Ikävöivätkö emot pentujaan näiden lähdettyä, esim. koirat?

Ei ne sitä enää 5 minuutin päästä edes muista.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sitä enää 5 minuutin päästä edes muista.

Eikö? Oho, jotenkin tuntuvat älykkäämmiltä. En toki tiedä eläimistä oikein mitään. Kaipa luonto on tämän järkeillyt.

Huojentuneita selkeesti ovat, kun kurittomat kakarat lähti maailmalle ja oma vastuu niiden peräänkatsomisesta loppui.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sitä enää 5 minuutin päästä edes muista.

Mistä niin päättelet? Kun isäntä tai emäntä lähtee töihin, niin unohtaako koira 5 min. päästä, että sellainen tyyppi oli edes olemassa? Entä, kun useamman koiran taloudesta yksi kuolee ja toiset ovat silmin nähden apaattisia? Unohtaako susiemo luonnossa kesken saalistusreissun, että sitä jälkikasvuakin oli?

Ei meidän koirat ole koskaan pentujaan ikävöineet. Tai ainakaan näyttäneet sitä. Kyllä ne jo siinä 6 viikon kohdilla useimmat ovat jo juosseet karkuun tisseille hyökkäävää pesuetta. Jotkut tosin ovat imettäneet vielä 10 viikkoisiakin jos ovat kotiin jääneet.

Entäs pennut uusissa kodeissa? Ovatko hätääntyneitä kun ovat yhtäkkiä yksin?

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sitä enää 5 minuutin päästä edes muista.

Ja 6 min päästä ollaan jo tekemässä uuttä pentuetta.

No, kyllä meidän koira tunsi pentunsa vuosien päästä. Ja se pentu emonsa. Tuskin ne sillä välillä olivat toisiaan kaipailleet. Jossain iässä ne koiraeläinten poikaset ihan luonnossakin vieroittuvat emoistaan.

Ja ihmisistä puheen ollen, mitä muuta kuin emosta vieraantumista on murrosikä, jolloin mikään mitä vanhemmat tekevät ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs pennut uusissa kodeissa? Ovatko hätääntyneitä kun ovat yhtäkkiä yksin?

Eka yö yksin nukkumisesta tuli hätä. Aivan niinkuin Kaunotar ja Kulkuri elokuvan alussa. Seuraavina öinä ei enää ongelmaa.

Hakevat raukat pitkään ja itkevät kadonneita pentujaan. Tuo joka väitti että 5 minuutissa häviää muisti ei ole ikinä kissaa tai koiraa tavannutkaan.

Meidän mäyris oli sydäntäsärkevän kiintynyt pentuihin. Oli selvästi hätääntynyt kun pennut yksi kerrallaan lähtivät. Etenkin kahden ekan kohdalla uikutti perään. Silloin päätin etten enää teetä pentuja koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän koirat ole koskaan pentujaan ikävöineet. Tai ainakaan näyttäneet sitä. Kyllä ne jo siinä 6 viikon kohdilla useimmat ovat jo juosseet karkuun tisseille hyökkäävää pesuetta. Jotkut tosin ovat imettäneet vielä 10 viikkoisiakin jos ovat kotiin jääneet.

Niin, emohan itse vieroittaa pennut. Alkaa murista niille, komentaa ja ottaa etäisyyttä. Kyllä se varmasti ennen sitä vierottamista niitä ikävöisi.

Meillä koiraemo ei kaivannut pentujaan yhtään. Toki silloin, kun pennut oli pienempiä, huolehti tarkasti eikä antanut viedä niitä mihinkään näkymättömiin. Mutta luovutusikäisiä pentuja ei enää kaitsenut, ja tuntui lähinnä helpottuneelta kun ne lähtivät maailmalle.

Koirat ehkä kun ovat laumaeläimiä, mutta kissat eivät. Tietyssä vaiheessa emo häätää pennut pois kun katsoo että nämä ovat tarpeeksi vanhoja. Ja joskus se voi näyttää todella julmalta kun emo vain sähisee ja lyö omia pentujaan kun nämä yrittävät tulla lähelle.

