Mies, millaiseksi haluaisit tuntea olosi naisen seurassa?

Ehkä eniten arvostettu olo on tullut silloin, kun on saanut jotakin aikaan, esimerkiksi saanut työssä ylennyksen tai järjestänyt hienon lomareissun. Yleensä ottaen miehellä ei ole tässä yhteiskunnassa mitään tekemiseen liittymätöntä arvoa. Siinä onkin dilemma, että jos miehenä et pärjää elämässä niin kukaan ei varmuudella rakasta/arvosta, mutta jos pärjäät niin et tiedä ovatko naiset kanssasi pelkän menestyksen vuoksi. Jos jää työttömäksi tai vaihtaa pienipalkkaiseen työhön niin vaimo lähtee yleensä samalla ovenavauksella

Mä oon kait vähän autistinen nainen. Oon joutunut esim aikuisiällä opettelemaan esim ilmaisemaan tunteita ja puhumaan. Ajatuksia on paljon ja ne lentää milloin missäkin, unohdan vaan sanoa ne ääneen.

Mulle on tullut exiltä pyyntöä siitä, että kehuisin. Kyllähän mä heidät kaikin puolin ihanana olen nähnyt, mutta oon vaan unohtanut sen sanoa ääneen :( itsen myös vaikea vastaanottaa kehuja ja näytän rakkautta enemmän teoilla (tää on kai perinteisempää miehelle).

Mutta kehut esim ulkonäöstä ja viehättävyydestä samalla tavalla kun hekin meitä naisia kehuu. Hekin on itsestään epävarmoja ja haluavat tulla hyväksytyksi.

Olen koittanut joskus välillä vaikka kirjoittaa kirjeen siitä, mitä kaikkea ihanaa ja hyvää miehessä on ja ojentaa sen hänelle kun se on mulle helpompi mutta kuitenkin joka päivä jotain hyvää palautetta ääneen myös.

      Rakastetuksi!

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kait vähän autistinen nainen. Oon joutunut esim aikuisiällä opettelemaan esim ilmaisemaan tunteita ja puhumaan. Ajatuksia on paljon ja ne lentää milloin missäkin, unohdan vaan sanoa ne ääneen.

Mulle on tullut exiltä pyyntöä siitä, että kehuisin. Kyllähän mä heidät kaikin puolin ihanana olen nähnyt, mutta oon vaan unohtanut sen sanoa ääneen :( itsen myös vaikea vastaanottaa kehuja ja näytän rakkautta enemmän teoilla (tää on kai perinteisempää miehelle).

Mutta kehut esim ulkonäöstä ja viehättävyydestä samalla tavalla kun hekin meitä naisia kehuu. Hekin on itsestään epävarmoja ja haluavat tulla hyväksytyksi.

Olen koittanut joskus välillä vaikka kirjoittaa kirjeen siitä, mitä kaikkea ihanaa ja hyvää miehessä on ja ojentaa sen hänelle kun se on mulle helpompi mutta kuitenkin joka päivä jotain hyvää palautetta ääneen myös.

Et kyllä vaikuta autistiselta vaan pikemminkin tavallista empaattisemmalta. Olet varmaan kuullut vitsejä siitä, kuinka miehet muistavat naiselta saamansa kehun suurinpiirtein loppuikänsä. Jotain se kertoo siitä, paljonko niitä kehuja miehenä saa. Kyllä ne on ihan yksittäisiä hetkiä elämässä, kun on kokenut olevansa naisen silmissä kelvollinen. Kyllä miehetkin osaavat naisten ulkonäön arvostelun, mutta se jää paljon pinnallisemmaksi. Ainakin itse miehenä saamani palaute on ollut melkein kuin katsastuksessa olisi käynyt: käveletpä tyhmästi, miksi äänesi ei ole matalampi, miksi hartiat eivät ole leveämmät, hymysi näyttää tyhmältä, tyylisi on surkea jne. ja yleensä vertailu ei on joka osa-alueella eri ihmiseen. Menestymistä verrataan siihen tuttavapiirin menestyneimpään, ulkonäköä komeimpaan, kotitaitoja johonkin puoliammattilaiseen kokkiin. Ja munaa verrataan toki eksiin.

