Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
26.10.2021 |
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
No kyllä todellakin on. Ammattilainen on oikeutettu työrauhaan. Ei läheskään kaikki kampaajat edes ota uhmäikäistä pyörimään jaloissa ja siihen on ihan syynsä. Onneksi suurin osa pikkulasten äideistä tajuaa nämä asiat ihan kertomatta.
Normaali lapsi ei häiritse ketään eikä pyöri jaloissa. Sitä paitsi, jos se lapsi otetaan kampaajalle, hän yleensä nukkuu. Ihan uskomatonta lapsivihaa ihmisellä, joka automaattisesti ajattelee, että lapsi tulee eristää maailmasta, koska hän on lapsi.
Nämä samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta ja samaan aikaan ettei lapset saa tulla kampaajalle 😂 Minä olen käynyt tyttäreni kanssa kampaajalla kerran kuussa hänen syntymästään lähtien. Aluksi hän nukkui rattaissa, noin 2-vuotiaasta lähtien hän on istunut viereisellä tuolilla, myös ”kampaajalla” jos ei ole nukkunut. Lapset oppivat käyttäytymään eri tilanteissa vain niissä olemalla. Ne joka paikassa kiukkuavat lapset ovat niitä, jotka eivät saa opetella.
Voitko perustella väitteesi, että samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta? Mistä sinä tiedät anonyymilla keskustelupalstalla, mitkä eri ketjuihin kirjoitetut kommentit ovat samojen henkilöiden kirjoittamia?
Toiseksi, se keskustelija joka alunperin kertoi vievänsä lapsen joka paikkaan kertoi myös että välillä lapsi kiukuttelee.
Kaikki lapset välillä kiukuttelee. Sekö tarkoittaa ettei mihinkään saa mennä?
Ei, se tarkoittaa sitä, ettei pieniä lapsia tarvitse viedä mukaan sellaisiin paikkoihin, joissa heiltä edellytetään ikätasoon nähden kohtuuttoman pitkää rauhallista odottamista ja mahdollisen kiukkukohtauksen iskiessä on vaikea poistua kesken esim. kampaamosta tukkaväri päässä.
Kyllä on kohtuutonta odottaa että esimerkiksi kampanja työssään jaksaisi kuunnella jonkun lapsen kiukkua koko hoitoajan - tämä ihminenhän on hyvin todennäköisesti itse perheellinen eikä työsään kaipaa tenavien pyörimistä jaloista omalla työpaikallaan. Tervettä järkeä saa käyttää, tai ainakin sitä empatia kykyä toista ihmistä kohtaan. Vaikka se oma Pirkko olisi niin ihana niin ei voi olettaa että ihan missä tilanteessa tahansa ulkopuolisten pitäisi jaksaa sitä mitä itse jaksaa joka päivä. Jos joku on itsekeskeistä niin tämä ajattelu. Sanoin kuin se, että sinne jumppaan raahataan lapset mukana, paikkaan jossa muut aikuiset ovat rentoutumassa (myös perheelliset).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Eli sä olisit vastannut tuohon ”En voi mennä sinne enkä tänne”, että on mulla ollut joogan aikana lapsi lapsiparkissa? Ja mitenhän tämä nyt sit olisi ollut se oikeampi tapa kuin ”On mulla ollut lapsi mukana joogassa”? Ei mitenkään.
Kertoisin, että käyn joogatunneilla. Jos jotain kiinnostaa lapsen olinpaikka, niin toki kerron senkin (=lapsiparkki). Jos meillä joku tuo lapsen joogatunnille, hänet ohjataan kyllä nopeasti viemään lapsi oikeaan paikkaan. Samoin minut ohjataan pois sieltä lapsen harkoista.
Aivan, ihan kuten tuo joogamammaksi nimettykin teki. Se vaan sit oli niin väärin.
Hän nyt ei ollut ihan kartalla maailman menosta, kun väitti että lapsi on mukana tunnilla. Ihan oikeinhan hän toimi siellä keskuksessa.
