Lue keskustelun säännöt.
laitan 9-vuotiaan maksamaan hävittämänsä kotiavaimen. oikein?
06.01.2015 |
perkeleen avain on jatkuvasti hävöksissä, aina se on kuitenkin löytynyt tuolta huoneestaan tai jostain. nyt ei löydy.
se on sitten 30-35e lapsen kaivettava omista rahoistaan, olkoon se opetus, että ei ne ilmaisia ole hukata. että ärsyttää. tuolla se nyt etsii sitä avainta, sanoin että etsii vaikka yöhön asti. ja samalla siivoaa huoneensa, joka on kuin kaatopaikka jatkuvasti. saa väsyttääaamulla kouluunmeno, ihan sama!!
Kommentit (123)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:43"]
Voisi olla kyllä tosin hyvö opetus siitä, että tavaroista kuuluu pitää huolta. Olen aika vahvasti sitä mieltä ettö huolimattomuuttaan on sen tyrkännyt jonnekin.
[/quote]
Eli tunnet tytön, kun voit noin vahvasti ottaa kantaa?
Ei saatana.... tiedän, että kello on paljon ja kaikenlaista porukkaa varmaan valvoo, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:33"]
Minä joka kirjoitin nron 12 ja 24 tarkoiton 12 tekstissäni juuri tuollaista 21 kuvaamaa tilannetta. Mun äiti ollut vähän samanlainen eikä sellainen raivoaminen auta mitään, pelkoa luo. Ei lapsen kuulu pelätä vamhempiaan
Arvostus tulee eri tavalla.
[/quote]
Mitähän pelkoa tuollanen luo lapseen? Ap ei ole väkivaltainen. Ne kellä on ollut paska lapsuus, muistelee vähän erilaisia kauhutarinoita kuin tuollasta että hukkasin avaimen kerran viikossa ja menetin sitten kerran viikkorahani siitä hyvästä.
[/quote]
Kyllä lapsi voi nimenomaan pelätä omaa vanhempaansa ilman esim. fyysistä käsiksikäymistä. Mä pelkäsin mun äitiä ja tottelin siksi, en kunnioituksesta tai arvostuksesta tai että olisin nähnyt äitini pahoittuneen mielen. Meillä lapsi sai olla osin vastuussa nimenomaan aikuisen tunteista, eli raivosta, kiukusta, pettymyksestä, riittämättömyydentunteista jne. Nämä äitini tunteet olivat meillä hänen mukaansa minun syyni.
Jos ap:n lapsi on sanonut pelkäävänsä tätä kun hän on vihainen niin siinä ei kunnioitusta aloittaja silloin ansaitse. En tiedä, mitä se heidän väleilleen tekee tai lapsen minäkuvalle, minusta ainakin vaikuttaa sille, että ap:n tyytyväisyys syödään lapsen minäkuvasta, joka on heikko, tai ei-hyväksyvä itseään ja omia virheitään kohtaan. Olen itsekin paska mutsi joten en silleen tuomitse täällä ketään, mutta en halua uskotella ap:llekään, että lapsi voi hyvin.
25
[/quote]
Sain sen käsityksen, että ap ei purannut turhaan omia kiukkujaan lapseen, vaan turhautui siitä että lapsi hukkaa avaimensa ihan toistuvasti, ja mietti mitä tehdä asialle.
Kyllä mä olen "pelännyt" joskus äitini reaktiota, kun olen mokannut jotain, eikä siinä ole ollut mitään arvostusta ja kunnioitusta, muttei se pelko ole ollut mitään kuristavaa kauhua myöskään.
Musta tuntuu myös ettei kyseessä ole nyt ap:n heikko minäkuva tai henkiset ongelmat, ja että tätä ei kannata nyt kyökkipsykologialla analysoida, vaan ongelmana on se että lapsi hukkaa toistuvasti avaimensa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:34"]
Itselläni oli juuri tuollainen äiti. Koko perheen voimin (paitsi äiti) etsittiin siskolta bussipysäkillä ojaan tippunutta markkaa. Pois ei saanut tulla, ennenkuin markka löytyi. Löytyihän se, mutta kaunis kesäpäivä meni sitten siihen. Äiti saattoi viikko- ja kuukausikaupalla syytellä ja raivota ja rangaista jostain pikkuasiasta, muistan lukemattomia tapauksia. Liiasta ankaruudesta seurasi surulliset elämänkohtalot meille lapsille. En kannata lepsuuttakaan tai hälläväliä-meininkiä, mutta jokin kohtuus lapsen rankaisemiseen.
