miksi yh-äitejä pidetään säälittävinä?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:53"]

Onko yh:n haukkujia paikalla? Olisi kiva tietää sivilisäätysi ja lapsilukusi, ikäsi ja sukupuolesi? Mihin perustat näkemyksesi?

[/quote]

En hauku, mutta vähä ressukka kiertopalkintoina pidän... olen avoliitossa,  2 lasta ja mies 29v

[/quote]

auts avoliitossa. 

en tiedä olemmeko säälittäviä---en suostu sääliin, mutta apua otan vastaan mielelläni varsinkin miehiltä

t yh

Mä tiedän vastauksen tähän. Ne haluis meidän lapset. Ne on kateellisia niistä ja sen takia ne ilmottelee lasuun ja keksii juttuja meistä. 

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 23:23"]

Mä tiedän vastauksen tähän. Ne haluis meidän lapset. Ne on kateellisia niistä ja sen takia ne ilmottelee lasuun ja keksii juttuja meistä. 

[/quote]

Ketkä?

Toiset perheelliset?

Luulen kyllä, että ne säälii teidän lapsia (joilla ei yleensä mene kovin hyvin).

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 23:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 23:23"]

Mä tiedän vastauksen tähän. Ne haluis meidän lapset. Ne on kateellisia niistä ja sen takia ne ilmottelee lasuun ja keksii juttuja meistä. 

[/quote]

Ketkä?

Toiset perheelliset?

Luulen kyllä, että ne säälii teidän lapsia (joilla ei yleensä mene kovin hyvin).

[/quote]

No kuule ihan kaikki on kateellisia. Lapsilla menee niinkun muidenki lapsilla.

Eli siis koska olen yh en saisi harrastaa sillon tällön seksiä tai irtosuhteita vaan pitäisi nunnaksi ryhtyä ja olen säälittävä, koska en jäänyt huonoon suhteeseen? Voi pyhä Birgit sentään. Olisinko sitten arvostetumpi, jos riutuisin paskassa suhteessa enkä olisi onnellinen, vaan alistuisin surkeuteen? Olen kyllä helvetin mielelläni yh-mutsi ja saatte aivan taatusti sääliä ja vihata minua niinkun minäkin säälin niitä, jotka eivät uskalla lähteä huonosta suhteesta ja niitä, jotka purkavat omaa huonoa oloaan yh-vanhempiin ja heidän haukkumiseen.

Otetaan nyt esimerkiksi TT, mies josta ei saa puhua. Hän hylkäsi vaimonsa ja pienen lapsensa 22-vuotiaan bimbon vuoksi, mutta hänen maineensa ei siitä tule kärsimään, koska vain ja ainoastaan se lapsesta huolehtiva (eli yh-osapuoli) on säälittävä paska. Siispä kaikki vaan joukolla paheksumaan ex-vaimoa, joka edelleen jatkaa lapsesta huolehtimista kuten ennenkin. Mieshän on aina hyvä, teki mitä tahansa, mutta nainen aina paha ja syntinen.

Kun av:n juttuja lukee, niin ei uskoisi että ollaan liikahdettu keskiajasta pykälääkään eteenpäin...

Pitää säälittävänä on Suomeksi siis sellainen jota "pitää sellaisena jota tulisi sääliä".

Pidän kerjäläisiä, vammaisia, huumeiden käyttäijä.... säälittävinä.

Yh-äitien säälittävänä pitäminen...

Jos äiti on yksinhuoltaja, niin todennäköisintä on että puoliso on lähtenyt tai että nainen on antanut monoa koska puoliso oli surkimus mieheksi.

Siis parisuhde on päättynyt ja on yhteisiä lapsia... onhan tämä aika kurja tilanne, kai voi olla pahoillaan? En tiedä koenko sääliä, tietysti jos kovasti valittaa kurjaa kohtaloaan niin kyllä säälintunteita herää.

