Miksi seurustelemattomuutta pidetään huonona asiana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuolisoni on viides vakavampi parisuhteeni, aiemmat kestäneet n. pari vuotta kukin suhde. Puolisoni on seurustellut vakavissaan kerran, joskus ihan lukiossa.

Lähes seurustelemattomuudesta huomasi, että on ollut hankala sopeutua yhteenasumiseen, kompromisseihin kodinhoidossa ja siihen, että kaikkea ei voida enää tehdä hänen tavallaan. Hänellä oli alussa myös outoja kuvitelmia parisuhteiden seksielämästä, mm. luuli pitkään että on epänormaalia ja merkki jostain katasrofista kun suhteen alkuaikojen huumahimo laantuu, kun taas itse tiesin että näin käy käytännössä kaikille aina.

Toki voi olla osittain persoonakysymys, mutta kyllä pistän paljon seurustelukokemuksen osuuden piikkiin. Jos joku neuvoja haluaa, niin jos ei oo superihana kumppaniehdokas, niin älä ota sellaista, joka alkaa sinun kanssa harjoittelemaan parisuhdetta, jos itse olet jo pelannut useamman kerran sen pelin läpi ja tiedät miten se menee eri käänteissä.

Minä olen seurustellut viimeksi 20 vuotta sitten. Tiedän, että parisuhteessa alkuhuuma laantuu ihan ilman parisuhdekokemuksiakin. Oliko miehesi nuori? Vai onko teillä erilaiset libidot ja seksuaaliset tarpeet, eli sinulle on ihan OK, jos seksi vähenee suhteen aikana, ja mies taas haluaisi jatkaa aktiivista seksielämää?

Kysyn, koska jos parisuhde on vasta muutaman vuoden pituinen, minusta siinä vaiheessa yleensä eletään vielä huumaa, eikä saada seksuaalisesti toisesta tarpeekseen - paitsi, jos on matala libido. Minulle itselleni naisena aktiivinen seksielämä on parisuhteen kulmakivi. Saan seuraa, tukea, apua, ja juttelukavereita läheisiltäni. Seksiä saan vaan puolisoltani, koska en halua harrastaa yhdenillan juttuja tai fw-suhteita. Seksi on minulle tärkeimpiä elementtejä parisuhteessa, mutta se ei tietenkään ole ainoa tapa elää parisuhdetta.

Eihän tuo seksin määrä tosiaan kaikilla niin rajusti alen. Riippuu myös aivan luontaisesta libidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.

Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.

On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.

Vai että miten toimitaan. Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. henkilökohtaisesti oksettaa suhteesta suhteeseen hyppijät ja näiltäkö pitäisi oppia miten toimia. Voi Jeesus sentään... Parisuhteessa ollaan rehellisiä, sovitaan yhteiset säännöt, ollaan uskollisia ja rakastetaan ja jos ei nämä toimi, niin nostetaan kissa pöydälle ja erotaan. Suhteeseen ei pidä koskaan heittäytyä kevein perustein.

Olen samaa mieltä siitä kuten sinäkin miten parisuhteessa toimitaan. Olen siis se, joka sanoi, ettei halua opettaa seurustelematonta miten seurustellaan.

Mutta miten luulet, ihminen joka ei ole koskaan seurustellut ja asunut yksin jopa kymmeniä vuosia pystyy nuo ihmissuhdetaidot tuosta vain omaksumaan ja alkaa elää parisuhteessa niks naks?

Koska niilläkin ihmisillä joilla on kokemusta seurustelusta ja jopa parisuhteesta ja ovat niissä jo hioutuneet ja oppineet tekemään kompromisseja on vaikeuksia aina uuden seurustelusuhteen aloittaessaan.

Olet kyllä aika kokematon ja sinisilmäinen, oletko itse juuri niitä joilla ei ole seurustelusuhteita yhtään tai hyvin vähän?

En ole oksettava suhteesta suhteeseen hyppijä, olen ollut aviossa ja muutamassa suhteessa myös koska en ole enää mikään nuori nainen. Minulla on lapsia ja lapsenlapsiakin.

Mutta tuntisin olevani aika outo silloin, koska en ole kovin pahan näköinen, minulla on työ, jossa joudun toimimaan ihmisten kanssa, olen sosiaalinen ihminen, ettei minulla olisi ollut koskaan yhtään seurustelusuhdetta tähän ikään mennessä. Pistäisi kyllä miettimään miksi. Olisi itsetutkistelun paikka kyllä.

Niin, enkä ole edes tyhmäkään. D

Olen edelleen sitä mieltä, että ensiksikin minulle ei sopisi täysin kokematon mies, enkä minä hänelle. Enkä tottavieköön halua mennä sänkyyn kokemattoman, lähes ikäiseni miehen kanssa. Enkä opettaa hänelle muitakaan parisuhdetaitoja.

On, kuten on sanottukin, eri jos on kokematon parikymppinen.

Pikkujuttu: sinulla on aika outo kuvitelma, että sinkku on kokematon seksin saralla.

Jos on kokenut seksin saralla, sitten ei pitäisi olla suurempia ongelmia parisuhteessakaan. Senverran merkittävä asia se seksi kuitenkin on ja täyskokemattomilla sillä saralla luultavasti ensimmäisenä tulee ne suurimmat ongelmat.

Parisuhteessa saa seksikokemuksia, mutta oppiiko niistä mitään? Niin hirvittävän paljon on täälläkin ketjuja huonosta seksielämästä, kumppanin kohtaamattomuudesta intiimisti, naisia jotka eivät saa tyydytystä, miehiä jotka eivät kuuntele mitä kumppani haluaa, puutteessa olevia vaikka eletään parisuhteessa.

