Mitä mieltä kaljusta miehestä?
Olen seurustellut hieman yli vuoden 24- vuotiaan miehen kanssa, joka sairastaa alopeciaa eli ns. karvat puuttuvat. Mies on todella ihana luonteeltaan ja ulkonäöltään muuten komea, mutta vähän harmittaa tuo karvojen puuttuminen.. Toisaalta ne voivat vielä kasvaa takaisin.
Mitä mieltä olet, voisitko itse seurustella täysin karvattoman miehen kanssa?
Kommentit (44)
Oma ukko rupesi kaljuuntumaan jo vähän päälle parikymppisenä, onneksi älysi ajaa koko pään kaljuksi. Näyttää kyllä omaan silmään todella hyvältä, mutta eihän kaikille tietenkään se kaljukaan sovi..
Ei todellakaan haittais. Päinvastoin, jos kalju sopii miehelle, niin käyn kuumana. Eikä muidenkaan haivenien puute häiritsisi ollenkaan. Makuasiahan tämä.
Jos sopii miehelle niin hot. Kalju/siili on paras :)
En tykkää kaljuista. Hiukset, ripset ja kulmakarvat täytyy olla, mutta muut karvat on ällöttäviä.
Riippuu naisesta, itse en voisi kaljupäiseen tai edes siilitukkaiseen mieheen koskea mutta ystäväni kuolaa vain ja ainoastaan näiden perään..
Ihan sama, jos mies on itse sinut ulkonäkönsä kanssa, silloin on ihan ok.
Todella epäseksikästähän se on mutta jos mies on kerta muuten komea ja ihana, niin mitä väliä. Täydellisiä miehiä (ihmisiä) ei ole olemassa.
Jos joku miehessä on epäseksikästä, se on lihavuus ja epäsiisteys, hoitamattomat hampaat ja likaisuus.
Se onko tukkaa vai ei on ihan yksi hailee, jos muuten on huolehtinut itsestään, asia on ihan ok..
Noh, sittenhän meillä on näitä apinapäitä, joita edes tukan kasvattaminen siihen helvetin mulipäähän ei tee paremman näköisiksi, kuten Elastinen!
Yök. Yhden kaljun kanssa mielenhäiriössä, ei enää. Hiukset on seksikkäät vaikka lyhyenä mallina.Kaljuuntuminen on epäseksikästä ja semmosella äijällä yleensä itsetunto-ongelmia. Jokaiseen keskusteluun itsensä ja kaljunsa esille tuomista, rasittavaa ja noloa. Sellaisen itseään loppukarvoista nyhtävän kylpyhuone täynnä karvaa lavuaari, saippuatasot ja lattia harva se päivä niin johan oksetusaste maksimi. x|
pitäähän siinä olla tukena ja kehua ulkonäköä, tuo sairaus murentaa helposti itsetuntoa..
ap
Sanotaan vaikka näin. En välttämättä alkaisi tapailla karvatonta miestä. Mutta jos nyt oma mieheni sairastuisi tuohon karvattomuuteen, niin en helvetissä jättäisi :) tässä vaiheessa suhdetta se ei merkitsisi mitään. Rakkaus voittaisi sen
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:27"]Mieheni on pitkä, hyväkroppainen (EI testosteroni lihaskimppu) urheilija ja kiva pukeutumistyyli ja pitää itsestään huolta. Ei ole itsetunto-ongelmia. Sairaudellehan hän ei kuitenkaan mitään voi, ei ole tietoinen valinta. Olen itse ihan kivan näköinen nainen ja saan paljon iskuyrityksiä ja kehuja, mutta rakastan tätä miestäni kyllä ja luonteeltaan hän on aivan täydellinen mielestäni. Kiinnostaa vaan tietää muiden mielipiteitä asiasta, että kokevatko muut pahaksi
ap
[/quote]
Älä välitä mitä muut ajattelevat. Mun mies on vähä pullukka nykyään. Rakastan silti enemmän kuin mitään. Saanko kysyä ikäsi? Nuoremmilla haittaa yleensä enemmän mitä muut ajattelevat.. Sitten kun ikää tulee, niin se ei merkitse enään mitään
Voisin, vaikka en kaljusta tykkääkään. Luonne on kuitenkin se tärkein.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:33"]Minkä sille sairaudelle voi? Minun miehelläni ei ole tukkaa eikä rinta- tai kainalokarvoja. Hiukset lähti jo lapsena. Parta kasvaa normaalisti, samoin kulmakarvat ja alapään karvat. Ripsiä ei ole. Miksi hitossa ap välität pätkääkään muiden mielipiteistä, jos oikeasti rakastat häntä? Näyttelyesineenkö tarvitset elämääsi?
[/quote]
En tietenkään tarvitse. Enkä välitäkään, en todellakaan jättäisi häntä ainakaan tästä syystä ikinä! Kiinnostaa vaan tietää miten muut omalla kohdallaan suhtautuisivat tälläiseen tilanteeseen. Aika julmia ollaan, jos sanotaan just että "yök".