Mitä järkeä on päästää itsensä lihomaan?

Luulis sitä jossain vaiheessa huomaavan että nyt onkin painoa kertyny, miks päästää 130kiloseks asti tai enemmänkin.

Suututtaa että äiti on antanu ittensä lihoa tolkuttomasti ja muutenkin rupsahtaa. Sitten ravaa sairaalassa selän takia ja ei pysty kävelemään. Mistäköhän johtuis... En kehtaa miehen kanssa äidin luona kyläillä. Hävettää sanoa mutta häpeän silmät päästä. Onneksi asuu kaukana. Joudun keksimään tekosyitä ettei tule meille tai ettei meidän tarvitse mennä sinne.

Ap provoilee. Mutta niin siinä vaan huomaamatta voi käydä. Laihduin yhdessä vaiheessa 20 kg ja päätin, että en liho enää ikinä. Sitten aloin seurustella ja jossain vaiheessa mies ei enää lähtenytkään mukaan uimaan, kävelylle, tms. Illat meni leffoja katsellessa ja herkkuja syödessä, kunnes yhtäkkiä tajusi lihoneensa. Parisuhteessa tulin ongelmia, opiskelussa kiireitä, käsi murtui ja ei päässyt liikkumaan. Sitä söi suruunsa. Mulle myös Suomen pimeä talvi on hankala, ulkona usein sataa tai liian liukas liikkua, sisäliikunnasta en tykkää. Enkä meinaa pysyä hereillä ilman sokeria. Kun kiloja alkoi kertyä, tuli olo, että ihan sama, niitä on liikaa, en jaksa laihduttaa...

Viime vuodenvaihteessa luin tutkimuksia sokerin haitallisuudesta. Sain intoa muokata ruokavaliota ja Laihduin 15kg. Nyt olen raskaana ja paino pysynyt hyvin kurissa, mutta kyllä taas huomaa, että heti, kun pimeys painaa päälle, niin sokeri kutsuu. Kaikki olisi hyvin, jos voisin asua jossain etelämpänä talvella 3-4kk.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:52"]

Kyllä nyt sen verran pitäisi olla itsekriittisyyttä ja -tarkkailua, ettei liho ainakaan montaa kiloa vaivihkaa. Huomaahan sen, jos housut alkavat kiristää! Ap

[/quote]

Kuule, kaikille sairauksille ja lääkityksille ei mahda mitään. Nauti sinä hoikkuudestasi ja jätä muut rauhaan. T. Lääkitysten ja sairauden vuoksi 40 kiloa lihonut

No mutta pitäähän sitä olla pikkasen pläski!

No on se tyhmää, mutta niin siinä vain kävi. Aivan yhtä tyhmää kuin juoda itsensä humalaan. Nykyisin olen normaalipainoinen. Taidat olla mieheni sisko, kuulostat aivan yhtä ylimieliseltä :(

2

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:58"]

Sellaista se on. Itsekin lihoin 20 kg lääkitysten ja masennuksen vuoksi, mutta sain itseni takaisin kuosiin. En yhtään koskaan naura lihaville koska tiedän miltä tuntui lihota.

[/quote]

Ei kai kukaan niille naura, säälii kyllä

[/quote]

Täällä toinen, joka on lihonut 20kg masennuksen ja lääkitysten takia... Ap:lle tiedoksi, että siinä vaiheessa kun on oikeasti sairas, on pakko päästää irti tuollaisista pakkomielteistä (en päästä itseäni lihomaan vaikka mikä olisi). Minäkin sain itseni takaisin kuosiin, mutta TODELLAKAAN en ikinä enä pilkkaa lihavia. Ikinä et voi tietää, mitä vieraan ihmisen lihavuuden taustalla on. Siksi tällainen pilkkaaminen on todella ala-arvoista. Sääliäkään ei tarvitse. Kukin laittaa elämässään omat asiansa tärkeysjärjestykseen, joskus se itsensä trimmaaminen ei vaan mahdu ykköseksi.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:53"]

Olen sitä paitsi lihonut raskaana, mutta laihtunut nopeasti entisiin mittoihin. Ap

[/quote]

normaali painonnousu raskausaikana kuuluu asiaan eikä sitä sanota lihomiseksi. Vai siis lihoitko normaalien kilojen lisäksi vielä? Mua vituttaa nää jotka puhuu että lihoo raskausaikana, jos on tullu normaali määrä kiloja. Eri asia jos tulee yli 20 kg..
[/quote] tuli 16kg

ap

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:50"]Harva sitä tahallaan päästää. Itse lihoin huomaamatta, kun nuorempana painoa ei ollut ikinä tarvinnut tarkkailla, olin aina luonnostani ollut vähän liiankin hoikka. En ollut siis tottunut ollenkaan seuraamaan painoani tai syömisiänikään. Jossain vaiheessa huomasin että vähän on tainnut tulla lisää kun ei enää entiset vaatekoot mahdu. Se vähän oli 20 kiloa :-\ [/quote]En nyt ihan käsitä kuinka joku huomaamatta lihoo 20kg kun itse huomaan kyllä jo 2kg vaatteiden alkaessa kiristää.

