Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi seurustelemattomuutta pidetään huonona asiana?
27.10.2021 |
Miksi suhteeseen pitäisi aina olla henkilö jolla on suhteita takana? Mikä siihen on syynä?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Ei se seurustemattomuus, vaan ne SYYT jotka johtaa seurustelemattomuuteen on varoitusmerkki.
Mitkä syyt ja mikä varoitusmerkki? Kommentista tulee olo kuin tuomitset kaikki seurustelemattomat ihan kuin olisi jokin tappava tauti. Ongelmana on ettei sopivaa kumppania ole löytynyt en ole tahallani sinkkuna pysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippunee osapuolten iästä. Hiukkasen eri asia jos puhutaan parikymppisistä kuin nelikymppisistä tai kuuskymppisistä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.
Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.
On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.
Vai että miten toimitaan. Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. henkilökohtaisesti oksettaa suhteesta suhteeseen hyppijät ja näiltäkö pitäisi oppia miten toimia. Voi Jeesus sentään... Parisuhteessa ollaan rehellisiä, sovitaan yhteiset säännöt, ollaan uskollisia ja rakastetaan ja jos ei nämä toimi, niin nostetaan kissa pöydälle ja erotaan. Suhteeseen ei pidä koskaan heittäytyä kevein perustein.
Koska seurustelu on ihmisille lajityypillistä toimintaa ja se, joka ei osallistu siihen, on jollain tavalla vammautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.
Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.
On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.Vai että miten toimitaan. Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. henkilökohtaisesti oksettaa suhteesta suhteeseen hyppijät ja näiltäkö pitäisi oppia miten toimia. Voi Jeesus sentään... Parisuhteessa ollaan rehellisiä, sovitaan yhteiset säännöt, ollaan uskollisia ja rakastetaan ja jos ei nämä toimi, niin nostetaan kissa pöydälle ja erotaan. Suhteeseen ei pidä koskaan heittäytyä kevein perustein.
Aivan. Väittäisin, että aiemmin seurustelematon ihminen ottaa parisuhteen paljon enemmän tosissaan, jos joskus siis pääsee siihen tilanteeseen, että tuntee jonkun henkilön olevan juuri hänelle parisuhteeseen sopiva ja tämä toinenkin haluaa suhteen tämän seurustelemattoman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetaidot ovat ihan samoja kuin ihmissuhdetaidot ylipäätään. Toisen huomioon ottamista ja kompromissien tekemistä opetellaan kaikissa ihmissuhteissa lapsesta asti.
Siihen on olemassa jokin syy miksi ei ole ollut koskaan parisuhteessa. Toki tämä seurustelematon sanoo, ettei ole se oikea tullut vastaan. Mutta syvemmälle kun kaivellaan, niin sieltähän löytyykin mielenterveysongelmaa aika usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen on olemassa jokin syy miksi ei ole ollut koskaan parisuhteessa. Toki tämä seurustelematon sanoo, ettei ole se oikea tullut vastaan. Mutta syvemmälle kun kaivellaan, niin sieltähän löytyykin mielenterveysongelmaa aika usein.
Syyhän voi olla vaikka niin intensiivinen opiskelu ja työnteko, että seurustelulle ei ole jäänyt aikaa aiemmin? Eikö olisi ikävää seurustella henkilön kanssa, jota ei ikinä näy eikä kuulu, kun hänellä ei elämäntilanteestaan johtuen yksinkertaisesti riitä aikaa moiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku 40v ikänsä yksin elänyt on jo niin pinttynyt tapoihinsa, että tuskin pystyy kompromisseihin, mitä suhteessa tarvitaan.
Tässä on nyt yksi esimerkki "opettamisesta" jonka mainitsemista joku syvästi paheksui ja otti itseensä.
Jos minä olen noin 40-vuotias nainen, kokenut nyt yhtä ja toista ja oppinutkin jotain ihmissuhteista niin aikamoista olisi alkaa seurustella noin 40-vuotiaan seurustelemattoman miehen kanssa. Ihan tapojen, tottumusten ihmissuhteiden ym. kannalta.
En myöskään haluaisi olla kenenkään ensikertalaisen opettaja seksiasioissa.
Näin se vain on, suuttuu siitä joku sitten tai ei.
Onhan se seurustelukokematon oppinut itsekin elämästä. Ei parisuhde ole ainoa ihmissuhde josta voi oppia. Ja voihan seurustelukokemattomalla olla vieläkin opettavaisempia elämänkokemuksia kuin ihmisellä, joka on sarjaseurustellut. Ja miten ihmeessä tottumukset mihinkään vaikuttaa? Siis miten ne ovat erilaisia, oli seurustelua ollut tai ei? Mitä tulee seksiasioihin, niin naimaan oppii viikossa, ahkerat parissa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku 40v ikänsä yksin elänyt on jo niin pinttynyt tapoihinsa, että tuskin pystyy kompromisseihin, mitä suhteessa tarvitaan.
Kompromisseja tehdään myös työelämässä, perheessä ja ystävyyssuhteissa. Toisekseen valmius tehdä kompromisseja on luonteenpiirre, eikä se riipu seurustelukokemuksesta.
Ihmettelin ensin, kuka sitä muka huonona asiana pitää, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani, kyllä minustakin on hyvä, että puolisollani oli seurustelusuhteita ennen minua: a) tiedän, että hänellä on kokemusta eikä tarvitse myöhemmin kipuilla sen suhteen, "minkälaista olisi olla jonkun muun kanssa" ja b) kieltämättä olisin pohtinut, mikä mahtaa tyypissä olla vikana jos 30+ iässä ei ole vielä yhtään seurustelusuhdetta takana.
