Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Vierailija kirjoitti:
Menehän vaan töihin. Kummasti helpottaa ahdistus, kun saa saa päiviin sisältöä ja olla yhteiskunnalle hyödyksi.
Jep, aika monesti ahdistus pohjaa syyllisyydentuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Öö.. Miten tämä liittyy aloitukseen?
Ei se mikään erikoinen asia ole. Psykologit ja psykiatrit varmaan ratkovat noita eniten. Päällepäsmäriksi kasvatetut eivät tästä vaivasta kärsi. Kyse on itsesi hyväksymisestä vikoineen päivineen. Kuinka sitten saavuttaa tuo tilanne. Ota vaikka se paperi ja kynäsysteemi ensin. Nauhoita itseäsi jne. Neuvoisin kuitenkin akuuttiin hätään tavallista (laillistettua) lääkäriä ja pillereitä. Ne auttavat alkuun pääsemisessä. Sitten paljon harjoitusta eli kirjoja. Tilanteiden vältteleminen vähenee pikkuhiljaa. Joskus puolessa vuodessa kokonaan pois joskus pitempään. Lyhytterapioilla ei ole todettu olevan paljonkaan apua.
Altistus on hyvää hoitoa vain, jos se tuottaa positiivisia kokemuksia. Jos altistuksella saa esimerkiksi tärkeät asiat hoidettua tai saa uusia ihmissuhteita, silloin altistumisen tulos on positiivinen. Sellainen altistus, josta jää vain kokemus että pelko pilaa kaiken, pahentaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
1. Hae töitä ja käy haastattelussa.
2. Ota työpaikka vastaan allekirjoittamalla työsopimus.
3. Mene aamulla töihin.
4. Tee töitä.
5. Mene kotiin, rentoudu ja nuku.
6. Palaa kohtaan 3.Ei se niin vaikeaa ole.
Näin. Uskomatonta miten yksinkertaisista asioista saadaan näin vaikeita. Mutta niinhän tuo monasti tuntuu akateemikoilla olevan että käytännön elämästä ei ole mitään hajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Hae töitä ja käy haastattelussa.
2. Ota työpaikka vastaan allekirjoittamalla työsopimus.
3. Mene aamulla töihin.
4. Tee töitä.
5. Mene kotiin, rentoudu ja nuku.
6. Palaa kohtaan 3.Ei se niin vaikeaa ole.
Näin. Uskomatonta miten yksinkertaisista asioista saadaan näin vaikeita. Mutta niinhän tuo monasti tuntuu akateemikoilla olevan että käytännön elämästä ei ole mitään hajua.
Tiedätkö, mikä on akateemikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Hae töitä ja käy haastattelussa.
2. Ota työpaikka vastaan allekirjoittamalla työsopimus.
3. Mene aamulla töihin.
4. Tee töitä.
5. Mene kotiin, rentoudu ja nuku.
6. Palaa kohtaan 3.Ei se niin vaikeaa ole.
Olipa kerrankin hyvät ja selkeät ohjeet, kiitos!
Hi, have you ever been wondering what the concept of work life balance was?
Don’t worry about it, we’re going to explain it to you
Work-life balance is the amount of time you spend doing your job compared with the one you spend with your family, your friends, or by yourself without doing anything that is related to work IS ITS DEFINITION, YEAH IT'S PRETTY EASY
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitystä?
Tätä kaipaillaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kehtaisi valittaa tässä maailmantilanteessa siitä, että elantonsa eteen pitäisi jopa tehdä jotain.
Word.
Minulle ei altistelut ole helpottanut. Lääkitys teki hidasliikkeisen. Lääkityksen vähentäminen pelkotiloja ja etukäteen jännittämistä ja hermoilua. Ei sellaista työtä tai sosiaalista tilannetta olekkaan mistä en jännitän. Puhe puuroutuu,tärisyttää ja liikun hölmösti. Pakoilen . En osaa toimia tai puhua toisten seurassa. Olen huonovointinen jo ennen töihin menoa ja ja aivan raato kun tulen kotiin. Ja stessailen tekemistäni.
Monenlaista olen koittanut ja nyt jo noin 50 vuotias ja aina on sama tilanne. Yritän kaikin voimin peitellä oloani ja olla tunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kehtaisi valittaa tässä maailmantilanteessa siitä, että elantonsa eteen pitäisi jopa tehdä jotain.
Näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kehtaisi valittaa tässä maailmantilanteessa siitä, että elantonsa eteen pitäisi jopa tehdä jotain.
Word.
Itse kyllä suosin LibreOfficen Writeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kehtaisi valittaa tässä maailmantilanteessa siitä, että elantonsa eteen pitäisi jopa tehdä jotain.
Word.
Couldn't agree more!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kehtaisi valittaa tässä maailmantilanteessa siitä, että elantonsa eteen pitäisi jopa tehdä jotain.
Word.
Itse kyllä suosin LibreOfficen Writeria.
Ehe ehe
ap kirjoitti:
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä?
Yliopisto-opiskelija osaa varmaan tämän todennäköisyyden laskea.
No sitten se ei helpota iän myötä 🙁 Oletko kokeillut hengittämistä? Yleensä ihmiset naurahtavat vihaisesti tässä kohtaa. Toinen on se ettei ajattele liikaa ja antaa tunteiden lainehtia sisällä niihin tarttumatta, ja sitten mennä pois. Kolmas tässä hetkessä mieleen tuleva on nöyryys ja sitä kautta itserakkauden lisääntyminen. Itse olin todella ylpeä ennen.