Ampujan perheen idylli - mitä mieltä?

Ihan kiva joo, mutta itse en jaksaisi. Tuntisin olevani aina töissä.

Ihmettelen että kun paistinpannuja menee 10 vuodessa, mikseivät osta valurautapannua!!!???

Oh my, mitä noi nimet on? Kisu? Nuppulina? Pippuriina? En nyt tuomitse kenenkään nimivalintoja, mutta palveleeko noi lasta yhtään? Annettu sen takia koska se on lapsella söpö, mutta onko söpö ja käytännöllinen enää aikuisena? Tuskin. 

Mutta on muuten on kyllä iloisen näköinen perhe ja oon varma lapsilla on hyvä olla tuolla ja eipähän ole puutetta leikkikavereista. 

Itse ahdistuisin kuoliaaksi jos pitäisi koko ikänsä häärätä kodinkoneena. Mut siksi olenkin valinnut toisin, ei sopis luonne tuollaiseen elämään. Kukin tekee mitä haluaa, ja varsinkin jos kykenee kantamaan vastuun, myös taloudellisesti. Ainut mikä tuossa mietityttää on, että ne suurperheessä kasvaneet lapset, jotka tunnen, ovat kärsineet siitä valtavasti. Osa on selvinnyt paremmin, mutta monet jääneet vaille vanhempien huomiota ja hyvinkin katkeria siitä, ettei niille omille tarpeille ollut tilaa. Lasten tehtävä ei ole kasvattaa toisia lapsia. Jotta lapsi saa olla lapsi, hänellä pitää olla aikuinen, jolla on hänelle ja hänen asioilleen aikaa.  Mut ehkä noilla sitten on. Ei lapsi ole mikään laumaeläin. 

Mä tunnen monta suurperheellistä. Ja en asu missään lestadiolaisalueella enkä lähelläkään. Kaverilla on 10 lasta ja toiselle 13 lasta. Sitten on paljon 4-7lapsen perheitä. Onhan se hauskaa kun koulussa joka luokalla istuu yksi saman perheen jäsen. Kun itse olin koulussa monessa perheessä oli kymmenkunta lasta. 70 lukua elettiin. Yhdelle ystävälle oltiin lähes vihaisia kun neljäs lapsi syntyi ja kehoitettiin heitä hakkimaan ehkäisyä. Siis ihan vieraat ihmiset teki näin. Outoa että ihmiset vieraantuu normaaliudesta ja suurperhe on outo asia.