Oletko koskaan ollut teho-osastolla? Millaista siellä on?

Ei teho-osastolla olla aina tajuttomana - osa on, osa ei. "Useimmiten tärkein syy tehohoidon tarpeeseen on hengityksen, verenkierron tai tajunnan häiriö tai niiden yhdistelmä."

Joo, ei ole mahdollista.

Minä olin (ollut!) ensin teholla ja sitten vuodeosastolla, ja edes vuodeosastosta en muista oikeastaan mitään. Ensimmäinen muistikuva on läheisistäni, jotka pystyin tunnistamaan vasta ainakin viikko sairaalassa lojuttuani.

En tiedä millaista on teho-osastolla, mutta sen tiedän, että henkiä siellä pelastetaan.

Mun isä oli teho-osastolla tajuissaan mutta niin tokkurainen ettei muista siitä mitään. Kykeni kyllä juttelemaan mun kanssa suht normaalisti, olin yllättynyt ettei muistanut jälkeenpäin edes sitä että olin siellä.

Moni on teho-osastolla tajuissaan. Toki moni ei siltikään muista tehohoidostaan jälkeenpäin mitään, koska on ollut niin huonossa kunnossa tuolloin. Siihen on vaikea ottaa kantaa ulkopuolisena kuinka hyvin joku toinen voi muistaa tehohoitonsa jälkeenpäin.

Tämä on jotenkin sympaattinen kysymys :D ajatteletko että ihmiseltä laitetaan raju kankaalle jos hän tarvitsee tehohoitoa, vai että tehohoitoa saa vasta kun taju lähtee, vaikka olisi henki vaarassa?

No minä olen ollut teholla hereillä vahtimassa vastasyntunyttä lastani, joka oli hengityskoneessa.

Siellä oli siistiä, kirkasta, meluisaakin koska kaikki laitteet pitivät ääntä ajoittain, esim pulssioksimetrit.

Mulla on vain etäisiä mielikuvia siitä, miten aina välillä joku herätteli verikokeeseen/lääkkeen antoon/tippapussin vaihtoon ym toimenpiteisiin. Olin ketoasidoosin vuoksi siellä ja kun ambulanssi vei teholle niin jotenkin siinä ajatteli, että nyt saa nukkua ja koomata ihan rauhassa, kun huolehditaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ole mahdollista.

Minä olin (ollut!) ensin teholla ja sitten vuodeosastolla, ja edes vuodeosastosta en muista oikeastaan mitään. Ensimmäinen muistikuva on läheisistäni, jotka pystyin tunnistamaan vasta ainakin viikko sairaalassa lojuttuani.

En tiedä millaista on teho-osastolla, mutta sen tiedän, että henkiä siellä pelastetaan.

Miksi tämä on alapeukutettu? Koska olen yksi esimerkki potilaasta, joka ei muista, millaista teho-osastolla on? :D

Olen ollut vuorokauden. Olin tajuissani koko ajan. Viereisen pedin potilas kuoli: omaiset huusi ja parkui.

Yöllä huumehörhö riuhtoi letkujaan ja huusi ja hoitajat huusi sille.

Automaatti mittasi mun verenpaineen 5 min välein ja piippasi.

Hoitajat puhuivat kovalla äänellä keskenään. En nukkunut koko yönä.

En suosittele kellekään.

Yksi tehohoitopotilas ihmetteli pois päästyään, kun häntä ei tarvinnut edes intuboida. Oli kuulemma tehty niin, muttakun oli tajuton eikä tiennyt siitä.

Se on melko hurjaa kun heräilee eikä pysty puhumaan eikä liikkumaan. Klaustrofobinen tunne.

T. Eka muistikuva viikko kolarin jälkeen

Ihan relaa oli, paljon maattiin ja katottiin telsua. Safkat ois voinu olla parempia.

Varmaan siksi alapeukutettu kun sanot ettei voi olla mahdollista.

Minusta ei ole mahdollista että tietäisit mitä joku toinen on kokenut.

6viikkoa, josta suurin osa lääkekoomassa. Jotain pieni välähdyksiä / muistoja on, kuten revin hengitysputket irti, hiusten pesua..

Tuon hengitysputken repimiseen jälkeen olin kiinni sängyssä. Se ahdisti, sillä koneessa oli joku vika, eikä sitä aluksi huomattu, se vinkui korvaan ikävästi.

Ei hirveämmin muistoja, hyvä niin.

Onko ylipäätään mahdollista asiakkaan eli potilaan kertoa, millaista teho-osastolla oli?

Miksi ei olisi? Ei tehohoitopotilas ole sama asia kuin koomapotilas. Minun mieheni oli teho-osastolla ihan tajuissaan ja puhuikin minulle. Muistaa ihan hyvin millaista siellä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ole mahdollista.

Minä olin (ollut!) ensin teholla ja sitten vuodeosastolla, ja edes vuodeosastosta en muista oikeastaan mitään. Ensimmäinen muistikuva on läheisistäni, jotka pystyin tunnistamaan vasta ainakin viikko sairaalassa lojuttuani.

En tiedä millaista on teho-osastolla, mutta sen tiedän, että henkiä siellä pelastetaan.

Miksi tämä on alapeukutettu? Koska olen yksi esimerkki potilaasta, joka ei muista, millaista teho-osastolla on? :D

Koska sanot, ettei ole mahdollista muistaa tehohoitoajasta mitään vain, koska sitä itse et muista. Oikeastihan teholla oleva voi hyvinkin muistaa millaista siellä oli. Ei siellä kaikki ole tajuttomina. 

