MIKSI tuo ruoka voittaa aina!?? Aina menee laihdutuksen edelle, olen ikusesti lihava bmi 39, miksi tämä ei koskaan onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapojen muuttaminen on työlästä ja vaatii aikaa ja toistoja. Älä luovuta Ap. Elintavat ovat kaikki pienet asiat mitä päivän aikana teet nukkumisesta lähtien. Voihan painosi taustalla olla myös sairaus? Anemia, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes ja keliakia voivat kaikki vaikuttaa painoon ja ne ovat suomessa hyvinkin yleisiä sairauksia kaikki. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia myös painosta riippumatta. Myös häpeä ja itseinho eivät auta painonhallinaassa yhtään. Pieniä pysyviä muutoksia. Tsemppiä.

Ei ole mitään sairautta. Vika on päässä, kun syöminen voittaa kaiken. Ap

Vika ei itseasiassa ole päässäsi vaan verenkierrossasi. Insuliinikiertosi on häiriintynyt ja se saa sinut tuntemaan itsesi nälkäiseksi vaikka et sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuudessa pahinta ei ole lihavuus sinänsä vaan se, että lihavuus on selkeä signaali siitä että ihmiselle on kehittynyt insuliiniresistenssi. Ja tämähän tarkoittaa sitten pidemmän päälle altistumista esim. diabetekselle, syövälle ja alzheimerin taudille.

Suuret kalorimäärät myös nopeuttavat vanhenemista.

Hitot ole. Lihavuudessa pahinta on se, miten muut ihmiset kohtelevat lihavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä painoin viime helmikuussa 115 kiloa. Olin ollut vakavasti sairas ja äkyttömän huonossa kunnossa. Aloitin ensin kävelyn, ihan lyhyitä matkoja kerralla ja lisäsin pikku hiljaa matkan pituutta.

Rupesin katsomaan ruokiani. Lisäsin proteiinin määrää, jotta mulla ei olisi nälkä. Kasviksia aterioilla puolilautasellista, nyrkki hiilaria ja kämmen proteiinia. Syön aamiaisen, lounaan, välipalon ja iltapalan. Syön jopa vähän jorain herkkua joka päivä (pullapalan tai keksin). Paino putoaa hitaasti, mutta putoaa. Nyt se on 100,5.

Mä en laihduta vaan teen eläntapamuutosta, kohti parempaa vointia!

Yksi repsahdu ei muuta mitään, pitää vaan palata ruotuun, pettymysten käsittelyyn pitäisi löytyä muu lääke kuin ruoka

Hieno suoritus, mutta kääks tuota hiilarin määrää. Koita pikkuhiljaa pyrkiä siihen että kerralla syömäsi määrä on nyrkin kokoinen (tämä on yleinen suositus) ja koostuu aineksista jotka pitävät nälkää. Elämä helpottuu kun mahalaukku kutistuu, ruokavälit pitenee eikä hiilarit veivaa verensokeria, insuliinia ja siten myös näläntunnetta ylös alas pitkin päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä painoin viime helmikuussa 115 kiloa. Olin ollut vakavasti sairas ja äkyttömän huonossa kunnossa. Aloitin ensin kävelyn, ihan lyhyitä matkoja kerralla ja lisäsin pikku hiljaa matkan pituutta.

Rupesin katsomaan ruokiani. Lisäsin proteiinin määrää, jotta mulla ei olisi nälkä. Kasviksia aterioilla puolilautasellista, nyrkki hiilaria ja kämmen proteiinia. Syön aamiaisen, lounaan, välipalon ja iltapalan. Syön jopa vähän jorain herkkua joka päivä (pullapalan tai keksin). Paino putoaa hitaasti, mutta putoaa. Nyt se on 100,5.

Mä en laihduta vaan teen eläntapamuutosta, kohti parempaa vointia!

