Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja onko sillä suurempaa merkitystä elämässäsi? Ikä, paino, pituus ja vartalomalli.
30.10.2021 |
Oletteko miettineet, miten ulkonäkösi vaikuttaa elämääsi vai onko sillä merkitystä? Minkä ikäinen olet, mikä on painosi, pituutesi, vartalomallisi ja minkälaiset kasvot sinulla mielestäsi on?
Itse olen 41v, 160 cm/58kg ja vartalomalli on ehkä eniten Y-mallia, poikamainen / sporttinen vartalo. Kasvot varsinkin levänneenä ja meikattuina OK, kouluarvosanalla reilu 8. Tämäkin tietenkin niin makuasia.
Olen ajatellut, että ulkonäköni on siinä mielessä vaikuttanut elämääni, että työelämässä olen toiminut monessa edustustehtävässä. Tämä tietenkin on kytkyssä myös siihen, että osaan käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja olla tarvittaessa korrekti ja asiallinen. Miesrintamalla ulkonäöstä on ollut tietenkin myös sen verran hyötyä, että aina olisi ollut jonkunverran ottajia eikä ole sen takia seinäruusuksi jäämistä tarvinnut tuntea. Tässähän taas tulee vastaan se, että vain muutaman kohdalla luonteet ovat natsanneet ja sen takia pitkiä suhteita on ollut vain muutaman kanssa.
Yhteenvetona olen tyytyväinen ulkonäkööni. Toki ryppyjä ja vanhentumista on tullut, rinnat ja peppu voisi olla hivenen isommat jne, mutta kokonaisuutena ikääni nähden olen oikein tyytyväinen. Sen vain olen huomannut, että liikkuminen tässä iässä alkaa olla lähes pakollista tai vartalo veltostuu ikäväksi. Itsellä tulee lenkkeiltyä ja käytyä salilla kohtuu raskaita treenejä noin 3-4 krt/viikossa.
Kommentit (100)
Olen ihan älyttömän tyytyväinen tällä hetkellä. Aloitin kesällä raskaan työn ja tuli ero ja sen seurauksena -10 kg, ja vielä siten että lihasta on tullut silti lisää. 162/60
Minulla on puoleen selkään ulottuvat paksut kiharat hiukset (ennen en osannut laittaa hiuksia niin että kiharat näyttää hyvältä, nyt osaan), iho on parempi kuin nuorena. Kropan malli on sellainen että on rinnat ja vyötärö.
En ole ikinä näyttänyt näin hyvältä. Ainoa ongelma on se, että nyt kun olen yrittänyt hankkia pienempiä vaatteita niin kaupoissa ei ole mitään sellaista millä kropan mallin saisi näkymään. On vain väljiä vaatteita myynnissä.
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen ja olen oikeastaan aina ollut suhteellisen tyytyväinen itseeni. Ihmettelen kyllä näitä kommentteja, että "ottajia olisi". Sekö se teidän mittarinne omalle ulkonäöllenne on? En itse edes tietäisi, että olisiko "ottajia", vaikka olen mielestäni kaunis ja olen saanut puolisokseni sen miehen, jota lähestyin. Mielestäni myös tuollainen oman ulkonäön arvostelu jollain arvosanoilla on vähän outoa ja vaikuttaa pakkomielteiseltä.
Elämä on parempi pitää yksinkertaisena.
Kyllä se siinä vaiheessa kun etsii itselleen kumppania on ihan kiva tietää ettei se nyt ainakaan ulkonäöstä jää kiinni, etteikö saisi seuraa. Toki voi jäädä jostain muusta, mutta onpahan edes yksi ongelma vähemmän.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
Oletko mies? Jos olet nainen, tiedät aivan varmasti että ympäristö on meille naisille sanonut koko ikämme tuhat ja yksi asiaa, mikä on hyvää tai huonoa ulkonäössämme. Toisiin kommentit vaikuttavat ja toisiin eivät niinkään.
Mua ihmetyttää kuinka paljon on naisia, jotka vastaisivat tähän aloitukseen että "en ole miettinyt asiaa, eikä voisi vähempää kiinnostaa miltä näytän muiden mielestä".
