Ikävöivätkö emot pentujaan näiden lähdettyä, esim. koirat?

Joillakin tulee kiima-aika jo melko nopeaan synnytyksen jälkeen ja kantavina jo alkavat vierottaa pentujaan?

Kiltti mies 40v kirjoitti:

Eläimet eivät tunne mitään kuten kipua, nälkää, janoa, väsymystä, pelkoa, vihaa, rakkautta, kaipuuta, surua taivaikka häpeää. Yhtä hyvin voisi kysyä, että tunteeko vaikka kivi kaipuuta jos sen vieressä ollut kivi viedään pois tai tunteeko eläin kaipuuta tai surua jos sen pennut viedään pois. Luonnossakin poikasistaan huolehtiva emo ajaa poikaset luotaan mahdollisimman varhain heti kun ne pärjäävät yksin ja unohtaa ne heti sen jälkeen.

Älä höpsi. Ainakin kipua, nälkää, janoa ja pelkoa eläimet tuntevat. Ne ovat ihan selviytymisen kannalta välttämättömiä.

Minun spanieli kaipaa ja ikävöi lapsiaan jatkuvasti. Hän on murheellisen näköinen kun näytän kännykältä kuvia vauvoista. Hän on muuten niin viisas ja hassuttelija, mutta kun vauvamme annettiin pois tuli hänestä hyvin empaattinen ja surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Hakevat raukat pitkään ja itkevät kadonneita pentujaan. Tuo joka väitti että 5 minuutissa häviää muisti ei ole ikinä kissaa tai koiraa tavannutkaan.

Vain kuolleita pentuja ovat meillä hakeneet ja niitäkin vain silloin, kun on ollut yksi pentu tai muuten emo ei ole itse tajunnut, että kuollut se oli.

Onko pennut luovutettu liian aikaisin, jos emo ei ole kyllästynyt vielä niiden hoitamiseen?

Kiltti mies 40v kirjoitti:

Eläimet eivät tunne mitään kuten kipua, nälkää, janoa, väsymystä, pelkoa, vihaa, rakkautta, kaipuuta, surua taivaikka häpeää. Yhtä hyvin voisi kysyä, että tunteeko vaikka kivi kaipuuta jos sen vieressä ollut kivi viedään pois tai tunteeko eläin kaipuuta tai surua jos sen pennut viedään pois. Luonnossakin poikasistaan huolehtiva emo ajaa poikaset luotaan mahdollisimman varhain heti kun ne pärjäävät yksin ja unohtaa ne heti sen jälkeen.

Jaahas, Porvoossa herättiin.

Meirän villakoira söi pentunsa.

Perinteisesti on ajateltu että koira elää vain hetkessä, eikä kaipaa sellaista mikä on jossain muualla, poissa silmistä, poissa mielestä.

Mutta tämä kuva on alkanut muuttua - uusimpana tutkimuskohteena on villakoirasekoitus Bunny, joka käyttää kommunikointiin jalalla painettavia nappuloita joista kustakin kuuluu yksi sana. Bunny puhuu usein menneistä (morning beach was bird - näkivät aamulenkillä lintuja, was play Tango - oli leikkinyt koirakaverin kanssa jne) ja erityisesti viime aikoina se on kysynyt usein where Uni - heidän kissansa joka katosi 4kk sitten.

Ja ennen kuin joku tyrmää ettei koira voi ymmärtää eikä tuottaa lauseita - Bunnyn omistaja kuvaa kotiaan jatkuvasti ja Bunnyn puheet julkaistaan editoimattomina. Bunny on myös yliopiston kielentutkimuksen tutkimuskohde ja kaikki materiaali tallennetaan virallisesti myös heidän puolestaan.

Itse en enää pysty ajattelemaan että koira ei muistelisi menneitä tai pohtisi tulevaa. Bunny on muuttanut tämän täysin!

Vierailija kirjoitti:

Minun spanieli kaipaa ja ikävöi lapsiaan jatkuvasti. Hän on murheellisen näköinen kun näytän kännykältä kuvia vauvoista. Hän on muuten niin viisas ja hassuttelija, mutta kun vauvamme annettiin pois tuli hänestä hyvin empaattinen ja surullinen.

Miksi te annoitte vauvanne pois, jos saan kysyä? Lastensuojelu vai mikä?

Kiltti mies 40v kirjoitti:

Eläimet eivät tunne mitään kuten kipua, nälkää, janoa, väsymystä, pelkoa, vihaa, rakkautta, kaipuuta, surua taivaikka häpeää. Yhtä hyvin voisi kysyä, että tunteeko vaikka kivi kaipuuta jos sen vieressä ollut kivi viedään pois tai tunteeko eläin kaipuuta tai surua jos sen pennut viedään pois. Luonnossakin poikasistaan huolehtiva emo ajaa poikaset luotaan mahdollisimman varhain heti kun ne pärjäävät yksin ja unohtaa ne heti sen jälkeen.

Jos sinä ihmisenä (= eläin) et tunne mitään ei se todista että muutkaan eläimet ei tuntisi.

