Kaikkia "vaikeasti pariutuvia" tuttuja naisia yhdistää yksi asia

Mun itsetuntoni on jollain lailla ilmeisesti noussut, koska vaikka paska luuseri olenkin, enää en suostu sietämään niitä paskoja mitä saisin, joten pysyn sinkkuna.

Jokin kumma juttu siinä on että aina kohtasin vain niitä jotka kohtelivat minua todella huonosti, ja siitä huolimatta roikuin suhteissa aivan liian kauan. Ikinä ei ole ollut tyrkyllä sitä ihan kunnollista kivaa miestä edes puheasteelle, otsassani vissiin lukee että normaalit pysykää kaukana, tätä naista voi kusettaa ja pahoinpidellä.

Ihan alusta asti näin on käynyt, eiköhän tässä ole päätä seinään hakattu tarpeeksi.

Miten te muut huonoitsetuntoiset saatte itsenne uskomaan että joku teitä rakastaa ja haluaa?

2

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:21"]

Hankala ihminen on aivan eri asia kuin hyvä itsetunto.

[/quote]

Hankalalla voi olla hyvä itsetunto.

[/quote]hankalalla voi olla myös erittäin huono itsetunto

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:44"]

Kyllä mä usein ihmettelen millaisia rumiluksia ja kusipäitä naiset (ja miehetkin) on valmiita sietämään. Mun idiotismin ja junttiuden sietokykyni on hyvin alhainen, en sitten tiedä onko se hyvää itsetuntoa vai hankaluutta.

[/quote]

Minä taas karsastan sitä, että joka lauseesta ja ajatuksesta pitäisi huokua älykkyys, pettämätön tilannetaju ja laaja yleissivistys. Ronski huumori kunniaan!

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:24"]

Vaikeasti pariutuva = hankala?

[/quote]Kateellisen näkökulmasta, kyllä.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:54"]

Miten te muut huonoitsetuntoiset saatte itsenne uskomaan että joku teitä rakastaa ja haluaa?

[/quote]

En saakaan, siksi kai olen yksin.

Monet mun tuntemat kolmekymppiset sinkkuihmiset on sinkkuja siksi, ettei ole sattunut sopivaa kohdalle. Ja se monta kertaa johtuu siitä, että on hyvä itsetunto ja hän on tyytyväinen elämäänsä, eli ei välttämättä tarvitse parisuhdetta ollakseen onnellinen. Mutta toki kaikenlaisia muitakin tapauksia löytyy, joku on niin ujo ja pelokas ettei uskalla tutustua ihmisiin, jollain on liian suuret odotukset ja omaan "tasoon" nähden haluaa liian erilaisen kumppanin. 

Tuskinpa kuitenkaan huonoitsetuntoiset löytää kumppanin helpommin, mutta omassa kaveripiirissä olen huomannut, että ne (tässä kohtaa naiset, koska useimmat kavereistani ovat naisia), jotka ovat alkaneet seurustella heti teini-iässä ja joilla on siitä lähtien ollut suhteita, eivät osaa olla yksin (ovat itse sanoneet näin) ja siksikin hakeutuvat uuteen seurustelusuhteeseen saman tien. En tiedä miten he sen tekevät, onko heillä rima alempana (siis huono itsetunto jos hyväksyvät kenet vain?), ovatko he helpompia ja viehättävämpiä ihmisiä vai mikä siinä on? Mulla on siis parikin kolmekymppistä kaveria, jotka ovat aloittaneet seurustelun teini-iässä, toisella menossa neljäs vakava, pitkä suhde ja toisella kuudes. Kaikki miehet on löytyneet kahden kuukauden sisällä entisen suhteen loppumisesta. 

Mähän en ole elämässäni tavannut edes kuutta miestä jonka kanssa haluaisin seurustella, mutta onneksi löysin tämän yhden kolmekymppisenä :) En usko kuitenkaan että mulla ja kavereillani on kovin suuria eroja itsetunnossa, ehkä vain viihdyn paremmin ja olen tottuneempi olemaan yksin kuin nämä toiset.

en nyt sanoisi niinkään, vähän riippuu. vasta kun sain itselleni hyvän itsetunnon on avautunut monia tilaisuuksia ja tyyppejä tullut vastaan!:-) aiemmin ei koskaan, koska myrtsi ja pelokas ei houkuta ketään:-) se oikeesti merkkaa jos hymyilee ja on iloinen. hyvä itsetunto ei oo sama asia kuin hankala nirsoilija;)

Epärealismi.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]

Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....

[/quote]

Pleikkaria pelaavat...? Sulle on tarjolla poikia, ei miehiä. Silleen.

Niin ja sitten on meitä ns. vaikeita, jotka olemme olleet piiiiiiiiiitkääään yksin. Mä elin yksin 32-vuotiaaksi asti. Kyllä mulla miessuhteita oli mutta ei tullut mieleenkään ruveta asumaan kenenkään kanssa. En vaan voinut jostain syystä kuvitellakaan että joku muu tulisi mun huusholliin säätämään tai mun pitäis mennä jonkun muun luokse. Ehei. Mä halusin päättää itse aikataulustani jne. Jos tuo on hankaluutta niin olkoon, mutta siihen aikaan en halunnut tehdä kompromisseja.