Tärkein seksuaalinen taito ei ole tulla hyväksi temppujen tekijäksi kuin koira, vaan oppia tuntemaan oma seksuaalisuutensa, ja sitten rohkeasti ilmaisemaan sitä - erityisesti puhumalla - kumppanin kanssa. Se tosin vaatii myös sen, että se kumppani on seksuaalisesti samalla aalto- ja ymmärryspituudella, ja vähintään halukas opettelemaan rakkaansa kanssa yhteisen seksuaalisen kielen - joka muuten on eri pariskunnilla erilainen. Jokaisen kumppanin kanssa tulee opetella seksuaalinen kieli ja puhuminen uudestaan, muutoin on vain huono rakastaja, joka jankkaa, että kun tämä toimi exänkin kanssa niin kyllä se sunkin kanssa pitäis...!

Omaa seksuaalisuuttaan voi ja pitäisikin tutkia itse. Siihen seksiterapiakin perustuu. Oman kehon, oman psyykkeen, omien mieltymysten, tabujen, intohimojen, kiinnostusten, mielikuvituksen, kaiken tutkiminen ja siitä oppiminen.

Se, että on harrastanut paljon seksiä ei kerro vielä muuta kuin että on harrastanut paljon seksiä. Siitä on vielä pitkä matka aidoksi lakanoiden Amoriksi, naisella ja miehellä.

Silti nämä huonotkin sekstaajat juoksevat suhteesta toiseen, miksi? Koska heillä on normaali libido ja he tarvitsevat säännöllisin väliajoin toisen ihmisen läheisyyttä. Ikisinkuilla usein syy ikisinkkuuteen on mm. matala libido, ei ole ollut samanlaista kiinnostusta muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.

Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.

On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.

Vai että miten toimitaan. Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. henkilökohtaisesti oksettaa suhteesta suhteeseen hyppijät ja näiltäkö pitäisi oppia miten toimia. Voi Jeesus sentään... Parisuhteessa ollaan rehellisiä, sovitaan yhteiset säännöt, ollaan uskollisia ja rakastetaan ja jos ei nämä toimi, niin nostetaan kissa pöydälle ja erotaan. Suhteeseen ei pidä koskaan heittäytyä kevein perustein.

Olen samaa mieltä siitä kuten sinäkin miten parisuhteessa toimitaan. Olen siis se, joka sanoi, ettei halua opettaa seurustelematonta miten seurustellaan.

Mutta miten luulet, ihminen joka ei ole koskaan seurustellut ja asunut yksin jopa kymmeniä vuosia pystyy nuo ihmissuhdetaidot tuosta vain omaksumaan ja alkaa elää parisuhteessa niks naks?

Koska niilläkin ihmisillä joilla on kokemusta seurustelusta ja jopa parisuhteesta ja ovat niissä jo hioutuneet ja oppineet tekemään kompromisseja on vaikeuksia aina uuden seurustelusuhteen aloittaessaan.

Olet kyllä aika kokematon ja sinisilmäinen, oletko itse juuri niitä joilla ei ole seurustelusuhteita yhtään tai hyvin vähän?

En ole oksettava suhteesta suhteeseen hyppijä, olen ollut aviossa ja muutamassa suhteessa myös koska en ole enää mikään nuori nainen. Minulla on lapsia ja lapsenlapsiakin.

Mutta tuntisin olevani aika outo silloin, koska en ole kovin pahan näköinen, minulla on työ, jossa joudun toimimaan ihmisten kanssa, olen sosiaalinen ihminen, ettei minulla olisi ollut koskaan yhtään seurustelusuhdetta tähän ikään mennessä. Pistäisi kyllä miettimään miksi. Olisi itsetutkistelun paikka kyllä.

Niin, enkä ole edes tyhmäkään. D

Olen edelleen sitä mieltä, että ensiksikin minulle ei sopisi täysin kokematon mies, enkä minä hänelle. Enkä tottavieköön halua mennä sänkyyn kokemattoman, lähes ikäiseni miehen kanssa. Enkä opettaa hänelle muitakaan parisuhdetaitoja.

On, kuten on sanottukin, eri jos on kokematon parikymppinen.

Pikkujuttu: sinulla on aika outo kuvitelma, että sinkku on kokematon seksin saralla.

Jos on kokenut seksin saralla, sitten ei pitäisi olla suurempia ongelmia parisuhteessakaan. Senverran merkittävä asia se seksi kuitenkin on ja täyskokemattomilla sillä saralla luultavasti ensimmäisenä tulee ne suurimmat ongelmat.

Parisuhteessa saa seksikokemuksia, mutta oppiiko niistä mitään? Niin hirvittävän paljon on täälläkin ketjuja huonosta seksielämästä, kumppanin kohtaamattomuudesta intiimisti, naisia jotka eivät saa tyydytystä, miehiä jotka eivät kuuntele mitä kumppani haluaa, puutteessa olevia vaikka eletään parisuhteessa.

Tärkein seksuaalinen taito ei ole tulla hyväksi temppujen tekijäksi kuin koira, vaan oppia tuntemaan oma seksuaalisuutensa, ja sitten rohkeasti ilmaisemaan sitä - erityisesti puhumalla - kumppanin kanssa. Se tosin vaatii myös sen, että se kumppani on seksuaalisesti samalla aalto- ja ymmärryspituudella, ja vähintään halukas opettelemaan rakkaansa kanssa yhteisen seksuaalisen kielen - joka muuten on eri pariskunnilla erilainen. Jokaisen kumppanin kanssa tulee opetella seksuaalinen kieli ja puhuminen uudestaan, muutoin on vain huono rakastaja, joka jankkaa, että kun tämä toimi exänkin kanssa niin kyllä se sunkin kanssa pitäis...!

Omaa seksuaalisuuttaan voi ja pitäisikin tutkia itse. Siihen seksiterapiakin perustuu. Oman kehon, oman psyykkeen, omien mieltymysten, tabujen, intohimojen, kiinnostusten, mielikuvituksen, kaiken tutkiminen ja siitä oppiminen.

