Oletko koskaan ollut teho-osastolla? Millaista siellä on?

Olen ollut, ihan täysissä sielun voimissa hereillä.

Eipä tuo eronnut tavallisesta osastosta paljoa, laitteissa oltiin kiinni ja hoitaja oli 24-7 vierellä.

Erona tavalliseen osastolla makaamiseen, että henkilökunta on aina paikalla ja tarkkailu on jatkuvaa. Jos jotain sattuu, on heti paikalla useampi hoitohenkilökuntaan kuuluva.

Mielestäni englanninkielinen termi ICU, intensive care unit kuvastaa paremmin, kuin sana teho-osasto.

Vierailijana olen ollut useasti, äitiäni katsomassa. Äiti sanoi ettei jaksaisi enää taistella, että kyllä hän nyt taitaa kuolla. Sairaalasta soitettiinkin pari kertaa että nyt kannataisi tulla. Tayssissa oli niin komea lääkäri, että sanoin äidille, että ihan tuon takia kannattaa olla silmät auki ja tajuissaan täällä :)

No, sieltä äiti aina selvisi mutta sitten tuli se viimeinen matka, ei edes viety enää teholle.

Kamalasti on piuhaa ja laitetta, taisi olla siinä rivissä, samassa huoneessa verholla erotettuna potilaita kaksi tai kolme ja henkilökuntaa potilaita enemmän.

Timantein koristellut sairaalalamput valaisevat kullattuja seiniä ja kalliita käsintehtyjä mattoja. Topless hoitajat toteuttavat kaikki potilaan toiveet ja 2 omalääkäriä päivystää nurkassa 24/7 ja tulevat aina kutsusta kuin koirat.

Eihän se muuten niin kallista olisi

Kokemusta on. Paikkana TAYS ja vuosi 2015. Sain aivoverenvuodon, joka todettiin kuvauslaitteessa omassa keskussairaalassa, sieltä ambulanssilla pillit soiden T:reelle illansuussavänä . Ja ihan tajuissani olin tuodessa. Vastaanotossa osattiin odottaa ja sain rannekkeen, jolla "pääsee kaikkiin laitteisiin". Sitten vietiinkin jo leikkaukseen, seuraavaksi heräsinkin teholla. Pää oli ihan saamarin kipeä ja kymmenen letkua joka paikassa ja laitteet piippas korvan juuressa. Todella mukava hoitaja oli lähellä ihan koko ajan, silmiä katsottiin vähän väliä ja kyseltiin oloa. Välillä sai nukkua, mutta yölläkin herätettiin lääkkeiden ottoa varten. Olin lääketokkurassa, mutta ihan kartalla muuten. Lähetin viestejä kännyllä ja yksi vieraskin kävi minua katsomassa. Neljäntenä päivänä siirrettiin neurologiselle osastolle, jossa vietin vielä toista viikkoa. Onnekseni oma tapaukseni oli lievä, toivuin täysin ja kolmen kuukauden päästä menin töihin, eikä kukaan voinut tietää, mitä olin läpikäynyt, kun hiuksetkin olivat kasvaneet takaisin ja arpi piilossa. Tästä kovasti vain kiitoksia TAYS:n osaavalle henkilökunnalle!

N53

Teholla voi olla todella monenlaisesta syystä. Ei välttämättä ollenkaan tajuttomana. Eräs ystäväni oli teholla pari päivää vakavan allergisen reaktion takia, tiesi kyllä koko ajan mitä tapahtuu. Häntä vaan ei voinut jättää sekunniksikaan vahtimatta ja koko ajan piti olla piuhat jne kiinni, että pystyttiin seuraamaan hapettumista ja sydämen toimintaa. 

Mitenkäs nämä koronapotilaat? Yleensä kai ovat teholla hengitysvaikeuksien takia ja hengityskoneessa. Onko tällöin potilas aina vaivutettu koomaan?

Olin teholla yhden yön. En edes tajunnut olleeni teholla, kuin vasta jälkikäteen, vaikka ampulanssilla keskellä yötä mut sinne kuljetetttiin. Valvoin koko yön. Kroppa oli teipattu täyteen kaikenlaisia mittareita ja käsivarressa oli verenpainemittari, joka säännöllisesti mittasi pitkin yötä verenpainettani. En siis todellakaan pystynyt nukkumaan. Ambulanssilla tuotiin joku sinne yöllä ja kuulin kun ensihoitajat keskustelivat verenpaineista. Jouduin kerran hälyttämään sh:n paikalle kun tuli hätätilanne ja sen jälkeen myös lääkäri kävi katsomassa tilannetta. Ja sen jälkeen toinenkin lääkäri. Aamulla sain aamupalaa, kaikki härpäkkeet irti kropasta ja tippapullon pois ja pääsin kotiin.

Hoitajien ääneet kuuluivat kohtuutoman kovaa ja se kävi erityisesti hermoon.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs nämä koronapotilaat? Yleensä kai ovat teholla hengitysvaikeuksien takia ja hengityskoneessa. Onko tällöin potilas aina vaivutettu koomaan?

