Miten kestätte helsinkiläiset?

Vierailija kirjoitti:

"Heseläiset" on vahvaa tekoa, kyllä he kestävät.

Heseläiset lienevät ravintolaväkeä, mutta stadissa on muutakin kuin pikaruokaloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Heseläiset" on vahvaa tekoa, kyllä he kestävät.

Heseläiset lienevät ravintolaväkeä, mutta stadissa on muutakin kuin pikaruokaloita.

Heseläiset on jo muodostumassa palstakliseeksi, joku aika ajoin tekee näitä hesealoituksia, lienee sama, joka kirjoittaa matkustavansa bosalla. 

Pahin painajaiseni olisi asua jossain hevon kuusessa keskellä ei-mitään. Isäni asuu landella, tuli nuorena vietettyä paljonkin aikaa siellä koulujen loma-aikoina ja onhan se ihan suolesta kun lähimpään kauppaankin on matkaa 15km, puhumattakaan mistään muusta, kuten vaikka kirjasto, ravintola, uimahalli jne.

Asun Helsingissä ja rakastan tätä. Kun kävelen ulos kotiovestani ja käännyt vasemmalle, kävelen viidessä minuutissa kauppakeskukseen mistä saan niin ruoat, vaatteet, lääkkeet kuin kaiken muunkin tarpeellisen. Myös juna-asema ja jo edellä mainitut muut palvelut löytyvät ihan vierestä.

Jos taas käännyt oikealle, siinä viidessä minuutissa olen suurees puistossa josta löytyy puroja, siltoja, lenkkipolkuja ja metsää. Eteenpäin kulkiessa luontoa löytyy aina vain lisää.

Että minulle mieluummin näin, on _sekä_ luontoa, _että_ tarvittavat palvelut.

Muuten, miksi aina näissä aloituksissa vain Helsingissä asutaan "betonikuutioissa"? Mun kokemukseni mukaan niitä kerrostalolähiöitä löytyy ihan joka kaupungista. Ei sellaiseen ole mikään pakko muuttaa jos ei halua.

Oikein hyvin, kiitos.

Asun Viikissä, luonnon ja yliopiston koetilan peltojen luona. Ulkoilumaastoja riittää, palvelut ovat lähellä ja keskustassa on museoita, ooppera ja Musiikkitalo, joissa käyn.

Aamu- tai iltakävelyllä näen rusakoita, katselin lintujen syysmuuttoa tai ihailin kauriita pelloilla tai metsissä.

Viihdyn kerrostalon ylimmässä kerroksessa. En pitänyt rivi- tai omakotitaloista, joissa aiemmin asuin. En halua asua maan tasalla.

Työpaikalle on puolen tunnin bussimatka. Vapaa-aikanani tapaan ystäviäni, käymme kävelyllä, konserteissa tai syömässä jossain sympaattisessa ravintolassa.

Lapsia minulla ei valitettavasti ole, mutta uskon, että he viihtyisivät hyvin taloyhtiössä, jossa on paljon muita lapsia leikkikavereina.

Ymmärrät varmaan, että Helsingissä on hyvin erilaisia asuinalueita? Varakkaampana asuisin Munkkiniemessä tai vanhassa Eirassa.

Aloittaja on typerä, elämäänsä oikeasti tyytymätön provoilija. Täällä on maalla on mukavaa, meille jotka täällä haluavat asua, mutta ei täällä asuminen ole mikään hyve tai kaikkien tahto.

Lisäksi, 500 asukkaan pikkukylässä asuvana voin vain haaveilla muutamista sellaisista arjen luksuksista, mitkä ovat helsinkiläisille aivan arkipäivää:

- yksityisyys, täällä koko kylä tietää toistensa asiat, kaupungissa harva tietää edes naapurinsa etunimeä

- palvelut, lähin kauppa on 38 km päässä ja amulanssilla kestää saapua tänne liki tunti

- valaistut ja hoidetut ulkoilureitit, pimeän aikaan täällä saa lenkkeillä savisia teitä otsalampun kanssa ja pimeyttähän tässä maassa riittää

- ihmisten joustavampi ajatusmaailma, espanjalaiset ystäväni kävivät luonani kesällä ja kylällä kohistiin kuinka "niitä" on alkanut nyt tulemaan tännekin, lisäksi koko kylän huolenaihe on se kuinka minä, 28-vuotias nainen, asun yksin ja lapsettomana

Kannattaa muistaa, että nimenomaan helsinkiläiset ovat luonnon suurkuluttajia ja nimenomaan kuluttajia. Heille pitää olla luonnontilainen kansallispuisto sorastettuine polkuineen, pitkospuineen, nuotiopaikkoineen ja vessoineen. Semmoisiahan se ikimetsäkin aina pitää sisällään, jotta ihminen vo huoleti liikkua. kamala talousmetsä on sellainen, jossa on kiviä,risuja ja kuoppia, sellaista luonnontuhoa helsinkiläinen kauhistelee ja kirjoittaa omassa paikallisaviisissaan jokamiehenoikeuksien polkemisesta, kun joku menee tekemään hakkuita kaupunkilaisen retkipaikalle.