Se, että on harrastanut paljon seksiä ei kerro vielä muuta kuin että on harrastanut paljon seksiä. Siitä on vielä pitkä matka aidoksi lakanoiden Amoriksi, naisella ja miehellä.

Silti nämä huonotkin sekstaajat juoksevat suhteesta toiseen, miksi? Koska heillä on normaali libido ja he tarvitsevat säännöllisin väliajoin toisen ihmisen läheisyyttä. Ikisinkuilla usein syy ikisinkkuuteen on mm. matala libido, ei ole ollut samanlaista kiinnostusta muihin ihmisiin.

Höpö höpö :D Minulla on korkea libido. Voin parisuhteessa ollessani harrastaa seksiä vaikka 5 kertaa päivässä. Suhteen ulkopuolella en halua seksiä randomeilta ihmisiltä, enkä mene parisuhteeseen vain saadakseni seksiä joltakulta.

Olen ollut sinkku yli 10 vuotta. Seksiin on olemassa mahtavia leluja, terveet kädet, hyvä mielikuvitus jne. Tosin toisen ihmisen kehon läheisyyttä se ei toki korvaa, mutta en minä haluakaan läheisyyttä ihan keneltä tahansa. Jos en tapaa ketään, jota haluan - kuten en ole tässä nyt tavannut - hoidan libidoni itse.

En ole viettieni vietävissä, eikä minun viettejäni tyydytetä sillä, että seksikumppani vaihtaa muutaman vuoden välein ja taas aloitetaan alusta.

Tietysti jos seksiksi riittää vain orgasmi, eikä kokonaisuus, niin sitten se on varmaan OK. Mulle ei riitä. Se on kaikki tai ei mitään, toinen ihminen siinä kanssani aitona omana itsenään eikä vaan pumpaamassa tai ähisemässä itselleen orgasmia avullani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.

Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.

On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.

Vai että miten toimitaan. Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. henkilökohtaisesti oksettaa suhteesta suhteeseen hyppijät ja näiltäkö pitäisi oppia miten toimia. Voi Jeesus sentään... Parisuhteessa ollaan rehellisiä, sovitaan yhteiset säännöt, ollaan uskollisia ja rakastetaan ja jos ei nämä toimi, niin nostetaan kissa pöydälle ja erotaan. Suhteeseen ei pidä koskaan heittäytyä kevein perustein.

Olen samaa mieltä siitä kuten sinäkin miten parisuhteessa toimitaan. Olen siis se, joka sanoi, ettei halua opettaa seurustelematonta miten seurustellaan.

Mutta miten luulet, ihminen joka ei ole koskaan seurustellut ja asunut yksin jopa kymmeniä vuosia pystyy nuo ihmissuhdetaidot tuosta vain omaksumaan ja alkaa elää parisuhteessa niks naks?

Koska niilläkin ihmisillä joilla on kokemusta seurustelusta ja jopa parisuhteesta ja ovat niissä jo hioutuneet ja oppineet tekemään kompromisseja on vaikeuksia aina uuden seurustelusuhteen aloittaessaan.

Olet kyllä aika kokematon ja sinisilmäinen, oletko itse juuri niitä joilla ei ole seurustelusuhteita yhtään tai hyvin vähän?

En ole oksettava suhteesta suhteeseen hyppijä, olen ollut aviossa ja muutamassa suhteessa myös koska en ole enää mikään nuori nainen. Minulla on lapsia ja lapsenlapsiakin.

Mutta tuntisin olevani aika outo silloin, koska en ole kovin pahan näköinen, minulla on työ, jossa joudun toimimaan ihmisten kanssa, olen sosiaalinen ihminen, ettei minulla olisi ollut koskaan yhtään seurustelusuhdetta tähän ikään mennessä. Pistäisi kyllä miettimään miksi. Olisi itsetutkistelun paikka kyllä.

Niin, enkä ole edes tyhmäkään. D

Olen edelleen sitä mieltä, että ensiksikin minulle ei sopisi täysin kokematon mies, enkä minä hänelle. Enkä tottavieköön halua mennä sänkyyn kokemattoman, lähes ikäiseni miehen kanssa. Enkä opettaa hänelle muitakaan parisuhdetaitoja.

On, kuten on sanottukin, eri jos on kokematon parikymppinen.

Pikkujuttu: sinulla on aika outo kuvitelma, että sinkku on kokematon seksin saralla.

Jos on kokenut seksin saralla, sitten ei pitäisi olla suurempia ongelmia parisuhteessakaan. Senverran merkittävä asia se seksi kuitenkin on ja täyskokemattomilla sillä saralla luultavasti ensimmäisenä tulee ne suurimmat ongelmat.

Parisuhteessa saa seksikokemuksia, mutta oppiiko niistä mitään? Niin hirvittävän paljon on täälläkin ketjuja huonosta seksielämästä, kumppanin kohtaamattomuudesta intiimisti, naisia jotka eivät saa tyydytystä, miehiä jotka eivät kuuntele mitä kumppani haluaa, puutteessa olevia vaikka eletään parisuhteessa.

Tärkein seksuaalinen taito ei ole tulla hyväksi temppujen tekijäksi kuin koira, vaan oppia tuntemaan oma seksuaalisuutensa, ja sitten rohkeasti ilmaisemaan sitä - erityisesti puhumalla - kumppanin kanssa. Se tosin vaatii myös sen, että se kumppani on seksuaalisesti samalla aalto- ja ymmärryspituudella, ja vähintään halukas opettelemaan rakkaansa kanssa yhteisen seksuaalisen kielen - joka muuten on eri pariskunnilla erilainen. Jokaisen kumppanin kanssa tulee opetella seksuaalinen kieli ja puhuminen uudestaan, muutoin on vain huono rakastaja, joka jankkaa, että kun tämä toimi exänkin kanssa niin kyllä se sunkin kanssa pitäis...!