No ei väittänyt. Hän vastasi, että on mulla ollut lapsi mukana kaikissa noissa paikoissa. Vain pilkunnussija näkee sen niin, että hän väitti lapsensa olleen joogatunnilla.
Samalla voisi vaikka väittää olleensa lapsen kanssa kampaajalla, kun on oikeasti raahannut lapsen ostarin lapsiparkkiin ja mennyt sillä aikaa kampaajalle. Se on kuitenkin eri asia. Minäkin voin väittää olleeni yksivuotiaan kanssa hammaslääkärissä, kun oikeasti anoppi leikitti lasta odotusaulassa. Ei se tarkoita sitä että yksivuotiaan voisi viedä hammaslääkäriin mukaan. Ei ainakaan meidän kunnassa voi.
Jostain syystä hän halusi korostaa lapsensa erityistä toimintakykyä kertomalla, että missä kaikkialla lapsi on ollut mukana. Myös siellä joogatunnilla. Miksi ihmeessä joku haluaa erikseen korosta sitä, että lapsi on pärjännyt lapsiparkissa? Kysehän oli siitä, että minne kaikkialle lapsen voi ottaa mukaan.
No höpö höpö. Hän ei puhunut joogatunnista erikseen yhtään mitään ennen kuin nillitys siitä alkoi. Minä en näe hänen kommentissaan mitään lapsen toimintakyvyn korostamista, en sinne päinkään. Sinä ehkä näet kaiken värittyneenä, ehkä koska sä et pääse niihin paikkoihin, joihin haluaisit?
Nillitys lähti siitä, että on poikkeuksellisesta ottaa lapsi joogaan mukaan. Minä voin mennä kyllä kaikkialle minne haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
No kyllä todellakin on. Ammattilainen on oikeutettu työrauhaan. Ei läheskään kaikki kampaajat edes ota uhmäikäistä pyörimään jaloissa ja siihen on ihan syynsä. Onneksi suurin osa pikkulasten äideistä tajuaa nämä asiat ihan kertomatta.
Normaali lapsi ei häiritse ketään eikä pyöri jaloissa. Sitä paitsi, jos se lapsi otetaan kampaajalle, hän yleensä nukkuu. Ihan uskomatonta lapsivihaa ihmisellä, joka automaattisesti ajattelee, että lapsi tulee eristää maailmasta, koska hän on lapsi.
Höpöhöpö se mitään lapsivihaa ole. Minulla on kolme lasta itselläkin. Kukaan tuntemani äiti ei ole niin itsekeskeinen että raahaisi pieniä lapsia mukaan kampaajalle. Ja siinä ei ole kyllä mitään epänormaalia, että 1-4 v on vilkas eikä malta istua 1-1,5 h kiltisti paikallaan. Niinhän se alkuperäinen kommentoijakin sanoi, että välillä tuli kiukkukohtauksia mutta häntä ei haitannut. Niin ei, mutta sitä henkilöä ehkä haittasi, jonka työpaikalle se lapsi tuotiin riehumaan. Niitä muita asiakkaita ehkä haittasi.
Eri juttu jos on täysin tukiverkoton yh, silloin on tietysti joskus pakko ottaa lapsi mukaan sellaiseenkin paikkaan johon ei normaalisti oikein pienet lapset sovi. Mutta se asenne, että ei mua haittaa jos mun lapsi rääkyy kampaamon lattialla on kyllä pelkkää itsekkyyttä.
Hänen lapsensa tuskin rääkyy lattialla. Ja jos mä sanon, että mua ei haittaa lapseni kiukkukohraukset, tarkoitan sitä, että lapseni saa kiukutella ihan rauhassa, en sitä, että veisin hänet riehumaan jonnekin. Kuinka vaikea on ymmärtää, että monenkaan lapsi ei ole riehuva kakara?
