Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja onko sillä suurempaa merkitystä elämässäsi? Ikä, paino, pituus ja vartalomalli.
30.10.2021 |
Oletteko miettineet, miten ulkonäkösi vaikuttaa elämääsi vai onko sillä merkitystä? Minkä ikäinen olet, mikä on painosi, pituutesi, vartalomallisi ja minkälaiset kasvot sinulla mielestäsi on?
Itse olen 41v, 160 cm/58kg ja vartalomalli on ehkä eniten Y-mallia, poikamainen / sporttinen vartalo. Kasvot varsinkin levänneenä ja meikattuina OK, kouluarvosanalla reilu 8. Tämäkin tietenkin niin makuasia.
Olen ajatellut, että ulkonäköni on siinä mielessä vaikuttanut elämääni, että työelämässä olen toiminut monessa edustustehtävässä. Tämä tietenkin on kytkyssä myös siihen, että osaan käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja olla tarvittaessa korrekti ja asiallinen. Miesrintamalla ulkonäöstä on ollut tietenkin myös sen verran hyötyä, että aina olisi ollut jonkunverran ottajia eikä ole sen takia seinäruusuksi jäämistä tarvinnut tuntea. Tässähän taas tulee vastaan se, että vain muutaman kohdalla luonteet ovat natsanneet ja sen takia pitkiä suhteita on ollut vain muutaman kanssa.
Yhteenvetona olen tyytyväinen ulkonäkööni. Toki ryppyjä ja vanhentumista on tullut, rinnat ja peppu voisi olla hivenen isommat jne, mutta kokonaisuutena ikääni nähden olen oikein tyytyväinen. Sen vain olen huomannut, että liikkuminen tässä iässä alkaa olla lähes pakollista tai vartalo veltostuu ikäväksi. Itsellä tulee lenkkeiltyä ja käytyä salilla kohtuu raskaita treenejä noin 3-4 krt/viikossa.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Olen 173cm/65kg. Poikamainen vartalo eli se kaikista huonoin tässä iässä kun naiset kaipaavat jykevyyttä ja kokoa. Kasvotkaan eivät ole vahvat, kulmikkaat ja maskuliiniset.
Ainoa hyvä puoli ulkonäössä oli nuorekkuus, mistä oli hyötyä parin vuoden ajan joskus 35+ tienoilla, mutta nyt kun minua ei enää luulla 10-15v nuoremmaksi, sekin alkaa olemaan menetetty.
Ulkonäköarvosana 2/10.
Parisuhde ei ole mahdollinen, en halua sellaista ajatuksella "en ole hyvännäköinen etkä ole sinäkään, joten kun ei voida enempää vaatia, miten olisi?".
Allekirjoitan.
Miehessä ratkaisee pituus, koko ja miehekäs naama.
Jos noita puuttuu, ei auta vaikka olisi normaalipainoinen/hyväkuntoinen/siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän tyytyväinen siihen nähden, että tähän ikään (N48) alkaa ulkonäkö jo vanhentua, ja liikaa painoakin on hieman. Mutta minulla on hyvä itsetunto, osaan pukeutua hyvin (ja tykkään panostaa siihen) ja muutenkin olen ihan siistin ja tyylikkään näköinen, ja minua kohdellaan aina hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Toki välillä ajattelee, että olisipa nuorena tajunnut, miten hyvännäköinen oikeasti silloin oli, mutta silloin mietti ulkonäössä ihan turhia asioita. Ehkä parempi niin, eipähän ylpistynyt.
Silloin kun niin haluan, ole mielestäni kaunis. Painoa voisi vähän pudottaa, mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Olen kauniskasvoinen keskipituinen, kurvikas, ylipainoa reilut kymmenisen kiloa ja vartalon malli x.
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen ulkonäkööni.
Peilistä katsoo itseni näköinen 56v. nainen.
Ikääntyminen on kaunista❤️[/quoEi ole kaunista. N52
Minua on kehuttu söpöksi ja nätiksi mutta en tiedä. Olen 30 vuotias pian, 181cm pitkä ja painan noin 62 kilo. Ja en liho millään, varmaan stressin takia. Isäni oli samanlainen hoikka hujoppi kun oli ikäiseni. Vartalo mallini on hoikka, pienet rinnat ja keskikoinen peppu. Ainoa mitä vihaan on luisevat olkapäät ja kyynärpäät, ja alkavat suonikohjut. Lisäksi koska olen näin pitkä niin jalkani on isot ja selkä pitkä ja kädet joten vaikeaa joskus löytää sopivia vaatteita. Asioita mistä pidän ok pitkät sääreni ja söpöt kasvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen, että on kaksi täysin toimivaa jalkaa ja kättä, kuulo-näkö- ja hajuaisti, eikä minulla tietääkseni ole mitään vakavaa sairautta. Kaikki toimii. Olen 54, paino 85 kiloa ja pituus 163. Ulkonäöstä nien niin piittää, kunhan on ehjät, puhtaat ja siistit vaatteet ja huolehtii hygieniasta. Tärkeintä on se, mitä on korvien välissä ja sydämessä.