Monet tehon potilaista ovat ihan poissa pelistä jopa suurimman osan aikaa, mutta osa potilaista on hyvinkin tajuissaan. Olen nähnyt jopa kännykkäänsä tehon sängyssä räpläävän miehen.

Mä olin vajaa vuosi sitten kolme vuorokautta teho-osastolla keuhkoembolian vuoksi.

Siinä oli aikaa ihmetellä ja tutkailla kaikkea. Oli puhelin siinä vieressä, mutta en sitäkään koko ajan jaksanut räpeltää.. Välillä nostivat sängynlaidalle istumaan ja sain syödä ja toisinaan sitten nukuin. Tajuissani olin koko ajan.

Tuli hirveen hyvin selväksi naapurisänkyjen herrat. Vanhempia, pitkän elämän eläneitä herroja. Olihan se aika traagista kuulla, kun lääkärit ja hoitajat piti aamukierroksella yhteenvetoa ja yksinkertaisesti päättivät, että tätä herraa ei enää elvytetä.. helpotetaan oloa, mutta muutoin annetaan mennä. Ilmoittivat asiasta omaisille ja päivän aikana siinä muutama kävi jättämässä hyvästit.

Se oli surullista ja mua itketti ihan hitokseen ja se sitten sotki mun oman hengityksen, hapenoton, paineet yms. että omahoitaja sitten sängyn laidassa kiinni, että onko sulla kaikki hyvin. On on, mutta kun ympäristö itkettää.

Se toinen herra oli aika kukkuu tapaus. Jatkuvasti repimässä piuhoja itsestään irti ja lähtemässä kotiin. Ei kiukkusena, vaan ei ollut ollenkaan tietoinen tästä maailmasta.

Sitten mut siirrettiin, puoliteholle myös kolmeksi vuorokaudeksi. Siellä sitä hullunmyllyä riitti yhteensä 7 asiakaspaikkaa ja vaihtuvuus oli vauhdikkaampaa. Oli muistisairaita vanhuksia, leikkaussalista siirrettyjä valvonta potilaita ja potilaita, jotka olivat mielensairautensa takia vahingoittanut itseään...

Tuolla mä kirjoittelin ihmisistä tarinoita. Ketään en siis heistä nähnyt (tehollakaan), mutta ne tarinat ja kommunikoinnit henkilökunnan ja omaisten kanssa. En mitään tunnistetietoja ottanut ylös, en edes etunimiä.

Tarinoiden kirjoittamista jatkoin sitten normaaliosastolla, kun siirrettiin sinne. Siellä olin sitten yhteensä 8 vuorokautta. Sinne sainkin sitten jo enemmän omia puuhasteluita, kuten läppärin, kirjoja, ristikkolehtiä, kynät ja kirjat... lisäksi sain tassutella osaston käytävällä, mutta pidemmälle en saanut lähteä.

Mähän vasta myöhemmin tajusin, että olin ollut teho-osastolla. Juurikin tuo, että mä olin omasta mielestä niin hyvässä kunnossa. Kävelinkin päivystykseen itse, josta nappasivat mut aika äkkiä torujen kanssa tarkkailuun ja tutkimuksiin. Muutamassa tunnissa sinne teholle.

Ei mulla ollut oikein kipuja, mutta hengenahdistus oli valtava. Siksi päivystykseen lähdinkin, että saisin jotain "avaavaa" lääkettä. Olinkin sitten kipeempi. Massiivinen keuhkoembolia.

Olin myös aina kuvitellut, että teholla ollaan aivan vimosessa tilanteessa. Ei tullut mieleenkään, että näinkin hyvinvoivan ottivat sinne. Tarjosivat yöksi morfiinia. Otin, että sain senkin kokemuksen. Nukuin hyvin. Ei muuta särkylääkitystä, että aivan skarppina sain olla. Siksipä sitä aikaa sitten tuhlattiin tuijottamalla kaikki laitteet, lamput, piuhat jne. Hoitajat ja pohjapiirustukset. :)

Mulla on vieläkin tarve aiheesta puhua. Pulinaa tulee, etenkin jos on tämmöinen uusi vinkkeli. :)

Olen ollut teholla USAssa, VTI (sepsis) yksityishuone ja olin tajuissani koko ajan, ihmettelivat kylla. Huoneen ulkopuolella oli hoitaja joka piti silmalla useampaa potilasta ja jos joku halytys tuli niin heti oli hoitaja huoneessa.

Mieheni oli teholla sydanleikkauksen jalkeen, yksityishuone ja hoitaja huoneessa koko ajan. Kun olin ollut nukkumatta 36 tuntia lahettivat kotiin, yohoitaja  (mies) soitti minulle viela klo.11 illalla etta eras huolta aiheuttanut oire oli selvinnyt.

 ja voin nukkua rauhassa. ♥♥♥

USAssa on upeat sairaalat, potilaalle ja omaiselle on omat telkkarit ja vuodesohva missa omainen voi nukkua. Ruoka tilataan painetusta menusta.

Lääkärit on täysiä mul**uja, eivät välitä potilaasta vaan saavat toteuttaa omia lääkekokeilujaan provikkapalkalla. Potilas on joka tapauksessa armoilla.

Hoitajat pitää sitä teho-osaston kulissia tehokkaasta hoidosta pystyssä. Huolehtivat, seuraavat potilaan kuntoa ja oloa, raportoivat ja juttelevat jos potilas tajuissaan ja kykenee puhumaan.