Kuten sanoin, keskustelu lähti siitä kun joku äiti mainosti minne kaikkialle hän on lapsensa vienyt ja kertoi itse miten lapsi välillä siellä kiukkuaa. Tähän on kohtuullisen turha vetää niitä lapsia jotka istuu tyytyväisenä tunnin paikallaan, kun mitä ilmeisimmin sinne kampaajalle raahataan myös niitä lapsia, jotka ei istu.
Voi luoja! Siinä listassa oli mm. autopesula. Kyllä tää nyt on sun päässä tämä ongelma, ei missään muussa. Monelle ei ole koukkukohtaus mikään ongelma, jos sulle on, sit on. Älä kuitenkaan pura ongelmaasi muiden kautta sättimällä ja tekemällä oletuksia. Aikuinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.
Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.
Hahahha! Nyt olen kuullut kyllä vuosikymmenen vitsin! Että koira on vaikeahoitoisempi kuin lapsi??? Tuleeko koiralle univaikeuksia, uhmaikä, tarha, esikoulu, teini-ikä, harrastukset, parisuhteita ja kaikkea muuta ihmiseloon kuuluvaa jossa vanhempi on mukana? Voiko lapsen myydä pois jos ei enää jaksakaan edellämainittua rumbaa? Voi hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.
Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.
Hahahha! Nyt olen kuullut kyllä vuosikymmenen vitsin! Että koira on vaikeahoitoisempi kuin lapsi??? Tuleeko koiralle univaikeuksia, uhmaikä, tarha, esikoulu, teini-ikä, harrastukset, parisuhteita ja kaikkea muuta ihmiseloon kuuluvaa jossa vanhempi on mukana? Voiko lapsen myydä pois jos ei enää jaksakaan edellämainittua rumbaa? Voi hyvänen aika.
Osaatko lukea? Siinä lukee sitovampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
No kyllä todellakin on. Ammattilainen on oikeutettu työrauhaan. Ei läheskään kaikki kampaajat edes ota uhmäikäistä pyörimään jaloissa ja siihen on ihan syynsä. Onneksi suurin osa pikkulasten äideistä tajuaa nämä asiat ihan kertomatta.
Normaali lapsi ei häiritse ketään eikä pyöri jaloissa. Sitä paitsi, jos se lapsi otetaan kampaajalle, hän yleensä nukkuu. Ihan uskomatonta lapsivihaa ihmisellä, joka automaattisesti ajattelee, että lapsi tulee eristää maailmasta, koska hän on lapsi.
Höpöhöpö se mitään lapsivihaa ole. Minulla on kolme lasta itselläkin. Kukaan tuntemani äiti ei ole niin itsekeskeinen että raahaisi pieniä lapsia mukaan kampaajalle. Ja siinä ei ole kyllä mitään epänormaalia, että 1-4 v on vilkas eikä malta istua 1-1,5 h kiltisti paikallaan. Niinhän se alkuperäinen kommentoijakin sanoi, että välillä tuli kiukkukohtauksia mutta häntä ei haitannut. Niin ei, mutta sitä henkilöä ehkä haittasi, jonka työpaikalle se lapsi tuotiin riehumaan. Niitä muita asiakkaita ehkä haittasi.
Eri juttu jos on täysin tukiverkoton yh, silloin on tietysti joskus pakko ottaa lapsi mukaan sellaiseenkin paikkaan johon ei normaalisti oikein pienet lapset sovi. Mutta se asenne, että ei mua haittaa jos mun lapsi rääkyy kampaamon lattialla on kyllä pelkkää itsekkyyttä.
Hänen lapsensa tuskin rääkyy lattialla. Ja jos mä sanon, että mua ei haittaa lapseni kiukkukohraukset, tarkoitan sitä, että lapseni saa kiukutella ihan rauhassa, en sitä, että veisin hänet riehumaan jonnekin. Kuinka vaikea on ymmärtää, että monenkaan lapsi ei ole riehuva kakara?