[/quote]

Vaikea se on itsekin käsittää, mutta minulla jotenkin oli se laihan rääpäleen sisäinen identiteetti niin vahva, ettei tullut mieleenkään sellaista vaihtoehtoa että olsiin merkittävästi lihonut. Vaatteiden entisen koon sopimattomuuden selitin sillä, että nykyään vaatteet tehdään "pikkupoikakropalle", eikä kurvikkaalle tiimalasille jollainen minä olen aina hoikkanakin ollut. Kuvittelin siis että kaupoissa olevat vaatteet olivat muuttuneet, en niinkään minä. Vasta kun täytyi alkaa kokoa 42 ostaa, tajusin hankkia vaa'an ja mennä sille. Entisestä vakiopainosta 48 kg olikin plösähdetty muotoon 68 kg. 

Sittemmin on tullut lihottua vielä 10 kiloa lisää. Olen yrittänyt laihduttaa 10 vuotta, mutta aina on kilot tulleet takaisin. Nykyisin en edes jaksa yrittää laihduttaa, vaan hyväksyn itseni tällaisena pullukkana.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:45"]Eikö olekin tyhmää lihota, kun laihduttaminen on niin hankalaa?!
[/quote]
Ei kyse ole lihomisesta vaan herkuttelusta :) Se on kivaa!

Mä kyllä ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Oon itsekin lihonut nopeasti, mutta näinä aikoina olen kyllä koko ajan tiennyt, että nyt tulee kiloja lisää. Olen siis syönyt huonosti, liikkunut vähän, käyttänyt liikaa alkoholia jne. Kai jokainen tajuaa, että näin sitä lihotaan, turha ihmetellä myöhemmin. Ei se olis tarvinnut mullakaan kuin ottaa itseään niskasta kiinni, eli "oma päätös" lihota.

Onneks nykyään oon ihan normipainoinen! Ja vastoinkäymisiä on turha syyttää, niitä on ihan kaikilla.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:47"]

Jospa se oliskin järkiasia, mutta se ei useinkaan ole. Ja jos sun pitää tätä ihmetellä eteenpäin, niin odota vaan, kyllä elämä sullekin niitä vastoinkäymisiä jossain vaiheessa eteen työntää enemmän kuin omaksi tarpeeksi.

[/quote]

Ei kaikki liho vastoinkäymisissä, jokaisella niitä on.  Lääkkeiden aiheuttaman painonnousun ymmärrän mutta en muuta, miksi ehdointahdoin hankaloittaa elämäänsä? Ylensyömistä ei voi mitenkään perustella
[/quote]

Kaikilla ei ylensyöminen koostu karkeista ja sipseistä. Joku lihoo, kun käy ulkona syömässä. Illalliseksi hyvä pihvi, kastike, marinoidut uunijuurekset ja hups! Siinä onkin parhaimmillaan 600kcal. Siihen lisäksi vaikka jonkun lounasravintolan ruoka leivän kanssa, jossa saman verran kaloreita. Aamupalalla puuro ja marjoja sekä lasi tuoremehua, siinä parhaimmillaan 300kcal iltapalaksi vaikkapa pari leipää juustolla ja leikkeleellä, jopa 400 kcal. Välipalalla vielä jugurtti ja banaani ja kourallinen pähkinöitä 400 kcal. Siinäpä on yhtäkkiä 2300kcal. Pienikokoinen nainen istumatyötä tehdessään ja liikuntaa harrastamattomana kuluttaa ehkä 1800-2000 kcal, eli tuollaisilla ruokailulla lihoisi hitaasti mutta varmasti.

T

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 10:04"]

Ap provoilee. Mutta niin siinä vaan huomaamatta voi käydä. Laihduin yhdessä vaiheessa 20 kg ja päätin, että en liho enää ikinä. Sitten aloin seurustella ja jossain vaiheessa mies ei enää lähtenytkään mukaan uimaan, kävelylle, tms. Illat meni leffoja katsellessa ja herkkuja syödessä, kunnes yhtäkkiä tajusi lihoneensa. Parisuhteessa tulin ongelmia, opiskelussa kiireitä, käsi murtui ja ei päässyt liikkumaan. Sitä söi suruunsa. Mulle myös Suomen pimeä talvi on hankala, ulkona usein sataa tai liian liukas liikkua, sisäliikunnasta en tykkää. Enkä meinaa pysyä hereillä ilman sokeria. Kun kiloja alkoi kertyä, tuli olo, että ihan sama, niitä on liikaa, en jaksa laihduttaa... Viime vuodenvaihteessa luin tutkimuksia sokerin haitallisuudesta. Sain intoa muokata ruokavaliota ja Laihduin 15kg. Nyt olen raskaana ja paino pysynyt hyvin kurissa, mutta kyllä taas huomaa, että heti, kun pimeys painaa päälle, niin sokeri kutsuu. Kaikki olisi hyvin, jos voisin asua jossain etelämpänä talvella 3-4kk.