Kotiin tullessa on tohvelit, kotitakki ja piippu valmiiina ennen illallista. Viini on oikean lämpöistä ja mieliruokani tuodaan oikealla hetkellä minulle. Ruokailun ja konjakin jälkeen on rakastelun vuoro, mikäli jaksan. Ehkä katson jakson Bonanzaa ennen nukkumaan menoa. Naisen arvostus huokuu koko ajan hänen hymyilevillä ja meikatuilla kasvoillaan. Aamulla kun minut herätetään naiseni on jo kaunistautunut ja tuoksuu hyvälle. Voi olla että rakastelen häntä jos viitsin. Tunnen arvostusta.  

"Pitää muistuttaa itselleen että tämä on vauva.fi, ei läpileikkaus kaikista miehistä, sen verran  kyllä olen perttynyt osaan  vastauksista.

Osa ei ollenkaan tiedä mitä haluaa, ei edes tunne itseään.  Osa ajattelee pelkällä alapäällään. Joukossa on kyllä onneksi ihan järkeviäkin ja hienoja tyyppejä,  luojan kiitos. "

Miten paikkansa pitävä postaus, ikävä kyllä.

Mutta onneksi kuten tuossa sanotaan, kyse on Vauva.fi-palstan miehistä, ei oikeasta maailmasta.

Olisi kaamea ajatella että kaikki miehet olisivat ja eläisivät vain jalkovälilleen, olisivat kylmän pinnallisia ja arvostaisivat vain pintaa. 

Eiköhän nämä olekin juuri niitä hyvin epävarmoja ja jotenkin syrjään jääneitä.  Ei tunne-elämältään terve ihminen ole tuollainen. Ihmetelkää  niin monien miesten yksinäisyyttä...

Vierailija kirjoitti:

"Pitää muistuttaa itselleen että tämä on vauva.fi, ei läpileikkaus kaikista miehistä, sen verran  kyllä olen perttynyt osaan  vastauksista.

Osa ei ollenkaan tiedä mitä haluaa, ei edes tunne itseään.  Osa ajattelee pelkällä alapäällään. Joukossa on kyllä onneksi ihan järkeviäkin ja hienoja tyyppejä,  luojan kiitos. "

 

Miten paikkansa pitävä postaus, ikävä kyllä.

Mutta onneksi kuten tuossa sanotaan, kyse on Vauva.fi-palstan miehistä, ei oikeasta maailmasta.

Olisi kaamea ajatella että kaikki miehet olisivat ja eläisivät vain jalkovälilleen, olisivat kylmän pinnallisia ja arvostaisivat vain pintaa. 

Eiköhän nämä olekin juuri niitä hyvin epävarmoja ja jotenkin syrjään jääneitä.  Ei tunne-elämältään terve ihminen ole tuollainen. Ihmetelkää  niin monien miesten yksinäisyyttä...

Oletko edes lukenut tämän ketjun kommentteja? Eikös näissä viimeisimmissä kommenteissa ole puhuttu yksinomaan tunteista?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä olisi tulla arvostetuksi ja rakastetuksi ihmisenä ja miehenä. Kuulostaa helposti saavutettavalta, mutta käytännössä ei ole ihan niin suoraviivaista. Moni elämässä kohtuullisesti pärjännyt mies putoaa siihen loukkuun, että päätyy yhteen sellaisen naisen kanssa, joka ei häntä arvosta tai rakasta. Tällaisilla naisilla on taustalla pitkä lista intohimoisia suhteita saavuttamattomissa olevien alfamiesten tai muuten renttujen jännämiesten kanssa. Sitten kolmikymppisenä himot vähenevät ja järki lisääntyy, jolloin tulee ensi kertaa ajatus, että mitenköhän tässä elätetään perhe. Silloin ne suhdeviidakossa seikkailemisen sijaan työelämään satsanneet miehet muuttuvat järkiratkaisuiksi. Antavat ymmärtää noille insinöörimiehille rakastavansa heitä, mutta todellisuudessa haaveilevat eksistään. Käyvät sitten jossain illanvietossa pettämässä kokeakseen vanhan suolan. Been there done that.

Melkoisesti alapeukkuja tällekin. Osaisikohan joku valaista alapeukutuksensa syitä?

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihana kokea itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi. Meillä on ollut välillä aikoja, jolloin vaimo on saattanut kesken lauseen alkaa tekemään jotain muuta ikäänkuin ei oltaisi juteltu mistään. Ja on ollut pitkiä aikoja, että ollaan tehty lähes yksinomaan hänen juttujaan, kuunneltu hänen musiikkiaan autossa ja katsottu hänen leffojaan kotona. Kotityöt ovat sen sijaan jääneet yksin kannettavakseni. Silloin ei ole ollut kovin tärkeä olo.