Olen nyt elämänkokemuksen myötä huomannut että me emme elä sellaisessa kulttuurissa jossa yksilöt rakastaisivat toisiaan puhtaasti hyvää hyvyyttään romanttisen ja aidon rakkaustarinan tavoin. Siihen suhteeseen pitää "olla jotain tarjottavaa". Ja se voi olla vauhdikas elämäntyyli, raha ja resurssit, mielenkiintoiset keskustelut, tai ihminen joka kehittää itseään jatkuvasti.
Että ihan vaan karuna faktana olisi vähän hassua vaatia miehestä tyyliin kaikkea mahdollista edellämainittua ja pitäytyä samalla omasta ulkonäöstä huolehtimisesta. Mutta sellaisia naisia on sinkkuna todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
Oletko mies? Jos olet nainen, tiedät aivan varmasti että ympäristö on meille naisille sanonut koko ikämme tuhat ja yksi asiaa, mikä on hyvää tai huonoa ulkonäössämme. Toisiin kommentit vaikuttavat ja toisiin eivät niinkään.
Ihan nainen olen kyllä. Eipä minua ole koskaan ulkonäön osalta erityisesti kommentoitu, en ainakaan muista mitään kummoista. Oma mies kehuu ja se on toki ihan kiva, mutta tietäisin kyllä olevani kaunis ilman hänen mielipiteitäänkin. En ole koskaan kokenut, etten voisi olla juuri sellainen kuin olen tai olisin jotenkin huonompi, jos en istuisi johonkin tiettyyn muottiin.
24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kuinka paljon on naisia, jotka vastaisivat tähän aloitukseen että "en ole miettinyt asiaa, eikä voisi vähempää kiinnostaa miltä näytän muiden mielestä".
Olen nyt elämänkokemuksen myötä huomannut että me emme elä sellaisessa kulttuurissa jossa yksilöt rakastaisivat toisiaan puhtaasti hyvää hyvyyttään romanttisen ja aidon rakkaustarinan tavoin. Siihen suhteeseen pitää "olla jotain tarjottavaa". Ja se voi olla vauhdikas elämäntyyli, raha ja resurssit, mielenkiintoiset keskustelut, tai ihminen joka kehittää itseään jatkuvasti.
Että ihan vaan karuna faktana olisi vähän hassua vaatia miehestä tyyliin kaikkea mahdollista edellämainittua ja pitäytyä samalla omasta ulkonäöstä huolehtimisesta. Mutta sellaisia naisia on sinkkuna todella paljon.
Vielä enemmän näitä taitaa olla pitkissä parisuhteissa joissa ulkonäkö ei enää kummallakaan ole mikään pääpointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen ja olen oikeastaan aina ollut suhteellisen tyytyväinen itseeni. Ihmettelen kyllä näitä kommentteja, että "ottajia olisi". Sekö se teidän mittarinne omalle ulkonäöllenne on? En itse edes tietäisi, että olisiko "ottajia", vaikka olen mielestäni kaunis ja olen saanut puolisokseni sen miehen, jota lähestyin. Mielestäni myös tuollainen oman ulkonäön arvostelu jollain arvosanoilla on vähän outoa ja vaikuttaa pakkomielteiseltä.
Elämä on parempi pitää yksinkertaisena.
Kyllä se siinä vaiheessa kun etsii itselleen kumppania on ihan kiva tietää ettei se nyt ainakaan ulkonäöstä jää kiinni, etteikö saisi seuraa. Toki voi jäädä jostain muusta, mutta onpahan edes yksi ongelma vähemmän.
Eri
Onko mielestäsi siis olemassa jokin standardi "hyvännäköisyys", jonka perusteella kumppanin saisi? En ehkä ihan ymmärrä tätä kommenttia. Et kai oikeasti ajattele, että kaikilla miehillä on sama mielipide siitä, onko nainen kaunis vai ei? Ihan samalla tavalla vaikka joku olisi "paperilla" kaunis tai komea, voi seuran saaminen silti jäädä siitä kiinni, koska tämä on niin puhtaasti mielipideasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 173cm/65kg. Poikamainen vartalo eli se kaikista huonoin tässä iässä kun naiset kaipaavat jykevyyttä ja kokoa. Kasvotkaan eivät ole vahvat, kulmikkaat ja maskuliiniset.