[/quote]
Hiukan samoja kokemuksia. Ei kysymys ole alkuunkaan hälläväliämeiningistä, vaan siitä, että aikuisen kuuluu opastaa ja kasvattaa lasta, niin että lapsi tietää saavansa tukea ja turvaa aikuiselta elämänsä vastoinkäymisissä. Vanhempi joka syyllistää lasta ja purkaa vihaansa ja ärtymystään häneen, ei ole vanhempi. Vanhempi on se joka on vastuussa omista tunteistaan ja pysyy aikuisen roolissaan sattui mitä sattui. Ja jos tulee ylilyönti, pyytää sitä lapselta anteeksi. Muuten lapsella ei ole mahdollisuutta olla lapsi vaan hän oppii kantamaan aikuisten tunteita ja asioita. Lapsen oikeus saada hoivaa ja turvaa AIKUISELTA, vanhemmalta on ehdoton. Kuin myös se ettei lapsi ole koskaan mitään velkaa aikuiselle. Ei palvelusta ei rahaa ei tunnetta. Lapselle kuuluu laittaa rajat, opettaa ja opastaa, mutta tämä voi tapahtua vain niin, että lasta kunnioitetaan ja arvostetaan. Niin lapsikin oppii luottamaan ja kunnioittamaan. Pelottavaa aikuista ei voi kunnioittaa vaan pelätä (ja vihata, jos lapsella on yhtään omaa tahtoa jäljellä).
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:33"]
Minä joka kirjoitin nron 12 ja 24 tarkoiton 12 tekstissäni juuri tuollaista 21 kuvaamaa tilannetta. Mun äiti ollut vähän samanlainen eikä sellainen raivoaminen auta mitään, pelkoa luo. Ei lapsen kuulu pelätä vamhempiaan
Arvostus tulee eri tavalla.
[/quote]
Mitähän pelkoa tuollanen luo lapseen? Ap ei ole väkivaltainen. Ne kellä on ollut paska lapsuus, muistelee vähän erilaisia kauhutarinoita kuin tuollasta että hukkasin avaimen kerran viikossa ja menetin sitten kerran viikkorahani siitä hyvästä.
[/quote]
Kyllä lapsi voi nimenomaan pelätä omaa vanhempaansa ilman esim. fyysistä käsiksikäymistä. Mä pelkäsin mun äitiä ja tottelin siksi, en kunnioituksesta tai arvostuksesta tai että olisin nähnyt äitini pahoittuneen mielen. Meillä lapsi sai olla osin vastuussa nimenomaan aikuisen tunteista, eli raivosta, kiukusta, pettymyksestä, riittämättömyydentunteista jne. Nämä äitini tunteet olivat meillä hänen mukaansa minun syyni.
Jos ap:n lapsi on sanonut pelkäävänsä tätä kun hän on vihainen niin siinä ei kunnioitusta aloittaja silloin ansaitse. En tiedä, mitä se heidän väleilleen tekee tai lapsen minäkuvalle, minusta ainakin vaikuttaa sille, että ap:n tyytyväisyys syödään lapsen minäkuvasta, joka on heikko, tai ei-hyväksyvä itseään ja omia virheitään kohtaan. Olen itsekin paska mutsi joten en silleen tuomitse täällä ketään, mutta en halua uskotella ap:llekään, että lapsi voi hyvin.
25
[/quote]
Sain sen käsityksen, että ap ei purannut turhaan omia kiukkujaan lapseen, vaan turhautui siitä että lapsi hukkaa avaimensa ihan toistuvasti, ja mietti mitä tehdä asialle.
Kyllä mä olen "pelännyt" joskus äitini reaktiota, kun olen mokannut jotain, eikä siinä ole ollut mitään arvostusta ja kunnioitusta, muttei se pelko ole ollut mitään kuristavaa kauhua myöskään.
Musta tuntuu myös ettei kyseessä ole nyt ap:n heikko minäkuva tai henkiset ongelmat, ja että tätä ei kannata nyt kyökkipsykologialla analysoida, vaan ongelmana on se että lapsi hukkaa toistuvasti avaimensa.
