Mitkä ovat ne mt-ongelmat jotka ovat turn offeja?

Skitsofrenia.

Narsistinen persoonallisuushäiriö. 

Olin naimisissa ko. tautia sairastavan kanssa. Liitto ei onneksi kestänyt kauan.

Tuossa ylempänä niitä tulikin...mutta jos aattelen niin päin että minkä mt-ongelman vuoksi jättäisin mieheni suoralta kädeltä heti..ei olekaan helppoa
Muistakaa että ne vaikeastikin mt-ongelmaiset ovat jonkun läheisiä ja rakkaita eivätkä ole itse sairauttaan valinneet.

Kaikki paitsi masennus. Bonareiksi vielä asperger ja adhd, vaikkeivät nuo varsinaisia mt-ongelmia olekaan.

Nimim. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa

Kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella hulluja. Toisilla vain on diagnoosi ja toisilla ei.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:39"]Tuossa ylempänä niitä tulikin...mutta jos aattelen niin päin että minkä mt-ongelman vuoksi jättäisin mieheni suoralta kädeltä heti..ei olekaan helppoa
Muistakaa että ne vaikeastikin mt-ongelmaiset ovat jonkun läheisiä ja rakkaita eivätkä ole itse sairauttaan valinneet.
[/quote]

Mä olin nuorempana just tuollainen uhrautuja. Hakattuani päätä seinään tarpeeksi, opin valikoimaan seurani paremmin, eikä mulla ole enää tarvetta "pelastaa" ketään.

Kiitos tästä mieltä nostattavasta ketjusta. Tunnen taas itseni hieman kelvottomammaksi ja arvottomammaksi (ja AV-mammammaksi), kuin ennen.

T. bipolaarinen mielialahäiriö, yl. ahdistuneisuus -häiriö, vaikea depressio ja lääkkeet ottamatta.

P.S. Jos palstalaisten mielipiteet antavat osviittaa ihmisten yleisestä mielipiteestä meitä sairaita ihmisiä kohtaan, niin voisiko joku lopettaa minut? Takana taas valvottu yö: päivä pilalla ja itseinho, epätoivo ja lohduttomuus mielessä. Ei tätä vain jaksa. Ei jaksa edes apua (enää) hakea, koska toimintakyky on niin heikko.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:25"]Täällä yks sitoutumiskammonen, päälle puhuva addi :D 10 vuotta olen suhteessa ollut ja päälle puhumistakaan en sen enempää harrasta ku te nentitkään.. Noh.. Mutta ainahan se täällä on mukavaa selvittää faktana millaisia jotkut "tietyt ryhmät on" .. For real monikaan addi ei ole samanlainen keskenään, kuten ei masentuneetkaan tai skitsofreenikot, tai nentit
[/quote]

Kyllä, totta että ihmiset lokeroivat ihan liikaaja yleistävät - jokainen ihminen on kuitenkin erilainen, uniikki vaikka jakaisikin saman DG:n (= diagnoosi, jos joku ei hoksannut). Siksi pitäisi noita ennakkoasenteita ja luuloja vähän itsekunkin tarkistuttaa ja miettiä, onko itse "ihan niin täydellinen ja normaali kuin kuvittelee olevansa".

t. Moni-DG-tapaus jolla on kyllä aivan normaalia elämää, myös sitä sosiaalista; hyviä ystäviä ja romanttisia suhteita

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:00"]Hallusinaatioista kärsivät; maniavaiheiset, psykoosissa olevat sekä deliriumissa kituvat.
[/quote]

Mut täähän on helvetin hyvin sanottu! Mä lisäisin tähän persoonallisuushäiriöiset ( graavit tapaukset).

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:54"]Kaikki mielisairaudet ovat turn-off. Hulluista kun ei koskaan tiedä milloin niillä alkaa pahemmin viiraamaan.
[/quote]

Valistunut persoona.