Kuten sanoin, keskustelu lähti siitä kun joku äiti mainosti minne kaikkialle hän on lapsensa vienyt ja kertoi itse miten lapsi välillä siellä kiukkuaa. Tähän on kohtuullisen turha vetää niitä lapsia jotka istuu tyytyväisenä tunnin paikallaan, kun mitä ilmeisimmin sinne kampaajalle raahataan myös niitä lapsia, jotka ei istu.
Voi luoja! Siinä listassa oli mm. autopesula. Kyllä tää nyt on sun päässä tämä ongelma, ei missään muussa. Monelle ei ole koukkukohtaus mikään ongelma, jos sulle on, sit on. Älä kuitenkaan pura ongelmaasi muiden kautta sättimällä ja tekemällä oletuksia. Aikuinen ihminen
Mutku pitää päästä sanomaan, että kukaan ei saa kokea lasten kanssa oloa helpoksi. Täällä on taas oikein vammamammojen kokoontumisajot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se lapsi asioita ikuisiksi ajoiksi muuta, vaikka siltä se saattaa tuntuakin ja tämän sanoo ihminen, jolla oli isot kasvukivut oman äitiytensä kanssa. Minun lapseni ovat nyt aikuisia ja saan ihan vapaasti tehdä mitä ikinä haluan ja samalla minulla kuitenkin on ne maailman tärkeimmät ihmiset.
Ai ei muuta lopullisesti vai???
Mitä jos sinun pitäisi saada se aikuinen lapsesi kiinni puhelimella, eikä hän vastaa lukuisista soittoyrityksistäsi huolimatta? Iskeekö pelko että jotain on sattunut??? Tämä oli vain yksi esimerkki, mutta luultavasti kannat huolta niistä aikuisistakin lapsistasi paljon enemmän kuin käsitätkään. Huolta, jota lapsettomat eivät koskaan joudu kokemaan.
Elämässä on todella onnellista tietää, ettei koskaan joudu hautaamaan lapsiaan, eikä lapseni koskaan joudu hautaamaan minua.
Lähimmäisistään kantaan aina huolta, oli ne sitten omia aikuisia lapsia taikka hyviä ystäviä. Tässä ei ole mielestäni mitään eroa siinä, onko kyse biologisista jälkeläisistä vai muista itselle tärkeistä ihmisistä. Ihan esimerkkinä voin kertoa, että juuri tällä hetkellä murehdin eniten ystävätärtäni, joka kärsii vakavasta työuupumuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erovanhempana koen saavani parhaat puolet molemmista. Omaa aikaa on yhtä paljon kuin aikaa lasten kanssa. En luopuisi kummastakaan.
Minulle tulee mieleen, että kyse on myös siitä, mistä puhutaan, mistä näkökulmasta.
Kyllä jokaisen esikoisen saavan elämä kokee tosi ison muutoksen, eikä pikkulapsen kanssa eletä kuin ilman pikkulasta. Minusta tämä on ihan itsestään selvää, ja näin myös minusta yleensä puhutaan. Ehkä joku jossain on väittänyt tässä asiassa toista, mutta on kyllä pieni vähemmistö sitten.
Mutta toisaalta elämä on aika paljon isompi juttu kuin se, että pääseekö joidenkin vuosien ajan aina halutessaan jumppaan vai ei, tai voiko ylipäänsä (vapaa-ajalla) täyttää omia mielihalujaan ilman että tarvitsee ketään huomioida. Siltä kannalta lapset ovat vain elämää, eivätkä muuta mitään lopullisesti. Lapsettomat alle kolmekymppiset katsovat asiaa helposti loppujen lopuksi melko pienten asioiden kautta, tai kuvittelevat oman elämänsä (ja lähipiirin elämän) jatkuvan nykyisenkaltaisena tästä hamaan tulevaisuuteen, kunhan niitä lapsia ei hankita. Tämä on osittain siis ihan ikäjuttu, jossa kovin nuorella on luonnollisesti erilainen perspektiivi kuin vanhemmalla.
