Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja onko sillä suurempaa merkitystä elämässäsi? Ikä, paino, pituus ja vartalomalli.
30.10.2021 |
Oletteko miettineet, miten ulkonäkösi vaikuttaa elämääsi vai onko sillä merkitystä? Minkä ikäinen olet, mikä on painosi, pituutesi, vartalomallisi ja minkälaiset kasvot sinulla mielestäsi on?
Itse olen 41v, 160 cm/58kg ja vartalomalli on ehkä eniten Y-mallia, poikamainen / sporttinen vartalo. Kasvot varsinkin levänneenä ja meikattuina OK, kouluarvosanalla reilu 8. Tämäkin tietenkin niin makuasia.
Olen ajatellut, että ulkonäköni on siinä mielessä vaikuttanut elämääni, että työelämässä olen toiminut monessa edustustehtävässä. Tämä tietenkin on kytkyssä myös siihen, että osaan käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja olla tarvittaessa korrekti ja asiallinen. Miesrintamalla ulkonäöstä on ollut tietenkin myös sen verran hyötyä, että aina olisi ollut jonkunverran ottajia eikä ole sen takia seinäruusuksi jäämistä tarvinnut tuntea. Tässähän taas tulee vastaan se, että vain muutaman kohdalla luonteet ovat natsanneet ja sen takia pitkiä suhteita on ollut vain muutaman kanssa.
Yhteenvetona olen tyytyväinen ulkonäkööni. Toki ryppyjä ja vanhentumista on tullut, rinnat ja peppu voisi olla hivenen isommat jne, mutta kokonaisuutena ikääni nähden olen oikein tyytyväinen. Sen vain olen huomannut, että liikkuminen tässä iässä alkaa olla lähes pakollista tai vartalo veltostuu ikäväksi. Itsellä tulee lenkkeiltyä ja käytyä salilla kohtuu raskaita treenejä noin 3-4 krt/viikossa.
Kommentit (100)
Elän hyvää elämää, näytän ihan tavalliselta ja se riittää mulle. En jaksa analysoida omaa tai toisten ulkonäköä, enkä juurikaan pidä ihmisistä jotka niin tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alle 160cm pitkä, painoa 80kg. Eli ihan liikaa. Onneksi kilot on edes hyvin sijoittuneet, tasaisesti ja lähinnä reisiin ja peppuun. Minulla on kiva pyöreä pysty takapuoli ja isot rinnat. Reitevä olen myös. Lyhyet töppöjalat. Vyötärö onneksi erottuu vielä. Kapeat olkapäät. Kasvoista en ole varsinaisesti kaunis mutta en rumakaan. Silmäni ja kulmani ovat nätit, samoin korkeat poskipäät. Huulet on ohuet ja suu muutenkin pieni.
Toisinaan olen tyytyväinen ulkonäkööni mutta toisinaan koen että olen hirveän näköinen. Olen kuitenkin alkanut hieman meikata ja käynyt silloin tällöin kosmetologilla ja kampaajalla. Ja olen panostanut kivoihin vaatteisiin ja silmälaseihin. Ehkä mä sitten ihan ok näköinen olen. Mieheni pitää minua kivan näköisenä.
Olen aina ollut kaunis ja nykyisin ikäluokkani kauneimpia, hyvät geenit. N53
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvassa on naiset jotka on tyytyväisiä ulkonäköönsä
No tässä on sitten sellainen harvinaisuus.
Kysyttiin ikää, vartalonmallia, painoa ja minkälaiset kasvot.
No siis:
-ikä 41
-vartalon malli; olen 167 cm pitkä ja painan 53,6 kg tänä aamuna punnittu.
Vartalon malli pitkäraajainen, hartiat leveämmät kuin lantio mutta kuitenkin kapea vyötärö.
-luuston rakenne ennemmin vahva kuin siro.
-takapuoli - kauheeta sentään äkkiä salille! - pieni. Mutta se on palvellut ja palvelee tehtävässään moitteettomasti joten koe tarvetta sitä alkaa muuttamaan.
-kasvo kapeat, silmät isot sekaväriset ruskean ja vihreän sekoitus. Minulla on kauniit kulmakarvat joista olen saanut kehuja, en joudu muotoilemaan.
Ihon väri aika tumma, perinyt äitini puolelta. Hiukset tumman ruskeat vaikka sitä ei kysyttykään.
Hyvä iho josta myös saanut kiitosta.
Suu on pieni.
