Mitkä ovat ne mt-ongelmat jotka ovat turn offeja?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:32"]Kiitos tästä mieltä nostattavasta ketjusta. Tunnen taas itseni hieman kelvottomammaksi ja arvottomammaksi (ja AV-mammammaksi), kuin ennen.

T. bipolaarinen mielialahäiriö, yl. ahdistuneisuus -häiriö, vaikea depressio ja lääkkeet ottamatta.

P.S. Jos palstalaisten mielipiteet antavat osviittaa ihmisten yleisestä mielipiteestä meitä sairaita ihmisiä kohtaan, niin voisiko joku lopettaa minut? Takana taas valvottu yö: päivä pilalla ja itseinho, epätoivo ja lohduttomuus mielessä. Ei tätä vain jaksa. Ei jaksa edes apua (enää) hakea, koska toimintakyky on niin heikko.
[/quote]

ei ollut tarkoitus loukata. Voihan sen ajatella niin, että hoitaa ensin omat asiat kuntoon, ja katsoo seurustelua vasta sitten? Useimmat tosiaan etsivät kumppania, eivätkä hoidokkia.
[/quote]

Juu, oon huomannut että se on ajoittain raskasta olla parisuhteessa jos on itse mt-ongelmainen. Enhän minä alussa voinut tietää, miten pahaksi oma tilanne menee. Oireilu aiheuttaa surua läheisille ja välillä on syyllinen olo siitä, etten voi olla niin "hyvä" kuin voisin mahdollisesti olla ilman ongelmiani :( Tietenkin olen kiitollinen miehelleni, että hän on jaksanut pysyä rinnallani. Mutta välillä on pakko todeta, että lauseessa "sinun täytyy ensin rakastaa itseäsi ennen kuin voit rakastaa muita" on jotain perää. Se ei tee välttämättä hyvää, että kun jo valmiiksi masentuneena on syyllisyydentunteita niin läheisille aiheutettu suru aiheuttaa niitä lisää.
T. 26

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:47"]En arvostelisi kyllä mt-potilaita koska se voi napsahtaa omalle kohdalle kuin salama kirkkaalta taivaalta nm: Kokemusta on
[/quote]
Eri asia jos joku sairaus tulee myöhemmin kuin se että alkaa seurustella sellaisen kanssa jolla on jo ongelmia

.

Ehdoton turn-off on skitsofrenia, en voisi ikimaailmassa ottaa sitä riskiä, että alkaisin seurustella skitson kanssa. Seuraavaksi pahin on asperger. Olen joutunut täysin sekopäisen ja pakkomielteisen assimiehen vainoamaksi työpaikallani ja sitä kesti niin kauan, että meinasin itsekin seota. Mies oli minua paljon vanhempi, mutta kuvitteli valmiiksi minusta itselleen tulevan puolisonsa, eikä suostunut päästämään pakkomielteestään irti.

Vihaan nykyisin sen vuoksi asseissa kaikkea, heidän monotonista ääntään, tic-oireita nykiviä ilmeettömiä kasvojaan ja äänen korjaamista köhimällä, "yhden asian" pakkomielteitä ja niihin liittyvää nippelitietoutta, vainoharhaisuutta, takertumista, asiattomuuksia, pervoja puheita jne. jne. 

En pidä myöskään bipoista, jotka eivät huolehdi lääkityksestään. ADHD on sekin iso turn off, sitoutumiskyvyttömiä päällepuhujia kaikki tuntemani addit.

Narsismi on ainoa, mikä sais mut jättämään miehen samalla sekunnilla. En halua ihmistä, joka satuttaa itseään tai muita ympärillään, muuten mua ei toisen diagnoosit häiritse suuntaan eikä toiseen. En aio enää ikinä elää sellaisessa parisuhdehelvetissä, missä elin ex-miehen kanssa, joka oli juurikin narsku. Kenenkään mt-ongelmat ei oikeuta henkiseen väkivaltaan tai toisen ihmisen satuttamiseen.

Kaikki. En tietty miestäni jättäisi, jos jotain tulis, mutta jos olisin sinkku, en alkais millekään mielenterveysongelmaisen kanssa. 

