Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat ne mt-ongelmat jotka ovat turn offeja?
12.01.2015 |
Täällä monesti tyrmätään mt-ongelmaiset mahdollisina kumppaneina. Mitkä mt-ongelmat tarkalleen on huonoja? Mt-ongelmiahan on vaikka kuinka paljon ja osa on aika harmittomia.
Kommentit (134)
Olen yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla oli epävakaa persoonallisuus ja masennuksen hoidon aiheuttama vakava lääkeriippuvuus rauhoittavista lääkkeistä. Hän oli ahdistavaa seuraa ja muiden ongelmiensa ohella patologinen valehtelija.
Pelkkä hänen muistelemisensa puistattaa.
En voisi enää koskaan deittailla hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kysytäänpäs tähän väliin, että kuvitelkaa tilanne jossa teillä itsellä on jokin mt-ongelma, esimerkiksi vaikka keskivaikea masennus, unettomuutta ja mielialan heittelyjä; voisitteko kuvitella seurustelevanne toisen mt-ongelmaisen ihmisen kanssa, vai etsisittekö (kuvitellaan nyt, että kuitenkin haluaisitte suhteen) ennemmin ns. normaalia tyyppiä? (mikä nyt normaalista tänä päivänä menee)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:37"]
"Skitsofreniat ja sen tapaiset nyt ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua tällaisen henkilön kanssa romanttista suhdetta, mutta mielestäni kyllä sitä nyt tilaisuus edes pitäisi antaa, tutustua eikä samantien torpata..."
Tarkennatko? Siis tilaisuus PITÄÄ antaa?! Newsflash; kenenkään ei PIDÄ täällä yhtään mitään. Ihmissuhteet lähtevät muodostumaan muusta kuin pakosta, jos siis lähtevät. Ja siltikin se on niin, että asiat tulevat joskus loppuunsa, joka tapauksessa ihan kaikki loppuu joskus aikanaan, joskus ennemmin, joskus myöhemmin, joskus vasta kunnes kuolema erottaa.
[/quote]
Oiskohan niin, että ihminen joka ei ymmärrä valinnanvapautta, on juuri sellainen joka kärsii mt-ongelmista.
Mua vainoava assimies ei ymmärtänyt sitä, että jokaisella on itsemääräämisoikeus seurustelun suhteen. Ennen kuin hän iski silmänsä työpaikalla minuun, oli hänellä myös tapana luetella ominaisuuksia ihannenaiselleen aloittamalla lauseita: "Naisen PITÄÄ olla...", "naisen PITÄÄ pukeutua...", "naisen PITÄÄ sanoa että..." jne. jne. Siis vähän sellaista, kuin lassukat kirjoittelevat täällä.
Sit kun hän keksi että mä olen hänen ihannenaisensa, niin alkoi painostus: "Sun PITÄÄ käydä edes kerran mun kanssa treffeillä", "Sun PITÄÄ antaa mulle edes mahdollisuus" ja "MULLE ei kukaan saa sanoa ei!"
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:37"]
"Skitsofreniat ja sen tapaiset nyt ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua tällaisen henkilön kanssa romanttista suhdetta, mutta mielestäni kyllä sitä nyt tilaisuus edes pitäisi antaa, tutustua eikä samantien torpata..."
Tarkennatko? Siis tilaisuus PITÄÄ antaa?! Newsflash; kenenkään ei PIDÄ täällä yhtään mitään. Ihmissuhteet lähtevät muodostumaan muusta kuin pakosta, jos siis lähtevät. Ja siltikin se on niin, että asiat tulevat joskus loppuunsa, joka tapauksessa ihan kaikki loppuu joskus aikanaan, joskus ennemmin, joskus myöhemmin, joskus vasta kunnes kuolema erottaa.
[/quote]
Oiskohan niin, että ihminen joka ei ymmärrä valinnanvapautta, on juuri sellainen joka kärsii mt-ongelmista.
Mua vainoava assimies ei ymmärtänyt sitä, että jokaisella on itsemääräämisoikeus seurustelun suhteen. Ennen kuin hän iski silmänsä työpaikalla minuun, oli hänellä myös tapana luetella ominaisuuksia ihannenaiselleen aloittamalla lauseita: "Naisen PITÄÄ olla...", "naisen PITÄÄ pukeutua...", "naisen PITÄÄ sanoa että..." jne. jne. Siis vähän sellaista, kuin lassukat kirjoittelevat täällä.