Ap puhuu, varmaan tahallaan ärsyttääkseen, kuin Helsinki olisi Suomen ainoa kaupunki. Itse asun pienemmässä kaupungissa, mutta kerrostalossa ydinkeskustassa. Tämä on täysin oma valintani, koska haluan että työpaikkani, kaupat ja huvitukset ovat kävelyetäisyydellä kotoani. Voisin tietysti muuttaa kaupungin liepeille, maalaismaiseen ympäristöön, mutta kun en halua asua siellä.

Samaa ihmetellyt. Ihan kuin muita paikkoja ei olisi kuin betonihelvetti ja ahtaat asunnot.

Mutta kun ei kyetä omaan ajatteluun, lopputulos on tämä.

Grynderien ehdoilla he menevät.

Tänä aamuna kävelin pihalla kahvikupin kanssa, ihailin luontoa ja suunnittelin meneväni myöhemmin brunssille läheiseen kahvilaan. Kyllä tämä luonnon JA palveluiden läheisyys on todellakin luksusta. Helsinki <3

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on typerä, elämäänsä oikeasti tyytymätön provoilija. Täällä on maalla on mukavaa, meille jotka täällä haluavat asua, mutta ei täällä asuminen ole mikään hyve tai kaikkien tahto.

Lisäksi, 500 asukkaan pikkukylässä asuvana voin vain haaveilla muutamista sellaisista arjen luksuksista, mitkä ovat helsinkiläisille aivan arkipäivää:

- yksityisyys, täällä koko kylä tietää toistensa asiat, kaupungissa harva tietää edes naapurinsa etunimeä

- palvelut, lähin kauppa on 38 km päässä ja amulanssilla kestää saapua tänne liki tunti

- valaistut ja hoidetut ulkoilureitit, pimeän aikaan täällä saa lenkkeillä savisia teitä otsalampun kanssa ja pimeyttähän tässä maassa riittää

- ihmisten joustavampi ajatusmaailma, espanjalaiset ystäväni kävivät luonani kesällä ja kylällä kohistiin kuinka "niitä" on alkanut nyt tulemaan tännekin, lisäksi koko kylän huolenaihe on se kuinka minä, 28-vuotias nainen, asun yksin ja lapsettomana

Olen asunut tässä kylässä kohta 30 vuotta, en tiedä naapuriden nimiä, siviilisäätyjä tai edes ammatteja, en laske vieraittensa määrää tai laatua. Sen verran katselen liikennettä, että jos joku pakettiauto ajelee oudon hiljaisesti, niin panen asian merkille, mutta jos auto kääntyy metsätielle ja mökeille, en mieti asiaa sen enempää. Jos siinä meni varkaita, niin parempi, että en asiaan puutu.

Käyn töissä 15 km päässä, vien lapsia harrastuksiin iltaisin ja elän niin, että kylä ei ole sama asia kuin kaikki.

Kestän helsinkiläiset vaihtelevasti. Jonkun mielestä olen itsekin sellainen.

Helsinki oli omaan makuuni liian täynnä. Lisäksi olen herkkä ympäristölle enkä jaksa pidemmän päälle olla samassa ympäristössä suorittajalarpoaajien, rappionistien ym. kanssa. Kuitenkaan en halua skutsiin, joten olen Espoossa

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna kävelin pihalla kahvikupin kanssa, ihailin luontoa ja suunnittelin meneväni myöhemmin brunssille läheiseen kahvilaan. Kyllä tämä luonnon JA palveluiden läheisyys on todellakin luksusta. Helsinki <3

Minäkin arvostan luontoa ja peruspalveluita asuin sitten missä tahansa, mutta syön aamupalani mieluummin kotona kuin vieraiden ihmisten täyttämässä, meluisassa kahvilassa missä pöpöt lentävät. En ymmärrä tätä intoa jatkuvasti syödä ja kahvitella ulkona. Rahakin siihen menee kauheasti.

T. Helsinkiläinen

Itse tykkään. Viimeksi eilen ihastelin upeaa kerrostalon sisäpihaa kantakaupungissa. Ei se ole ahdistavaa, vaan ihanan vapauttavaa. Täällä saa olla vapaa..