Siis konkreettisena esimerkkinä: Nuorena vastavalmistuneena kuvittelin, että työelämän kannalta on oleellista tai hankalaa, jos hankin lapsia. Mutta ei se oikeastaan ole. Se on ihan normaalia elämää. Yleensä ottaen vanhemmat Suomessa ovat työelämässä. Toki on niitä päiviä sairaan lapsia kanssa yms, mutta kaikenlaisia juttuja on muillakin. Työelämän kannalta oleellista on alan työtilanne, tai vaikka yksittäisen työpaikan kulttuuri. Ja ne asiat koskevat myös lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihan typerä keskustelu, koska se liikkuu niin eri tasoilla. Jotkut ottavat asian niin, että jos eteisessä on lapselle kuuluva kenkäpari niin se yksinään on todiste siitä, että elämä on muuttunut, kun taas toiset kertovat siitä, onko heidän tekemisissään ja olemisissaan olennaisesti jotain muuttunut lasten myötä verrattuna aikaan ennen lapsia.
Omalla kohdalla sanoisin, että joo, kenkäpareja tuli lisää = elämä muuttui. Mutta keskeiset tekemiset, harrastukset ja muut sellaiset muuttuivat vain väliaikaisesti. Minulla on kaksoset, jotka asuvat jo omillaan ja rakentavat omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Erovanhempana koen saavani parhaat puolet molemmista. Omaa aikaa on yhtä paljon kuin aikaa lasten kanssa. En luopuisi kummastakaan.
No tämä nyt on sit pohjanoteeraus jo valmiiksi typerässä ketjussa. Itsekkyyden multihuipentuma sanoa, että lapsista ja perheestä viis kunhan saan kaiken erossa. Yksikin erolapsi on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä väitetään, ettei lapsi muuta elämää? Eikö pikemminkin ole tapana valittaa, miten rankkaa pikkulapsiperheen elämä on?
Itse ajattelin ennen esikoisen syntymää, että en saa enää koskaan nukkua, väsyn totaalisesti, etenkin jos vauvalla on koliikki jne. Yllätyin iloisesti siitä, miten hyvin kaikki sitten käytännössä oikeasti sujui.
Toisaalta en osannut ollenkaan valmistautua siihen, miten kiinni itse äitinä olisin vauvassa. Isä oli täysin valmis hoitamaan lasta ja jäämään tämän kanssa yksin vaikka viikonlopuksi, mutta minä itse en pystynytkään ihan heti jättämään vauvaa. Se yllätti, se oma sitoumuksen aste. Mutta toisaalta sekin helpotti muutamassa kuukaudessa.
Kun odotin, lapseton ystäväni vakuutti, että voin matkustaa vauvan kanssa siinä missä ennenkin. Epäilin ja huomasinkin sitten käytännössä, että ei vauvan kanssa reissata samalla kuin ilman lasta. Tai voi kai sitä reissata, mutta olen itse sen verran mukavuudenhaluinen, että en halua. Tosin tässäkin suhteessa sain yllättyä positiivisesti kesälomareissulla Norjassa, kun vauva (nro 2) viihtyi tosi hyvin rinkassaan ja kaikki oli loppujen lopuksi aika simppeliä.
Moni asia muuttui, mutta moni asia muuttui myös paremmaksi. En osannut valmistautua siihen totaaliseen rakkauteen, mitä lapsiani (nyt heitä on jo kaksi) kohtaan tunnen, enkä tiennyt, että lasten kanssa voi olla näin älyttömän kivaa ja hauskaa. Nauran paljon enemmän - tai ainakin huomattavasti useammin - kuin ennen lapsia.
Ei kai kukaan tuollaista väitä? Ei ainakaan mulle ole väittänyt. Ja kyllä nauraisin, jos väittäisi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen, että kyse on myös siitä, mistä puhutaan, mistä näkökulmasta.