Arvostetuksi tulemiseen liittyy myös se, ettei verrata muihin tai arvostella ulkonäköä. Ajan saatossa on tullut tylyä palautetta ulkonäöstä, monesti aika seikkaperäisesti sellaisistakin asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. On puhuttu, että tuo XXX se sentään on lihaksikas/atleettinen, hankkisit sinäkin enemmän lihaksia. Sitten on valitettu pukeutumisesta. On pistetty melkoinen siivu rahaa ja ajatusta siihen, että olisi laadukkaat, hyvin istuvat vaatteet. Silti tulee heti lunta tupaan, jos on vaikka vä

Tämä oli aika riipaisevaa luettavaa.

Kaikkea hyvää Sulle jatkossa, toivottavasti löydät vielä naisen, joka osaa arvostaa Sinua.

Jos erittäin pienet asiat kirjoitti:

Pieni tarina.

Viimeisin exäni oli erittäin vaativa läheisiään kohtaan. Hänen omin sanoin perfectionisti.

Mutta se mikä jäi mieleen tähän päivään asti on se että ilta yhdentoista aikaan kotiutuessa töistä,

Jää kaapista löytyi vanilia jugurtti johon oli viipaloitu runsaasti tummia viinirypäleitä. Ihan minua varten.

Vaikka valta osaisesti tuntui että parhain suoritus päivässä sai saman kohtelun kun pahimmat virheet, se pieni ele kantoi silti eteenpäin vuosia.

Pieni kupillinen jugurttia riitti silloin tuomaan hyväksynnän ja arvostuksen tunteen mitä kovasti silloin kaipasin suhteelta.

Jos vain sama tilanne olisi toistunut viiden vuoden aikana enemmän kun kerran.

Mulla eräs kerran toi seurustelun alussa kaupasta semmoisia kertakäyttölautasia missä on ne osiot kuten pitsamestojen laatikoissa. Selitti kovin ujosti, kun hän oli pistänyt merkille että vetelen lautasella ruuat aina tarkasti omaksi osiokseen niin halusi helpottaa sitä 😁🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä olisi tulla arvostetuksi ja rakastetuksi ihmisenä ja miehenä. Kuulostaa helposti saavutettavalta, mutta käytännössä ei ole ihan niin suoraviivaista. Moni elämässä kohtuullisesti pärjännyt mies putoaa siihen loukkuun, että päätyy yhteen sellaisen naisen kanssa, joka ei häntä arvosta tai rakasta. Tällaisilla naisilla on taustalla pitkä lista intohimoisia suhteita saavuttamattomissa olevien alfamiesten tai muuten renttujen jännämiesten kanssa. Sitten kolmikymppisenä himot vähenevät ja järki lisääntyy, jolloin tulee ensi kertaa ajatus, että mitenköhän tässä elätetään perhe. Silloin ne suhdeviidakossa seikkailemisen sijaan työelämään satsanneet miehet muuttuvat järkiratkaisuiksi. Antavat ymmärtää noille insinöörimiehille rakastavansa heitä, mutta todellisuudessa haaveilevat eksistään. Käyvät sitten jossain illanvietossa pettämässä kokeakseen vanhan suolan. Been there done t

Kommenttisi oli asiallinen, joten nuo alapeukut ehkä viittaavat tuolla tavalla käyttäytyvien naisten toimintaan?

?

Rauhallinen ja aikuismainen tunnelma, sekä keskinäinen kunnioitus _aina_.

En niinkään kaipaa romanttista lepertelyä, mutta kaikkinaisen agressiivisuuden ja tunnekiihdyttelyn poissaolo on täysin pakollista.