Yksi repsahdu ei muuta mitään, pitää vaan palata ruotuun, pettymysten käsittelyyn pitäisi löytyä muu lääke kuin ruoka

Hieno suoritus, mutta kääks tuota hiilarin määrää. Koita pikkuhiljaa pyrkiä siihen että kerralla syömäsi määrä on nyrkin kokoinen (tämä on yleinen suositus) ja koostuu aineksista jotka pitävät nälkää. Elämä helpottuu kun mahalaukku kutistuu, ruokavälit pitenee eikä hiilarit veivaa verensokeria, insuliinia ja siten myös näläntunnetta ylös alas pitkin päivää.

Joo, seuraa ylläolevia ohjeita siltä varalta, että haluat tuhota aineenvaihduntasi täydellisesti.

Parempi ohje on, että syöt kerran tai korkeintaan kaksi kertaa päivässä napasi täyteen. Tämä pitää aineenvaihduntasi jatkuvasti riittävällä tasolla, koska kehosi ei yritä varautua nälänhätään toisin kuin kalorirajoitetuilla ruokavalioilla. Paastoaikana keho oppii sitten käyttämään rasvaa polttoaineena. Jatka tätä niin kauan kuin kehossasi on ylimääräistä rasvaa ja sitten lisää aterioita.

Mun paino alkoi laskea, kun jätin kofeiinin melkein täysin pois (aamulla juon kahvia mutta en sen jälkeen). Yöunet piteni kun illalla alkaa väsyttää jo yhdeksän aikoihin. Nukun pitkät unet, varmaan jo se pelkästään vaikuttaa aineenvaihduntaan - lisäksi ei tule ahmittua väsymykseen sokeriherkkuja niin kuin ennen. Ja se klo 22 jääkaappireissu jää luonnollisesti pois, kun vetelen silloin jo hirsiä. Oon ollut koko aikuisikäni ylipainoinen, nyt on enää reilu 3 kiloa matkaa normaalipainoon, ja meinaan sen ennen joulua saavuttaa.

Kaikkien kropat on tietysti yksilöllisiä, mutta mulle toimi näin ihana keino, nukkuminen. Kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Mun paino alkoi laskea, kun jätin kofeiinin melkein täysin pois (aamulla juon kahvia mutta en sen jälkeen). Yöunet piteni kun illalla alkaa väsyttää jo yhdeksän aikoihin. Nukun pitkät unet, varmaan jo se pelkästään vaikuttaa aineenvaihduntaan - lisäksi ei tule ahmittua väsymykseen sokeriherkkuja niin kuin ennen. Ja se klo 22 jääkaappireissu jää luonnollisesti pois, kun vetelen silloin jo hirsiä. Oon ollut koko aikuisikäni ylipainoinen, nyt on enää reilu 3 kiloa matkaa normaalipainoon, ja meinaan sen ennen joulua saavuttaa.

Kaikkien kropat on tietysti yksilöllisiä, mutta mulle toimi näin ihana keino, nukkuminen. Kannattaa kokeilla.

Olet nukkumisella pidentänyt paastoikkunaasi. Niin sitä pitää!

Rasvan määrää voi vähentää kehossa vain rasvaa polttamalla ja rasva palaa vasta, kun kehossa ei ole glukoosia.

Sitä se jojoilu teettää kannattas opetella tasapainonen ruokavalio mut ei ku pitää jojoilla ja aina dieettailla/repsahella.

Elämäntaito on sellane asia ettei sitä kai voi ihan kädestä pitäen kellekkään voi opettaa se pitää vähän niinku itte oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilasi ja vointisi ei ehkä nyt vaan riitä laihdutukseen.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että hakeutuisit lyhyeeseen terapiaan, et laihdutuksen ja kilojen takia, vaan ylipainon takana olevien mahdollisesti tunneperäisten syiden takia? Pääsisit juurisyihin kiinni?

Niin, vointi ja mieli ei ole riittänyt vuosiin. Itken joka toinen päivä ja mietin kuolemaa,Ihan vaan läskieni vuoksi. Olisin onnellinen laihana. Ap

Et olisi onnellinen laihanakaan. Löytyisi vain uusi aihe...