Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja onko sillä suurempaa merkitystä elämässäsi? Ikä, paino, pituus ja vartalomalli.
30.10.2021 |
Oletteko miettineet, miten ulkonäkösi vaikuttaa elämääsi vai onko sillä merkitystä? Minkä ikäinen olet, mikä on painosi, pituutesi, vartalomallisi ja minkälaiset kasvot sinulla mielestäsi on?
Itse olen 41v, 160 cm/58kg ja vartalomalli on ehkä eniten Y-mallia, poikamainen / sporttinen vartalo. Kasvot varsinkin levänneenä ja meikattuina OK, kouluarvosanalla reilu 8. Tämäkin tietenkin niin makuasia.
Olen ajatellut, että ulkonäköni on siinä mielessä vaikuttanut elämääni, että työelämässä olen toiminut monessa edustustehtävässä. Tämä tietenkin on kytkyssä myös siihen, että osaan käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja olla tarvittaessa korrekti ja asiallinen. Miesrintamalla ulkonäöstä on ollut tietenkin myös sen verran hyötyä, että aina olisi ollut jonkunverran ottajia eikä ole sen takia seinäruusuksi jäämistä tarvinnut tuntea. Tässähän taas tulee vastaan se, että vain muutaman kohdalla luonteet ovat natsanneet ja sen takia pitkiä suhteita on ollut vain muutaman kanssa.
Yhteenvetona olen tyytyväinen ulkonäkööni. Toki ryppyjä ja vanhentumista on tullut, rinnat ja peppu voisi olla hivenen isommat jne, mutta kokonaisuutena ikääni nähden olen oikein tyytyväinen. Sen vain olen huomannut, että liikkuminen tässä iässä alkaa olla lähes pakollista tai vartalo veltostuu ikäväksi. Itsellä tulee lenkkeiltyä ja käytyä salilla kohtuu raskaita treenejä noin 3-4 krt/viikossa.
Kommentit (100)
Nuorena olin hoikka ja nättikin, nyt keski-ikäisenä on tullut painoa jonkin verran (172cm/67 kg) mutta kilot jakautuvat "tasaisesti". Vartalotyyppi X. Ainoastaan rinnat ovat suurentuneet häiritsevästi (ovat ns. maalaistalon emäntä-tyyppiset). Olen yrittänyt laihduttaa jotta pienenevät mutta huonolla menestyksellä. Mummollani oli erttäin näyttävä rintavarustus, pelkään että geeni periytyi. Ärsyttävää ja tekee yläosasta naurettavan kookkaan näköisen, epäkäytännölliset lollot ovat tiellä kun urheilee jne. Plussana kai miesten kiinnostus, toki se on hiipumaan päin mutta ei haittaa kun en miestä etsi. N44, sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 173cm ja n.62kg. Vartalomallilta vähän päärynään kallistuva tiimalasi. Ikää kohta 40. En ole mikään missi, enemmän "persoonallisen näköinen". Nuorempana en ollut oikeen mihinkään itsessäni tyytyväinen. Nyt vanhemmiten olen iloinen, että olen juuri minä, pikku vikoinen.
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
Olen tyytyväinen, ainoastaan paino ärsyttää välillä. Ja todellakin teen jo kaiken mahdollisen asian eteen, juoksen 40km viikossa, jumppaan ja joogaan viikottain, silti sitkeästi 15kg ylipainoa ja se ei lähde millään. Olen hyväksynyt asian, olen kuitenkin loistavassa ”urheilukunnossa”.
Olen siis N46 ja 164/78.
En ole koskaan ollut onneksi ulkonäkökeskeinen koska olen enemmän uraihminen ja saanut uralla etenemällä niitä onnistumisen tunteita. Varmaan olisi vaikeampaa jos olisi rakentanut identiteetin ulkonäön varaan, sillä tässä iässä se rupsahdus on jo tullut.
Olen 185 cm, painan 106 kiloa. Aloin kaljuuntumaan jo nuorena, joten pääni on täysin hiukseton lukuunottamatta partaa. En ole täysin tyytyväinen ulkonänööni, varsinkin tuo ylipaino haittaa. Harrastan tosin liikuntaa ja olenkin laihtunut alkusyksystä lähtien 6 kiloa. Mitä pukeutumiseen tulee, niin pidän sitä tärkeänä osana omaa ulkonäköäni.
