Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksinaismoralismia kun kouluissa puhutaan ettei saa kiusata,kivakoulu ja blaa blaa blaa,samaan aikaan aikuiset kiusaa rajusti ja syrjii työpaikoilla, hiljaiset,ujot,kiltit ja herkät joutuu helposti "kohteeksi", mikä ihmisiä vaivaa??? Kirjoitin eilen työkaverista joka oli tökerö ja töykeä,tuntui että olisin ollut ekaa päivää töissä mitään en osannut enkä tiennyt hänen mielestään ja käytös oli sanalla sanoen törkeää ja sellaista poisluotaantyöntävää mikään ei kelvannut. Olen joutunut kuten aikaisemmin kirjoitin 2 krt elämäni aikana työpaikkakiusatuksi ja se jättänyt jälkensä, olen ns fyysisesti terve ja henkisesti jollain mittarilla varmaan koska työkkäri patistaa töihin enkö saa lääkärinlausuntoa, työpaikassa pakko roikkua rahan takia mutta se ei tarkoita että nauttisi työstä, monet päivät sellaisia että fyysisesti oireilen: vatsaan ja päähän sattuu,jännittää,ahdistaa ja vapisuttaa aina saa miettiä että millä päällä työkaverit sattuu olemaan,vihaan riitoja ja vihaisia ihmisiä jotka antaa käytöksellä ymmärtää että olen jos en saastaa niin mun ulkonäkö,olemus tms häiritsee.
Mites toi kappalejako?
Kaikki eivät osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 20v ja mulla kans ahdistusta sosiaalisista tilanteista. Olen ollut parissa työpaikassa ja jotenkin olen vaan sinnitellyt.
Yritän näytellä töissä iloista ja mukavaa tyyppiä ja se on todella rankkaa.
Aloitan huomenna taas uudessa työpaikassa ja ahdistaa ihan suunnattomasti.
Olen muutenkin aika erakkoluonne ja haluaisin tehdä jotain työtä mitä voisin tehdä täysin yksin.
Haaveeni on että joskus voisin muuttaa paikkaan missä en näkisi ollenkaan ihmisiä.
Ehkä mökille.
Olen iloinen ja onnellinen ainoastaan silloin kun saan olla yksin.
Henkisesti ei vaan tahdo jaksaa...
Minä tulin nykyiseen työhöni 2kk sitten ja olen henkisesti aivan loppuunpalanut. Pelottaa ja ahdistaa sosiaaliset tilanteet. Osa työkavereista ihan mukavia, mutta en pysty luontevasti keskustelemaan.
Tämän vuoden loppuun asti on työsopimus, en kyllä tiedä miten jaksan sinne asti ja toisaalta mitä alkaisin sitten tekemään.
Tulisipa lottovoitto, niin voisin olla yksin. Muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleni tyhjillään olevaan lapsuudenkotiini.
Mitä työtä voi tehdä täysin yksin ja ilman merkittävää koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä voi tehdä täysin yksin ja ilman merkittävää koulutusta.
Vähissä ovat...
Varastotyö ehkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyri työpaikkaan, jossa voi tehdä etätyötä. Minulla on samanlainen tausta kuin sinulla, ja olen nyt yli 13 vuotta tehnyt asiantuntijatyötä tietokoneella pääasiassa kotoa käsin. Työnantaja on tässä ollut erittäin ymmärtäväinen ja joustava, vaikka asiasta ei ole suoraan keskusteltukaan. Kaikki osapuolet ovat vain todenneet, että näin on ehkäpä kaikkien kannalta mukavinta :)
Vaikutat fiksulta, analyyttiselta ja huolelliselta, joten varmasti sinulle löytyy töitä, jossa voit hyödyntää vahvuuksiasi. It-puolella tällaisia tehtäviä on varmaan runsaastikin, mutta nykyään myös varmasti muillakin aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä voi tehdä täysin yksin ja ilman merkittävää koulutusta.
Hyvä kysymys. Onko vastauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä voi tehdä täysin yksin ja ilman merkittävää koulutusta.
Hyvä kysymys. Onko vastauksia?
Yrittäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisessa fobiassa ei ole mukavuusaluetta. Kotona möllöttäminen sillä aikaa kun muut etenee elämässä on ihan hirveää, vielä hirveämpää on ainoastaan huonokuntoisena ihmisten ilmoille meneminen. Tästä on typerää keskustella sellaisten kanssa jotka ei tiedä eikä ymmärrä. Tähän liittyy paljon ajatuksia ja tunteita joita normaaleilla kansalaisilla ei ole. Isoja ja pieniä traumoja sadoin, jopa tuhansin määrin. Asiat vaan on aina menneet väärillä urilla. Ihmissuhteet on olleet vaikeita eikä niistä ole saanut mitä olisi kaivannut. Pahan noidankehä josta ei yksin pääse ulos.