Nyt olen 43 v ja lapsia kolme ja miehen kanssa asuttu yhdessä 11 vuotta, siitä avioliitossa 8 vuotta. Ja helevetin vaikeaa on edelleen. Kun asuu yksin noin kauan kuin minä asuin eli 16-vuotiaasta 32-vuotiaaksi, niin oppii siihen, että omistaa oman reviirinsä. En edelleenkään pidä muiden kanssa asumisesta, mutta en silti rieku sitä ääneen joka päivä enkä edes kärsi siitä. Ilmeisesti mun piti kasvaa 32-vuotiaaksi ennenkuin olin valmis tekemään kompromisseja

Mun kaikki yli 35-vuotiaat ikisinkkukaverit on mielenterveysongelmaisia. Joko ihan rehellisesti masentuneita/paniikkihäiriöisiä tai sitten drama queen -tyyppiä/persoonallisuushäiriöisiä. Varsinkin nää tokan ryhmän tyypit on niin hulluja, etten miehenä katselisi tuollaista hetkeäkään. Eivätkä näytä katselevankaan paria kuukautta kauempaa. Ja just tän ryhmän naiset pitävät itseään "niin vahvoina, ettei miesten itsetunto sitä kestä". Joo, joo, vähän sitä niskoittelua vähemmälle, niin vois joku mies siinä pysyäkin.

Ei sillä, että kaikki sitä parisuhdetta haluaisivat tai tarvitsisivatkaan, ja hyvä heille, jos tietävät miten haluavat elää.

Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta. 

Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin. 

Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.

[quote author="AV MAMMA1" time="12.01.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]

Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....

[/quote]

Ei ne kaikki pelaa pleikkaria! Vässyköitä on moneen lähtöön, mm. hippi- ja hipsterivässykät, ruokahullut vässykät, kuntosalivässykät, pornovässykät, you name it. Toivotonta.

[/quote]

Naiset ne vaan on aina kunnollisia. AV-palstailijat ovat erittäin fiksuja, eivät vässyköitä. Sen sijaan esim. pleikkaria pelaava mies on vässykkä. Samaten kuntosalilla käyvä nainen on itsestään huolehtiva ja seksikäs, punttimies on ällöttävä raudan alla ähisijä! Kumma muuten, että miehen oletetaan olevan fiksu, mutta opiskelu ei saa viedä aikaa, komea ja vahva pitää olla mutta laittautua ja puntata ei saa koska se vie aikaa ja huomiota naiselta. Rento pitää olla, mutta rentoutua pleikkarin ääressä ei saa. :)

T. Mies

2

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:07"]

[quote author="AV MAMMA1" time="12.01.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]

Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....

[/quote]

Ei ne kaikki pelaa pleikkaria! Vässyköitä on moneen lähtöön, mm. hippi- ja hipsterivässykät, ruokahullut vässykät, kuntosalivässykät, pornovässykät, you name it. Toivotonta.

[/quote]

Naiset ne vaan on aina kunnollisia. AV-palstailijat ovat erittäin fiksuja, eivät vässyköitä. Sen sijaan esim. pleikkaria pelaava mies on vässykkä. Samaten kuntosalilla käyvä nainen on itsestään huolehtiva ja seksikäs, punttimies on ällöttävä raudan alla ähisijä! Kumma muuten, että miehen oletetaan olevan fiksu, mutta opiskelu ei saa viedä aikaa, komea ja vahva pitää olla mutta laittautua ja puntata ei saa koska se vie aikaa ja huomiota naiselta. Rento pitää olla, mutta rentoutua pleikkarin ääressä ei saa. :)

T. Mies

[/quote]

Kyllä mun käsitys vässykästä on se, että sille se harrastus on elämä. Ihminen voi olla surullisen erkaantunut oikeasta elämästä vaikka olisi ihan mahtava pleikkapelaaja, fitnesshirmu tai vaikka sirkustaiteilija. Jos ei osaa juuri mitään muuta eikä mikään kiinnosta, paitsi ruokien kalorimäärät tai uusimmat pelit tai vaikka reumatologia, on ihminen aika väistämättä tylsää seuraa ja melko luuseri. Ellei löydä puolisoa, jonka kiinnostuksen aiheet ovat täysin samat, tällainen vässykkä vaan on tylsää seuraa. Ja kuka sitä nyt haluaisi viettää aikansa tylsässä seurassa jos vaihtoehtona on oma hyväksihavaittu seura?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:07"]

[quote author="AV MAMMA1" time="12.01.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]

Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....

[/quote]

Ei ne kaikki pelaa pleikkaria! Vässyköitä on moneen lähtöön, mm. hippi- ja hipsterivässykät, ruokahullut vässykät, kuntosalivässykät, pornovässykät, you name it. Toivotonta.

[/quote]

Naiset ne vaan on aina kunnollisia. AV-palstailijat ovat erittäin fiksuja, eivät vässyköitä. Sen sijaan esim. pleikkaria pelaava mies on vässykkä. Samaten kuntosalilla käyvä nainen on itsestään huolehtiva ja seksikäs, punttimies on ällöttävä raudan alla ähisijä! Kumma muuten, että miehen oletetaan olevan fiksu, mutta opiskelu ei saa viedä aikaa, komea ja vahva pitää olla mutta laittautua ja puntata ei saa koska se vie aikaa ja huomiota naiselta. Rento pitää olla, mutta rentoutua pleikkarin ääressä ei saa. :)

T. Mies

[/quote]

Olen alle 30v. joten ikäluokkani "miehet" on näitä pleikkarinpelaajia. Käyn itse salilla joten se ei häiritse, päinvastoin.

Niin väärin. Ei kukaan, jolla on hyvä itsetunto, pidä itseään "vaikeasti pariutuvana". Riippumatta parisuhdestatuksesta.

[quote author="AV MAMMA1" time="12.01.2015 klo 12:15"]

Ja kuka sitä nyt haluaisi viettää aikansa tylsässä seurassa jos vaihtoehtona on oma hyväksihavaittu seura?

[/quote]

Et pelkää joutuvasi huonoon seuraan?

Syytä olisi ;)