Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
26.10.2021 |
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Tuo on saivartelua. Nuo on täysin sama asia, toinen on vain passiivimuodossa.
Ei kai tässä ketjussa muuta olekaan kuin saivartelua. Ei varmaan ainuttakaan tosissaan kirjoitettua viestiä, mikä on sinänsä harmi. Mielenkiintoinen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Tuo on saivartelua. Nuo on täysin sama asia, toinen on vain passiivimuodossa.
Ei ole saivartelua eikä ole sama asia. Kukaan fiksu ihminen ei yleistä omaa henkilökohtaista kokemustaan koko väestöä koskevaksi, ellei sille ole jotain erityisiä selvästi osoitettavia perusteluja.
Yleisellä tasolla väite siitä, ettei lapsi muuta elämää on yksinkertaisesti typerä. Tottakai se muuttaa, perustavanlaatuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Eli sä olisit vastannut tuohon ”En voi mennä sinne enkä tänne”, että on mulla ollut joogan aikana lapsi lapsiparkissa? Ja mitenhän tämä nyt sit olisi ollut se oikeampi tapa kuin ”On mulla ollut lapsi mukana joogassa”? Ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin se lapsi muuttaa elämää enemmän, joillakin vähemmän. Jos esim. työ ja harrastukset on olleet ennen lapsen saantia sellaiset että on tehty esim. ylitöitä jonkin verran ja kodin ulkopuolisiin harrastuksiin on mennyt paljon aikaa niin on se ero entiseen voi tulla isonakin yllätyksenä.
Itselle on ihan turha väittää etteikö se, jos saisin lapsen muuttaisi elämääni isosti koska se muuttaisi. Ihan turha sitäkin sanoa että pienen lapsen voi ottaa kaikkialle mukaan. Ei voi. Ei lasta voi raahata noin 70 keikalle vuodessa joista suurin osa on kielletty alle 18v.
Yritä ymmärtää että kaikkien "elämä" ei ole jotkut keikat.
En ole niin väittänytkään vaan ihan puhuin itsestäni kuten viestissä sanotaan ja myös kirjoitin että joillakin lasten saanti muuttaa elämää enemmän ihan jo töiden ja harrastusten osalta, joidenkin vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Tuo on saivartelua. Nuo on täysin sama asia, toinen on vain passiivimuodossa.
Ei ole saivartelua eikä ole sama asia. Kukaan fiksu ihminen ei yleistä omaa henkilökohtaista kokemustaan koko väestöä koskevaksi, ellei sille ole jotain erityisiä selvästi osoitettavia perusteluja.
Yleisellä tasolla väite siitä, ettei lapsi muuta elämää on yksinkertaisesti typerä. Tottakai se muuttaa, perustavanlaatuisesti.
Eli hän ei saa yleistää, mutta sä saat? Ei tuo lause ole suunnattu koskemaan kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Tuo on saivartelua. Nuo on täysin sama asia, toinen on vain passiivimuodossa.
Ei ole saivartelua eikä ole sama asia. Kukaan fiksu ihminen ei yleistä omaa henkilökohtaista kokemustaan koko väestöä koskevaksi, ellei sille ole jotain erityisiä selvästi osoitettavia perusteluja.
Yleisellä tasolla väite siitä, ettei lapsi muuta elämää on yksinkertaisesti typerä. Tottakai se muuttaa, perustavanlaatuisesti.
Eli hän ei saa yleistää, mutta sä saat? Ei tuo lause ole suunnattu koskemaan kaikkia.
Yleistys on pätevä vain jos sille voidaan osoittaa jotkin perusteet tai tilastodataa.
Lapsen syntymä on iso asia ihan kiistatta ja se on pätevä yleistys. On jokseenkin hölmöä väittää, ettei niinkin iso asia muuttaisi omaa elämää yhtään mitenkään. Lisäksi kuulostaa vähättelevältä lasta kohtaan, että "et sä mitään muuttanut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Tuo on saivartelua. Nuo on täysin sama asia, toinen on vain passiivimuodossa.
Ei ole saivartelua eikä ole sama asia. Kukaan fiksu ihminen ei yleistä omaa henkilökohtaista kokemustaan koko väestöä koskevaksi, ellei sille ole jotain erityisiä selvästi osoitettavia perusteluja.
Yleisellä tasolla väite siitä, ettei lapsi muuta elämää on yksinkertaisesti typerä. Tottakai se muuttaa, perustavanlaatuisesti.
Eli hän ei saa yleistää, mutta sä saat? Ei tuo lause ole suunnattu koskemaan kaikkia.