Tässä iässä sietokyky stereotyyppiselle naisoikuttelulle ja -valitukselle on aivan nollassa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä eniten arvostettu olo on tullut silloin, kun on saanut jotakin aikaan, esimerkiksi saanut työssä ylennyksen tai järjestänyt hienon lomareissun. Yleensä ottaen miehellä ei ole tässä yhteiskunnassa mitään tekemiseen liittymätöntä arvoa. Siinä onkin dilemma, että jos miehenä et pärjää elämässä niin kukaan ei varmuudella rakasta/arvosta, mutta jos pärjäät niin et tiedä ovatko naiset kanssasi pelkän menestyksen vuoksi. Jos jää työttömäksi tai vaihtaa pienipalkkaiseen työhön niin vaimo lähtee yleensä samalla ovenavauksella

Tuo ei pidä paikkaansa. Olen itse jo keski-ikäinen, joten elämää olen elänyt itse ja nähnyt ympärilläni. Omakin puoliso on ollut sekä työttömänä että sairaana. Samoin lähipiirissäni on ollut miehillä työttömyyttä ja sairauksia. Eroja ei noin mitättömistä syistä ole tullut. Vaimot eivät todellakaan ole pakanneet laukkujaan siksi, että miehestä ei ole enää heille hyötyä. Tuskin oman lähipiirini ihmiset ovat muita ihmisiä jalompia, ihan tavallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kait vähän autistinen nainen. Oon joutunut esim aikuisiällä opettelemaan esim ilmaisemaan tunteita ja puhumaan. Ajatuksia on paljon ja ne lentää milloin missäkin, unohdan vaan sanoa ne ääneen.

Mulle on tullut exiltä pyyntöä siitä, että kehuisin. Kyllähän mä heidät kaikin puolin ihanana olen nähnyt, mutta oon vaan unohtanut sen sanoa ääneen :( itsen myös vaikea vastaanottaa kehuja ja näytän rakkautta enemmän teoilla (tää on kai perinteisempää miehelle).

Mutta kehut esim ulkonäöstä ja viehättävyydestä samalla tavalla kun hekin meitä naisia kehuu. Hekin on itsestään epävarmoja ja haluavat tulla hyväksytyksi.

Olen koittanut joskus välillä vaikka kirjoittaa kirjeen siitä, mitä kaikkea ihanaa ja hyvää miehessä on ja ojentaa sen hänelle kun se on mulle helpompi mutta kuitenkin joka päivä jotain hyvää palautetta ääneen myös.

Lisään. Ei vertailua muihin, varsinkaan exiin, edes hyvässä mielessä.

Mä taas oon saanut kuulla esim että "exällä oli isommat tissit ja tiukempi pllu kun sulla" ja oikeen väännetty päin naamaa kuka onkin niin hyvännäköinen ja pantava.

On tainneet olla vielä samoja tyyppejä, jotka pyysi että ei mitään vertailua. Ikinä tulis mieleenkään laukoo mitään noin loukkaavaa vaikka totta oliskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kait vähän autistinen nainen. Oon joutunut esim aikuisiällä opettelemaan esim ilmaisemaan tunteita ja puhumaan. Ajatuksia on paljon ja ne lentää milloin missäkin, unohdan vaan sanoa ne ääneen.

Mulle on tullut exiltä pyyntöä siitä, että kehuisin. Kyllähän mä heidät kaikin puolin ihanana olen nähnyt, mutta oon vaan unohtanut sen sanoa ääneen :( itsen myös vaikea vastaanottaa kehuja ja näytän rakkautta enemmän teoilla (tää on kai perinteisempää miehelle).

Mutta kehut esim ulkonäöstä ja viehättävyydestä samalla tavalla kun hekin meitä naisia kehuu. Hekin on itsestään epävarmoja ja haluavat tulla hyväksytyksi.

Olen koittanut joskus välillä vaikka kirjoittaa kirjeen siitä, mitä kaikkea ihanaa ja hyvää miehessä on ja ojentaa sen hänelle kun se on mulle helpompi mutta kuitenkin joka päivä jotain hyvää palautetta ääneen myös.

Tässä on ehkä vähän kaksoisstandardit. Tuskin tältä palstaltakaan löytyy ketään, joiden mielestä ei olisi henkistä väkivaltaa verrata naista muihin naisiin. Tämä palsta on kyllä sen sijaan täynnä kirjoituksia, jossa ukko on jätetty liian pienen meisselin vuoksi tai on petetty miestä komeamman kanssa. Niihin vastaukset ovat usein jopa kannustavia ja voimaantuneita (go girl!).

Katsokaa minkä vanhan ketjun löysin. 

Nyt lukemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla vaan oma itsensä eikä näytellä tai teeskennellä mitään. Totuus paljastuu kumminkin aina lopulta.

 

Miten tämä liittyy mihinkään?