Ei välttämättä, koronapotilas voi olla teholla esim munuaisten tai sydämen takia myös. Ja voi olla kevyemmällä lisähapetuksella, jolloin siis ei ole nukutettu. Hengityskoneessa kaikki on nukutettuja, kukaan ei kestäisi edes tuntia letku keuhkoissa tajuissaan. Se tuntuu niin hirveelle. 

Olin keväällä 2020 koronan takia. Itse olin koko ajan tajuissani, en siis ollut intuboituna. Teholle jouduin, koska korona osaston hapetus määrä ei ollut riittävä minulle. Teholla oli napakampi heng. maski, joka oli kytketty hengityskoneeseen. Ellei tämä olisi riittänyt, niin sitten olisi intuboitu.

Lisäksi minulle laitettiin valtimokanyyli, jonka kautta mitattiin verenpaine ja otettiin verikokeita muutaman tunnin välein.

Sängyn vieressä oli koko ajan 1-2 hoitajaa, yksin en ollut hetkeäkään. Samassa pienessä huoneessa oli kaksi muuta potilasta, molemmat hengityskoneissa. Heitä heräteltiin muutaman kerran vuorokaudessa ja käänneltiin samoin.

Laitteet piipittivät ympäri vuorokauden ja muutenkin oli kova hälinä koko ajan. Vaikka olin erittäin sairas ja väsynyt, ei nukkumisestä tullut oikein mitään sen neljän vuorokauden aikana mitä teholla vietin. Teholta päästyäni olin sairaalassa vielä kaksi viikkoa, ennenkuin olin siinä kunnossa, että pärjäsin ilman lisähappea.

Up

Luin että se hengitysputki on kauhea ja kivulias. Siksi en halua koronan tai muunkaan takia tehohoitoon. Se saattaa painaa jonnekin nieluun jne ja on vaikea saada hoitajat korjaamaan sitä. Samoin kun herätellään nukutuksesta niin se hengitysputki voi olla vielä paikoillaan ja se on shokki jne potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Luin että se hengitysputki on kauhea ja kivulias. Siksi en halua koronan tai muunkaan takia tehohoitoon. Se saattaa painaa jonnekin nieluun jne ja on vaikea saada hoitajat korjaamaan sitä. Samoin kun herätellään nukutuksesta niin se hengitysputki voi olla vielä paikoillaan ja se on shokki jne potilaalle.

Siinä vaiheessa kun et jaksa hengittää, niin ihan varmasti haluat hengitysputken. Sitä paitsi saat silloin sekä kipu-että rauhoittavaa lääkitys, jotta siedät sen intubaatiputken.

Sairastuin elämäni ensimmäiseen influenssaan ja mut oli viety teholle koomassa. En muista tehohoitojaksosta mitään kuin ehkä jotain tuntemuksia mahdollisesti, mutta voi liittyä jo aikaisempaan. Olin sairaalaan vietäessä sekaisin ja kuumetta oli mitattu 41 astetta. Herätessäni aloin hiljalleen tajuamaan jotain mutta kappas en tuntenut jalkojani ja koko kroppa tuntui ihan vieraalta ja äänen tuottaminen ei onnistunut. Siitä alkoi sitten kävelemisen opettelu, kun kunto oli normaaliosastolla palautunut sellaiseksi. Pystyssä oleminen jo sai melkein oksentamaan. Omakannasta näkyi miten valtava määrä lääkkeitä minuun oli puskettu.

Olin silloin terve 27 vuotias kun sairastuin ja kuin 127 vuotias kun kotiuduin keväällä. Kesä meni vielä toipuessa ja kävely sujui yhä paremmin. Keuhkoihin jäi pysyvät vauriot ja olen siksi riskiryhmäläinen. Tehohoito oli myös psyykeelle todella kova paikka.

En tiedä veikö tehohoito muistikuvat myös ajalta ennen sairaalaan joutumista mutta todella huonosti muistan. Todella arvostan sitä työtä mitä minun pelastamiseksi influenssan kourista oli tehty.

Mieheni oli sydänoperaation jälkeen. Elintoimintoja valvottiin koko ajan. Ei ollut hengityskonetta. Lisähappea sai

Kovat äänet , kirkkaat valot, hoitajat ympärilla 24/7.

Siellä oli George Clooney niminen karismaattinen lääkäri hoitamassa potilaita.

Minut vietiin sinne nukutettuna, hengityskoneessa sitten heräsin (erittäin epämukavaa kun ei voi itse säädellä hengitystä), seurailivat vointia, en osaa hahmottaa että kuinka kauan, oliko oikeasti hetki vai tunteja. Sitten nenä-mahaletkujen ja intubaatioputken pois otto, jälkitoimenpiteet ja siirto pois teholta. Itse siis heräsin vasta hoidon lopussa.

Jouduin teholle kun heräsin kotona paska ja kusi lammikosta jossa olin nukkunut päiviä putkeen

Jos menee katsomaan vihamiestään hieno paikka jos rakastaan ankea