Mitkä ovat ne mt-ongelmat jotka ovat turn offeja?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:24"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:07"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:49"]Hei, kysytäänpäs tähän väliin, että kuvitelkaa tilanne jossa teillä itsellä on jokin mt-ongelma, esimerkiksi vaikka keskivaikea masennus, unettomuutta ja mielialan heittelyjä; voisitteko kuvitella seurustelevanne toisen mt-ongelmaisen ihmisen kanssa, vai etsisittekö (kuvitellaan nyt, että kuitenkin haluaisitte suhteen) ennemmin ns. normaalia tyyppiä? (mikä nyt normaalista tänä päivänä menee)
[/quote]

itseasiassa ainut ketä olen edes harkinnut kumppaniksi tänä vuonna oli mt-ongelmainen. Mieluummin ottaisinkin poikaystäväkseni mt-ongelmaisen. Siinä ymmärtää toista paremmin, ei ns.normaali ihminen tajua että paniikkikohtaus ei lähde pois vain sillä tavoin että "älä ajattele sitä, miks oot niin hysteerinen haha" tai että kun masentaa niin "nouset vaan ylös sieltä sängystä, sua vaan laiskottaa" (terveiset vaan eksälle). Siinä myös kokee olevansa tasavertaisempi ja side toiseen on vahvempi. :) t. 76
[/quote]

Hyvin sanottu, koen itse aikalailla samoin, tosin pääsairauteni on tällä hetkellä rintasyöpä mutta on myös vähemmän vakavia sairauksia tullut sen mukana, myös ajoittaista masennusta. Luulen että toinen jonkin sairauden sairastanut/sairastaa edelleen ymmärtäisi mua vähän enemmän, aivan kuten sanoit! Ja ettei masennus noin vaan poistu vain sillä "no ota itseäsi niskasta kii ja tee jotain".
[/quote]

Joo ja se on oikeasti todella helppoa, kun ei tarvi juurta jaksaen selittää että mikä johtuu mistäkin ja yrittää kuvailla miltä tuntuu silloin kun ahdistaa ("miten niin ei ahdista mikään, jos sua ahdistaa niin kai nyt tiiät et mikä ahdistaa?"). Vaan toinen tajuaa mistä puhuu. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpompi tukea toinen toistaan. Ehtona että löisin hynttyyt yhteen toisen hullun kanssa olisi kuitenkin se, että niinkuin minulla, myös hänellä olisi omiakin voimavaroja ja pyrkisi eteenpäin myös itse, eikä odottaisi että minä vedän meitä molempia eteenpäin. Myöskään toista riippuvaista en harkitsisi, aivan liian riskialtista.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:37"]

"Skitsofreniat ja sen tapaiset nyt ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua tällaisen henkilön kanssa romanttista suhdetta, mutta mielestäni kyllä sitä nyt tilaisuus edes pitäisi antaa, tutustua eikä samantien torpata..."

Tarkennatko? Siis tilaisuus PITÄÄ antaa?! Newsflash; kenenkään ei PIDÄ täällä yhtään mitään. Ihmissuhteet lähtevät muodostumaan muusta kuin pakosta, jos siis lähtevät. Ja siltikin se on niin, että asiat tulevat joskus loppuunsa, joka tapauksessa ihan kaikki loppuu joskus aikanaan, joskus ennemmin, joskus myöhemmin, joskus vasta kunnes kuolema erottaa.

[/quote]

Oiskohan niin, että ihminen joka ei ymmärrä valinnanvapautta, on juuri sellainen joka kärsii mt-ongelmista.

Mua vainoava assimies ei ymmärtänyt sitä, että jokaisella on itsemääräämisoikeus seurustelun suhteen. Ennen kuin hän iski silmänsä työpaikalla minuun, oli hänellä myös tapana luetella ominaisuuksia ihannenaiselleen aloittamalla lauseita: "Naisen PITÄÄ olla...", "naisen PITÄÄ pukeutua...", "naisen PITÄÄ sanoa että..." jne. jne. Siis vähän sellaista, kuin lassukat kirjoittelevat täällä.

Sit kun hän keksi että mä olen hänen ihannenaisensa, niin alkoi painostus: "Sun PITÄÄ käydä edes kerran mun kanssa treffeillä", "Sun PITÄÄ antaa mulle edes mahdollisuus" ja "MULLE ei kukaan saa sanoa ei!"

[/quote]

Onhan moni asia tietty kiinni myös mt-ongelman vakavuudesta. Ja tuollainen mies ei kyllä varmasti kenellekään kuulosta houkuttelevalta ehdokkaalta. Mutta mt-ongelmia on lievempiäkin, joiden kanssa kuitenkin arki sujuu eikä persoona ole jotenkin kummallinen tms, niin ovathan hekin ihmisiä, ja varmasti ainakin osa myös haluaisi ainakin jossain vaiheessa sen oman kumppanin.