Ainoa hyvä puoli ulkonäössä oli nuorekkuus, mistä oli hyötyä parin vuoden ajan joskus 35+ tienoilla, mutta nyt kun minua ei enää luulla 10-15v nuoremmaksi, sekin alkaa olemaan menetetty.
Ulkonäköarvosana 2/10.
Parisuhde ei ole mahdollinen, en halua sellaista ajatuksella "en ole hyvännäköinen etkä ole sinäkään, joten kun ei voida enempää vaatia, miten olisi?".
Aina olen saanut kuulla olevani liian laiha ja nuorempana saamieni pakkien takia koin aika pahaa masennusta ulkonäöstäni joskus. Nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta jos joku kehuu minua ulkonäöllisesti, niin se alkaa ärsyttämään eli joku taitaa vieläkin hieman vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
Oletko mies? Jos olet nainen, tiedät aivan varmasti että ympäristö on meille naisille sanonut koko ikämme tuhat ja yksi asiaa, mikä on hyvää tai huonoa ulkonäössämme. Toisiin kommentit vaikuttavat ja toisiin eivät niinkään.
Ihan nainen olen kyllä. Eipä minua ole koskaan ulkonäön osalta erityisesti kommentoitu, en ainakaan muista mitään kummoista. Oma mies kehuu ja se on toki ihan kiva, mutta tietäisin kyllä olevani kaunis ilman hänen mielipiteitäänkin. En ole koskaan kokenut, etten voisi olla juuri sellainen kuin olen tai olisin jotenkin huonompi, jos en istuisi johonkin tiettyyn muottiin.
24
Ehkä minun ulkonäkö on sitten aina ollut jotenkin mielipiteitä jakava... Olen ollut jonkun mielestä tosi ruma toisin kuin jotkut tosi kauniit ystäväni, toisaalta minua on teinistä saakka luultu malliksi ja kysytty mallitoimistoon... jonkun mielestä olen lauta, joku toinen on ollut kuumana ihanista rinnoistani, jalat on olleet liian isot, tai tosi kauniit, tukka ohut tai ihana, vaatteet rumia, tyylikkäitä... oikeastaan aika hämmentävää miettiä, kuinka paljon ulkonäköäni on vuosien varrella kommentoitu, vaikka en ole mielipiteitä kysellyt. Olen tyhmänä ollut ihan tyytyväinen itseeni ja ihmetellyt miksi joku on halunnut jotain kommentoida.
Olen tosi hoikka, aina ollut ja perinteisellä, naapurintyttömäisellä tavalla kaunis. Eli en todellakaan käännä päitä jos kuljen kadulla tuulipuvussa, mutta muuten olen saanut ulkonäöstäni aina positiivisella tavalla huomiota ja varmasti siitä on ollut joissain tilanteissa hyötyäkin. T
Täytin juuri 35 ja ikä näkyy nyt ennen kaikkea kasvoista, kollageeni on vähentynyt ja kasvojen alaosa alkaa ikään kuin roikkua pikkuhiljaa. Liitynee paitsi ikään myös jossain määrin alipainoon ja geeneihin. Eron huomaa erityisesti valokuvissa. Välillä ikääntyminen harmittaa, mutta arvot ja prioriteetit muuttuvat iän myötä yhtä lailla. En jaksa laittautua enää yhtä paljon kuin nuorempana, ja itsetietoisuus on myös vähentynyt. Mielessä pyörivät lähinnä työasiat, opinnot, ihmissuhteet ja terveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
Oletko mies? Jos olet nainen, tiedät aivan varmasti että ympäristö on meille naisille sanonut koko ikämme tuhat ja yksi asiaa, mikä on hyvää tai huonoa ulkonäössämme. Toisiin kommentit vaikuttavat ja toisiin eivät niinkään.
Ihan nainen olen kyllä. Eipä minua ole koskaan ulkonäön osalta erityisesti kommentoitu, en ainakaan muista mitään kummoista. Oma mies kehuu ja se on toki ihan kiva, mutta tietäisin kyllä olevani kaunis ilman hänen mielipiteitäänkin. En ole koskaan kokenut, etten voisi olla juuri sellainen kuin olen tai olisin jotenkin huonompi, jos en istuisi johonkin tiettyyn muottiin.
