vaatii aikaa ja toistoja. Älä luovuta Ap. Elintavat ovat kaikki pienet asiat mitä päivän aikana teet nukkumisesta lähtien. Voihan painosi taustalla olla myös sairaus? Anemia, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes ja keliakia voivat kaikki vaikuttaa painoon ja ne ovat suomessa hyvinkin yleisiä sairauksia kaikki. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia myös painosta riippumatta. Myös häpeä ja itseinho eivät auta painonhallinaassa yhtään. Pieniä pysyviä muutoksia. Tsemppiä.

Ei ole mitään sairautta. Vika on päässä, kun syöminen voittaa kaiken. Ap

Lihavuudessa pahinta ei ole lihavuus sinänsä vaan se, että lihavuus on selkeä signaali siitä että ihmiselle on kehittynyt insuliiniresistenssi. Ja tämähän tarkoittaa sitten pidemmän päälle altistumista esim. diabetekselle, syövälle ja alzheimerin taudille.

Suuret kalorimäärät myös nopeuttavat vanhenemista.

Oma BMI on 38.8, vastekoko 44. Se on todella korkea ottaen huomioon, että olen vuosia voimistellut 2x viikko ja kävellyt 3x viikko ja syön lautasmallin mukaisesti eli puolet kasviksia, 1/4 hiilihydraattia ja 1/4 proteiinia. Nukun 8h per yö.

Minun kokoisella tunnin liikunta kuluttaa noin 300-400. Liikuntaa kiinteyttää ei laihduta.

Paino ärsyttää, tosin ahmimista en harrasta, eikä minulla ole huono omatunto syömisistä lopetettuani karkin syömisen keväällä.

Liihaskuntotreenit aloitin sysksyllä 2-3x per viikko ja paino vaikuttaa menevän hitaasti alaspäin.

Olen elävä esimerkki ihmisestä, jolla paino on liian korkea arkiliikunnan puutteen ja pitkän työmatkan takia. Asun okt-taloalueella ja palvelut ovat automatkan päässä. Edes alueen lapset eivät kulje kouluun pyörällä. Kävellen en ole nähnyt yhdenkään täältä keskustaan kulkevan.

Itse uskon, että lähikoululujen ja -kauppojen ym. palveluiden katoaminen teki meistä lihavan kansan. Nuorisolta vietiin oman alueen nuorisotila, asunto-alueen palloilukenttä on ränsistynyt - treenit siirretty tekonurmelle, jonne harrastajat menevät auton kyydissä. Tavalliset harrastajajilla ei ole mitään paikkaa. Nuoriso tulee siis perässä mitä lihavuuteen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Oma BMI on 38.8, vastekoko 44. Se on todella korkea ottaen huomioon, että olen vuosia voimistellut 2x viikko ja kävellyt 3x viikko ja syön lautasmallin mukaisesti eli puolet kasviksia, 1/4 hiilihydraattia ja 1/4 proteiinia. Nukun 8h per yö.

Minun kokoisella tunnin liikunta kuluttaa noin 300-400. Liikuntaa kiinteyttää ei laihduta.

Paino ärsyttää, tosin ahmimista en harrasta, eikä minulla ole huono omatunto syömisistä lopetettuani karkin syömisen keväällä.

Liihaskuntotreenit aloitin sysksyllä 2-3x per viikko ja paino vaikuttaa menevän hitaasti alaspäin.

Olen elävä esimerkki ihmisestä, jolla paino on liian korkea arkiliikunnan puutteen ja pitkän työmatkan takia. Asun okt-taloalueella ja palvelut ovat automatkan päässä. Edes alueen lapset eivät kulje kouluun pyörällä. Kävellen en ole nähnyt yhdenkään täältä keskustaan kulkevan.

Itse uskon, että lähikoululujen ja -kauppojen ym. palveluiden katoaminen teki meistä lihavan kansan. Nuorisolta vietiin oman alueen nuorisotila, asunto-alueen palloilukenttä on ränsistynyt - treenit siirretty tekonurmelle, jonne harrastajat menevät auton kyydissä. Tavalliset harrastajajilla ei ole mitään paikkaa. Nuoriso tulee siis perässä mitä lihavuuteen tulee.

Virikkeiden puute ajaa monet syömään.

Vierailija kirjoitti:

AP ongelmasi taitaa olla masennus, vaikka piiloudut lihavuuden taakse. Jos lihavuus häviää, masennus ei sillä välttämättä häviä.

Toisaalta kun hoitaa masennuksen kuntoon saattaa yhtäkkiä laihtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on lopettaa laihdutus kokonaan. Sen sijaan tehdään koko loppuelämän kestävä elämäntapamuutos. Monen epäonnistuneen pysyvän painonpudotuksen syynä on mielestäni ajatus dieetistä. Vain lievästi ylipainoiset voivat pitää dieettejä. Reilusti ylipainoisten on muutettava koko ylipainoon johtanut elämäntapa. Entisiin ylipainoon johtaneisiin ruokailu-ja elämäntapoihin  ei voi palata enää koskaan. 

Esim viime syksynä lopetin laihduttaa. Aloin liikkumaan paljon ja syömään intuitiotiivisesti,silloin kun kroppa käskee.

Lopputulos oli lisää painoa 5kg!! :(

Olen niin loppu tähän

Ap

Intuitiivinen syöminen ei toimi, jos olet sokerikoukussa ja kehosi toimii lähinnä glukoosin voimin. Sokeri lisää näläntunnetta ja mitä enemmän sokeria syöt, sitä enemmän tunnet nälkää. Mutta läskinä sulla ei oikeasti ole nälkä. Sun kehossa on energiaa vaikka kuukaudeksi vaikka et söisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

se laihdutus ei lopu koskaan, loppuelämä on kärvistelyä tai tyytymistä painoonsa

joko treenaat kovaa tai elät nälässä etkä nauti herkkuja, moni tuota jaksaa vaikkapa vuosikymmeniä?

Mä en kyllä ole ollut nälässä missään vaiheessa vaikka paino putoaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei syöminen sinänsä haittaa niin paljon, mutta jos syö jatkuvasti nopeita hiilareita, niin se koko ajan häiritsee elimistön insuliiniaineenvaihduntaa (ellei samaan aikaan liiku tosi paljon) ja sitä kautta se johtaa väistämättä lihomiseen.

Kannattaa keskittyä syömisessä kaikkeen sellaiseen missä ei ole sokereita tai tärkkelystä (pasta, riisi, peruna) paljon.

Johtaa se, vaikka liikkuisi kuinka paljon. T. läskiytynyt entinen ammattiurheilija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se laihdutus ei lopu koskaan, loppuelämä on kärvistelyä tai tyytymistä painoonsa

joko treenaat kovaa tai elät nälässä etkä nauti herkkuja, moni tuota jaksaa vaikkapa vuosikymmeniä?

Ei se noin mene.

Pitää osata oppia nauttimaan sellaisista herkuista jotka eivät sisällä kovin paljon sokeria. Ja kun syö herkkuja, niin ei syö paljon kerrallaan.

Herkkuja ei kannata syödä laisinkaan ennen kuin on korjannut sen aineenvaihdunnan käyttämään rasvaa polttoaineena sokerin sijaan. Tähän kuluu ainakin vuosi, joillain kauemminkin.