[/quote]

Säälistä nyt viimeiseksi kannattaa alkaa seurustella! En tosiaankaan alkaisi suhteeseen jonkun vainoajan kanssa vain sen vuoksi, että "ihminenhän hänkin vain on ja varmaan haluaa oman kumppanin."
[/quote]

Ei tässä kukaan sanonut että säälistä ruvettaisiin seurustelemaan, ei tietenkään kun tuon tilanteen kirjoittanut kommentoija ei itse milläänlailla ole kiinnostunut itse tästä miehestä!

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:39"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:24"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:07"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:49"]Hei, kysytäänpäs tähän väliin, että kuvitelkaa tilanne jossa teillä itsellä on jokin mt-ongelma, esimerkiksi vaikka keskivaikea masennus, unettomuutta ja mielialan heittelyjä; voisitteko kuvitella seurustelevanne toisen mt-ongelmaisen ihmisen kanssa, vai etsisittekö (kuvitellaan nyt, että kuitenkin haluaisitte suhteen) ennemmin ns. normaalia tyyppiä? (mikä nyt normaalista tänä päivänä menee)
[/quote]

itseasiassa ainut ketä olen edes harkinnut kumppaniksi tänä vuonna oli mt-ongelmainen. Mieluummin ottaisinkin poikaystäväkseni mt-ongelmaisen. Siinä ymmärtää toista paremmin, ei ns.normaali ihminen tajua että paniikkikohtaus ei lähde pois vain sillä tavoin että "älä ajattele sitä, miks oot niin hysteerinen haha" tai että kun masentaa niin "nouset vaan ylös sieltä sängystä, sua vaan laiskottaa" (terveiset vaan eksälle). Siinä myös kokee olevansa tasavertaisempi ja side toiseen on vahvempi. :) t. 76
[/quote]

Hyvin sanottu, koen itse aikalailla samoin, tosin pääsairauteni on tällä hetkellä rintasyöpä mutta on myös vähemmän vakavia sairauksia tullut sen mukana, myös ajoittaista masennusta. Luulen että toinen jonkin sairauden sairastanut/sairastaa edelleen ymmärtäisi mua vähän enemmän, aivan kuten sanoit! Ja ettei masennus noin vaan poistu vain sillä "no ota itseäsi niskasta kii ja tee jotain".
[/quote]

Joo ja se on oikeasti todella helppoa, kun ei tarvi juurta jaksaen selittää että mikä johtuu mistäkin ja yrittää kuvailla miltä tuntuu silloin kun ahdistaa ("miten niin ei ahdista mikään, jos sua ahdistaa niin kai nyt tiiät et mikä ahdistaa?"). Vaan toinen tajuaa mistä puhuu. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpompi tukea toinen toistaan. Ehtona että löisin hynttyyt yhteen toisen hullun kanssa olisi kuitenkin se, että niinkuin minulla, myös hänellä olisi omiakin voimavaroja ja pyrkisi eteenpäin myös itse, eikä odottaisi että minä vedän meitä molempia eteenpäin. Myöskään toista riippuvaista en harkitsisi, aivan liian riskialtista.
[/quote]

Joo, kyl siltä toiselta pitäis löytyä sitä tahtoa käsitellä ongelmiaan ja kykyä olla myös itsenäinen, vaikka parisuhteessa oltaisiinkin.

Kaikki mielisairaudet ovat turn-off. Hulluista kun ei koskaan tiedä milloin niillä alkaa pahemmin viiraamaan.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:54"]

Kaikki mielisairaudet ovat turn-off. Hulluista kun ei koskaan tiedä milloin niillä alkaa pahemmin viiraamaan.

[/quote]

Entäs jos olisit palavasti rakastunut ja sitten tapahtuis jotain, joka vaikka laukaisis masennuksen sun rakkaassa? Jättäisitkö?

2

Jaa, ensinnäkin kaikkihan ovat yksilöitä huolimatta joistain diagnooseista, eivät siltikään siis mistään samasta muotista. Niin no, jos aidosti rakastan henkilöä ja jos kyseinen henkilö rakastaa minua takaisin, ei sellaista nuppijuttua varmasti olekaan, että esteenä olisi. Mutta jos en rakasta, niin koko kysymyshän on silloin turha. Noin periaatteessa kun pidän elämässäni ihan lähelläni vain mahdollisimman tasaisia ihmisiä, eli ainoa missä tekisin tässä asiassa poikkeuksen, olisi vahva molemminpuolinen rakkaus, ei yksipuolinen. Sellainen olisi siis täysin hyvä syy. Muissa yhteyksissä asia on toisin.