Yhteiskunta tukee lasten kasvatusta, ja ihmisiä jotka eivät sillä hetkellä pysty huolehtimaan omasta elatuksestaan, joten en pidä yh-äitejä säälittävinä, eli oletusarvoisesti sääliä herättävinä.

Erääseen yh-äitiin vahvasti kiintynyt, useammasta ollut kiinnostunut, 41v m

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:20"]

En ymmärrä miksi aina mollataan yh-äitejä, yh:t muka vaan epätoivoisesti ettii elättäjää lapselleen Ym... Eikö miehillä oo mitään tekemistä sen kans et nainen jää yksinhuoltajaksi? Kun mies ei kanna vastuuta ja häipyy, niin Se tekee naisesta sit epätoivosen ja säälittävän. Ärsyttää!

[/quote]

Yleensä nainen itse lähtee suhteesta. Mutta yleensäkkin lapsia pitää tehdä vasta avioliitossa ja mahdollisimman varmalla pohjalla. 

Mutta suurin osa näistä YH-äideistä on sellaisia että ollaan nussittu ties kenen kanssa ja sitten valitetaan kun jäädään yksin. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:35"]

Heitä pitäisi juuri kunnioittaa, kun joutuvat tekemään yksin niin suuren työn.

[/quote]

Yksin? Suurin osa elää yhteiskunnan tuilla ja vielä vie lapset tarhaan vaikka itse nyhjää kotona. Se EI ole vastuunkantoa

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:55"]Suurin osa avioeroista tulee naisten puolelta. Itse aiheutettua. [/quote] Juu, ja naisena kannattaa jäädä katsomaan kun mies löytää koko ajan toisia naisia, vaikka olisi ennen pettämistä saanut mitä tahansa. Pönkitti moisella vain huonoa itsetuntoaan. Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä. Pettäjästä harvemmin on hyväksi perheenisäksi.

[/quote]

Naiset pettää ihan yhtä paljon kuin miehet

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:56"]

Entäs jos suhde lapsen isään oli ihan hyvä, mutta rakkaus vaan loppui, elettiin viimeiset vuodet kuin kämppikset. Eron jälkeen lapsen isä muutti töiden perässä kauemmas ja näkee lastaan viikonlopun ehkä kerran kahdessa kuussa, loma-aikoina vähän enemmän. Itse saan exältä elarit tietysti, käyn ihan ok-palkkaisessa työssä. Baarissa käyn noin kerran kuussa, kun lapsi on mummilassa. Parisuhdetta toivoisin kyllä, mutta itteeni en ympäriinsä jakele... Säälittävääkö?

[/quote]

On säälittävää. Rakkaus loppuu AINA. On mahdotonta että rakkaus kestää vuosia saati vuosikymmeniä. 

Tuo oli todella säälittävä syy erota. Parisuhde vaatii jatkuvaa panostusta suhteeseen ja jatkuvaa työtä vaikka olisi 10 lasta. 

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:35"]

Heitä pitäisi juuri kunnioittaa, kun joutuvat tekemään yksin niin suuren työn.

[/quote]

No kun suurin osa ei tee. Pienet lapset jätetään nukkumaan kun yh paukkaa baariin ja sitten Iltalehdestä saadaan lukea kun hätääntyneet lapset joudutaan hakemaan ovi murtamalla. 

[/quote]

Tuoko on ihan yleistä? Ihanko totta? Jos olisi, niin eikö ne lapset annettaisi yleisesti isänsä hoitoon?

[/quote]

Keskiverto nainen EI halua antaa lapsia isälle jos ei muusta syystä niin ihan vittuillakseen. 

En minä ainakaan ole pitänyt. Tunnen usein empatiaa heitä kohtaan, nyt kun itsekin saanut maistaa kunnolla lastenhoidon ihanuutta.

m33

siksi koska ideaali-kuvassa lapsella on 2 vanhempaa jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan.

aina ei näin vaan mene.