Omaa seksuaalisuuttaan voi ja pitäisikin tutkia itse. Siihen seksiterapiakin perustuu. Oman kehon, oman psyykkeen, omien mieltymysten, tabujen, intohimojen, kiinnostusten, mielikuvituksen, kaiken tutkiminen ja siitä oppiminen.

Se, että on harrastanut paljon seksiä ei kerro vielä muuta kuin että on harrastanut paljon seksiä. Siitä on vielä pitkä matka aidoksi lakanoiden Amoriksi, naisella ja miehellä.

Silti nämä huonotkin sekstaajat juoksevat suhteesta toiseen, miksi? Koska heillä on normaali libido ja he tarvitsevat säännöllisin väliajoin toisen ihmisen läheisyyttä. Ikisinkuilla usein syy ikisinkkuuteen on mm. matala libido, ei ole ollut samanlaista kiinnostusta muihin ihmisiin.

Suurin osa tyytyy huonoon seksiin, kun ei tiedä paremmasta.

En silti pitäisi sitä minään parisuhdemeriittinä tai mittarina sille, että tässä on nyt kypsä ja kokenut parisuhdeihminen hyvillä seksitaidoilla. Enemmänkin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.

Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.

On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.

Vai että miten toimitaan. Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. henkilökohtaisesti oksettaa suhteesta suhteeseen hyppijät ja näiltäkö pitäisi oppia miten toimia. Voi Jeesus sentään... Parisuhteessa ollaan rehellisiä, sovitaan yhteiset säännöt, ollaan uskollisia ja rakastetaan ja jos ei nämä toimi, niin nostetaan kissa pöydälle ja erotaan. Suhteeseen ei pidä koskaan heittäytyä kevein perustein.

Olen samaa mieltä siitä kuten sinäkin miten parisuhteessa toimitaan. Olen siis se, joka sanoi, ettei halua opettaa seurustelematonta miten seurustellaan.

Mutta miten luulet, ihminen joka ei ole koskaan seurustellut ja asunut yksin jopa kymmeniä vuosia pystyy nuo ihmissuhdetaidot tuosta vain omaksumaan ja alkaa elää parisuhteessa niks naks?

Koska niilläkin ihmisillä joilla on kokemusta seurustelusta ja jopa parisuhteesta ja ovat niissä jo hioutuneet ja oppineet tekemään kompromisseja on vaikeuksia aina uuden seurustelusuhteen aloittaessaan.

Olet kyllä aika kokematon ja sinisilmäinen, oletko itse juuri niitä joilla ei ole seurustelusuhteita yhtään tai hyvin vähän?

En ole oksettava suhteesta suhteeseen hyppijä, olen ollut aviossa ja muutamassa suhteessa myös koska en ole enää mikään nuori nainen. Minulla on lapsia ja lapsenlapsiakin.

Mutta tuntisin olevani aika outo silloin, koska en ole kovin pahan näköinen, minulla on työ, jossa joudun toimimaan ihmisten kanssa, olen sosiaalinen ihminen, ettei minulla olisi ollut koskaan yhtään seurustelusuhdetta tähän ikään mennessä. Pistäisi kyllä miettimään miksi. Olisi itsetutkistelun paikka kyllä.

Niin, enkä ole edes tyhmäkään. D

Olen edelleen sitä mieltä, että ensiksikin minulle ei sopisi täysin kokematon mies, enkä minä hänelle. Enkä tottavieköön halua mennä sänkyyn kokemattoman, lähes ikäiseni miehen kanssa. Enkä opettaa hänelle muitakaan parisuhdetaitoja.

On, kuten on sanottukin, eri jos on kokematon parikymppinen.

Pikkujuttu: sinulla on aika outo kuvitelma, että sinkku on kokematon seksin saralla.

Jos on kokenut seksin saralla, sitten ei pitäisi olla suurempia ongelmia parisuhteessakaan. Senverran merkittävä asia se seksi kuitenkin on ja täyskokemattomilla sillä saralla luultavasti ensimmäisenä tulee ne suurimmat ongelmat.

Parisuhteessa saa seksikokemuksia, mutta oppiiko niistä mitään? Niin hirvittävän paljon on täälläkin ketjuja huonosta seksielämästä, kumppanin kohtaamattomuudesta intiimisti, naisia jotka eivät saa tyydytystä, miehiä jotka eivät kuuntele mitä kumppani haluaa, puutteessa olevia vaikka eletään parisuhteessa.

Tärkein seksuaalinen taito ei ole tulla hyväksi temppujen tekijäksi kuin koira, vaan oppia tuntemaan oma seksuaalisuutensa, ja sitten rohkeasti ilmaisemaan sitä - erityisesti puhumalla - kumppanin kanssa. Se tosin vaatii myös sen, että se kumppani on seksuaalisesti samalla aalto- ja ymmärryspituudella, ja vähintään halukas opettelemaan rakkaansa kanssa yhteisen seksuaalisen kielen - joka muuten on eri pariskunnilla erilainen. Jokaisen kumppanin kanssa tulee opetella seksuaalinen kieli ja puhuminen uudestaan, muutoin on vain huono rakastaja, joka jankkaa, että kun tämä toimi exänkin kanssa niin kyllä se sunkin kanssa pitäis...!

Omaa seksuaalisuuttaan voi ja pitäisikin tutkia itse. Siihen seksiterapiakin perustuu. Oman kehon, oman psyykkeen, omien mieltymysten, tabujen, intohimojen, kiinnostusten, mielikuvituksen, kaiken tutkiminen ja siitä oppiminen.

Se, että on harrastanut paljon seksiä ei kerro vielä muuta kuin että on harrastanut paljon seksiä. Siitä on vielä pitkä matka aidoksi lakanoiden Amoriksi, naisella ja miehellä.