2

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:39"]Tuossa ylempänä niitä tulikin...mutta jos aattelen niin päin että minkä mt-ongelman vuoksi jättäisin mieheni suoralta kädeltä heti..ei olekaan helppoa
Muistakaa että ne vaikeastikin mt-ongelmaiset ovat jonkun läheisiä ja rakkaita eivätkä ole itse sairauttaan valinneet.
[/quote]

Mä olin nuorempana just tuollainen uhrautuja. Hakattuani päätä seinään tarpeeksi, opin valikoimaan seurani paremmin, eikä mulla ole enää tarvetta "pelastaa" ketään.
[/quote]

En mä mielestäni uhraudu, mulla on kaikki iha jees ja elän omaa elämääni. Mua ei vaan haittaa jos joku on poikkeavanlainen. Mulle merkka se ihminen ja hänen elämäntarinansa. Välitän. Mun ympärillä on monenlaisia ihmisiä kaikenmoisista piireistä ja joskus kenessä tahansa on kestämistä - samoin kenenkä vaan kanssa voi viihtyä.

Ne, jotka ovat harhaisia, varsinkin aggressiiviset harhaiset.
Ne, jotka ovat empatiakyvyttömiä.
Kaikkein ärsyttävimpiä ovat ne, jotka eivät halua syödä lääkkeitä vaivaansa.

Mulle ihan ne kaikki mielenterveysongelmat ovat täydellisen turn off, jos olisin hakemassa uutta kumppania.

Jos nykyinen kumppanini sairastuisi, tilanne olisi tietysti eri.

up

Esim. nimimerkki Mies29v tyyppiset vihamieliset ja harhaiset narsistiset jankuttajat ovat ehdoton turn off. 

Miksi tästä keskustelusta on kadonnut n.15 kommenttia, omanikin jota en ole poistanut ja niin asiallinen kun olla voi?

Assejakin on niin erilaisia, etten kaikkia nyt ihan suoralta kädeltä tyrmäisi. Naisassit tuppaavat yleensä olemaan pehmeämpiä ja "sielukkaampia" kuin miesassit. He saattavat tuntea hyvinkin voimakkaasti. Tunnen erään nuoren naisassin, joka kuuluu tähän pehmeään puoleen. Hän on hyvin tyttömäinen ja rakastettava persoona, rakastaa ystäviään ja puolisoaan. Maailmankatsomus on vähän lapsekas ja hän nauraa paljon. Ei ole perinteisellä tavalla huumorintajuinen, mutta rakastaa esimerkiksi sarkastista huumoria.

Myös miehissä on tämän tyyppisiä asseja, mutta heidät yleensä leimataan "nössyköiksi" yms.

Molemmissa sukupuolissa toki on näitä kuivempia asseja ja joille sosiaaliset säännöt ovat täyttä hepreaa. Intohimoisesti joihinkin asioihin suhtautuminen on toki yleinen piirre asperger-ihmisissä, mutta tic-oireita ei ole läheskään kaikilla.

Nippelitiedolla "päteminen" saattaa toki ärsyttää joitain ihmisiä, mutta varmasti me normaalitkin selitämme paljon asioista, jotka ovat asseille yhdentekeviä.

Skitsofrenia. Äitini sairasti ko. sairautta koko lapsuuteni ajan ja aloitti lääkityksen vasta kun olin 16-vuotias. Oli äidillä toki hyviä päiviä, mutta usein kaikki oli ihan helvettiä. Kaikki muka vainosivat meitä ja yrittivät myrkyttää meitä. Äiti hakkasi postiluukun umpeen, ettei kukaan pääse tiputtamaan "hermokaasua" kotiimme postilaatikon kautta.

Työpaikallani oli eräs skitsofreenikko. Kehuskeli välillä miten on lopettanut lääkkeet kun ne pistää "pään niin sekaisin", sitten puhkui melkein raivona jotain omia harhojaan ja koin ihmisen todella pelottavana. Olin vielä alussa erehtynyt olemaan hänelle todella mukava ja juttelin aina hänen kanssaan. Tästä hän sitten päätteli että olisin kiinnostunut hänestä ja seurasi minua joka paikkaan minne vaan pystyi.