En todellakaan vastaa suomalaista kauneusihannetta (Elovena-tyttö) mutta pidän itsestäni ja olen itseeni tyytyväinen. Minulla on terve kroppa jota voin käyttää. Paljon syytä olla onnellinen ja tyytyväinen. En haluaisi muuttaa mitään. Olen juuri yhtä hyvä kuin kaikki muutkin. En huonompi en parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
No minulle ainakin ihan suoraan muiden puheista. Olen kohta 40 enkä ole kertaakaan elämässäni löytänyt romanttista kumppania, koska aina on tullut suoraa palautetta että olen liian ruma, lihava, liian sitä, liian tätä. On kerrottu päin naamaa että minulla on pahin mahdollinen vartalotyyppi naiselle: suuret rinnat ja pieni takapuoli. Ehkä joku on niin vahva että 20 vuotta pelkkää torjuntaa ei haittaa mutta minut se on musertanut.
Täh, mistä pitäen suuret rinnat ovat olleet negatiivinen piirre naisessa? Nehän tekevät kantajastaan niin upean, että oikeastaan millään muulla ulkoisella piirteellä ei ole sen jälkeen väliä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keijo-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
No minulle ainakin ihan suoraan muiden puheista. Olen kohta 40 enkä ole kertaakaan elämässäni löytänyt romanttista kumppania, koska aina on tullut suoraa palautetta että olen liian ruma, lihava, liian sitä, liian tätä. On kerrottu päin naamaa että minulla on pahin mahdollinen vartalotyyppi naiselle: suuret rinnat ja pieni takapuoli. Ehkä joku on niin vahva että 20 vuotta pelkkää torjuntaa ei haittaa mutta minut se on musertanut.
Täh, mistä pitäen suuret rinnat ovat olleet negatiivinen piirre naisessa? Nehän tekevät kantajastaan niin upean, että oikeastaan millään muulla ulkoisella piirteellä ei ole sen jälkeen väliä!
No se on sitten vähän sama kuin että mitä isompi molo miehellä housuissa sen puoleeensavetävämpi ja tavoitellumpi on. Sillä muulla ei sitten olekaan väliä.
Näitä king-sizejä kun ei joka oksalla kasva, hakemalla saa hakea.
Nimim. suurennuslasin ja pinseteihin kyllästynyt.
On merkitystä. Mietin paljon ulkonäköäni ja pyrin tekemään sen eteen minkä vaan pystyn. Haluan olla itseni paras versio. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen vartalooni, tosin koko ajan treenaan jotta näyttäisi vielä paremmalta. Haluaisin tiettyihin paikkoihin paljon lisää lihasta eli muotoja.
Kasvonpiirteistäni en tykkää yhtään. Harmi ettei niihin voi vaikuttaa samalla tavalla kuin vartaloon.
Olen alle kolmekymppinen, keskipituinen ja hoikka nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vartalo on työkunnossa ja siis ihan ok.
Nivelrikko polvessa on toistaiseksi hallinnassa.
Kasvoissa on ongelmana lievä, mutta krooninen ruusufinni. Käyn kasvohoidoissa.
Lihaskunnossa on parantamisen varaa.
Painonpudotus kannattaisi myös.
Mitä ulkonäköön tulee, ei minua haittaa, että olen persjalkainen morsmaikku.
59v, 160 cm, 73 kg
Olen ihan tyytyväinen. Viisikymppisenä kroppa on edelleen sutjakka ja hoikka, säännöllisen liikunnan ansiosta. Kasvot on edelleen kauniit ja hiukset hyväkuntoiset. Puolisoni rakastaa minua ja edelleen saan katseita miehiltä (tosin en niitä kaipaa). Olen sinut itseni kanssa ja rakastan elämää! On kiva pukeutua kauniisti ja olla naisellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keijo-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
No minulle ainakin ihan suoraan muiden puheista. Olen kohta 40 enkä ole kertaakaan elämässäni löytänyt romanttista kumppania, koska aina on tullut suoraa palautetta että olen liian ruma, lihava, liian sitä, liian tätä. On kerrottu päin naamaa että minulla on pahin mahdollinen vartalotyyppi naiselle: suuret rinnat ja pieni takapuoli. Ehkä joku on niin vahva että 20 vuotta pelkkää torjuntaa ei haittaa mutta minut se on musertanut.
Täh, mistä pitäen suuret rinnat ovat olleet negatiivinen piirre naisessa? Nehän tekevät kantajastaan niin upean, että oikeastaan millään muulla ulkoisella piirteellä ei ole sen jälkeen väliä!
Haha, valitettavasti näin ei oikeasti ole. Suuret luonnolliset rinnat kun yleensä roikkuvat jonkun verran, ja tämä on ällöttävintä mitä miehet kuvitella saattaa. Tämä on kerrottu minulle päin naamaa (ja kohteliaammatkin ovat vähintään pettyneet kun totuus on paljastunut, ja tapaillut on loppuneet siihen).