Täällä nut halutaan sanella myös se miten omista kokemuksista ystävälle puhutaan. Kaikkiaan täysin turhaa mielensäpahoittamista koko homma. Jos mulle mun ystävä sanoo että lapsi ei muuta elämää, mä kyllä ymmärrän, että hän puhuu itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Eli sä olisit vastannut tuohon ”En voi mennä sinne enkä tänne”, että on mulla ollut joogan aikana lapsi lapsiparkissa? Ja mitenhän tämä nyt sit olisi ollut se oikeampi tapa kuin ”On mulla ollut lapsi mukana joogassa”? Ei mitenkään.
Kertoisin, että käyn joogatunneilla. Jos jotain kiinnostaa lapsen olinpaikka, niin toki kerron senkin (=lapsiparkki). Jos meillä joku tuo lapsen joogatunnille, hänet ohjataan kyllä nopeasti viemään lapsi oikeaan paikkaan. Samoin minut ohjataan pois sieltä lapsen harkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Eli sä olisit vastannut tuohon ”En voi mennä sinne enkä tänne”, että on mulla ollut joogan aikana lapsi lapsiparkissa? Ja mitenhän tämä nyt sit olisi ollut se oikeampi tapa kuin ”On mulla ollut lapsi mukana joogassa”? Ei mitenkään.
Kertoisin, että käyn joogatunneilla. Jos jotain kiinnostaa lapsen olinpaikka, niin toki kerron senkin (=lapsiparkki). Jos meillä joku tuo lapsen joogatunnille, hänet ohjataan kyllä nopeasti viemään lapsi oikeaan paikkaan. Samoin minut ohjataan pois sieltä lapsen harkoista.
Aivan, ihan kuten tuo joogamammaksi nimettykin teki. Se vaan sit oli niin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Eli sä olisit vastannut tuohon ”En voi mennä sinne enkä tänne”, että on mulla ollut joogan aikana lapsi lapsiparkissa? Ja mitenhän tämä nyt sit olisi ollut se oikeampi tapa kuin ”On mulla ollut lapsi mukana joogassa”? Ei mitenkään.
Kertoisin, että käyn joogatunneilla. Jos jotain kiinnostaa lapsen olinpaikka, niin toki kerron senkin (=lapsiparkki). Jos meillä joku tuo lapsen joogatunnille, hänet ohjataan kyllä nopeasti viemään lapsi oikeaan paikkaan. Samoin minut ohjataan pois sieltä lapsen harkoista.
Aivan, ihan kuten tuo joogamammaksi nimettykin teki. Se vaan sit oli niin väärin.
Hän nyt ei ollut ihan kartalla maailman menosta, kun väitti että lapsi on mukana tunnilla. Ihan oikeinhan hän toimi siellä keskuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Eli sä olisit vastannut tuohon ”En voi mennä sinne enkä tänne”, että on mulla ollut joogan aikana lapsi lapsiparkissa? Ja mitenhän tämä nyt sit olisi ollut se oikeampi tapa kuin ”On mulla ollut lapsi mukana joogassa”? Ei mitenkään.
Ohis, mutta ei siellä minusta sanottu ettei noihin voisi mennä. Vaan ettei niihin voi viedä pientä lasta mukaan. Eli pitää tehdä järjestelyjä, kuten hoitajan hankkiminen. Se, että rajaa menonsa vain paikkoihin joissa on lapsiparkki on yksi tapa sen lastenhoidon järjestämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
No kyllä todellakin on. Ammattilainen on oikeutettu työrauhaan. Ei läheskään kaikki kampaajat edes ota uhmäikäistä pyörimään jaloissa ja siihen on ihan syynsä. Onneksi suurin osa pikkulasten äideistä tajuaa nämä asiat ihan kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Tuo on saivartelua. Nuo on täysin sama asia, toinen on vain passiivimuodossa.
Ei ole saivartelua eikä ole sama asia. Kukaan fiksu ihminen ei yleistä omaa henkilökohtaista kokemustaan koko väestöä koskevaksi, ellei sille ole jotain erityisiä selvästi osoitettavia perusteluja.
Yleisellä tasolla väite siitä, ettei lapsi muuta elämää on yksinkertaisesti typerä. Tottakai se muuttaa, perustavanlaatuisesti.
Eli hän ei saa yleistää, mutta sä saat? Ei tuo lause ole suunnattu koskemaan kaikkia.
Täällä nut halutaan sanella myös se miten omista kokemuksista ystävälle puhutaan. Kaikkiaan täysin turhaa mielensäpahoittamista koko homma. Jos mulle mun ystävä sanoo että lapsi ei muuta elämää, mä kyllä ymmärrän, että hän puhuu itsestään.