Sit kun hän keksi että mä olen hänen ihannenaisensa, niin alkoi painostus: "Sun PITÄÄ käydä edes kerran mun kanssa treffeillä", "Sun PITÄÄ antaa mulle edes mahdollisuus" ja "MULLE ei kukaan saa sanoa ei!"
[/quote]
Onhan moni asia tietty kiinni myös mt-ongelman vakavuudesta. Ja tuollainen mies ei kyllä varmasti kenellekään kuulosta houkuttelevalta ehdokkaalta. Mutta mt-ongelmia on lievempiäkin, joiden kanssa kuitenkin arki sujuu eikä persoona ole jotenkin kummallinen tms, niin ovathan hekin ihmisiä, ja varmasti ainakin osa myös haluaisi ainakin jossain vaiheessa sen oman kumppanin.
Sille joka sanoi että AD/HD ihmiset ovat sitoutumiskammoisia ja päällepuhujia, meissäkin on eroja! Itse olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa (olen nyt 22).
Sain diagnoosin edellisen suhteen aikana ja kysyin poikaystävältä että miten se näkyy meidän arjessa. Sanoi vaan että tietää etten viihdy pitkään paikallaan ja että saatan innostua vähän liikaa pienistä asioista. Saatoin myös unohdella tavaroita ynnä muuta outoihin paikkoihin. Siinä missä minä kestin hänen huonot puolensa kesti hänkin minun, jo ennen diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallusinaatioista kärsivät; maniavaiheiset, psykoosissa olevat sekä deliriumissa kituvat.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:49"]Hei, kysytäänpäs tähän väliin, että kuvitelkaa tilanne jossa teillä itsellä on jokin mt-ongelma, esimerkiksi vaikka keskivaikea masennus, unettomuutta ja mielialan heittelyjä; voisitteko kuvitella seurustelevanne toisen mt-ongelmaisen ihmisen kanssa, vai etsisittekö (kuvitellaan nyt, että kuitenkin haluaisitte suhteen) ennemmin ns. normaalia tyyppiä? (mikä nyt normaalista tänä päivänä menee)
[/quote]
itseasiassa ainut ketä olen edes harkinnut kumppaniksi tänä vuonna oli mt-ongelmainen. Mieluummin ottaisinkin poikaystäväkseni mt-ongelmaisen. Siinä ymmärtää toista paremmin, ei ns.normaali ihminen tajua että paniikkikohtaus ei lähde pois vain sillä tavoin että "älä ajattele sitä, miks oot niin hysteerinen haha" tai että kun masentaa niin "nouset vaan ylös sieltä sängystä, sua vaan laiskottaa" (terveiset vaan eksälle). Siinä myös kokee olevansa tasavertaisempi ja side toiseen on vahvempi. :) t. 76
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ottaisin mieluiten juuri mt-ongelmaisen miehen. Kukaan ei voi olla terve tälläisessä maailmassa jossa elämme.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:07"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:49"]Hei, kysytäänpäs tähän väliin, että kuvitelkaa tilanne jossa teillä itsellä on jokin mt-ongelma, esimerkiksi vaikka keskivaikea masennus, unettomuutta ja mielialan heittelyjä; voisitteko kuvitella seurustelevanne toisen mt-ongelmaisen ihmisen kanssa, vai etsisittekö (kuvitellaan nyt, että kuitenkin haluaisitte suhteen) ennemmin ns. normaalia tyyppiä? (mikä nyt normaalista tänä päivänä menee)
[/quote]
itseasiassa ainut ketä olen edes harkinnut kumppaniksi tänä vuonna oli mt-ongelmainen. Mieluummin ottaisinkin poikaystäväkseni mt-ongelmaisen. Siinä ymmärtää toista paremmin, ei ns.normaali ihminen tajua että paniikkikohtaus ei lähde pois vain sillä tavoin että "älä ajattele sitä, miks oot niin hysteerinen haha" tai että kun masentaa niin "nouset vaan ylös sieltä sängystä, sua vaan laiskottaa" (terveiset vaan eksälle). Siinä myös kokee olevansa tasavertaisempi ja side toiseen on vahvempi. :) t. 76
[/quote]