[/quote]

Tuon perusteella kaikkien suomalaisten pitäisi olla ylipainoisia, kaamosväsymyksestä ja pimeästä kärsii  varmaan 90% kansasta. Ja kyllä tekee makeaa mieli normaalipainoisellakin kun on väsynyt, sitä vaan ottaa yhden suklaapalan eikä koko levyä.... olisko siinä se pieni ero?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:47"]

Jospa se oliskin järkiasia, mutta se ei useinkaan ole. Ja jos sun pitää tätä ihmetellä eteenpäin, niin odota vaan, kyllä elämä sullekin niitä vastoinkäymisiä jossain vaiheessa eteen työntää enemmän kuin omaksi tarpeeksi.

[/quote]

Ei kaikki liho vastoinkäymisissä, jokaisella niitä on.  Lääkkeiden aiheuttaman painonnousun ymmärrän mutta en muuta, miksi ehdointahdoin hankaloittaa elämäänsä? Ylensyömistä ei voi mitenkään perustella

[/quote]

Joo, kaikki ei liho, mutta osa lihoo. Kun mun isä kuoli, äidille oli kaikkein tärkeintä julistaa kaikille, miten hän mahtui 50 vuotta vanhaan leninkiinsä.

Ap käy salilla niin voi syödä reilusti yli 2000 kaloria joka päivä eikä liho. Enkä edes laske mitään kaloreita enää.

Minunkin on vaikea käsittää miten jotkut lihovat kymmeniä kiloja. Itse olen vähän alipainoinen, ja 5kg pitäisi saada lisää mutta ei tule millään...sen uskon että laihduttaminen on vaikeaa, mutta todella outoa jos huomaamatta lihoo yli 20kg. Siis jos ei ole sairaudesta kyse

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 10:05"]No mutta pitäähän sitä olla pikkasen pläski!
[/quote]
Fläski :)

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:58"]

Sellaista se on. Itsekin lihoin 20 kg lääkitysten ja masennuksen vuoksi, mutta sain itseni takaisin kuosiin. En yhtään koskaan naura lihaville koska tiedän miltä tuntui lihota.

[/quote]

Ei kai kukaan niille naura, säälii kyllä

[/quote]

Täällä toinen, joka on lihonut 20kg masennuksen ja lääkitysten takia... Ap:lle tiedoksi, että siinä vaiheessa kun on oikeasti sairas, on pakko päästää irti tuollaisista pakkomielteistä (en päästä itseäni lihomaan vaikka mikä olisi). Minäkin sain itseni takaisin kuosiin, mutta TODELLAKAAN en ikinä enä pilkkaa lihavia. Ikinä et voi tietää, mitä vieraan ihmisen lihavuuden taustalla on. Siksi tällainen pilkkaaminen on todella ala-arvoista. Sääliäkään ei tarvitse. Kukin laittaa elämässään omat asiansa tärkeysjärjestykseen, joskus se itsensä trimmaaminen ei vaan mahdu ykköseksi.

[/quote]

Em kirjoitukseni ei edelleenkään koskenut sairauden tai lääkkeiden takia lihoneita. Se on eri asia

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:47"] Jospa se oliskin järkiasia, mutta se ei useinkaan ole. Ja jos sun pitää tätä ihmetellä eteenpäin, niin odota vaan, kyllä elämä sullekin niitä vastoinkäymisiä jossain vaiheessa eteen työntää enemmän kuin omaksi tarpeeksi. [/quote] Ei kaikki liho vastoinkäymisissä, jokaisella niitä on.  Lääkkeiden aiheuttaman painonnousun ymmärrän mutta en muuta, miksi ehdointahdoin hankaloittaa elämäänsä? Ylensyömistä ei voi mitenkään perustella [/quote] Kaikilla ei ylensyöminen koostu karkeista ja sipseistä. Joku lihoo, kun käy ulkona syömässä. Illalliseksi hyvä pihvi, kastike, marinoidut uunijuurekset ja hups! Siinä onkin parhaimmillaan 600kcal. Siihen lisäksi vaikka jonkun lounasravintolan ruoka leivän kanssa, jossa saman verran kaloreita. Aamupalalla puuro ja marjoja sekä lasi tuoremehua, siinä parhaimmillaan 300kcal iltapalaksi vaikkapa pari leipää juustolla ja leikkeleellä, jopa 400 kcal. Välipalalla vielä jugurtti ja banaani ja kourallinen pähkinöitä 400 kcal. Siinäpä on yhtäkkiä 2300kcal. Pienikokoinen nainen istumatyötä tehdessään ja liikuntaa harrastamattomana kuluttaa ehkä 1800-2000 kcal, eli tuollaisilla ruokailulla lihoisi hitaasti mutta varmasti.

[/quote]

Ja kun lihoo, kulutus kasvaa ja pitää hupsista syödä taas vähän enemmän ja enemmän "hedelmiä ja kourallisia pähkinöitä" lihoakseen aina vain lisää. Kauaa ei nimittäin pysy pienikokoisena naisena, kun lihoo ja lihoo aina vain. Tosi huono selitys, mutta ilmeisesti ylensyönti on niin häpeällistä, että pitää väittää lihovansa lihavaksi vaikka syö vain vähän.