Kyllä jokaisen esikoisen saavan elämä kokee tosi ison muutoksen, eikä pikkulapsen kanssa eletä kuin ilman pikkulasta. Minusta tämä on ihan itsestään selvää, ja näin myös minusta yleensä puhutaan. Ehkä joku jossain on väittänyt tässä asiassa toista, mutta on kyllä pieni vähemmistö sitten.
Mutta toisaalta elämä on aika paljon isompi juttu kuin se, että pääseekö joidenkin vuosien ajan aina halutessaan jumppaan vai ei, tai voiko ylipäänsä (vapaa-ajalla) täyttää omia mielihalujaan ilman että tarvitsee ketään huomioida. Siltä kannalta lapset ovat vain elämää, eivätkä muuta mitään lopullisesti. Lapsettomat alle kolmekymppiset katsovat asiaa helposti loppujen lopuksi melko pienten asioiden kautta, tai kuvittelevat oman elämänsä (ja lähipiirin elämän) jatkuvan nykyisenkaltaisena tästä hamaan tulevaisuuteen, kunhan niitä lapsia ei hankita. Tämä on osittain siis ihan ikäjuttu, jossa kovin nuorella on luonnollisesti erilainen perspektiivi kuin vanhemmalla.
Siis konkreettisena esimerkkinä: Nuorena vastavalmistuneena kuvittelin, että työelämän kannalta on oleellista tai hankalaa, jos hankin lapsia. Mutta ei se oikeastaan ole. Se on ihan normaalia elämää. Yleensä ottaen vanhemmat Suomessa ovat työelämässä. Toki on niitä päiviä sairaan lapsia kanssa yms, mutta kaikenlaisia juttuja on muillakin. Työelämän kannalta oleellista on alan työtilanne, tai vaikka yksittäisen työpaikan kulttuuri. Ja ne asiat koskevat myös lapsettomia.
Tää on varmaan ihan alasta ja omasta urakehityksestä kiinni. Mulla lupaavat alut ja oman suunnan kehittyminen on tyssännyt kaksi kertaa äitiyslomiin ja niinpä sitten olen edelleen päälle nelikymppisenä pätkätyökierteessä. Mulla oli aika huonosti ajoitettu tuo lastenhankinta, mutta näin nyt meni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
No kyllä todellakin on. Ammattilainen on oikeutettu työrauhaan. Ei läheskään kaikki kampaajat edes ota uhmäikäistä pyörimään jaloissa ja siihen on ihan syynsä. Onneksi suurin osa pikkulasten äideistä tajuaa nämä asiat ihan kertomatta.
Normaali lapsi ei häiritse ketään eikä pyöri jaloissa. Sitä paitsi, jos se lapsi otetaan kampaajalle, hän yleensä nukkuu. Ihan uskomatonta lapsivihaa ihmisellä, joka automaattisesti ajattelee, että lapsi tulee eristää maailmasta, koska hän on lapsi.
Nämä samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta ja samaan aikaan ettei lapset saa tulla kampaajalle 😂 Minä olen käynyt tyttäreni kanssa kampaajalla kerran kuussa hänen syntymästään lähtien. Aluksi hän nukkui rattaissa, noin 2-vuotiaasta lähtien hän on istunut viereisellä tuolilla, myös ”kampaajalla” jos ei ole nukkunut. Lapset oppivat käyttäytymään eri tilanteissa vain niissä olemalla. Ne joka paikassa kiukkuavat lapset ovat niitä, jotka eivät saa opetella.
Voitko perustella väitteesi, että samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta? Mistä sinä tiedät anonyymilla keskustelupalstalla, mitkä eri ketjuihin kirjoitetut kommentit ovat samojen henkilöiden kirjoittamia?
Toiseksi, se keskustelija joka alunperin kertoi vievänsä lapsen joka paikkaan kertoi myös että välillä lapsi kiukuttelee.