2

Joku mainitsi unettomuuden. On se kyllä kamala jos sen takia joku jättäisi suhteessa tai jättäisi tutustumatta, jos toinen käyttää nukkumiseen unilääkkeitä ja näin vaikka pääsääntöisesti saa nukuttua, mutta väillä valvoo. Moni on nykyään uniongelmainen kun tämä yhteiskunta on niin vaativa kaiken suhteen. Skitsofreniat ja sen tapaiset nyt ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua tällaisen henkilön kanssa romanttista suhdetta, mutta mielestäni kyllä sitä nyt tilaisuus edes pitäisi antaa, tutustua eikä samantien torpata, ja lievempien mt-ongelmien ollessa kyseessä, kannattaa vähän miettiä että kuinka pinnallien ja kaikkitietävä sitä luulee olevansa, etteivätkö he voi arjessa pärjätä ihan hyvin tai jopa normaalisti. Eihän sitä tiedä, ennenkuin oikeasti antaa toiselle tilaisuuden ja saa kuvan, millainen tämä henkilö oikeasti on, eikä perustaa kaikkea vain omille luuloille asioista.

"Skitsofreniat ja sen tapaiset nyt ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua tällaisen henkilön kanssa romanttista suhdetta, mutta mielestäni kyllä sitä nyt tilaisuus edes pitäisi antaa, tutustua eikä samantien torpata..."

Tarkennatko? Siis tilaisuus PITÄÄ antaa?! Newsflash; kenenkään ei PIDÄ täällä yhtään mitään. Ihmissuhteet lähtevät muodostumaan muusta kuin pakosta, jos siis lähtevät. Ja siltikin se on niin, että asiat tulevat joskus loppuunsa, joka tapauksessa ihan kaikki loppuu joskus aikanaan, joskus ennemmin, joskus myöhemmin, joskus vasta kunnes kuolema erottaa.

2

Periytyvyyttä. Pitääkö miettiä?

Pitäisi antaa, eli siis jos esim. henkilö kertoo tällaisesta diagnoosistaan, niin päätätkö ja sanotko heti "morjes, en halua kuulla tai nähdä sua enää ikinä vaikken sua tunne, kun sulla on tommonen DG!" - sitä tarkoitetaan tilaisuuden antamisella toiselle, suvaitsevaisuus on kova sana. Ei kukaan pakota mihinkään suhteeseen mutta pitääkö sitä syrjiä edes tuntematta ihmistä yhtään sen paremmin?

Kaikki ovat turn off. Olen kasvanut skitsofreniaa sairastavan isäni kanssa, joka oli kaupan päälle väkivaltainen juoppo. Joten ei kiitos. En aio toiste olla tekemisissä mistään mielenterveysongelmasta kärsivän kanssa.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:38"]

Täällä monesti tyrmätään mt-ongelmaiset mahdollisina kumppaneina. Mitkä mt-ongelmat tarkalleen on huonoja? Mt-ongelmiahan on vaikka kuinka paljon ja osa on aika harmittomia.

[/quote]

Kaikki algia-päätteiset, sanoi lääkäri. Esim. Fibromyalgia. Useimmat lääkärit pitävät mt-ongelmana.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:38"]

Täällä monesti tyrmätään mt-ongelmaiset mahdollisina kumppaneina. Mitkä mt-ongelmat tarkalleen on huonoja? Mt-ongelmiahan on vaikka kuinka paljon ja osa on aika harmittomia.

[/quote]

Kaikki algia-päätteiset, sanoi lääkäri. Esim. Fibromyalgia. Useimmat lääkärit pitävät mt-ongelmana.

[/quote]

Joo kyllähän se vaikuttaa kovin elämänlaatuun, olen sivusta seurannut läheistä jolla fibro, ja kyllä hänellä vaikeata on - henkisesti että fyysisesti.

Mt-ongelmat on sairauksia muiden joukossa. Itsellä eräs diagnoosi. Pitäisin ihmistä aika pullamössönä jos pelkästään mt-ongelman takia ei haluaisi seukata.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:47"]En arvostelisi kyllä mt-potilaita koska se voi napsahtaa omalle kohdalle kuin salama kirkkaalta taivaalta nm: Kokemusta on [/quote]No ei voi. Olen onnellinen, en stressaa, pelkää enkä vihaa. En ole kade ja luotan elämään. Mikäs sairaus nyt napsahtaisi?