Hyvin sanottu, koen itse aikalailla samoin, tosin pääsairauteni on tällä hetkellä rintasyöpä mutta on myös vähemmän vakavia sairauksia tullut sen mukana, myös ajoittaista masennusta. Luulen että toinen jonkin sairauden sairastanut/sairastaa edelleen ymmärtäisi mua vähän enemmän, aivan kuten sanoit! Ja ettei masennus noin vaan poistu vain sillä "no ota itseäsi niskasta kii ja tee jotain".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin syön Ketipinoria. On kokeiltu kymmenet muut vaihtoehdot ja tämä on ainoa mikä tuntuu sopivan. Ja kyllä, isolla annoksella syön, olen syönyt jo vuosia. Tähän väliin mahtuu muutama maniajakso ja vaikeita masennuksia, mutta tällä htkellä tasainen vaihe.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 20:52"] Mites minä :Dd Minulla on kaksisuuntainen, paniikkihäiriö, keskivaikea masennus, syömishäiriö, add, alkoholiriippuvuus plus hyvin paljon aspergerin oireita. Itse olen tehnyt valinnan olla seurustelematta ennen kuin saan pääni kuntoon. Lapsia en halua. MUTTA koen seurustellessani olleeni hyvä tyttöystävä. Olen äärettömän lojaali, uhrautuvainen ja kun välitän toisesta teen kaikkeni että hän olisi onnellinen. Käyn kokopäiväisesti töissä, lääkitys kunnossa ja viikoittainen terapia. [/quote]
Minä henkilökohtaisesti en pitäisi sinua "toivottomana tapauksena" ja jos henkilökemiat kohtaisivat, uskoisin että voisin harkita suhdetta sairauksistasi huolimatta. Ei kukaan ole täydellinen, ja kuitenkin selvästi yrität pitää huolta itsestäsi kun käyt terapiassa, syöt lääkkeesi ja kykenet töihin. Se on hieno asia. [/quote] kiitos :) juu ja ihan normaalia elämää elän mistä jotkut aina yllättyvät. Koen vain seurustelun olevan ainakin tällä hetkellä itselleni liikaa, keskityn paranemaan ja rakastamaan ensin itseäni ja aion sitten parin vuoden päästä katsella uudestaan. Jos tuosta listasta saisi pois ne mihin voin itse vaikuttaa (alkoholi, syöminen) niin nousisi varmaankin arvo parisuhdemarkkinoilla :D
[/quote]
Täällä toinen joka kokee asiat samoin. Minäkään en seurustele samasta syystä. Haluan suhteen itseni kanssa kuntoon ennen kuin siirryn ulkopuolelle. Lapsia en itsekään aio hankkia ja se antaakin vapaammin aikaa keskittyä itseensä. Olen myös lojaali, mutta uhrautuvaisuudesta haluan eroon ainakin sellaisenaan kun se on minulla. Ja sekin on hyvä syy vältellä vakavia suhteita, koska saatan yrittää liikaa ottaa vastuun itseni lisäksi muista. Minulla on yhtä sun toista mt-ongelmaa enkä minä itsekään aina ole ihan kirjoilla siitä mitä minulla on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:40"]
Minäkin syön Ketipinoria. On kokeiltu kymmenet muut vaihtoehdot ja tämä on ainoa mikä tuntuu sopivan. Ja kyllä, isolla annoksella syön, olen syönyt jo vuosia. Tähän väliin mahtuu muutama maniajakso ja vaikeita masennuksia, mutta tällä htkellä tasainen vaihe.
[/quote]
Onko tämä lääke määrätty sulle nimenomaan mt-ongelmien takia vai unettomuuden, vai kummankin?
Minusta ns.normaalit ihmiset, jotka ajattelevat aina ns.normaalisti, käyvät työssä normaalisti, ja kummeleiden sanoin purstavat perseellä normaalisti, ovat hirvittäjän boorinkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:21"]
Joku mainitsi unettomuuden. On se kyllä kamala jos sen takia joku jättäisi suhteessa tai jättäisi tutustumatta, jos toinen käyttää nukkumiseen unilääkkeitä ja näin vaikka pääsääntöisesti saa nukuttua, mutta väillä valvoo. Moni on nykyään uniongelmainen kun tämä yhteiskunta on niin vaativa kaiken suhteen. Skitsofreniat ja sen tapaiset nyt ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua tällaisen henkilön kanssa romanttista suhdetta, mutta mielestäni kyllä sitä nyt tilaisuus edes pitäisi antaa, tutustua eikä samantien torpata, ja lievempien mt-ongelmien ollessa kyseessä, kannattaa vähän miettiä että kuinka pinnallien ja kaikkitietävä sitä luulee olevansa, etteivätkö he voi arjessa pärjätä ihan hyvin tai jopa normaalisti. Eihän sitä tiedä, ennenkuin oikeasti antaa toiselle tilaisuuden ja saa kuvan, millainen tämä henkilö oikeasti on, eikä perustaa kaikkea vain omille luuloille asioista.