M25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38, 172/60. Olen hoikka, mutta auttamattoman tasapaksu. Ei mitään lantion kaaria. Ei pyllyä, eikä tissejä. Tämä on harmittanut suunnattomasti. Edes salilla käynti ei ole paljon korjannut asiaa. Naisilta olen saanut kehuja hoikkuudesta, miehiltä en niinkään. Kasvot ovat sirot ja ihan nätit.
Ei ole juuri väliä ja ärsyttää muiden naisten ulkonäöstä vouhkaaminen. N35 168/62.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti ulkonäköäni eikä sillä ole merkitystä elämässäni. Työtilaisuuksissa olen tottakai siisti ja tilanteen mukaisesti pukeutunut, ja kun tiedossa on esiintymistä niin laitan ainakin puuteria ja huulipunaa. Muuten kuljen ilman meikkiä. En näe mitään tarvetta lähteä tätä ketjua varten käymään vaa'alla tai muutenkaan luetella ulkonäköni yksityiskohtia juuri sen takia, ettei sillä ole merkitystä.
N58
Olen tyytyväinen ulkonäkööni.
Peilistä katsoo itseni näköinen 56v. nainen.
Ikääntyminen on kaunista❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun tulee tarpeeksi ikää ja muuttuu ns. näkymättömäksi ei enää itsekään jaksa niin välittää omasta ulkonäöstä. Nuorempana olin laiha ja näin vanhana ymmärrän että miesten huomio liittyi nuoruuteen ja hoikkuuteen, mikään kaunotar en ollut. Ja vanhetessa nyt ei kukaan kaunistu. Näillä mennään ja terveys olisi tärkeintä. Toisaalta voin kuvitella kuinka raskasta se voi olla jos on elämänsä saanut huomiota kauneutensa tähden ja joutuu peilistä seuraamaan väistämätöntä rapistumista.
Olen nelikymppinen enkä ole koskaan ollut tyytyväinen ulkonäkööni. Suorastaan häpeän kasvojani, jossa on kaikki vikana. Iso nenä kruunaa koko kauheuden. Vartaloni on nätti ja hoikka, siinä ei ole vikaa.
En tiedä, onko ulkonäköni vaikuttanut elämääni. Itsetunto on ollut aina huono. Baareissa (sillon kun nuorena vielä kävin) miehet lähinnä esitti oksentavansa kun näkivät minut. Koskaan en muista että kukaan olisi tullut iskemään. Olin aina seinäruusu. Elämäni aikana ulkonäköäni on kehunut vain äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen. 39 v, pituus 160 cm ja paino nyt loppuraskaudessa 74 kg. Normaalisti paino 55-60 ja semmonen perus-X.
En ole. Olen nyt 42-v. Viimeksi olin tyytyväinen ulkonäköäni noin neljä vuotta sitten, ennen rupsahduksen tuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen ulkonäkööni. Liikun paljon, käyn salilla ja elän terveellisesti, niin pakostikin se näkyy jossain. Olen urheilullisen lihaksikas, mutta silti muodokas eli isot rinnat, muodokkaat reidet ja pyöreä takamus. Pitkät hiukset ja tykkään naisellisesta tyylistä (mekot, korkokenkiä, kauniita alusvaatteita), niin kyllä tuo mies tuntuu olevan tyytyväinen.
N-48
Olen 48 vee 169/83. Toinen puoli suku on kolhoja suoria ja toinen puoli pyyleviä lyhyitä omenoita. Joten olen suora/omena. Hirveä vartalo ollut nuoresta asti. Mikään vaate ei istu laihana eikä lihavana. Iso neliö lantio eikä vyötärölle ole tilaa kun lantioluut ja kylkiluut niin lähellä toisiaan. Rasva kasaantuu mahaan ja nyt iän myötä myös raajojen sisäpuolelle ja polviin. Raajojen ulko-osat ovat kiinteät. Nuorena oli kohtuulliset hoikat sääret vaikka vähän lyhyet mutta iän myötä jostakin syystä vaikka liikun niin jalat vaan "turpoaa". Minussa ei ole yhtään hyvää kohtaa miltään osin. Kasvot oli nuorena raikkaat mutta iän myötä sekin on hävinnyt. Hiukset ohuet ja huonolaatuiset, kaula lyhyt, ei oikein tissejä jne jne.