Hassua(?) kylläkin, itse olen kuullut haukkumisia nimenomaan naisilta. Miehet eivät koskaan ole haukkuneet tai arvostelleet. Pahimpana arvostelijana on ollut avioliitossa elävä siskoni joka kituuttelee paskassa liitossa mutta haluaa pitää kulissit yllä.

Minä jäin totaaliyh:ksi kun mies päätti kesken raskauden ettei haluakaan perhe-elämää. Takana seitsemän vuoden suhde, josta yhdessä asuttu melkein viisi vuotta. Lapsi todellakin toivottu, mies lapsentekoa ensimmäisenä ylipäänsä ehdotti.  Aborttia ei enää tuossa vaiheessa olisi edes saanut (rv 31) enkä varmasti olisi sitä edes tehnyt vaikka olisi ollut mahdollista. Muutaman kerran olen miehestä kuullut, viimeisin viesti tuli jokunen kuukausi takaisin. Viestin sisältö aika lailla sitä että nyt harmittaa kun päästi minut menemään eikä pidä lapseen yhteyttä. Jep, lapsikin jo pian 9v. Eikä ikinä uskoisi että kyseessä on pian viisikymppinen mies.

Kaverini on myös yh. Mies alkoi käyttää huumeita kun lapsi oli 4v. Siinä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa ero. Vai olisiko lapsen pitänyt antaa kasvaa narkin kanssa? Tuokin mies oli mitä parhain isä kunnes jostakin syystä sekaantui huumeisiin.

Nykyisin olen itse uusissa naimisissa ja esikoisella on 2v. pikkusisko. Mieheni on kuin isä lapselleni (ja ihan omasta halustaan), jota biologinen ei ole kun elää ilmeisesti nuoruuttaan uudestaan. Ja kyllä, yh olen edelleenkin, niin papereissa lukee. Mieheni ei ole lapsen huoltaja tai holhooja, valitettavasti. Kyllä me lapsen kanssa pärjättiin kahdenkin vaikka alku olikin vaikeaa. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:56"]Entäs jos suhde lapsen isään oli ihan hyvä, mutta rakkaus vaan loppui, elettiin viimeiset vuodet kuin kämppikset. Eron jälkeen lapsen isä muutti töiden perässä kauemmas ja näkee lastaan viikonlopun ehkä kerran kahdessa kuussa, loma-aikoina vähän enemmän. Itse saan exältä elarit tietysti, käyn ihan ok-palkkaisessa työssä. Baarissa käyn noin kerran kuussa, kun lapsi on mummilassa. Parisuhdetta toivoisin kyllä, mutta itteeni en ympäriinsä jakele... Säälittävääkö? [/quote] Miten se tilanne nyt eroaa entisestä? Silloin oli kämppis, yhteiset jutut, silloin tällöin, mutta liian harvoin seksiä? Nyt olet yksin, ei kämppistä, sitä läheisintä ihmistä ja harvoin seksiä? Lapsi näkee joskus isäänsä, Wow! Sanoppa kannattiko? T. Jospa sais tänään lauantaikullia muuten hyvältä aviomieheltä

[/quote]

No siten se eroaa, että edellisellä kirjoittajalla oli rohkeutta erota rakkaudettomasta suhteesta. Sä oot niin nössö, että sun pitää netissä arvostella muiden valintoja. 
[/quote]
Ja niistä valinnoista kärsii lapsi.

Aivan naurettavaa kommenttia yllä. Olen yh. En korosta asiaa, enkä myöskään peittele. Oma ja lasteni elämä on nykyään tasapainoista ja hyvää. Sitä se ei sina ole ollut, valitettavasti. Yksinhuoltajuus on samalla uuvuttavaa ja palkitsevaa, kuten varmasti parisuhteessa ja ydinperheessä eläminenkin. Yksinhuoltajuus itsessään ei ole mikään mainitsemisen arvoinen asia itselleni, mutta ainoa oikea vaihtoehto aikoinaan jatkaa normaalia lapsiperhearkea. En tarvitse sääliä enkä olalletaputteluja.