Miksi seurustelemattomuutta pidetään huonona asiana?

Ihmisillä on tapana tuoda omat traumat ja puutteet parisuhteeseen ja etenkin ne ensimmäiset suhteet menee yleensä itsensä tuntemisen opetteluun. En tosiaan halua mitään aikamiespoikaa, joka opettelee kanssani parisuhteessa olemista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on tapana tuoda omat traumat ja puutteet parisuhteeseen ja etenkin ne ensimmäiset suhteet menee yleensä itsensä tuntemisen opetteluun. En tosiaan halua mitään aikamiespoikaa, joka opettelee kanssani parisuhteessa olemista. 

Ihminen voi kasvaa henkisesti ja oppia tuntemaan itsensä myös niin että ei ole parisuhteessa. Tai voi jäädä lapsen tasolle vaikka kuinka seurustelisi.

Ehdottomasti kypsin ja parisuhteeseen parhaiten valmis mies jonka olen tavannut on ollut 26-vuotias mies joka ei ollut sitä ennen seurustellut kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on tapana tuoda omat traumat ja puutteet parisuhteeseen ja etenkin ne ensimmäiset suhteet menee yleensä itsensä tuntemisen opetteluun. En tosiaan halua mitään aikamiespoikaa, joka opettelee kanssani parisuhteessa olemista. 

Ihminen voi kasvaa henkisesti ja oppia tuntemaan itsensä myös niin että ei ole parisuhteessa. Tai voi jäädä lapsen tasolle vaikka kuinka seurustelisi.

Ehdottomasti kypsin ja parisuhteeseen parhaiten valmis mies jonka olen tavannut on ollut 26-vuotias mies joka ei ollut sitä ennen seurustellut kertaakaan.

 

26-vuotias nyt onkin ihan normaali nuori pariutumisikä.

Itsensä voi tuntea vaikka kuinka hyvin, mutta sitä ei voi oppia yksinään, miten elää toisen ihmisen kanssa yhdessä.

Ei kai sitä kukaan pidä huonona asiana. Ainakin omassa tuttavapiirissa saa olla sinkku, pariutunut tai vaikka naimisissa. Kaikki on ok.

Koska miehet oppii vain kokemuksen kautta naisten telepatian, mikroeleet, äänensävyt ja muut näytelmään kuuluvat jipot.

Naiset ei halua siis edes sitä normijärkistä työssä käyvää aikamiespoikaa, mutta kuinkahan moni aikamiespoika joutuu haluamaan monet erot ja pitkät itkut käyneen sinkkunaisen?

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet oppii vain kokemuksen kautta naisten telepatian, mikroeleet, äänensävyt ja muut näytelmään kuuluvat jipot.

Naiset ei halua siis edes sitä normijärkistä työssä käyvää aikamiespoikaa, mutta kuinkahan moni aikamiespoika joutuu haluamaan monet erot ja pitkät itkut käyneen sinkkunaisen?

Ei kukaan joudu haluamaan yhtään mitään. Aikamiespoika voi mainiosti ottaa myös aikamiestytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on tapana tuoda omat traumat ja puutteet parisuhteeseen ja etenkin ne ensimmäiset suhteet menee yleensä itsensä tuntemisen opetteluun. En tosiaan halua mitään aikamiespoikaa, joka opettelee kanssani parisuhteessa olemista. 

Ihminen voi kasvaa henkisesti ja oppia tuntemaan itsensä myös niin että ei ole parisuhteessa. Tai voi jäädä lapsen tasolle vaikka kuinka seurustelisi.

Ehdottomasti kypsin ja parisuhteeseen parhaiten valmis mies jonka olen tavannut on ollut 26-vuotias mies joka ei ollut sitä ennen seurustellut kertaakaan.

 

26-vuotias nyt onkin ihan normaali nuori pariutumisikä.

Itsensä voi tuntea vaikka kuinka hyvin, mutta sitä ei voi oppia yksinään, miten elää toisen ihmisen kanssa yhdessä.

No miten hyvin nämä sarjaseurustelijat ovat oppineet, kun kumppani vaihtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on tapana tuoda omat traumat ja puutteet parisuhteeseen ja etenkin ne ensimmäiset suhteet menee yleensä itsensä tuntemisen opetteluun. En tosiaan halua mitään aikamiespoikaa, joka opettelee kanssani parisuhteessa olemista. 

Ihminen voi kasvaa henkisesti ja oppia tuntemaan itsensä myös niin että ei ole parisuhteessa. Tai voi jäädä lapsen tasolle vaikka kuinka seurustelisi.

Ehdottomasti kypsin ja parisuhteeseen parhaiten valmis mies jonka olen tavannut on ollut 26-vuotias mies joka ei ollut sitä ennen seurustellut kertaakaan.

 

26-vuotias nyt onkin ihan normaali nuori pariutumisikä.

Itsensä voi tuntea vaikka kuinka hyvin, mutta sitä ei voi oppia yksinään, miten elää toisen ihmisen kanssa yhdessä.

"No miten hyvin nämä sarjaseurustelijat ovat oppineet, kun kumppani vaihtuu?"

Esim. sen, että ihmiset ovat erilaisia ja se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Eron jälkeen pitää aina pureksia, mitä itse teki väärin ja mitä itse haluaisi seuraavalta suhteelta, jotta se toimisi paremmin. Jos näitä ei ole koskaan joutunut miettimään, voi joutua herkästi asemaan, jossa mm. hyväksyy huonoa kohtelua. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on tapana tuoda omat traumat ja puutteet parisuhteeseen ja etenkin ne ensimmäiset suhteet menee yleensä itsensä tuntemisen opetteluun. En tosiaan halua mitään aikamiespoikaa, joka opettelee kanssani parisuhteessa olemista. 

Naisena koen olevani yksilö ja kaikki me ollaan erilaisia ja todellakin haluan sen miehen joka "opettelee" millaista olla parisuhteessa MINUN kanssa, eikä jatka samalla linjalla kuin sen edellisen Mirkun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on tapana tuoda omat traumat ja puutteet parisuhteeseen ja etenkin ne ensimmäiset suhteet menee yleensä itsensä tuntemisen opetteluun. En tosiaan halua mitään aikamiespoikaa, joka opettelee kanssani parisuhteessa olemista. 

Naisena koen olevani yksilö ja kaikki me ollaan erilaisia ja todellakin haluan sen miehen joka "opettelee" millaista olla parisuhteessa MINUN kanssa, eikä jatka samalla linjalla kuin sen edellisen Mirkun kanssa. 

Kyllä sinä voit sellaisen miehen ottaa, joka ei ole koskaan seurustellut. Jos ymmärrät itsekin olevasi yksilö, miksi kuvittelit minun puhuvan sinun puolestasi, kun kerroin oman näkökantani? 

ei ole huono asia