24Ehkä minun ulkonäkö on sitten aina ollut jotenkin mielipiteitä jakava... Olen ollut jonkun mielestä tosi ruma toisin kuin jotkut tosi kauniit ystäväni, toisaalta minua on teinistä saakka luultu malliksi ja kysytty mallitoimistoon... jonkun mielestä olen lauta, joku toinen on ollut kuumana ihanista rinnoistani, jalat on olleet liian isot, tai tosi kauniit, tukka ohut tai ihana, vaatteet rumia, tyylikkäitä... oikeastaan aika hämmentävää miettiä, kuinka paljon ulkonäköäni on vuosien varrella kommentoitu, vaikka en ole mielipiteitä kysellyt. Olen tyhmänä ollut ihan tyytyväinen itseeni ja ihmetellyt miksi joku on halunnut jotain kommentoida.
Olet kohdannut ikäviä ihmisiä. Sellaisia on valitettavasti maailma täynnä, jotka eivät ehkä ymmärrä, että heidän mielipiteensä on vain yksi miljoonista eikä sillä täten ole oikeasti mitään painoarvoa, suuntaan tai toiseen. Kun on kyse omasta ulkonäöstä, niin vain omalla mielipiteellä on väliä.
En ollenkaan. Tai no, pituus (161cm) on ihan ok mutta koska olen vartalonmalliltani normipainoisenakin harteikas ja rintava omppu niin joo..
Nykyään on ylipainoakin.
N40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tyytyväinen. Saanut aina helposti kavereita, aikoinaan nuorempana paljon positiivista huomiota miehiltä ja työpaikkoja ym. Ulkonäkö helpottanut elämää siis.
165 cm 50 kg, siro vartalo ja klassisen kauniit kasvonpiirteet, hyväkuntoiset pitkät hiukset. Samat mitat edelleen nyt vuosi synnytyksen jälkeen.
Mutta kun ikää jo reippaasti yli 30 ja ollut parisuhteessa jo yli 15 v, ja nyt perheessä jo 1v.taapero, ei sitä omaa ulkonäköä niin ehdi miettiä enää. Oon tyytyväinen, että kehoni palautui hyvin synnytyksestä, toimii ja on terve, ja että jaksan liikkua joka päivä lapsen kanssa.
Toki harjaan hiukset, hoidan ihoani, liikun, syön hyvin, yritän panostaa yöuniin, pukeudun kauniisti jne.mutta iän myötä ainakin mulla ulkonäön merkitys on kutistunut. Lisäksi vauvavuoden aikana oli kyllä karmeat silmäpussit ja tukkaa lähti hormonaalisista syistä. Eikä sille mahtanut mitään, oli se vauva vaan mielessä. 💗
Olen 210 cm pitkä ja painan 58 kg. Ihmiset katsovat kun liikun ulkona ja kaupassa. En tiedä miksi katsovat? Olen 50 vuotias mies ja käyn salilla, juoksen, uin ja aktiivista elämää kuntoilun parissa vietän. Viikossa käyn salilla ja juoksemassa 6:na päivänä ja yksi päivä palautumiseen. Hyvässä kunnossa olen.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
No minulle ainakin ihan suoraan muiden puheista. Olen kohta 40 enkä ole kertaakaan elämässäni löytänyt romanttista kumppania, koska aina on tullut suoraa palautetta että olen liian ruma, lihava, liian sitä, liian tätä. On kerrottu päin naamaa että minulla on pahin mahdollinen vartalotyyppi naiselle: suuret rinnat ja pieni takapuoli. Ehkä joku on niin vahva että 20 vuotta pelkkää torjuntaa ei haittaa mutta minut se on musertanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee surullinen mieli. Näin monella näin huono itsetunto? Miksi? Kuka teille on sanonut tai mistä teille on tullut käsitys, ettette kelpaa?
Oletko mies? Jos olet nainen, tiedät aivan varmasti että ympäristö on meille naisille sanonut koko ikämme tuhat ja yksi asiaa, mikä on hyvää tai huonoa ulkonäössämme. Toisiin kommentit vaikuttavat ja toisiin eivät niinkään.
Ihan nainen olen kyllä. Eipä minua ole koskaan ulkonäön osalta erityisesti kommentoitu, en ainakaan muista mitään kummoista. Oma mies kehuu ja se on toki ihan kiva, mutta tietäisin kyllä olevani kaunis ilman hänen mielipiteitäänkin. En ole koskaan kokenut, etten voisi olla juuri sellainen kuin olen tai olisin jotenkin huonompi, jos en istuisi johonkin tiettyyn muottiin.