[/quote]
Jos vain se olisi ongelma, niin miksi lapsen pitää etsiä avainta 23.30:een asti? Minkä takia lapselle ei luvata uutta avainta, vaan hänet lähetetään sänkyyn ilman tietoisuutta, miten asia ratkeaa? Minusta on kyllä hiukan katkeruutta nostattavaa, että lapsen pitää maksaa avain myös. Varsinkin jos sitä ei ole aikaisemmin sanottu, ja vaikka olisikin, niin huono sääntö minusta 9-vuotiaan kyseessä ollessa. Ei se ainakaan minulle viesti rakkaudesta ja lapsen tunteista välittämisestä. Varsinkin jos rahaa ei vanhemmilta puutu sen vertaa. Ajattele, miten paljon kivempi olo lapsella olisi, jos vanhemmat sanoisivat, että mene nukkumaan ajoissa ja saat uuden avaimen. En ymmärrä, miksi se ei kannustaisi aivan yhtä paljon ottamaan huolta avaimesta jatkossakin. Jos samalaa lapsi näkisi, että vanhempien mieli kyllä pahoittui, kun avain hävisi. Nyt ei voi olla varma, näkikö lapsi sitä puolta ollenkaan, kun syyllisyys täyttää mielen.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:19"]
Mä olen 39 ja mulla on aina jotain hukassa. Hyvin olen elämässäni pärjännyt. No, myönnän; inhoan neuroottisia siivousfanaatikkoja ja muita jotka vetää herneen nenään pikkujutuista. Ehkä tämä johtuu siitä, että elämässäni olen joutunut ratkomaan vähän vakavampia ongelmia. Silloin oppii etteivät esim. hukkuvat avaimet ole ongelma. Mutta se, että lapsena syyllistetään ja pelotellaan- siitä tulee niitä isompia ongelmia.
[/quote]
Jos mä aikuisena hukkaisin toistuvasti koti- ja autonavaimeni, pankkikortin ja lompakon, huonolla tuurilla siitä seuraisi vähän isompiakin ongelmia.
Olen iloinen että mun vanhemmat opetti mut huolehtimaan tärkeistä asioista. En kokenut kasvatusta aiheettomana syyllistämisenä ja pelotteluna, vaikka joskus vituttikin kun viikkorahat lähti, sain kotiarestia tai luunapin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran hävitin avaimet ikää oli 7-8v hiukset meinas päästä lähtee kun kotona kerroin ja korvalehti oli kipeä sen illan. En hävittänyt avaimia enkä mitään muutakaan enää. 12v heittelin avain ketjua (jep, ketju oli siitä ensimmäisestä häviämisestä lähtien käytössä) koulun pihalla ja jäi puuhun kiinni, ihana paniikki iski ja ei muuta kun kiipeämään.
Mikä helkkarin järki on alakoululaista valvottaa puolille öin?? Ei kai sitä väsyneenä löydä mitään, vaikka olisi nenän edessä. Ja se avainhan voi olla missä vaan, vaikka hangessa. Mulla on itelläni vähän väliä avaimet hukassa ja olen jo melkein 40 v. Vähän nyt armoa lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:19"]
Mä olen 39 ja mulla on aina jotain hukassa. Hyvin olen elämässäni pärjännyt. No, myönnän; inhoan neuroottisia siivousfanaatikkoja ja muita jotka vetää herneen nenään pikkujutuista. Ehkä tämä johtuu siitä, että elämässäni olen joutunut ratkomaan vähän vakavampia ongelmia. Silloin oppii etteivät esim. hukkuvat avaimet ole ongelma. Mutta se, että lapsena syyllistetään ja pelotellaan- siitä tulee niitä isompia ongelmia.
[/quote]
Jos mä aikuisena hukkaisin toistuvasti koti- ja autonavaimeni, pankkikortin ja lompakon, huonolla tuurilla siitä seuraisi vähän isompiakin ongelmia.
Olen iloinen että mun vanhemmat opetti mut huolehtimaan tärkeistä asioista. En kokenut kasvatusta aiheettomana syyllistämisenä ja pelotteluna, vaikka joskus vituttikin kun viikkorahat lähti, sain kotiarestia tai luunapin.
[/quote]
Se on miten sen hoitaa. Ei mitä.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:54"]
Minkä takia lapselle ei luvata uutta avainta, vaan hänet lähetetään sänkyyn ilman tietoisuutta, miten asia ratkeaa? Minusta on kyllä hiukan katkeruutta nostattavaa, että lapsen pitää maksaa avain myös. Varsinkin jos sitä ei ole aikaisemmin sanottu, ja vaikka olisikin, niin huono sääntö minusta 9-vuotiaan kyseessä ollessa. Ei se ainakaan minulle viesti rakkaudesta ja lapsen tunteista välittämisestä. Varsinkin jos rahaa ei vanhemmilta puutu sen vertaa. Ajattele, miten paljon kivempi olo lapsella olisi, jos vanhemmat sanoisivat, että mene nukkumaan ajoissa ja saat uuden avaimen. En ymmärrä, miksi se ei kannustaisi aivan yhtä paljon ottamaan huolta avaimesta jatkossakin. Jos samalaa lapsi näkisi, että vanhempien mieli kyllä pahoittui, kun avain hävisi. Nyt ei voi olla varma, näkikö lapsi sitä puolta ollenkaan, kun syyllisyys täyttää mielen.