[/quote]
Joillakin on unettomuutta ihan siitä syystä, että unihormonia ei kehity pimeässäkään niin nopeasti ja helposti kuin muilla. Ei se kai mielenterveysongelma ole.
Suurin osa. Eräällä miehellä oli bulimia, mikä oli aika iso turn off ja myös muut syömishäiriöt olisivat. Tosin eri asia, kun tulee jokin ongelma parisuhteen aikana. En halveksu ihmisiä, joilla on mielenterveysongelmia, vaikka parisuhteen osalta olisi turn off.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:47"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:21"]
Joku mainitsi unettomuuden. On se kyllä kamala jos sen takia joku jättäisi suhteessa tai jättäisi tutustumatta, jos toinen käyttää nukkumiseen unilääkkeitä ja näin vaikka pääsääntöisesti saa nukuttua, mutta väillä valvoo. Moni on nykyään uniongelmainen kun tämä yhteiskunta on niin vaativa kaiken suhteen. Skitsofreniat ja sen tapaiset nyt ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua tällaisen henkilön kanssa romanttista suhdetta, mutta mielestäni kyllä sitä nyt tilaisuus edes pitäisi antaa, tutustua eikä samantien torpata, ja lievempien mt-ongelmien ollessa kyseessä, kannattaa vähän miettiä että kuinka pinnallien ja kaikkitietävä sitä luulee olevansa, etteivätkö he voi arjessa pärjätä ihan hyvin tai jopa normaalisti. Eihän sitä tiedä, ennenkuin oikeasti antaa toiselle tilaisuuden ja saa kuvan, millainen tämä henkilö oikeasti on, eikä perustaa kaikkea vain omille luuloille asioista.
[/quote]
Joillakin on unettomuutta ihan siitä syystä, että unihormonia ei kehity pimeässäkään niin nopeasti ja helposti kuin muilla. Ei se kai mielenterveysongelma ole.
[/quote]
No on se ainakin mulla. Unilääkkeitä en pysty syömään kun niistä tulee niin huono olo. Melatoniinilla nukahdan muutamaksi tunniksi ja valvon sitten aamuun asti. Hermot meinaa mennä ja paniikkeja tulee kun on koko ajan niin zompi olo. En tiedä kuntoudunko tästä töihin enää koskaan enkä usko että kukaan tätä ominaisuutta kovin viehättävänä pitää. Alan totutella ajatukseen että olen yksin lopun elämäni.
Millä tavalla unilääkkeistä tulee huono olo??!? Selitä tarkoin. En ymmärrä.
Itse syön ketioinoria ja oksamiinia unettomuuteen.
Ärsyttää kaveri, joka joka päovä valittaa unettomuuttaan, mutta sanoo, ettei voi muka syödä unilääkkeitä, kun niistä tulee huono olo. MILLÄ TAVALLA HUONO OLO?
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:53"]
No on se ainakin mulla. Unilääkkeitä en pysty syömään kun niistä tulee niin huono olo. Melatoniinilla nukahdan muutamaksi tunniksi ja valvon sitten aamuun asti. Hermot meinaa mennä ja paniikkeja tulee kun on koko ajan niin zompi olo. En tiedä kuntoudunko tästä töihin enää koskaan enkä usko että kukaan tätä ominaisuutta kovin viehättävänä pitää. Alan totutella ajatukseen että olen yksin lopun elämäni.
[/quote]
Saanko kysyä, oletko kokeillut kuinka montaa eri valmistetta? Kyllähän noita riittää. Ja millä tapaa tulee huono olo? Olen siis kiinnostunut siksi, että itse kärsin myös pahasta unettomuudesta ja olen joutunut kierrättämään eri uni/nukahtamislääkkeitä, ja nyt onneksi vähän aikaa sitten löytyi valmiste, joka mulle sopi ja sain vihdoin taas nukuttua edes suurimman osan yöstä, olin meinaan valvonut aikalailla ja arki oli yhtä kurjaa, sekavaa pakkopullaa...
En halua mitään mt-ongelmaista, masennus varsinkin on täysin poissuljettu. Riittää että on joskus siitä kärsinyt, se voi aina uusiutua. En halua mitään ahdistuvaa, saamatonta ja itsetuhoa pohtivaa tyyppiä elämääni.