Pennuilla menee kyllä aina uudessa kodissa jonkin verran aikaa tottua, yleensä pari-kolme päivää. Joku nukkuu jo ensimmäisen yön kuin kotonaan, toinen itkee viikon. Kissanpennut voivat lähteä jo ennen luovutusikää etsimään itse uutta kotia. Koiralla taas vahvin laumaan leimaantumisikä on tutkitusti jokseenkin siinä iässä, joka on suositeltu luovutusikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun spanieli kaipaa ja ikävöi lapsiaan jatkuvasti. Hän on murheellisen näköinen kun näytän kännykältä kuvia vauvoista. Hän on muuten niin viisas ja hassuttelija, mutta kun vauvamme annettiin pois tuli hänestä hyvin empaattinen ja surullinen.

Miksi te annoitte vauvanne pois, jos saan kysyä? Lastensuojelu vai mikä?

Me kyllä teimme yhdessä koirani kanssa päätöksen antaa lapset pois.

meidän koira masentui, kun pennut vietiin. itki ja haki monta yötä pentujansa.

Vierailija kirjoitti:

meidän koira masentui, kun pennut vietiin. itki ja haki monta yötä pentujansa.

Sama. Hän oli niin masentunut että kävimme koiraterapeutilla liki vuoden.

No pitäisikö sitten odottaa että ne emot luonnollisesti vieroittavat pentunsa? Aika isoja pentuja saisi moni ja varmaan siihen mennessä olisivat jo oppineet jotain sellaisia tapoja jotka ei sovi pennun ostajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun spanieli kaipaa ja ikävöi lapsiaan jatkuvasti. Hän on murheellisen näköinen kun näytän kännykältä kuvia vauvoista. Hän on muuten niin viisas ja hassuttelija, mutta kun vauvamme annettiin pois tuli hänestä hyvin empaattinen ja surullinen.

Miksi te annoitte vauvanne pois, jos saan kysyä? Lastensuojelu vai mikä?

Me kyllä teimme yhdessä koirani kanssa päätöksen antaa lapset pois.

Aika rajua. Pidit koiran ja luovuit lapsistasi.

Kyllä meillä emät ovat alkaneet olla jo ihan kypsiä pentuihin. Velvollisuudet hoidetaan, mutta naskalihampaat sattuvat tisseihin ja korvissa roikutaan ja sitä rataa. Emä karkaa lepäämään sänkyyn tai jonnekin, minne pennut eivät ylety. Riippuu ehkä rodustakin, meillä on elämään perusluottavia seurakoiria - pennut on saanut antaa emän nähden uudelle omistajalle, eikä mitään paniikkia tai vahtimista. Kaverin terrieri on ruvennut vastaavassa tilanteessa ihan agreksi. Ja varmasti hyviä äitejä molemmat ovat olleet. 

Pentu kyllä ikävöi uudessa kodissaan, sehän menettää kerralla emän, muun koiralauman, ihmiset, paikat, tutut hajut, rutiinit, kaiken. 

Uudelleen kohdatessa osa koirista ilahtuu pennuista maltillisesti, osa ei juurikaan piittaa. Enemmän ilahtuvat esimerkiksi kasvattajansa kohtaamisesta kuin omien pentujensa kohtaamisesta. 

Kiltti mies 40v kirjoitti:

Eläimet eivät tunne mitään kuten kipua, nälkää, janoa, väsymystä, pelkoa, vihaa, rakkautta, kaipuuta, surua taivaikka häpeää. Yhtä hyvin voisi kysyä, että tunteeko vaikka kivi kaipuuta jos sen vieressä ollut kivi viedään pois tai tunteeko eläin kaipuuta tai surua jos sen pennut viedään pois. Luonnossakin poikasistaan huolehtiva emo ajaa poikaset luotaan mahdollisimman varhain heti kun ne pärjäävät yksin ja unohtaa ne heti sen jälkeen.

Selvästi sulla ei ole ikinä ollut mitään eläintä

Vierailija kirjoitti:

meidän koira masentui, kun pennut vietiin. itki ja haki monta yötä pentujansa.

Meillä kyllä emä on ollut huojentunut. Jos tuollaista ilmenisi, siirtäisin luovutusajankohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun spanieli kaipaa ja ikävöi lapsiaan jatkuvasti. Hän on murheellisen näköinen kun näytän kännykältä kuvia vauvoista. Hän on muuten niin viisas ja hassuttelija, mutta kun vauvamme annettiin pois tuli hänestä hyvin empaattinen ja surullinen.

Miksi te annoitte vauvanne pois, jos saan kysyä? Lastensuojelu vai mikä?

Me kyllä teimme yhdessä koirani kanssa päätöksen antaa lapset pois.

Aika rajua. Pidit koiran ja luovuit lapsistasi.

Miksi kiusaat? Meidän yhteiset koiravauvat annettiin pois. Ihmisällölapsia meillä ei ole.

Jos nyt osasin puhelimella linkittää oikein, niin tällä videolla näkee kuinka emo alkaa vierottamaan pentujaan.

Eli kyllä ne alkaa olla aika kypsiä niihin tuossa vaiheessa. Toki voi olla rodullisia ja yksilöllisiä eroja.