Kuitenkin, kohta a) on ehkä enemmänkin niiden positiivisten puolten etsimistä, jos ei olisi tullut seurusteltua niin sitten sitä ajattelisi, että onpa ihanaa kun heti ekalla yrittämällä löytyi täydellinen kumppani.
Kohta b) taas on helposti selitettävissä elämän valinnoilla eikä muutenkaan päde alle 25 vuotiaisiin, joten loppujen lopuksi olen edelleen sitä mieltä, ettei se seurustelemattomuus mitenkään kovin huonona pidetty asia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei ole koskaan löytänyt ketään sopivaa, kertoo sekin jotain. Hankala luonne?
Jotkut kuvittelevat, että seurustelu vaatii harjoittelua. Siis että ei voi käyttäytyä kauniisti, empaattisesti ja rehellisesti toista kohtaan, jos ei ole seukannut vähintään kahdeksan kertaa aiemmin. Mutta nämä ovatkin niitä, joilla on ollut harjoittelemista ihmisten kanssa toimimisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku 40v ikänsä yksin elänyt on jo niin pinttynyt tapoihinsa, että tuskin pystyy kompromisseihin, mitä suhteessa tarvitaan.
Tässä on nyt yksi esimerkki "opettamisesta" jonka mainitsemista joku syvästi paheksui ja otti itseensä.
Jos minä olen noin 40-vuotias nainen, kokenut nyt yhtä ja toista ja oppinutkin jotain ihmissuhteista niin aikamoista olisi alkaa seurustella noin 40-vuotiaan seurustelemattoman miehen kanssa. Ihan tapojen, tottumusten ihmissuhteiden ym. kannalta.
En myöskään haluaisi olla kenenkään ensikertalaisen opettaja seksiasioissa.
Näin se vain on, suuttuu siitä joku sitten tai ei.
Aika moni on seurustellut koko aikuisikänsä, siltikään nämä ihmiset eivät välttämättä ole oppineet ihmissuhteista mitään, samoja virheitä toistetaan kerta toisensa jälkeen. Seksikumppanien määrä ei myöskään välttämättä korreloi seksitaitojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei ole koskaan löytänyt ketään sopivaa, kertoo sekin jotain. Hankala luonne?
Kliseitä kliseiden perään. Oikeat syyt seurustelemattomuudelle omalla kohdallani ovat ujous ja introverttiys. Olen tehnyt töitä ja ahkeroinut mutta kumppania ei vaan löydy. Minkäs sille teet.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelematon ihminen hyvin todennäköisesti ei osaa ottaa toista huomioon, sopeutua, keskustella, pitää puoliaan ja sovitella. Miksi olisi, kun ei ole näitä taitoja tarvinut harjoitella.
Kyllä sille on aina joku syynsä, miksei ole seurustellut. Jos nuo yllämainitut taidot muka ilman seurustelukokemustakin löytyisivät, niin sittenhän se tarkoittaa sitä, ettei ihminen ole aiemmin sen verran halukas ollut itseään laittamaan likoon, että seurustelukin olisi onnistunut. Jossei aiemmin halunnut seurustella, niin miksi haluaisi nyt, ellei ole jotain omituista "agendaa" taustalla.
Kyllä niillä nirsommillakin ihmisillä alkaa kolmeen kymppiin mennessä olemaan jotain kokemusta, mikäli ylipäätään ovat seurustelukelpoisia jollain tavalla.
Tässä ei nyt oteta kantaa mihinkään sarjaseurustelijoihin tai siihen parantaako määrä laatua, vaan siihen, löytyykö sitä ensimmäistäkään seurustelukokemusta ylipäätään.
Eli ihmisen pitäisi ottaa ihan kuka tahansa ekaksi seukkukaveriksi, kunhan nyt vaan olisi seurustellut tiettyyn ikään mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen seurustelusuhde, huonokin, opettaa jotain itsestä. Voin sanoa olevani henkisesti kasvanut joka suhteen jälkeen.
Samoin lapset ovat kasvattaneet minua. Halusin nyt löytää miehen, jolla on myös lapsia. Sellainen ymmärtää elämästä vähän enemmän, eikä ole niin itsekäs.
Ketä opettaa, ketä ei. Jotkut tuntuu toistavan vaan samoja virheitä suhteesta toiseen. Eräänkin valitusta olen lopen väsynyt kuuntelemaan, kun taas oli se uusi kultsi samanlainen kuin ne edellisetkin. Merkithän oli heti nähtävissä, vaan silti piti ottaa se juuri samanlainen. On kovin kyllä eron hetkellä olevinaan että opittu on, mutta ei vaan kuitenkaan opi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä seurustelu on melko kammottavaa. Parempi pysyä sinkkuna
Ihkua se on ehkä ne ekat kuukaudet kun liidellään hattaroissa, sitten menee ankeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei ole koskaan löytänyt ketään sopivaa, kertoo sekin jotain. Hankala luonne?
Mitäs se sitten kertoo, että on aloittanut parisuhteita, muttei ole saanut niitä kestämään?
Alue: Aihe vapaa
Olen aina halunnut sitoutua ja mennä naimisiin ihmisen kanssa jota rakastan, jaan samanlaiset arvot ja joka rakastaa minua sekä on luotettava. En ole koskaan seurustellut enkä tiedä miksi. Ikääkin on yli 30 vuotta. Tuntuu pahalta kun unelma on toteuttamatta.