Kaikki lapset välillä kiukuttelee. Sekö tarkoittaa ettei mihinkään saa mennä?
Ei, se tarkoittaa sitä, ettei pieniä lapsia tarvitse viedä mukaan sellaisiin paikkoihin, joissa heiltä edellytetään ikätasoon nähden kohtuuttoman pitkää rauhallista odottamista ja mahdollisen kiukkukohtauksen iskiessä on vaikea poistua kesken esim. kampaamosta tukkaväri päässä.
Eikä kukaan viekään. Eiköhän se kampaajalla lapsen kanssa käyvä äiti ihan itse osaa parhaiten arvioida asian. On todella tyhmää tehdä oletuksia toisista, heidän vanhemmuudestaan tai rajata jokin täysin mahdottomaksi vain siksi, että itse toimii niin, että lapsi olisi pakotettu istumaan hiljaa 2 tuntia. Kaikki ei värjää hiuksiaan esim.
Miten niin ei kukaan vie? Onhan tässäkin ketjussa ilmoittautunut sellaisia äitejä jotka vie, ja ottaa sen asenteen että jos lapsi nyt vähän kiukkuaa niin ei se haittaa.
Ja sun mielestä siis vähän kiukkuaminen haittaa vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
No kyllä todellakin on. Ammattilainen on oikeutettu työrauhaan. Ei läheskään kaikki kampaajat edes ota uhmäikäistä pyörimään jaloissa ja siihen on ihan syynsä. Onneksi suurin osa pikkulasten äideistä tajuaa nämä asiat ihan kertomatta.
Normaali lapsi ei häiritse ketään eikä pyöri jaloissa. Sitä paitsi, jos se lapsi otetaan kampaajalle, hän yleensä nukkuu. Ihan uskomatonta lapsivihaa ihmisellä, joka automaattisesti ajattelee, että lapsi tulee eristää maailmasta, koska hän on lapsi.
Nämä samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta ja samaan aikaan ettei lapset saa tulla kampaajalle 😂 Minä olen käynyt tyttäreni kanssa kampaajalla kerran kuussa hänen syntymästään lähtien. Aluksi hän nukkui rattaissa, noin 2-vuotiaasta lähtien hän on istunut viereisellä tuolilla, myös ”kampaajalla” jos ei ole nukkunut. Lapset oppivat käyttäytymään eri tilanteissa vain niissä olemalla. Ne joka paikassa kiukkuavat lapset ovat niitä, jotka eivät saa opetella.
Voitko perustella väitteesi, että samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta? Mistä sinä tiedät anonyymilla keskustelupalstalla, mitkä eri ketjuihin kirjoitetut kommentit ovat samojen henkilöiden kirjoittamia?
Toiseksi, se keskustelija joka alunperin kertoi vievänsä lapsen joka paikkaan kertoi myös että välillä lapsi kiukuttelee.
Kaikki lapset välillä kiukuttelee. Sekö tarkoittaa ettei mihinkään saa mennä?
Ei, se tarkoittaa sitä, ettei pieniä lapsia tarvitse viedä mukaan sellaisiin paikkoihin, joissa heiltä edellytetään ikätasoon nähden kohtuuttoman pitkää rauhallista odottamista ja mahdollisen kiukkukohtauksen iskiessä on vaikea poistua kesken esim. kampaamosta tukkaväri päässä.
Eikä kukaan viekään. Eiköhän se kampaajalla lapsen kanssa käyvä äiti ihan itse osaa parhaiten arvioida asian. On todella tyhmää tehdä oletuksia toisista, heidän vanhemmuudestaan tai rajata jokin täysin mahdottomaksi vain siksi, että itse toimii niin, että lapsi olisi pakotettu istumaan hiljaa 2 tuntia. Kaikki ei värjää hiuksiaan esim.