[/quote]

Esim pakko-oireinen häiriö voi napsahtaa noin vain. Tai psykoosi. Itse olin terve, kunnes yhtäkkiä alkoivat pakko-oireet.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:21"]

Joku mainitsi unettomuuden. On se kyllä kamala jos sen takia joku jättäisi suhteessa tai jättäisi tutustumatta, jos toinen käyttää nukkumiseen unilääkkeitä ja näin vaikka pääsääntöisesti saa nukuttua, mutta väillä valvoo.

[/quote]

Minun täytyy sanoa että olen hyvin ennakkoluuloinen jos joku mainitsisi unettomuuden ja varsinkin unilääkkeillä nukkumisen.

Itse kärsin unettomuudesta, joten sinällään se ei haittaa. Mutta itse en ole ottanut/saanut lääkäriltä lääkkeitä edes pahimpiin putkiin.

Edellinen miesystäväni uusii aina uni- tai nukahtamislääkkeensä, koska kuulemma "jos jättää hakematta niin ei saa uutta reseptiä". 

Hänellä on pakkomielle päästä kymmeneltä nukkumaan, hän ei suostu valvomaan. Siispä siihen tarvitaan lääkkeet, hän ei suostu odottelemaan sitä unta edes tuntia luonnollisesti. Hän on syönyt luullakseni jo kymmenkunta vuotta jollei enemmän, ihan joka ilta luullakseni. Samaan aikaan viinaa, ja jos sattuu heräämään viina- ja unilääkepöpperöissään yöllä niin voi herrajumala sitä sekoilua. Siiinä jää normaalit räkäkännitkin lastenleikiksi.

Minä en yksinkertaisesti jaksa, ja katson sen kyllä lääkkeiden väärinkäytöksi.

Hänkin on työkyvyttömyyseläkeläinen, joten aivan vapaasti voisi nukkua silloin kun nukuttaa ja valvoa välillä. 

Joten useilla meillä varmaankin on sellaisia kokemuksia jostain häiriöstä jonkun tuttavan kautta, joka valitettavasti saa sellaisen ennakkovarovaisuuden aikaan.

En siis oikein sanoisi että mikään mt-ongelma on toista lievempi, tai että lievempi on pienempi turn off. Entäs jos se skitsofrenia on hyvässä tilanteessa ja oikea lääkitys? Olen tavannut ainakin melkoisen selväjärkisen skitsofreenikonkin, perheenäidin joka ymmärsi näkynsä harhoiksi.

Itselläni on pakko-oireinen häiriö, mielestäni olen tavallaan hyvin selväjärkinen ja luullakseni sitä sivullinen tuskin koskaan havaitsee, mutta tämä on kyllä melkoisen raivostuttava mielenterveyden häiriö lähipiirille, vaikka onhan se sitä kyllä itsellekin.

Aspergerhan ei ollut mt-ongelma. Mutta jos ajatellaan että heidän kohdallaan pitää paikkansa se ettei oikein osaa lukea rivien välistä ja huumorin täytyy olla suorempaa jne., niin voiko syyttää ihmistä joka ei lähde pidemmälle kehittelemään suhdetta sellaisen kanssa, jos itse sattuu olemaan ihminen joka nauttii juuri sellaisesta arkipäivän hienoisesta rivienvälihuumorista tms. asioista joista ei voi sitten sen kumppanin kanssa oikein jakaa ja nauttia?

Suuri osa heistähän ei ole mitään stalkkereita ja pervoja puhuvia moukkia varmaankaan, kun hyvinkin pitkälle ovat elämässään päässeet. Ja usea tuskin koskaan edes saanut diagnoosia, mutta saattaahan näitä aika todennäköisiä tapauksia maallikkokin joskus tunnistaa.

t. se joka ei haluaisi ongelman perusteella lokeroida

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:47"]En arvostelisi kyllä mt-potilaita koska se voi napsahtaa omalle kohdalle kuin salama kirkkaalta taivaalta nm: Kokemusta on [/quote]No ei voi. Olen onnellinen, en stressaa, pelkää enkä vihaa. En ole kade ja luotan elämään. Mikäs sairaus nyt napsahtaisi?

[/quote]

Mistäs osaat varmaksi sanoa, että ei napsahtaisi? Voithan esimerkiksi vaikka saada potkut töistä ja masennut kun töitä on vaikeata tai mahdotonta saada tällä hetkellä Suomessa. Se on ihan yleistä, valitettavasti.

[/quote] Mutta lääkkeethän perustuvat siihen että masennus johtuu aivokemiasta ja siksihän moni jolla on kaikki hyvin, masentuu. Ja synnytyksen jälkeinen masennus jne. Että eihän sen perusteella tarvita niitä vastoinkäymisiä, vai ne vastoinkäymisetkö ne muuttavat aivokemiaa joka ei sitten korjaudu kuin lääkkeellä jos silläkään?