En ole yhtään naisellinen enkä siro. Vaan vahva ja "tanakka". Inhonnut itseäni aina eikä ikä ole ainakaan helpottanut tuota inhoa.
Olen 30v. 170cm/60kg. Olen ihan tyytyväinen kroppaan, toki muutaman kilon voisi aina pudottaa.
Kasvotkin on ihan ok omasta mielestäni mutta olen kuullut niistä muilta paljon pahaa. Mulla on hyvin raskaat kasvot ja mua on koko ikäni haukuttu bulldogiksi. :( Siis ihan aikuisenakin vielä. Muistutan muutamamaa julkkista joiden kasvoja on täälläkin parjattu ketjutolkulla.
Ns. lapsenpyöreyden lähteminen on vähän korjannut asiaa. Toisaalta, kun olen kertonut miehelleni tästä niin hän ei ole ollenkaan ymmärtänyt mistä puhun. (Tai sitten kiltisti vain esittänyt ettei ymmärrä)
Kasvojen kohotus on salainen haaveeni. Karmii ajatella, että kasvot tästä vielä valuvat alaspäin. Miltä mahdan näyttää 10 vuoden päästä... tai 30 vuoden päästä?
Olen tyytyväinen ja on tällä merkitystä. Olen 40 v, pituutta 159 ja painoa 80. Malli ollut sopusuhtainen tiimalasi aina, oli kiloja 50 tai 80. Paksut hiukset ja tavallinen naama.
27 vuotta, 68 kg, 164 cm, laatikko. Työelämään siirryttyäni lihoin parissa vuodessa tuonne 70 kilon tuntumaan, ja kroppa ei tunnu enää omalta. Oudosti olen samalla aikaa sekä tyytyväinen ulkonäkööni, että olo tuntuu ihan käsittämättömän lihavalta tankkerilta.
Opiskeluaikana harrastin paljon liikuntaa eli joogaa, akrobatiaa, ja ratsastusta. Valmistuttua tämä vaihtui junassa istumiseen ja istumatyöhön. Iso osa notkeudesta on jostain syystä säilynyt, mutta +10 kg on kyllä kankeuttanut ja tehnyt turpean ja lihavan olon. Kroppa ei tunnu enää omalta. Kajakkikurssilla kun meidän piti istua kajakkiin pitämällä melaa selän takana laiturin ja kajakin välillä, niin tuntui ihan oudolta miten pitkälle minun piti kurkottaa paksun ruhoni ympäri vääntyäkseni kyykkyyn. Joogassa ja akrobatiatunneilla teimme paljon laajempia liikkeitä ja silloin kroppani ei tasan tarkkaan ollut tiellä. Nykyään laihdutan että pääsen takaisin vanhoihin mittoihini (57...63 kg) ettei oma kroppa enää tuntuisi niin vieraalta.
Ulkonäön kautta en ole tätä useinkaan tullut ajatelleeksi. Näytän miltä näytän, ja muutenkin tykkään eniten 'taiteilijakaavuista'.
Olenko jotenkin outo, kun en ajattele millainen vartalomalli minulla on tai onko tissit isot vai pienet ja mitenkäs takamus? Olen ollut aina tyytyväinen itseeni enkä ole ikinä kokenut tarvetta arvioida sitä, millainen vartaloni on tai ajatellut lainkaan sitä, millainen se on muiden mielestä. En myöskään ole koskaan kokenut tarvetta vertailla itseäni muihin. Pidän itsestäni huolta ja koen olevani hyvä ja kaunis.
Aika raskaalta kuulostaa tuollainen elämä, joka keskittyy niin paljon vikoihin. Kerran täällä vain kuitenkin eletään.
Alue: Aihe vapaa
En ole, kun mummoutuminen on alkanut ulkonäössä. Toisaalta ei sillä niin väliäkään. 52 v.