[/quote]
Lupaisitko itse lapselle joka viikko uuden kotiavaimen ja silittäisit vain päätä? Miten sellainen kannustaa mielestäsi lasta oppimaan huolehtimaan avaimesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:56"]Yhden kerran hävitin avaimet ikää oli 7-8v hiukset meinas päästä lähtee kun kotona kerroin ja korvalehti oli kipeä sen illan. En hävittänyt avaimia enkä mitään muutakaan enää. 12v heittelin avain ketjua (jep, ketju oli siitä ensimmäisestä häviämisestä lähtien käytössä) koulun pihalla ja jäi puuhun kiinni, ihana paniikki iski ja ei muuta kun kiipeämään.
[/quote] Ja suht terve musta silti tuli.
T.mies35
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:54"]
Minkä takia lapselle ei luvata uutta avainta, vaan hänet lähetetään sänkyyn ilman tietoisuutta, miten asia ratkeaa? Minusta on kyllä hiukan katkeruutta nostattavaa, että lapsen pitää maksaa avain myös. Varsinkin jos sitä ei ole aikaisemmin sanottu, ja vaikka olisikin, niin huono sääntö minusta 9-vuotiaan kyseessä ollessa. Ei se ainakaan minulle viesti rakkaudesta ja lapsen tunteista välittämisestä. Varsinkin jos rahaa ei vanhemmilta puutu sen vertaa. Ajattele, miten paljon kivempi olo lapsella olisi, jos vanhemmat sanoisivat, että mene nukkumaan ajoissa ja saat uuden avaimen. En ymmärrä, miksi se ei kannustaisi aivan yhtä paljon ottamaan huolta avaimesta jatkossakin. Jos samalaa lapsi näkisi, että vanhempien mieli kyllä pahoittui, kun avain hävisi. Nyt ei voi olla varma, näkikö lapsi sitä puolta ollenkaan, kun syyllisyys täyttää mielen.
[/quote]
Lupaisitko itse lapselle joka viikko uuden kotiavaimen ja silittäisit vain päätä? Miten sellainen kannustaa mielestäsi lasta oppimaan huolehtimaan avaimesta?
[/quote]
Joo, tämän ketjun luettuani, voin sanoa oikeastaan, että kyllä! En sanonut, että vain silitetään päätä, vaan että vanhempien mielipaha siitä, että avain hävisi on tottakai syytä tuoda esiin. Normaali lapsi ei halua tuottaa vanhemmilleen surua ja se jo motivoi pitämään avaimesta huolta. Samoin älykästä olisi miettiä hyviä keinoja avaimen kuljettamisen parantamiseksi.
En tajua, miksi moite kannustaisi yhtään enempää tai mitä hyvää lapsen minäkuvalle tekee maksaa itse kotiavaimesta 35 e kerran viikossa. Enemmän mulla sitä rahaa on ja kasvatusvastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele että nykyajan lapset on täysin pitelemättömiä riiviöitä, kun täälläkin on niin monta aikuista jotka on sitä mieltä että se on lapsen suurta kidutusta jos koittaa opettaa lasta huolehtimaan edes kotiavaimestaan ja huoneensa siivouksesta!
Miten pellossa teidän lapset saa kasvaa? Onko tavoitteena että ennen 18 ikävuotta osais jo oman perseensä pyyhkiä?
Asutteko omakoti- tai rivitalossa. Meillä sukulaisperhe ratkaisi jatkuvan avaimenkadottamisen asennuttamalla ovikoodin. Nyt ei kukaan voi hukata avaintaan. Koodin voi vaihtaa silloin tällöin. Tuli halvemmaksi kuin jatkuva avainten teettäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa mukava lopetus joulun ajalle lapsella. Viiminen muisto, ennen koulun alkua.. Osaatko pyytää anteeksi lapseltasi? Tulee oma lapsuus mieleen ja se että sä olet sadisti! Kuka v...n äiti alkaa etsimään lapsen avainta vasta puolen yön aikaan. Kaikki virheet mitä tässä on tapahtunut, on sun syytä. Ei sun lapsen!
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 01:05"]
En yhtään ihmettele että nykyajan lapset on täysin pitelemättömiä riiviöitä, kun täälläkin on niin monta aikuista jotka on sitä mieltä että se on lapsen suurta kidutusta jos koittaa opettaa lasta huolehtimaan edes kotiavaimestaan ja huoneensa siivouksesta!