Jouduin maleksimaan liikkeissä vaikka kuinka kauan, jos pääsimme yhtä aikaa. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että johdattaisin hänet kotiini.

2

Nosto

Olen aina tiennyt olevani erilainen. Menin myöhemmällä iällä psykologille selvittämään asiaa, vaikka olen aina tiennyt syyn outouteeni: Olen nero. Jo pienenä hahmotin asiat paremmin kuin muut. Diagnoosi oli seuraavanlainen: Lievä add ja lievä epäluuloinen persoonallisuus asperger- ja määrittelemättömillä ahdistuneisuuspiirteillä höystettynä. Psykologi kertoi tämän liittyvän usein nerouteen. Tein Mensan nettitestin, mikä kertoi ÄO:ni olevan keskimääräistä korkeampi, joten kyllä nämä asiat liittyvät toisiinsa. 

Sanoisin kaikki. Ennen ymmärsin masennusta, mutta sitten rakastuin tulisesti itasariakin yrittäneeseen masentujaan. Kun oli terve, huippu ihminen, mutta masennuskausia tuli muutamien kuukausien välein. Nukkuminen oli jatkuva ongelma jne. Liian rankkaa. Samoin yksi anoreksiatapaus riitti lopputulemaan:

Ei ikinä minkäänlaisen mt-potilaan kanssa hynttyitä yhteen.

M36v

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:37"]

"Skitsofreniat ja sen tapaiset nyt ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua tällaisen henkilön kanssa romanttista suhdetta, mutta mielestäni kyllä sitä nyt tilaisuus edes pitäisi antaa, tutustua eikä samantien torpata..."

Tarkennatko? Siis tilaisuus PITÄÄ antaa?! Newsflash; kenenkään ei PIDÄ täällä yhtään mitään. Ihmissuhteet lähtevät muodostumaan muusta kuin pakosta, jos siis lähtevät. Ja siltikin se on niin, että asiat tulevat joskus loppuunsa, joka tapauksessa ihan kaikki loppuu joskus aikanaan, joskus ennemmin, joskus myöhemmin, joskus vasta kunnes kuolema erottaa.

[/quote]

Oiskohan niin, että ihminen joka ei ymmärrä valinnanvapautta, on juuri sellainen joka kärsii mt-ongelmista.

Mua vainoava assimies ei ymmärtänyt sitä, että jokaisella on itsemääräämisoikeus seurustelun suhteen. Ennen kuin hän iski silmänsä työpaikalla minuun, oli hänellä myös tapana luetella ominaisuuksia ihannenaiselleen aloittamalla lauseita: "Naisen PITÄÄ olla...", "naisen PITÄÄ pukeutua...", "naisen PITÄÄ sanoa että..." jne. jne. Siis vähän sellaista, kuin lassukat kirjoittelevat täällä.

Sit kun hän keksi että mä olen hänen ihannenaisensa, niin alkoi painostus: "Sun PITÄÄ käydä edes kerran mun kanssa treffeillä", "Sun PITÄÄ antaa mulle edes mahdollisuus" ja "MULLE ei kukaan saa sanoa ei!"

[/quote]

Onhan moni asia tietty kiinni myös mt-ongelman vakavuudesta. Ja tuollainen mies ei kyllä varmasti kenellekään kuulosta houkuttelevalta ehdokkaalta. Mutta mt-ongelmia on lievempiäkin, joiden kanssa kuitenkin arki sujuu eikä persoona ole jotenkin kummallinen tms, niin ovathan hekin ihmisiä, ja varmasti ainakin osa myös haluaisi ainakin jossain vaiheessa sen oman kumppanin.

[/quote]

Säälistä nyt viimeiseksi kannattaa alkaa seurustella! En tosiaankaan alkaisi suhteeseen jonkun vainoajan kanssa vain sen vuoksi, että "ihminenhän hänkin vain on ja varmaan haluaa oman kumppanin."