      Tyhmä kysymys ! Tuohan on kaikkein oleellisinta  kysytyssä asiassa

Olen jo sen ikäinen että tiedän (ja kantapään kautta valitettavasti oppinut) miesten kaipaavan arvostusta ja sitä että nainen tarvitsee häntä. 

Mutta eikö ole niin, että arvostus /kunnioitus ANSAITAAN. Se tulee vasta aikojen päästä kun mies käyttäytyy ja toimii siten että voin arvostaa häntä. Vaikka rakastinkin miestäni, en voi arvostaa ja kunnioottaa miestä jolle lähes kaikki muu tuli etusijalla ennen minua ja suta armias jos tarjolla oli alkoholia niin se oli kuin seireenin kutsu hänelle, piittaamatta siitä että hän tiesi etten minä pidä lähes koka toinen vk loppusista baari-illoista, kavereiden kanssa saunailloissa rymyänisestä ja nupin turvoksiin vetämisestä, ehkä ähän muille naisille flirttailusta, sunnuntaiden krapulassa makaamisesta jne. Hän teki sitä siitä huolimatta. Ikinä ei tiennyt mitähän seuraava vk loppu tuo tullessaan ja koska koittaa se vk loppu kun pettää kännissä minua kun en ole paikalla. Osoita siinä sitten arvostusta ja kunnioota miestä. Ja, ei en tarvitse myöskään tuolla tavalla elävää miestä, vaikka äntä muuten rakastinkin, rakastan ehkä vieläkin.

Tämä siis vain esimerkki siitä että pitää käyttäytyä siten että toinen voi arvostaa, eli se pitää ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo sen ikäinen että tiedän (ja kantapään kautta valitettavasti oppinut) miesten kaipaavan arvostusta ja sitä että nainen tarvitsee häntä. 

Mutta eikö ole niin, että arvostus /kunnioitus ANSAITAAN. Se tulee vasta aikojen päästä kun mies käyttäytyy ja toimii siten että voin arvostaa häntä. Vaikka rakastinkin miestäni, en voi arvostaa ja kunnioottaa miestä jolle lähes kaikki muu tuli etusijalla ennen minua ja suta armias jos tarjolla oli alkoholia niin se oli kuin seireenin kutsu hänelle, piittaamatta siitä että hän tiesi etten minä pidä lähes koka toinen vk loppusista baari-illoista, kavereiden kanssa saunailloissa rymyänisestä ja nupin turvoksiin vetämisestä, ehkä ähän muille naisille flirttailusta, sunnuntaiden krapulassa makaamisesta jne. Hän teki sitä siitä huolimatta. Ikinä ei tiennyt mitähän seuraava vk loppu tuo tullessaan ja koska koittaa se vk loppu kun pettää kännissä minua kun en ole paikalla. Osoita siinä s

Joo, on kyllä tullut selväksi, että arvostus pitää ansaita. Vasta status-ammatin ja varallisuuden myötä on alettu kohtelemaan kuin ihmistä. Parikymppisenä reaktiot olivat usein nenänvartta pitkin katsomista ei pelkästään baarissa vaan ihan yleisemmin. Jos vaikka bussipysäkillä kysyi, että onkohan bussi X mennyt tässä ihan juuri ohi niin välillä ollaan oltu kuin ei oltaisi kuultu koko kysymystä ja vaan tapitettu hiljaa. Deittielämään liittyen taas jopa ystäväpiirini naiset ovat todenneet päin naamaa, että minun "taso" on liian matala ja että pitäisi hyväksyä joku sellainen, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Tehtiin selväksi, että on nirsoilua toivoa naiselta vaikkapa jotakin kiinnostusta liikuntaan tai itsensä kehittämiseen. Noh myöhemmin paransin vähän osakkeitani ja nyt on nainen, joka vastaa erinomaisesti niitä asioita, joita arvostan ihmisissä ja elämässä. Samaan aikaan nuo naiset, joiden mielestä pitäisi kelpuuttaa kuka vaan, koska olen itsessään arvoton, ovat kummasti aika hiljaa kohdatessamme. Vaan jos olisin pysynyt lestissäni ja menestynyt vähemmän niin nuo samat sittemmin ystävistä tutuiksi muuttuneet ihmiset kettuilisivat edelleen. Onneksi on naisia, jotka kohtelevat miehiä samanarvoisina ihmisinä ja vielä suurempi onni, että löysin sellaisen kumppanikseni.