Itselläni kaksisuuntainen mielialahäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö ja masennusta, lääkkeillä ja terapialla elän lähes "normaalia" elämää eli on koulutus,töitä, oma asunto ja parisuhde ja mies on "normaali" tai no taiteilija, mutta ei siitä ole ollut ongelmia.  Ja ei aikaisemmat suhteet kärsineet minun sairastamisesta. Ja itse seurustelin aikaisemmin miehen kanssa,jolla oli myös omat mt-ongelmat ja kunhan kumpikin söi lääkkeet ni kaikki meni hyvin, jos unohtui, niin saattoi tulla heikko olo mut onneks toinen oli tukena. Nykyisin eksä on parhaita kamuja...

Käytännössä melkein kaikki naiset on kerran kuukaudessa mt-ongelmaisia.

t. Mies ja kokemusta on

Juu. Musta kelpaa kaikesta huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:29"]Minullekin määrättiin Ketipinoria heti ensimmäiseksi kun hain hoitoa unettomuuteen. Katsoin netistä onneksi mitä se aiheuttaa ja valehtelin että se ei toiminut.
[/quote]

Sama lääke voi toimia eri henkilöillä täysin eri tavalla...

23, sytyttääkö sua sitten mt-ongelmaiset??

Olen töissä, jossa tapaan mt-ongelmaisia. Lisäksi entisen mieheni suvussa oli paljon skitsofreniaa. En usko, että jaksaisin arkea mielenterveysongelmaisen kanssa. He ovat yhtä arvokkaita ihmisinä, kuin muutkin, mutta minun voimani eivät vain riitä olemaan sellaisessa suhteessa tukena.

Minä olen itse mt-ongelmainen, mutta voin sanoa, että arki vaikeasti mt-ongelmaisen kanssa on hankalaa. Ensimmäisenä tulee mieleen väkivaltaisuutta, arvaamattomuutta ja todellisuudentajun hämärtymistä aiheuttavat ongelmat. Joka tapauksessa se on usein kova paikka, kun läheinen sairastuu. Fyysisesti tai psyykkisesti. Totta kai sitä haluaisi olla läheisen kanssa eikä haluaisi hylätä läheistä, mutta mikä tahansa läheisen vakava sairaus syö voimia kauheasti. Olen yrittänyt ymmärtää omia läheisiäni ja niitä ihmisiä, jotka eivät jaksaneet. Eivät he minua tahallaan työntäneet kauemmas, niin kuin en minäkään tahallani ole tällainen. Ymmärrän, että muutaman itsemurhayrityksen, epätasapainoisen käytöksen ja jatkuvan ilottomuuden, itsetuhoisuuden ja takertumisen jälkeen alkaa muilla olla voimat aika loppu.

Oikeastaan lähes kaikki. Anteeksi jos kuulostaa tylyltä ja karulta mutta työskentelen psyk.sairaanhoitajana eikä psyyke kestäisi samaa härdelliä kotonakin. Voihan mieli järkkyä kenellä tahansa ja se ei olisi eron syy, mutta en ehdointahdoin siihen rumbaan lähtisi kun on potilaiden ja omaisten surua ja huolta katsellut. Ei oo helppoa.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:32"]Kiitos tästä mieltä nostattavasta ketjusta. Tunnen taas itseni hieman kelvottomammaksi ja arvottomammaksi (ja AV-mammammaksi), kuin ennen.

T. bipolaarinen mielialahäiriö, yl. ahdistuneisuus -häiriö, vaikea depressio ja lääkkeet ottamatta.

P.S. Jos palstalaisten mielipiteet antavat osviittaa ihmisten yleisestä mielipiteestä meitä sairaita ihmisiä kohtaan, niin voisiko joku lopettaa minut? Takana taas valvottu yö: päivä pilalla ja itseinho, epätoivo ja lohduttomuus mielessä. Ei tätä vain jaksa. Ei jaksa edes apua (enää) hakea, koska toimintakyky on niin heikko.
[/quote]

ei ollut tarkoitus loukata. Voihan sen ajatella niin, että hoitaa ensin omat asiat kuntoon, ja katsoo seurustelua vasta sitten? Useimmat tosiaan etsivät kumppania, eivätkä hoidokkia.

2