Minun vauvani joka on saksan seisoja. Hän sai pennut viime talvena ja kyllä hän ikävöi heidän peräänsä vieläkin. Olen laittanut pentujen valokuvan Lauran vuoteen viereen että hän voi muistella omia lapsiaan joka päivä.

Meillä koiraemo katsoi kyllä tarkkaan ja huolestuneen näköisenä, kun pentuja annettiin hakijoiden syliin, mutta se kävi haistelemassa niin pennun kuin hakijatkin ja kääntyi sitten pois eikä taakseen katsonut.

Ei siis ikävöinyt, mutta meille toisaalta jäi pentu itsellemme kummastakin pentueesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän koirat ole koskaan pentujaan ikävöineet. Tai ainakaan näyttäneet sitä. Kyllä ne jo siinä 6 viikon kohdilla useimmat ovat jo juosseet karkuun tisseille hyökkäävää pesuetta. Jotkut tosin ovat imettäneet vielä 10 viikkoisiakin jos ovat kotiin jääneet.

Jep. Jos joskus epäilee pentujen luovutusikää tms. niin voi havainnoida emon käytöstä. Jos on hätääntynyt ja selkeästi pennuissa vielä kiinni, kasvattaja yrittää luovuttaa ali-ikäisiä pentuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sitä enää 5 minuutin päästä edes muista.

Mistä niin päättelet? Kun isäntä tai emäntä lähtee töihin, niin unohtaako koira 5 min. päästä, että sellainen tyyppi oli edes olemassa? Entä, kun useamman koiran taloudesta yksi kuolee ja toiset ovat silmin nähden apaattisia? Unohtaako susiemo luonnossa kesken saalistusreissun, että sitä jälkikasvuakin oli?

On ihan eri asia odottaa töihin lähtenyttä omaa ihmistä, joka on sille eläimelle emon asemassa kuin pentua. Minusta on vaikuttanut siltä, että niin kissa kuin koira ovat pikemminkin helpottuneita, kun pääsevät riiviöistä eroon. Emo alkaa jo vältellä pentujaan , kun ovat vieroitusiässä. Esimerkiksi emokoira hyppää johonkin sellaiseen paikkaan, johon pennut eivät pääse.

Luonnossa sudet elävät perhelaumoissa, mutta monet eläimet karkottavat aikuistuvat jälkeläisensä.

Kiltti mies 40v kirjoitti:

Eläimet eivät tunne mitään kuten kipua, nälkää, janoa, väsymystä, pelkoa, vihaa, rakkautta, kaipuuta, surua taivaikka häpeää. Yhtä hyvin voisi kysyä, että tunteeko vaikka kivi kaipuuta jos sen vieressä ollut kivi viedään pois tai tunteeko eläin kaipuuta tai surua jos sen pennut viedään pois. Luonnossakin poikasistaan huolehtiva emo ajaa poikaset luotaan mahdollisimman varhain heti kun ne pärjäävät yksin ja unohtaa ne heti sen jälkeen.

Nimimerkiksesi sopii paremmin Tollotolvana 40v.

Vierailija kirjoitti:

Entäs pennut uusissa kodeissa? Ovatko hätääntyneitä kun ovat yhtäkkiä yksin?

En tiedä koirista, mutta kissanpennun kun otimme niin oli selkeästi hätääntynyt, maukui ja etsi emoa/sisaruksia uudesta kodistaan. Se meni kyllä nopeasti ohi. Luulen myös, että on osittain yksilöllistä, toi meidän kissa oli muutenkin sellainen helposti stressaantuva ja herkkä, joku reippaampi yksilö saattaa unohtaa emonsa ja sisaruksensa varmaan helpommin. Must tuntuu ylipäänsä, että on vähän eri juttu se, että ikävöikö emo pentujaan vs. se jos useamman kissan/koiran taloudessa joku kuolee. On luonnollista ja välttämätöntäkin, että pennut vieroittuvat emosta. Emohan itsekin luopuu pennuista tietynikäisenä eikä suostu enää esim. imettämään, joten en usko että jää ikävöimään pentuja. Useampi aikuinen eläin muodostaa kuitenkin lauman ja siinä on erilainen suhde, missä tällaista luontaista vieroittumista ei tapahdu eikä ole tarkoituskaan.