Silti nämä huonotkin sekstaajat juoksevat suhteesta toiseen, miksi? Koska heillä on normaali libido ja he tarvitsevat säännöllisin väliajoin toisen ihmisen läheisyyttä. Ikisinkuilla usein syy ikisinkkuuteen on mm. matala libido, ei ole ollut samanlaista kiinnostusta muihin ihmisiin.

Ei pidä paikkaansa. Itsellä on tarve yhdyntään 2-3krt päivässä vaikka ikisinkku olenkin. Nykyään en saa enää säännöllistä seksiä niin tiukkaa tekee. N28

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on tarve yhdyntään 2-3krt päivässä vaikka ikisinkku olenkin.

Oletko myös anglofiili?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta eri ketjua, joissa valitetaan kun ei kehdata mennä pissalle tai kakalle seurustelukumppanin aikana. En tiedä onko sitten keksittyjä. Siksi otin sen pissaamisen ja kakkaamisen, en nyt ummärtänyt, että joku sen noin haudanvakavasti otti.

Jos se ei ole jollekin ongelma, niin hyvä juttu.

Voi olla esimerkiksi ongelma olla alasti toisen aikana tms. Näitähän täällä on ollut. Mitä ihmeellisempiä.

Itsellä ei ole noissa missään ongelmaa. DDD

Mutta joillain ikisinkuilla saattaa olla.

Nuo on niitä next level problems. En pysty kakkimaan saati olemaan alasti kumppanin edessä ja aikuinen olen, joka seurustelee ensimmäistä ja viimeistä kertaa elämässään. Tiedän monia joille nuo tuottavat ongelmia suhteessa epämukavuuden ja jännityksen takia. Ei ole päästä keksittyjä asioita.

Minulla ei henk.koht. ole mitään seurustelemattomia vastaan. Tästä ketjusta ja kaikkiin kommentteihin tulevista alapeukuista tulee olo, että seurustelemattomuutta ei saisi nähdä "turn offina". Minusta on kuitenkin ymmärrettävää, että eri ihmisille eri asiat ovat turn off parisuhdemielessä ja ihmiset kokevat eri asioiden vaikuttavan parisuhteeseen.

Mielestäni on vähän sama, jos kumppaniehdokas olisi seurustelemattomuuden sijaan vaikka intohimoinen koiraihminen, hyvin työorientoitunut tai kiinnostunut lapinmatkailusta. Jollekin nuo asiat ovat turn off, joku suhtautuisi neutraalisti reagoimatta asiaan sen kummemmin ja joku voisi olla hyvillään, kun olisi löytänyt samanhenkisen ihmisen. Sama on seurustelemattomuuden kanssa, jollekin asia voi olla ongelma, mutta osalle asia on neutraali tai jopa positiivinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.

Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.

On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.

Vai että miten toimitaan. Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. henkilökohtaisesti oksettaa suhteesta suhteeseen hyppijät ja näiltäkö pitäisi oppia miten toimia. Voi Jeesus sentään... Parisuhteessa ollaan rehellisiä, sovitaan yhteiset säännöt, ollaan uskollisia ja rakastetaan ja jos ei nämä toimi, niin nostetaan kissa pöydälle ja erotaan. Suhteeseen ei pidä koskaan heittäytyä kevein perustein.

Olen samaa mieltä siitä kuten sinäkin miten parisuhteessa toimitaan. Olen siis se, joka sanoi, ettei halua opettaa seurustelematonta miten seurustellaan.

Mutta miten luulet, ihminen joka ei ole koskaan seurustellut ja asunut yksin jopa kymmeniä vuosia pystyy nuo ihmissuhdetaidot tuosta vain omaksumaan ja alkaa elää parisuhteessa niks naks?

Koska niilläkin ihmisillä joilla on kokemusta seurustelusta ja jopa parisuhteesta ja ovat niissä jo hioutuneet ja oppineet tekemään kompromisseja on vaikeuksia aina uuden seurustelusuhteen aloittaessaan.

Olet kyllä aika kokematon ja sinisilmäinen, oletko itse juuri niitä joilla ei ole seurustelusuhteita yhtään tai hyvin vähän?

En ole oksettava suhteesta suhteeseen hyppijä, olen ollut aviossa ja muutamassa suhteessa myös koska en ole enää mikään nuori nainen. Minulla on lapsia ja lapsenlapsiakin.

Mutta tuntisin olevani aika outo silloin, koska en ole kovin pahan näköinen, minulla on työ, jossa joudun toimimaan ihmisten kanssa, olen sosiaalinen ihminen, ettei minulla olisi ollut koskaan yhtään seurustelusuhdetta tähän ikään mennessä. Pistäisi kyllä miettimään miksi. Olisi itsetutkistelun paikka kyllä.

Niin, enkä ole edes tyhmäkään. D

Olen edelleen sitä mieltä, että ensiksikin minulle ei sopisi täysin kokematon mies, enkä minä hänelle. Enkä tottavieköön halua mennä sänkyyn kokemattoman, lähes ikäiseni miehen kanssa. Enkä opettaa hänelle muitakaan parisuhdetaitoja.

On, kuten on sanottukin, eri jos on kokematon parikymppinen.

Pikkujuttu: sinulla on aika outo kuvitelma, että sinkku on kokematon seksin saralla.

Jos on kokenut seksin saralla, sitten ei pitäisi olla suurempia ongelmia parisuhteessakaan. Senverran merkittävä asia se seksi kuitenkin on ja täyskokemattomilla sillä saralla luultavasti ensimmäisenä tulee ne suurimmat ongelmat.