Tämän keskustelun aihe tuskin oli se, kuinka sinä tai joku puhuu omasta elämästään ystävälleen vaan siitä, kuinka otsikossa esitettyä väitettä viljellään ihan yleisesti ympäriinsä. Ei ole luetun ymmärrys kovin hyvällä tasolla nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Eli sä olisit vastannut tuohon ”En voi mennä sinne enkä tänne”, että on mulla ollut joogan aikana lapsi lapsiparkissa? Ja mitenhän tämä nyt sit olisi ollut se oikeampi tapa kuin ”On mulla ollut lapsi mukana joogassa”? Ei mitenkään.
Kertoisin, että käyn joogatunneilla. Jos jotain kiinnostaa lapsen olinpaikka, niin toki kerron senkin (=lapsiparkki). Jos meillä joku tuo lapsen joogatunnille, hänet ohjataan kyllä nopeasti viemään lapsi oikeaan paikkaan. Samoin minut ohjataan pois sieltä lapsen harkoista.
Aivan, ihan kuten tuo joogamammaksi nimettykin teki. Se vaan sit oli niin väärin.
Hän nyt ei ollut ihan kartalla maailman menosta, kun väitti että lapsi on mukana tunnilla. Ihan oikeinhan hän toimi siellä keskuksessa.
No ei väittänyt. Hän vastasi, että on mulla ollut lapsi mukana kaikissa noissa paikoissa. Vain pilkunnussija näkee sen niin, että hän väitti lapsensa olleen joogatunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Tuo on saivartelua. Nuo on täysin sama asia, toinen on vain passiivimuodossa.
Ei ole saivartelua eikä ole sama asia. Kukaan fiksu ihminen ei yleistä omaa henkilökohtaista kokemustaan koko väestöä koskevaksi, ellei sille ole jotain erityisiä selvästi osoitettavia perusteluja.
Yleisellä tasolla väite siitä, ettei lapsi muuta elämää on yksinkertaisesti typerä. Tottakai se muuttaa, perustavanlaatuisesti.
Eli hän ei saa yleistää, mutta sä saat? Ei tuo lause ole suunnattu koskemaan kaikkia.
Täällä nut halutaan sanella myös se miten omista kokemuksista ystävälle puhutaan. Kaikkiaan täysin turhaa mielensäpahoittamista koko homma. Jos mulle mun ystävä sanoo että lapsi ei muuta elämää, mä kyllä ymmärrän, että hän puhuu itsestään.
Tämän keskustelun aihe tuskin oli se, kuinka sinä tai joku puhuu omasta elämästään ystävälleen vaan siitä, kuinka otsikossa esitettyä väitettä viljellään ihan yleisesti ympäriinsä. Ei ole luetun ymmärrys kovin hyvällä tasolla nyt.
Missä muka viljellään? Ei missään. Apkin puhuu jo ihan aloituksessa tilanteista, joissa henk.koht. joku sanoo noin toiselle. Toki, jos ei osaa lukea, niin ymmärrän hyvin, että aloitus menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Eli sä olisit vastannut tuohon ”En voi mennä sinne enkä tänne”, että on mulla ollut joogan aikana lapsi lapsiparkissa? Ja mitenhän tämä nyt sit olisi ollut se oikeampi tapa kuin ”On mulla ollut lapsi mukana joogassa”? Ei mitenkään.
Kertoisin, että käyn joogatunneilla. Jos jotain kiinnostaa lapsen olinpaikka, niin toki kerron senkin (=lapsiparkki). Jos meillä joku tuo lapsen joogatunnille, hänet ohjataan kyllä nopeasti viemään lapsi oikeaan paikkaan. Samoin minut ohjataan pois sieltä lapsen harkoista.
Aivan, ihan kuten tuo joogamammaksi nimettykin teki. Se vaan sit oli niin väärin.
Hän nyt ei ollut ihan kartalla maailman menosta, kun väitti että lapsi on mukana tunnilla. Ihan oikeinhan hän toimi siellä keskuksessa.
No ei väittänyt. Hän vastasi, että on mulla ollut lapsi mukana kaikissa noissa paikoissa. Vain pilkunnussija näkee sen niin, että hän väitti lapsensa olleen joogatunnilla.
Samalla voisi vaikka väittää olleensa lapsen kanssa kampaajalla, kun on oikeasti raahannut lapsen ostarin lapsiparkkiin ja mennyt sillä aikaa kampaajalle. Se on kuitenkin eri asia. Minäkin voin väittää olleeni yksivuotiaan kanssa hammaslääkärissä, kun oikeasti anoppi leikitti lasta odotusaulassa. Ei se tarkoita sitä että yksivuotiaan voisi viedä hammaslääkäriin mukaan. Ei ainakaan meidän kunnassa voi.
Alue: Aihe vapaa
Tällainen ihminen ei varmastikaan sanoisi ettei elämä muutu. Miksi yleistää, että lause on virheellinen ja väärä?