Erittäin hyvin kirjoitettu.
Tunteisiin vetoavaa soopaa.
Olet tunnevammainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisessa fobiassa ei ole mukavuusaluetta. Kotona möllöttäminen sillä aikaa kun muut etenee elämässä on ihan hirveää, vielä hirveämpää on ainoastaan huonokuntoisena ihmisten ilmoille meneminen. Tästä on typerää keskustella sellaisten kanssa jotka ei tiedä eikä ymmärrä. Tähän liittyy paljon ajatuksia ja tunteita joita normaaleilla kansalaisilla ei ole. Isoja ja pieniä traumoja sadoin, jopa tuhansin määrin. Asiat vaan on aina menneet väärillä urilla. Ihmissuhteet on olleet vaikeita eikä niistä ole saanut mitä olisi kaivannut. Pahan noidankehä josta ei yksin pääse ulos.
Erittäin hyvin kirjoitettu.
Tunteisiin vetoavaa soopaa.
Olet tunnevammainen.
Perustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla kiitollinen siitä, mitä on..
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiitollinen siitä, mitä on..
Jep!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo suoraan sanoen melko toivottoman kuuloinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo suoraan sanoen melko toivottoman kuuloinen tilanne.
Samaa mieltä. Ikävää mutta fakta vaan on se, että elämä ei ole reilua ja kaikki ei voi menestyä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo suoraan sanoen melko toivottoman kuuloinen tilanne.
Valitettavasti juuri näin. Työelämän ulkopuolella olemisen ehkä saa vielä jotenkin itselleen perusteltua vaikka moraalisesti kyseenalaista onkin, mutta mitä jää jäljelle? Ei puolisoa eikä lapsia, sukulaiset ja ystävät todennäköisesti häpeävät ja kaikkoavat. Ihmissuhteiden ja elämän merkityksen puute nakertaa, sitä ei loputtomiin jaksa eikä se kovin hyvää elämää voi olla.
Kokeilisin ehkä hommata SSRI:t ja sitten aktiivista altistamista, jos yhtään tehoaa. Terapia olisi tietenkin hyvä lisä mutta tuskin on tarpeeksi vakava tapaus (ellei sitten ole varaa maksaa kokonaan itse). Aina sitä kuuluisaa "apua" mainostetaan, mutta loppujen lopuksi jokaisen aikuisen on pärjättävä yksin eikä ole mitään ulkopuolista tahoa, joka maagisesti laittaisi asiat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiitollinen siitä, mitä on..
Ei, vaan jo siitä, että yleensäkään "on".
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisin ehkä hommata SSRI:t ja sitten aktiivista altistamista, jos yhtään tehoaa. Terapia olisi tietenkin hyvä lisä mutta tuskin on tarpeeksi vakava tapaus (ellei sitten ole varaa maksaa kokonaan itse). Aina sitä kuuluisaa "apua" mainostetaan, mutta loppujen lopuksi jokaisen aikuisen on pärjättävä yksin eikä ole mitään ulkopuolista tahoa, joka maagisesti laittaisi asiat kuntoon.
Tuo viimeinen on erittäin hyvä pointti. Koko työ on tehtävä itse, sitä ei kukaan tee puolestasi. Itsestä on kiinni, paraneeko vai ei.
Alue: Aihe vapaa
Kaksinaismoralismia kun kouluissa puhutaan ettei saa kiusata,kivakoulu ja blaa blaa blaa,samaan aikaan aikuiset kiusaa rajusti ja syrjii työpaikoilla, hiljaiset,ujot,kiltit ja herkät joutuu helposti "kohteeksi", mikä ihmisiä vaivaa??? Kirjoitin eilen työkaverista joka oli tökerö ja töykeä,tuntui että olisin ollut ekaa päivää töissä mitään en osannut enkä tiennyt hänen mielestään ja käytös oli sanalla sanoen törkeää ja sellaista poisluotaantyöntävää mikään ei kelvannut. Olen joutunut kuten aikaisemmin kirjoitin 2 krt elämäni aikana työpaikkakiusatuksi ja se jättänyt jälkensä, olen ns fyysisesti terve ja henkisesti jollain mittarilla varmaan koska työkkäri patistaa töihin enkö saa lääkärinlausuntoa, työpaikassa pakko roikkua rahan takia mutta se ei tarkoita että nauttisi työstä, monet päivät sellaisia että fyysisesti oireilen: vatsaan ja päähän sattuu,jännittää,ahdistaa ja vapisuttaa aina saa miettiä että millä päällä työkaverit sattuu olemaan,vihaan riitoja ja vihaisia ihmisiä jotka antaa käytöksellä ymmärtää että olen jos en saastaa niin mun ulkonäkö,olemus tms häiritsee.