Parisuhteessa saa seksikokemuksia, mutta oppiiko niistä mitään? Niin hirvittävän paljon on täälläkin ketjuja huonosta seksielämästä, kumppanin kohtaamattomuudesta intiimisti, naisia jotka eivät saa tyydytystä, miehiä jotka eivät kuuntele mitä kumppani haluaa, puutteessa olevia vaikka eletään parisuhteessa.

Tärkein seksuaalinen taito ei ole tulla hyväksi temppujen tekijäksi kuin koira, vaan oppia tuntemaan oma seksuaalisuutensa, ja sitten rohkeasti ilmaisemaan sitä - erityisesti puhumalla - kumppanin kanssa. Se tosin vaatii myös sen, että se kumppani on seksuaalisesti samalla aalto- ja ymmärryspituudella, ja vähintään halukas opettelemaan rakkaansa kanssa yhteisen seksuaalisen kielen - joka muuten on eri pariskunnilla erilainen. Jokaisen kumppanin kanssa tulee opetella seksuaalinen kieli ja puhuminen uudestaan, muutoin on vain huono rakastaja, joka jankkaa, että kun tämä toimi exänkin kanssa niin kyllä se sunkin kanssa pitäis...!

Omaa seksuaalisuuttaan voi ja pitäisikin tutkia itse. Siihen seksiterapiakin perustuu. Oman kehon, oman psyykkeen, omien mieltymysten, tabujen, intohimojen, kiinnostusten, mielikuvituksen, kaiken tutkiminen ja siitä oppiminen.

Se, että on harrastanut paljon seksiä ei kerro vielä muuta kuin että on harrastanut paljon seksiä. Siitä on vielä pitkä matka aidoksi lakanoiden Amoriksi, naisella ja miehellä.

Silti nämä huonotkin sekstaajat juoksevat suhteesta toiseen, miksi? Koska heillä on normaali libido ja he tarvitsevat säännöllisin väliajoin toisen ihmisen läheisyyttä. Ikisinkuilla usein syy ikisinkkuuteen on mm. matala libido, ei ole ollut samanlaista kiinnostusta muihin ihmisiin.

Ei pidä paikkaansa. Itsellä on tarve yhdyntään 2-3krt päivässä vaikka ikisinkku olenkin. Nykyään en saa enää säännöllistä seksiä niin tiukkaa tekee. N28

Edustat siis kaikkia ikisinkkuja?

Oman kokemukseni mukaan jos nainen on jo selkeästi aikuinen (35+) ja hänellä ei ole seurustelukokemusta, kyseisessä henkilössä on parisuhdemielessä jotakin vikaa. Yleensä tällainen nainen on hyvin pedantti, useissa asioissa perfektionisti ja hän on rakentanut oman elämänsä jo valmiiksi. Kun kuvattu henkilö alkaa seurustella ja ottaa miestä esim. yökylään, se vaikuttaa olevan hänelle samankaltainen shokki kuin jos sinne olisi tullut villi taapero tai iso koira asuntoa ja totuttua päiväjärjestystä sotkemaan.

Ikisinkku nainen tai vain jonkin lyhyen nuoruuden suhteen kokenut on peräkammarinpojan feminiininen vastine ja samalla vastakohta. Siinä kun peräkammarinpojalla on elämänhallinnassa usein joitain ongelmia, ikäneidolla elämä on niin tarkkaan kontrolloitu ettei miehelle ole enää tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuolisoni on viides vakavampi parisuhteeni, aiemmat kestäneet n. pari vuotta kukin suhde. Puolisoni on seurustellut vakavissaan kerran, joskus ihan lukiossa.

Lähes seurustelemattomuudesta huomasi, että on ollut hankala sopeutua yhteenasumiseen, kompromisseihin kodinhoidossa ja siihen, että kaikkea ei voida enää tehdä hänen tavallaan. Hänellä oli alussa myös outoja kuvitelmia parisuhteiden seksielämästä, mm. luuli pitkään että on epänormaalia ja merkki jostain katasrofista kun suhteen alkuaikojen huumahimo laantuu, kun taas itse tiesin että näin käy käytännössä kaikille aina.

Toki voi olla osittain persoonakysymys, mutta kyllä pistän paljon seurustelukokemuksen osuuden piikkiin. Jos joku neuvoja haluaa, niin jos ei oo superihana kumppaniehdokas, niin älä ota sellaista, joka alkaa sinun kanssa harjoittelemaan parisuhdetta, jos itse olet jo pelannut useamman kerran sen pelin läpi ja tiedät miten se menee eri käänteissä.

Minä olen seurustellut viimeksi 20 vuotta sitten. Tiedän, että parisuhteessa alkuhuuma laantuu ihan ilman parisuhdekokemuksiakin. Oliko miehesi nuori? Vai onko teillä erilaiset libidot ja seksuaaliset tarpeet, eli sinulle on ihan OK, jos seksi vähenee suhteen aikana, ja mies taas haluaisi jatkaa aktiivista seksielämää?

Kysyn, koska jos parisuhde on vasta muutaman vuoden pituinen, minusta siinä vaiheessa yleensä eletään vielä huumaa, eikä saada seksuaalisesti toisesta tarpeekseen - paitsi, jos on matala libido. Minulle itselleni naisena aktiivinen seksielämä on parisuhteen kulmakivi. Saan seuraa, tukea, apua, ja juttelukavereita läheisiltäni. Seksiä saan vaan puolisoltani, koska en halua harrastaa yhdenillan juttuja tai fw-suhteita. Seksi on minulle tärkeimpiä elementtejä parisuhteessa, mutta se ei tietenkään ole ainoa tapa elää parisuhdetta.

Menimme yhteen yli kolmekymppisenä.

Alkuhuuma=kun seksiä on pakko harrastaa joka päivä

Alkuhuuman laantuminen=kun toteaa että ihan joka päivä ei oo pakko panna, koska muutakin olis kiva ehtiä tehdä ja huomennakin ehtii panna.