Miten pellossa teidän lapset saa kasvaa? Onko tavoitteena että ennen 18 ikävuotta osais jo oman perseensä pyyhkiä?
[/quote]
Ei noilla asioilla ole yhteyttä keskenään. Meidän lapset eivät ole pitelemättömiä riiviöitä, mutta en silti toimisi kuten ap tai minusta se ei ole hyvin toimittu. Edustan ketjun lapsen tunteet huomioon ottavaa kantaa eikä se tarkoita sitä, etteikö tavaroista kannustettaisi pitämään huolta. Mutta sua on selvästi kiristetty pienenä, siitä "kiva" mielipiteesi.
Ei niitä nyt v..u keskellä yötä opeteta!
Siskon tyttö oli ennen tuollainen. Tosin hukkasi kolme avainta kokonaan. Asuivat kerrostalossa vuokralla ja kalliiksi tuli lukkojen vaihtaminen kahdesti. Viikkoraha otettiin pois. Ja kyse ei ollut siitä, että avain olisi tippunut vaan tämä tyttö jätti sen huolimattomasti aina milloin minnekkin. Kerran löytyi kaupan karkkihyllyltä, yhden kerran kaverin naulakon päältä. 11v tyttö ja alkoi tuo hukkailu juuri 9vuotiaana. Asuvat nykyisin omakotitalossa. Nyt tyttö pitää avainlenksua kaulassa aina jos menee jonnekkin ja sitä ei saa ottaa pois ellei ole pakko, muuten jää taas ties minne. Puhelin ja muut tavarat pysyy kyllä tallessa.
Mitä se viikkorahan pois ottaminen auttaa? Ei kai se viikkoraha ole aiheuttanut niitä sitä, miksi lapsi unohtelee? Jokin syy siihen ON. Tiedätkö, se voi olla siinä sinun siskossakin se syy.. niin ei tietenkään, koska SINÄ TUNNET SISKOSI!
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 01:03"]
Joo, tämän ketjun luettuani, voin sanoa oikeastaan, että kyllä! En sanonut, että vain silitetään päätä, vaan että vanhempien mielipaha siitä, että avain hävisi on tottakai syytä tuoda esiin. Normaali lapsi ei halua tuottaa vanhemmilleen surua ja se jo motivoi pitämään avaimesta huolta. Samoin älykästä olisi miettiä hyviä keinoja avaimen kuljettamisen parantamiseksi.
En tajua, miksi moite kannustaisi yhtään enempää tai mitä hyvää lapsen minäkuvalle tekee maksaa itse kotiavaimesta 35 e kerran viikossa. Enemmän mulla sitä rahaa on ja kasvatusvastuu.
[/quote]
Ei oo totta. Ap:n lapsi ei sitten varmaan ole normaali, kun ei moneen kertaan vanhempien mielen pahoittaminen ole saanut huolehtimaan avaimesta edelleenkään.
Sanoisin että jos lapsi on niin herkkä että äidin mielipahan vältteleminen saa huolimattomuuden paranemaan, silloin oisin huolissani äidin syyllistämisestä lapsiaan tunteistaan.
Sitä ei opi sillä että äidillä on nyt niin paha mieli. Jos sanot äidille rumasti, toi toimii, mutta arvoesineillä ei ole merkitystä jos lapsei ei tiedä miten isoa vanhinkoa avainten viljelemisestä ympäri kyliä voi seurata. sinä aikuisena osaat kuvitella, miten kalliiksi kävisi jos hukkaisit työpaikkas avaimet tai läppärin jonnekin bussipysäkille, ja siksi pidät siitä huolta varsin tiukasti. Ellet tietäisi niiden arvoa, todennäköisesti et ottaisi niistä enempää stressiä kuin käytetyn nenäliinan unohtamisesta bussin penkille.
En usko että lapsen minäkuva hajoaa siitä että kerran lapsena oppi huolehtimaan koyiavaimestaan vihdoinkin kun joutuikin maksamaan viikkorahoistaan hukattuaan sen sadannen kerran. Ja että tuli moitteetkin vielä kaupan päälle eikä pään silitystä. Hui kauheeta! Terapiaan äkkiä!
Täytyy olla sadisti se joka alapeukuttaa noita vastauksia, missä ajatellaan lapsen tunteita. Vai yrittääkös ap helpottaa omaa syyllisyydentunnettaan? Kun sai palautetta siitä ettei sitä ole ok laittaa lapsensa kannettavaksi?