Vartalo on tällainen poikamainen, ihan ookoo omassa lajissaan. Naama on jopa kaunis, kun saan sen oikeaan asentoon. Valitettavasti mulla on taipumus oudon näköisiin ilmeisiin ja hirveän helposti tulee viitoisleuka, jos hymyilen väärällä tavalla.
Löysin onneksi miehen, joka tykkää ulkonäöstäni. Työelämässä ulkonäkö ei ole vaikuttanut suuntaan tai toiseen. Olen asiantuntijatyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilaa kaiken, en uskalla mennä edes ulos.
Ikaa 36v, paino 98,8 pituus 162cm
Mallia leveät hartiat ja lantio, isot rinnat-->maatalon emäntä
Epäonnistun aina laihdutuksessa
En ole tyytyväinen. Vihaan itseäni. Turha lanka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tyytyväinen kuin siihen, että olen yli 170 cm pitkä. En haluaisi olla lyhempi. Iältäni olen alle 30. Muuten vartalonmallini on vähän sellainen hassu. Minulla on melko pitkät jalat. Sääristä hoikat ja reisista taas melko paksut. Kengän koko 40. Leveä lantio ja leveät hartiat. Painoa nyt 67 kg mikä vähän liikaa. Käsissä on sama ilmiö kuin jaloissa, että ylhäältä vankat ja taas käsivarret ja kädet hoikat ja pienet. Minulla myös toinen puoli vartalosta vähän epäsymmetrinen ja oikea puoli "isompi". Tämä ei paljon näy, mutta eroa löytyy. Rinnat olemattomat ( loppukin meni, kun talvella laihduin). Vatsassa löysää. Selluliittia myös. Minulla on notko selkä myös. Pääni on iso, hiukset ohuet, korkea otsa. Melko pienet silmät ( lasit vielä lisäävät tätä), pieni vähän käyrä nenä ja leveä leuka. Melko leveät kasvot. Vähän sellainen "babyface", mutta en ole kuitenkaan mitenkään kaunis. Jos jotain hyvää voi sanoa niin onneksi olen näinkin pitkä ( se vähän tasapainottaa) ja vartaloni osat kuitenkin jotenkin sopivat yhteen ja nuo ns hoikemmat ja sirommat kohdat tasapainottavat. Jotkut ihmiset katsovat minua ja sanovat yleensä, että näytän joko ujolta, jännittyneeltä tai epävarmalta tai sitten herttaiselta ja kiltiltä. Samalla olen myös saanut kuulla kaikkea ikävää pilkkaa myös. Tosin en tahtoisi myöskään aina olla se herttaisin näköinen ja tuntuu kuin olisin joku lapsi välillä kun sitä hoetaan. Se, kun ei ole mikään koko totuus asiasta vaan näytän vaan ehkä silti. Tässä nyt kaikki jos joku jaksaa lukea.
En ole tyytyväinen.
Olen lyhyt (172 senttiä), lievästi ylipainoinen ja minulla ei ole leukaa.
Naisen saanti on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
180 cm, 75 kg. Muuten tyytyväinen ulkonäkööni mutta raskauksien runtelema keho harmittaa. Pienet riipputissit, maha täynnä raskausarpia ja selluliittiperse. Vaatteet päällä kyllä ihan nätti.
Olen lyhty ja ylipainoinen, minkä lisäksi naama on ruma. Vähän sellainen säälittävän näköinen. Lähtökohtaisesti joudun aina tekemään tuplasti töitä tehdäkseni "uskottavan" vaikutuksen esim. töissä. Vedän pientä tiimiä, mutta jos uusi asiakas tulee tapaamaan, tämä olettaa tiiminvetäjäksi aina tiimin pisintä henkilöä ja tahtoisi puhua vain tämän kautta.
Spontaaneja kohtaamisia uusien ihmisten kanssa ei tapahdu, tämä koskee sekä miehiä että naisia. Olen tavallaan sellaista näkymätöntä taustamassaa kaikissa tilanteissa.
No, mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tulee sitä teiniaikojen harmitusta siitä, ettei päässyt osaksi pojista tai baarissa tanssimisesta jne. Mutta olisi kiva, jos saisi jotain "anteeksi", eikä koko ajan pitäisi olla 120%:sesti päällä ja todistamassa, että mullakin on oikeus olla ja olen nimenomaan se paras ihminen hoitamaan omat työtehtäväni. Kyllä se aina onnistuu lopulta, mutta joka kerta kun tulee uusia esimiehiä tai muita, joutuu tämän tekemään alusta ja takamatkalta, koska ulkonäkö ei auta tässä tippaakaan, vaan päin vastoin ensi vaikutelma on negatiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
Jos itse vastaan niin ensinnäkin kotonani en ole koskaan tavallaan saanut mitään hyvää palautetta ulkonäkööni liittyen. Monet varmaan joskus kokevat hetkiä, kun vanhemmat sanovat kauniiksi ( esim jossain juhlissa, kun kauniit vaatteet päällä, tai jonkun valokuvan yhteydessä jne). Itsekin olisin joskus halunnut kokea sen hetken, että se asia olisi tullut sanottua, että olen edes nätin näköinen, vaikka muuten en ole niin paljon mitään sellaisia kehuja kaivannut. Joskus eräässä tilanteessa kysyin äidiltäni olenko kaunis niin hän lopulta vaisusti sanoi, että ehkä sinä olet. Sen jälkeen en ole enää kysynyt.
Tämän kaiken lisäksi minua ollaan kiusattu ja ulkonäkö arvosteltu moneen kertaan. Kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Samalla olen myös realisti itseni suhteen ja en voi leikkiä olevani mikään kaunotar, kun en sitä kuitenkaan ole. Tämä on ihan oma päätelmäni. Ne toistan sanat vaikuttavat sitten siihen kuinka epävarma esim olen muiden joukossa tai mietin tarkkaan mikä vaate minulle sopisi. Eli ovat kuitenkin pahentaneet kaikkea siinä mielessä.
Kröhöm, aika hienoa, että palsta on täynnä tiimalasivartaloisia naisia, kun tosielämässä olen tuntenut ehkä kaksi sellaista, ja he olivat parikymppisiä.
Edelliseen vielä se, että en ole siis kelvonnut monillekaan siinä mielessä jos mietin mitä palautetta olen saanut. Pitää olla vahva jos mikään tälläinen ei koskaan vaikuta. Eli huono itsetunto tulee paljolti sieltä. Pitäisi tietysti kelvata itselleen edes ja nykyään mietinkin, että olen mitä olen ja en voi sille mitään. Pyrin olemaan se ok edes omasta mielestäni. (75 viestiin)
Olen aina vihannut ulkonäköäni. Tämä on tarkoittanut sitä, että vältän esillä olemista ja vältän myös esimerkiksi kameroita. Nykymaailmassa tämä tarkoittaa käytännössä sosiaalista eristäytymistä, koska kaikkialla otetaan kuvia 24/7. Itse olen mielestäni liian ruma valokuvattavaksi. Lisäksi vältän miehiä, koska en usko että kroppani kelpaisi heille kuitenkaan. Voi siis sanoa, että ulkonäköni on vaikuttanut merkittävästi koko elämääni, jos olisin erinäköinen niin olisin varmaan myös täysin erilainen luonteeltani.
N29
Olen tosi tyytyväinen, ollut aina. Vartalon eteen pitää toki tehdä nykyään töitä enemmän kuin nuorena. Olen aina ollut hoikka ja sopusuhtainen, kaikki elementit kohdallaan.
Olen leski, 73 v, 160 cm, 70 kg. Minä ole jotenkin kuoppainen, posket kyynärvarret, polvissa ja takapuolessakin on hymykuopat. Mieheni sanoi eläissään, että olen syötävä. Vartalo on mallia omena, varmaan sekin on syötävä. Naamani ei ole koskaan ollut kaunis, enkä ole koskaan, en edes nuorena, pitänyt itseäni viehättävänä. Vissiin se, että nauran paljon, on peittänyt hyvin arkisen ulkonäköni.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäkö on vaikuttanut radikaalisti elämääni, koska olisin halunnut perinteisen heteroparin perustaman ydinperheen, mutta en ole ikinä kelvannut kenellekään (sellaiselle, jota voisi kuvitella puolisoksi ja etenkin isäksi eli ei-päihderiippuvainen, ei-rikollinen, ei-väkivaltainen jne).
Olen pitkä, romuluinen ja ruma nainen.