Varmasti meillä on eri libidot. Mies vaan järkyttyi, että kun oikeasti se arkitahti on sen kerran kaks viikossa, eikä seitsemän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuolisoni on viides vakavampi parisuhteeni, aiemmat kestäneet n. pari vuotta kukin suhde. Puolisoni on seurustellut vakavissaan kerran, joskus ihan lukiossa.

Lähes seurustelemattomuudesta huomasi, että on ollut hankala sopeutua yhteenasumiseen, kompromisseihin kodinhoidossa ja siihen, että kaikkea ei voida enää tehdä hänen tavallaan. Hänellä oli alussa myös outoja kuvitelmia parisuhteiden seksielämästä, mm. luuli pitkään että on epänormaalia ja merkki jostain katasrofista kun suhteen alkuaikojen huumahimo laantuu, kun taas itse tiesin että näin käy käytännössä kaikille aina.

Toki voi olla osittain persoonakysymys, mutta kyllä pistän paljon seurustelukokemuksen osuuden piikkiin. Jos joku neuvoja haluaa, niin jos ei oo superihana kumppaniehdokas, niin älä ota sellaista, joka alkaa sinun kanssa harjoittelemaan parisuhdetta, jos itse olet jo pelannut useamman kerran sen pelin läpi ja tiedät miten se menee eri käänteissä.

Minä olen seurustellut viimeksi 20 vuotta sitten. Tiedän, että parisuhteessa alkuhuuma laantuu ihan ilman parisuhdekokemuksiakin. Oliko miehesi nuori? Vai onko teillä erilaiset libidot ja seksuaaliset tarpeet, eli sinulle on ihan OK, jos seksi vähenee suhteen aikana, ja mies taas haluaisi jatkaa aktiivista seksielämää?

Kysyn, koska jos parisuhde on vasta muutaman vuoden pituinen, minusta siinä vaiheessa yleensä eletään vielä huumaa, eikä saada seksuaalisesti toisesta tarpeekseen - paitsi, jos on matala libido. Minulle itselleni naisena aktiivinen seksielämä on parisuhteen kulmakivi. Saan seuraa, tukea, apua, ja juttelukavereita läheisiltäni. Seksiä saan vaan puolisoltani, koska en halua harrastaa yhdenillan juttuja tai fw-suhteita. Seksi on minulle tärkeimpiä elementtejä parisuhteessa, mutta se ei tietenkään ole ainoa tapa elää parisuhdetta.

Menimme yhteen yli kolmekymppisenä.

Alkuhuuma=kun seksiä on pakko harrastaa joka päivä

Alkuhuuman laantuminen=kun toteaa että ihan joka päivä ei oo pakko panna, koska muutakin olis kiva ehtiä tehdä ja huomennakin ehtii panna.

Varmasti meillä on eri libidot. Mies vaan järkyttyi, että kun oikeasti se arkitahti on sen kerran kaks viikossa, eikä seitsemän.

Kiitos, kun vastasit! Teillä on siis erilaiset libidot. Minulle 2 kertaa viikossa on liian vähän, kuten miehellesikin. Voin aivan hyvin harrastaa seksiä päivittäin, ovulaation aikaan monta kertaa päivässä. Normaali määrä taitaa olla muutaman kerran kuussa, jos en muista väärin, eli silleenhän teillä on normaalia enemmän seksiä.

Tietysti suostut vain siihen määrään, mikä on sinulle hyvä. Seksiä ei pidä harrastaa pakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuolisoni on viides vakavampi parisuhteeni, aiemmat kestäneet n. pari vuotta kukin suhde. Puolisoni on seurustellut vakavissaan kerran, joskus ihan lukiossa.

Lähes seurustelemattomuudesta huomasi, että on ollut hankala sopeutua yhteenasumiseen, kompromisseihin kodinhoidossa ja siihen, että kaikkea ei voida enää tehdä hänen tavallaan. Hänellä oli alussa myös outoja kuvitelmia parisuhteiden seksielämästä, mm. luuli pitkään että on epänormaalia ja merkki jostain katasrofista kun suhteen alkuaikojen huumahimo laantuu, kun taas itse tiesin että näin käy käytännössä kaikille aina.

Toki voi olla osittain persoonakysymys, mutta kyllä pistän paljon seurustelukokemuksen osuuden piikkiin. Jos joku neuvoja haluaa, niin jos ei oo superihana kumppaniehdokas, niin älä ota sellaista, joka alkaa sinun kanssa harjoittelemaan parisuhdetta, jos itse olet jo pelannut useamman kerran sen pelin läpi ja tiedät miten se menee eri käänteissä.

Minä olen seurustellut viimeksi 20 vuotta sitten. Tiedän, että parisuhteessa alkuhuuma laantuu ihan ilman parisuhdekokemuksiakin. Oliko miehesi nuori? Vai onko teillä erilaiset libidot ja seksuaaliset tarpeet, eli sinulle on ihan OK, jos seksi vähenee suhteen aikana, ja mies taas haluaisi jatkaa aktiivista seksielämää?

Kysyn, koska jos parisuhde on vasta muutaman vuoden pituinen, minusta siinä vaiheessa yleensä eletään vielä huumaa, eikä saada seksuaalisesti toisesta tarpeekseen - paitsi, jos on matala libido. Minulle itselleni naisena aktiivinen seksielämä on parisuhteen kulmakivi. Saan seuraa, tukea, apua, ja juttelukavereita läheisiltäni. Seksiä saan vaan puolisoltani, koska en halua harrastaa yhdenillan juttuja tai fw-suhteita. Seksi on minulle tärkeimpiä elementtejä parisuhteessa, mutta se ei tietenkään ole ainoa tapa elää parisuhdetta.

Menimme yhteen yli kolmekymppisenä.