Ja tämä toteamiseksi riittää myös että vaikka täälläkin avaa minkä tahansa rintoja käsittelevän keskustelun. Ne ovat täynnä pienten ja roikkumattomien rintojen ylistystä, ja rumien läskitissien haukkumista. Vaikka siis olen muuten normaalipainoinen, mikään ei korvaa rumien isojen rintojen aiheuttamaa haittaa.
Olen tyytyväinen. Olen ihan normaali, kaikinpuolin tavis. Mitat 165/60, tissit 75 C, vaatekoko S/M, mikään ei ole erityisen suurta tai pientä, kaikki ihan keskivertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keijo-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
No minulle ainakin ihan suoraan muiden puheista. Olen kohta 40 enkä ole kertaakaan elämässäni löytänyt romanttista kumppania, koska aina on tullut suoraa palautetta että olen liian ruma, lihava, liian sitä, liian tätä. On kerrottu päin naamaa että minulla on pahin mahdollinen vartalotyyppi naiselle: suuret rinnat ja pieni takapuoli. Ehkä joku on niin vahva että 20 vuotta pelkkää torjuntaa ei haittaa mutta minut se on musertanut.
Täh, mistä pitäen suuret rinnat ovat olleet negatiivinen piirre naisessa? Nehän tekevät kantajastaan niin upean, että oikeastaan millään muulla ulkoisella piirteellä ei ole sen jälkeen väliä!
Haha, valitettavasti näin ei oikeasti ole. Suuret luonnolliset rinnat kun yleensä roikkuvat jonkun verran, ja tämä on ällöttävintä mitä miehet kuvitella saattaa. Tämä on kerrottu minulle päin naamaa (ja kohteliaammatkin ovat vähintään pettyneet kun totuus on paljastunut, ja tapaillut on loppuneet siihen).
Ja tämä toteamiseksi riittää myös että vaikka täälläkin avaa minkä tahansa rintoja käsittelevän keskustelun. Ne ovat täynnä pienten ja roikkumattomien rintojen ylistystä, ja rumien läskitissien haukkumista. Vaikka siis olen muuten normaalipainoinen, mikään ei korvaa rumien isojen rintojen aiheuttamaa haittaa.
Suurten luonnollisten rintojen roikkuminenhan on yksi kauneimmista feminiinisistä piirteistä naisella. Sanoisinkin, että mitä suuremmat ja riippuvammat, sitä parempi! Ja hyvin suonikkaat ja raskausarpiset tuon lisäksi vielä, niin kyseessä on todellinen kaunotar ja uskomattoman upea naisellisuuden huipentuma!
Olen tyytyväinen.
Ihan nätti naama ilman meikkiäkin, hyvä kuulas ja tasainen iho, paksu pitkä tukka jota ei tarvitse laittaa koskaan, hoikahko 175cm varsi, kapea vyötärö, absit näkyy, rinnat on isohkot, vaatteet istuu hyvin ja energiat tasapainossa, eli kehossa hyvä olla.
Jos kouluarvosana pitäisi antaa, niin sanoisin 7.
Ulkonäkö vaikuttaa elämään siten, että helposti tulee huomiota ja se on fiiliksestä riippuen joko ihan kivaa, ahdistavaa tai neutraalia.
Ihmiset kohtelee yleensä kunnioittavasti ja minua kuunnellaan, saan helposti virheet anteeksi jne.
Toki olen myös mukava, mutta tiedän olevani muiden silmiin myös viehättävä.
Sen kummemmin ulkonäkö ei minua kiinnosta, mutta olen huomannut, että se on luultavasti vaikuttanut monessakin tilanteessa lapsesta alkaen, kun pidetään yleisesti viehättävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keijo-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
No minulle ainakin ihan suoraan muiden puheista. Olen kohta 40 enkä ole kertaakaan elämässäni löytänyt romanttista kumppania, koska aina on tullut suoraa palautetta että olen liian ruma, lihava, liian sitä, liian tätä. On kerrottu päin naamaa että minulla on pahin mahdollinen vartalotyyppi naiselle: suuret rinnat ja pieni takapuoli. Ehkä joku on niin vahva että 20 vuotta pelkkää torjuntaa ei haittaa mutta minut se on musertanut.
Täh, mistä pitäen suuret rinnat ovat olleet negatiivinen piirre naisessa? Nehän tekevät kantajastaan niin upean, että oikeastaan millään muulla ulkoisella piirteellä ei ole sen jälkeen väliä!