Hei provoilija. Helsinki tosiaan on yks pieni kylä, jossa on kaks betonikuutiota ympäröitynä asfaltilla. Naapureita ei tervehditä, eikä välttämättä ole yhteistä kieltä. Tänne tulee juna pohjoisesta, lentokone etelästä (Vantaalle) ja pari laivaa. Toisella kuljetetaan ympäri päissään olevia maalaisia ulkomaille tai ihan vaan pyörimään buffet-pöydässä ja tax-freesiä ja toisella tulee kauden kukkia, piristeitä ja ne, joilla ei oo voimassa olevaa passia.

Lapset tosiaan ei saa minkäänlaisia virikkeitä ja joutuvat asumaan pienissä asunnoissa kuutioissa. Ulos niitä ei enää uskalla päästää.

Kandee nauttia ne kahvit siellä omalla pihalla ja jatkaa ajatteluja. Me tuetaan se teidänkin kylän toiminta verorahoin, jotta teidän lapset saa laadukasta opetusta, pääsette hammaslääkäriin ja mummo saa paikan palvelutaloista. Viime kesänä kun kävit naapuripitäjässä, niin huomasit varmaan, että oltiin pistetty se tie kuntoon. Nyt on turvallisempi ajella.

Vastavuoroisuus olis joskus kiva, eli pistä meidän Villelle villasukat (koko 38) ja suklaalevy joulupakettiin. Saa hänkin sitten tuulahduksen oikeasta elämästä. Me ens vuonna osallistutaan siihen teidän kuntakeskuksen urheilutalon pystytykseen verorahoin, joten saa teidänkin lapset kokemuksen sisällä olemisesta. Järvi kai jäätyy kuitenkin talveksi, niin kiva sisätiloissa polskia.

En ole koskaan viihtynyt maalla pidempään. Asuntoni Helsingissä kerrostalossa toisessa kerroksessa. Ikkunoista näen auringonnousut ja laskut, ison palan taivasta, puita, pensaita, nytkin vielä paljon keltaisia lehtiä. Lintuja vuoden ympäri. Rakkaat harrastukseni ovat aamulatte ja croissant kahvilassa, hyvä kirja mukana, merenrantakävelyt lähes päivittäin, Ateneumissa vierailu muutaman kerran vuodessa, suuret, vehreät puistot, Espa hämärän tultua, Suomenlinna syksyisin, Seurasaari talvella. Pitkät bussimatkat ikävä puoli mutta siihenkin olen tottunut. Ja luen aina jotain matkojen aikana. Olen jo eläkkeellä, joten aikaa on.

Oho. Ai ihan Kyselet miten me kestämme asua Helsingissä. Vasta kysymys oliko pakko änkeä mahdollisimman korpeen asumaan ja sitten hirmuinen itku, voi ei täällä on luontoa ja luonnossa on ELÄIMIÄ!

Oot vissiin sama urpo, joka joka talvi avaa keskustelun talvi yllätti Helsingissä? Mutta jätät kokonaan välistä, kuinka se on tänäkin vuonna yllättänyt niillä alueilla joilla lunta jo nyt on?

Huomenta, ehkäpä tällainen provosointi aamutuimaan ja etenkin tässä maailman tilanteessa jossa riitaa, vastakkainasettulua on paljon, ei ole asiallista. Hyvää henkeä tämä ei ainakaan luo.

Jokainen voi asua missä haluaa eikä toisten asuinpaikkakunnan tai kodin arvosteleminen kuulu hyvään ihmisen malliin. Hyvä myös huomata ettei asuinpaikka ole aina oma valinta, moni muuttaa työn perässä toisaalle.

Minä asun Pasilassa siinä 4h +k asunnossa, neliöitä on sata. Meitä on kolme ihmistä ja Keskuspuisto alkaa melkein kotiovelta. Ihan tavallinen akateeminen virkamiesperhe, ei sen kummaisempaa. Maalaiset ovat ilmeisesti aika köyhiä, kun mielikuvissa on aina joku 15m2:n yksiö Kontulassa, harva sellaisissa asuu. Minulle ei ole tärkeää, että ikkunasta aukeaa mäntymetsä tai, että takapihalla saa pyöriä alasti, kuten ilmeisesti monelle maalaiselle on tärkeää. Ei ole tärkeää myöskään luukuttaa musiikkia täysillä. En myöskään kärsi aistiyliherkkyyksistä ja koe, että katuvalot olisivat stressaavia tai muut ihmiset ahdistavia. Meillä eletään mukavaa elämää. Töihin kävelee viidessä minuutissa, lapsella on kouluun pari sataa metriä. Harrastusmahdollisuudet ovat ensiluokkaiset. Korona-aikaan tuli tehtyä kotimaan matkailua. Ei siellä mitään sellaista meille ollut, mitä arkeemme kaipaisimme. Ennemminkin masensi.

Pk-seutu on kotiseutuni. Viihdyn täällä, koska muistot, perhe, ystävät, työ, sukulaiset jne, kaikki on täällä. En kaipaa täältä kauas.