24Ehkä minun ulkonäkö on sitten aina ollut jotenkin mielipiteitä jakava... Olen ollut jonkun mielestä tosi ruma toisin kuin jotkut tosi kauniit ystäväni, toisaalta minua on teinistä saakka luultu malliksi ja kysytty mallitoimistoon... jonkun mielestä olen lauta, joku toinen on ollut kuumana ihanista rinnoistani, jalat on olleet liian isot, tai tosi kauniit, tukka ohut tai ihana, vaatteet rumia, tyylikkäitä... oikeastaan aika hämmentävää miettiä, kuinka paljon ulkonäköäni on vuosien varrella kommentoitu, vaikka en ole mielipiteitä kysellyt. Olen tyhmänä ollut ihan tyytyväinen itseeni ja ihmetellyt miksi joku on halunnut jotain kommentoida.
Olet kohdannut ikäviä ihmisiä. Sellaisia on valitettavasti maailma täynnä, jotka eivät ehkä ymmärrä, että heidän mielipiteensä on vain yksi miljoonista eikä sillä täten ole oikeasti mitään painoarvoa, suuntaan tai toiseen. Kun on kyse omasta ulkonäöstä, niin vain omalla mielipiteellä on väliä.
Näin on helppo sanoa kun ei itse ole koko elämän ajan saanut sitä lokaa niskaan siitä omasta ulkonäöstä...
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kuinka paljon on naisia, jotka vastaisivat tähän aloitukseen että "en ole miettinyt asiaa, eikä voisi vähempää kiinnostaa miltä näytän muiden mielestä".
Olen nyt elämänkokemuksen myötä huomannut että me emme elä sellaisessa kulttuurissa jossa yksilöt rakastaisivat toisiaan puhtaasti hyvää hyvyyttään romanttisen ja aidon rakkaustarinan tavoin. Siihen suhteeseen pitää "olla jotain tarjottavaa". Ja se voi olla vauhdikas elämäntyyli, raha ja resurssit, mielenkiintoiset keskustelut, tai ihminen joka kehittää itseään jatkuvasti.
Että ihan vaan karuna faktana olisi vähän hassua vaatia miehestä tyyliin kaikkea mahdollista edellämainittua ja pitäytyä samalla omasta ulkonäöstä huolehtimisesta. Mutta sellaisia naisia on sinkkuna todella paljon.
Mua taas ihmetyttää miten erilaisessa maailmassa minä ilmeisesti elän. En ole koskaan ollut parisuhteessa sen takia mitä siitä saan - siis sen rakkauden lisäksi. Ei minulle pidä tarjota mitään (varsinkaan rahaa tai vauhdikasta elämää) sen ihmisen itsensä lisäksi. Parisuhde on elämän jakamista yhdessä eikä mitään suoritusta. Väitän ettei myöskään kukaan tyttökavereistani ole tällaisissa suhteissa, tai ainakaan kukaan ei ole 20v ystävyyden aikana sellaista puolta itsestään näyttänyt (ja puhumme hyvin avoimesti melkeinpä kaikesta). En siis tunnista kuvailemaasi tilannetta lainkaan.
Onhan tämä nykyinen tilanne aika masentava. Ylipainoa on 20 kg ja muutenkin kroppa prakaa monesta paikkaa. Viitisen vuotta sitten oli vielä sopivasti lihaksia ja rasvaprosentti alle 15. Toki silloinkin oli ruma naama, iso nenä, olematon parrankasvu, 175 cm pituus, karvainen takapuoli ja pieni penis, mutta ulkokuori oli sentään paremmassa kuosissa. Nyt en enää toisaalta enää välitä miltä näytän ja siitä varmaan on suoraan seurauksena tuo noussut paino. Suihkussa käyn ja hampaat pesen, mutta miksi jaksaisin välittää muuten miltä näytän, kun elämäni koostuu kotona kykkimisestä ja pari kertaa viikossa kaupassa käymisestä? Lenkilläkin käyn pimeän aikaan, joten siellä harva edes huomaa läskimahaani.
m40
Alue: Aihe vapaa
En ole tyytyväinen vartaloon. Olen läski.
164/100