Alkuhuuma=kun seksiä on pakko harrastaa joka päivä

Alkuhuuman laantuminen=kun toteaa että ihan joka päivä ei oo pakko panna, koska muutakin olis kiva ehtiä tehdä ja huomennakin ehtii panna.

Varmasti meillä on eri libidot. Mies vaan järkyttyi, että kun oikeasti se arkitahti on sen kerran kaks viikossa, eikä seitsemän.

Kiitos, kun vastasit! Teillä on siis erilaiset libidot. Minulle 2 kertaa viikossa on liian vähän, kuten miehellesikin. Voin aivan hyvin harrastaa seksiä päivittäin, ovulaation aikaan monta kertaa päivässä. Normaali määrä taitaa olla muutaman kerran kuussa, jos en muista väärin, eli silleenhän teillä on normaalia enemmän seksiä.

Tietysti suostut vain siihen määrään, mikä on sinulle hyvä. Seksiä ei pidä harrastaa pakolla.

Ja minä siis sinua hieman vanhempi nainen. Nuorena olin samanlainen, eli libido on sisäsyntyistä. Jos en saa seksiä ja orgasmeja säännöllisesti, alan saada niitä unissani.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei henk.koht. ole mitään seurustelemattomia vastaan. Tästä ketjusta ja kaikkiin kommentteihin tulevista alapeukuista tulee olo, että seurustelemattomuutta ei saisi nähdä "turn offina". Minusta on kuitenkin ymmärrettävää, että eri ihmisille eri asiat ovat turn off parisuhdemielessä ja ihmiset kokevat eri asioiden vaikuttavan parisuhteeseen.

Mielestäni on vähän sama, jos kumppaniehdokas olisi seurustelemattomuuden sijaan vaikka intohimoinen koiraihminen, hyvin työorientoitunut tai kiinnostunut lapinmatkailusta. Jollekin nuo asiat ovat turn off, joku suhtautuisi neutraalisti reagoimatta asiaan sen kummemmin ja joku voisi olla hyvillään, kun olisi löytänyt samanhenkisen ihmisen. Sama on seurustelemattomuuden kanssa, jollekin asia voi olla ongelma, mutta osalle asia on neutraali tai jopa positiivinen juttu.

Seurustelemattomuus saa olla turn off puolisoehdokkaassa, mutta ei se mystisesti tee ihmisestä vajavaista, vammaista, jälkeenjäänyttä, mistään mitään oppinutta, lapsen/teinin asteelle jäänyttä frigidiä, kuten täällä monet tuntuvat ajattelevan.

Minulle sarjaseurustelu ja/tai useampi parisuhde takana on itselleni turn off, joten ymmärrän, jos jollekulle kokemattomuus tai vähäinen kokemus vastavuoroisesti on turn off.

Nämä sarjaseurustelevat, suhteesta toiseen hyppivät ovat mielestäni kaikista epäilyttävimpiä. Kun avioliitto loppuu, heti on kuvioissa uusi kumppani, jonka kanssa perustetaan uusi perhe. Ostetaan talo, uusperhe, exsät, nyksät. Ei onnistu. Jää velkaa, elatusmaksuja, monelle.

Mieluummin yksin, kuin tälläistä härdelliä.

yksi ystäväni on tällainen seurustelematon. hän on hyvin vaativa sen suhteen, millainen kumppanin pitäisi olla. pienikin yksityiskohta, tyyliin puheääni tai muutama liikakilo toisella, on hänelle syy olla edes tutustumatta toiseen parisuhdemielessä. hän myös odottaa, että toinen on "täydellinen" eli vastaa hänen ihannekuvaansa. ei ymmärrä, että kukaan ihminen ei ole täydellinen - ei seurustelematon eikä seurustellut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.

Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.

On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.

Tämä "en jaksa opettaa aikuista ihmistä" tulee aina esille kaikissa vastaavissa keskusteluissa. Miten vaikeaa se seurustelu oikein voi olla, jos sitä pitää oikein opettaa toiselle? Onko edes kovin kannattava tämän kokeneemman opettaa mitään kerta edelliset suhteensa ovat menneet puihin?

TÄMÄ. Monet suhteissa olleet (ja sellaisia lopettaneet) ovat oppineet vain huonoja tapoja. Pihtaamista, nalkuttamista, välinpitämättömyyttä, petetyksi tulemisen tunteita jne. On paljon helpompi opettaa uutta kuin oppia pois vanhoja tapoja. 

Uppista mielenkiintoiselle aiheelle :)

Vierailija kirjoitti:

Koska seurustelu on ihmisille lajityypillistä toimintaa ja se, joka ei osallistu siihen, on jollain tavalla vammautunut.

No jatkuvastihan sitä saa parisuhteesta haaveilevana ikisinkkuna kuulla, ettei seurustelu ole mikään itsetarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen seurustelusuhde, huonokin, opettaa jotain itsestä. Voin sanoa olevani henkisesti kasvanut joka suhteen jälkeen.

Samoin lapset ovat kasvattaneet minua. Halusin nyt löytää miehen, jolla on myös lapsia. Sellainen ymmärtää elämästä vähän enemmän, eikä ole niin itsekäs.

Niinkutsuttu isäni on seurustellut jopa useamman naisen kanssa yhtäaikaa ja lapsia löytyy useammankin naisen kanssa ja ei se mitään ole kasvattanut tai ymmärrä elämästä. Omasta jälkikasvustaan se ei välitä hevon helvettiä, me ollaan sen elämässä vain lavasteita esittäessä hyvää ihmistä, sitten taas unohdetaan. Joten jos lakataan asettamasta noita kasvuominaisuuksia parisuhteisiin tai lapsiin, koska se ei pidä paikkaansa. Itsekäs ihminen on itsekäs vaikka olisi puolet kylän naisista suhteessa sen kanssa tai 20 lasta.