Haha, valitettavasti näin ei oikeasti ole. Suuret luonnolliset rinnat kun yleensä roikkuvat jonkun verran, ja tämä on ällöttävintä mitä miehet kuvitella saattaa. Tämä on kerrottu minulle päin naamaa (ja kohteliaammatkin ovat vähintään pettyneet kun totuus on paljastunut, ja tapaillut on loppuneet siihen).
Ja tämä toteamiseksi riittää myös että vaikka täälläkin avaa minkä tahansa rintoja käsittelevän keskustelun. Ne ovat täynnä pienten ja roikkumattomien rintojen ylistystä, ja rumien läskitissien haukkumista. Vaikka siis olen muuten normaalipainoinen, mikään ei korvaa rumien isojen rintojen aiheuttamaa haittaa.
Voi ei, onpa sinulle sattunut kamalia miehiä!
Minulla on roikkuvat, löysät mammatissit ollut alle parikymppisestä saakka, eikä kukaan ole sanonut näistä ikinä mitään rumaa.
Moni on näistä kyllä tykännyt.
Itse olen kokemusteni myötä luullut, että netissä pyörivät roikkutissien haukkumiset on vaan jotain ihan höpöjuttuja (netissä kun haukutaan vähän kaikenlaiset piirteet ihmisissä).
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvassa on naiset jotka on tyytyväisiä ulkonäköönsä
Ainakaan nuorempana. Mä olen tyytyväinen vaikka kasvoissa jo vähän velttoutta ja se nuoruuden hehku alkaa kadota. Olis pitänyt olla jo aikaisemmin tyytyväinen, oon kuullut monta kertaa et olen upean näköinen, kaunis tai seksikäs mut silti pitänyt itseäni melkein rumana ihan turhaan. Klassisin kaunis en ole mutta ihan viehättävä, ikää on 44
Hyvä meikki ja ikää lähtee se 10v pois ja vartalo nykyisin hyvässä kunnossa. Mitat 168cm/69kg ja malli x, lihaksikas ja rasva sopivissa paikoissa. Treenaan rankkaa kamppailulajia 3-4krt viikko niin sen avulla pysyy kunnossa.
En ole tyytyväinen. 43v. 162cm ja 56kg. Paino on ok, olen hoikka. Mutta kaikki rumaa kropassa ja naamassa, epäsymmetria, huono iho ja hampaat jne. Kaikki kauneusvirheet mitä vaan voi olla. Vammaisuuttakin. Pipo ja maski onneksi peittää paljon.
Olen ollut aina jotenkin erikoisen näköinen ja monen mielestä todella hyvän näköinen. Olen vihdoin 35 vuotiaana myös itse tyytyväinen, olen 164/61 ja lihaksikas ja hoikka. Hartiat ovat ehkä liian leveät ja pylly pieni, mutta silti olen ihan tyytyväinen. Se mikä minua hirvittää on se miten käsittelen ulkonäön muuttumisen tulevaisuudessa, ulkonäöllä on ollut koko elämäni ihan todella suuri osa elämässäni ja on kuulunut pakettiin näyttää aina hyvälle. Harmaita on jo tullut ja on ollut vaikea pysyä luoauksessani olla värjäämättä niitä.
En todellakaan. Pitkän sairastelun jälkeen ulkonäkö pilalla. Hiukset lähtee, hampaat huonot, yksi näkyvä puuttuukin. 167cm, 58kg laihaläski. Ei kyllä ole mitään merkitystäkään, koska olen vain omissa oloissani. N37
Itselläni on syömishäiriötaustaa joten ongelmia on ollut. Nykyään olen vieläkin todella hoikka ja olen tyytyväisempi kuin ennen. Liikunnalla on ollut parantava vaikutus henkisesti ja fyysisesti, tuntuu hyvältä huomata että lihaksiakin saa kasvatettua, kun vaan on kärsivällinen. Tavoitteena olisi saada vielä lisää lihasta ja pitää keho mahdollisimman vahvana, terveenä ja toimintakuntoisena. En silti tosin vieläkään osaa hyväksyä rasvaa yhtään, rasvaprotentin pitää olla mahdollisimman matala ja haluan kuitenkin pysyä pienen ja siron näköisenä, eli ei voi kauheasti massaakaan tulla.
Kasvot ovat ok, en jaksa murehtia niistä koska en voi vaikuttaa naamaani ilman leikkauksia.
Alue: Aihe vapaa
Olen tyytyväinen kaikkeen.
Ei se elämä tämän kummempaa olisi ollut, vaikka olisin ollut mimmonen ihminen tahansa.
Tämä elämäni elämä riittää mulle täysin.