Miten niin ei kukaan vie? Onhan tässäkin ketjussa ilmoittautunut sellaisia äitejä jotka vie, ja ottaa sen asenteen että jos lapsi nyt vähän kiukkuaa niin ei se haittaa.
Ja sun mielestä siis vähän kiukkuaminen haittaa vai?
On olemassa ihmisiä, jotka suurtuvat ja häiriintyvät heti, jos lapsi ei istu kädet sylissä liikkumattomana hiljaa. Heistä ei onneksi edes tarvitse välittää. Pikkukiukku ei haittaa ketään ja tosiaan ihminen, joka vie lapsensa vaikka nyt sinne kampaajalle, varmasti tietää ettei hänen lapsi/lapset aiheuta kenellekään harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
No kyllä todellakin on. Ammattilainen on oikeutettu työrauhaan. Ei läheskään kaikki kampaajat edes ota uhmäikäistä pyörimään jaloissa ja siihen on ihan syynsä. Onneksi suurin osa pikkulasten äideistä tajuaa nämä asiat ihan kertomatta.
Normaali lapsi ei häiritse ketään eikä pyöri jaloissa. Sitä paitsi, jos se lapsi otetaan kampaajalle, hän yleensä nukkuu. Ihan uskomatonta lapsivihaa ihmisellä, joka automaattisesti ajattelee, että lapsi tulee eristää maailmasta, koska hän on lapsi.
Nämä samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta ja samaan aikaan ettei lapset saa tulla kampaajalle 😂 Minä olen käynyt tyttäreni kanssa kampaajalla kerran kuussa hänen syntymästään lähtien. Aluksi hän nukkui rattaissa, noin 2-vuotiaasta lähtien hän on istunut viereisellä tuolilla, myös ”kampaajalla” jos ei ole nukkunut. Lapset oppivat käyttäytymään eri tilanteissa vain niissä olemalla. Ne joka paikassa kiukkuavat lapset ovat niitä, jotka eivät saa opetella.
Voitko perustella väitteesi, että samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta? Mistä sinä tiedät anonyymilla keskustelupalstalla, mitkä eri ketjuihin kirjoitetut kommentit ovat samojen henkilöiden kirjoittamia?
Toiseksi, se keskustelija joka alunperin kertoi vievänsä lapsen joka paikkaan kertoi myös että välillä lapsi kiukuttelee.
Kaikki lapset välillä kiukuttelee. Sekö tarkoittaa ettei mihinkään saa mennä?
Ei, se tarkoittaa sitä, ettei pieniä lapsia tarvitse viedä mukaan sellaisiin paikkoihin, joissa heiltä edellytetään ikätasoon nähden kohtuuttoman pitkää rauhallista odottamista ja mahdollisen kiukkukohtauksen iskiessä on vaikea poistua kesken esim. kampaamosta tukkaväri päässä.
Kyllä on kohtuutonta odottaa että esimerkiksi kampanja työssään jaksaisi kuunnella jonkun lapsen kiukkua koko hoitoajan - tämä ihminenhän on hyvin todennäköisesti itse perheellinen eikä työsään kaipaa tenavien pyörimistä jaloista omalla työpaikallaan. Tervettä järkeä saa käyttää, tai ainakin sitä empatia kykyä toista ihmistä kohtaan. Vaikka se oma Pirkko olisi niin ihana niin ei voi olettaa että ihan missä tilanteessa tahansa ulkopuolisten pitäisi jaksaa sitä mitä itse jaksaa joka päivä. Jos joku on itsekeskeistä niin tämä ajattelu. Sanoin kuin se, että sinne jumppaan raahataan lapset mukana, paikkaan jossa muut aikuiset ovat rentoutumassa (myös perheelliset).
Ja sitä kykyä ajatella ei sulta löydy lainkaan, kun väität jokaista lasta riiviöksi, joka pilaa kaikkien-ulkopuolistenkin- päivän. Minä en ole lertaakaan nähnyt kampaajalla, salilla tai ravintolassa kiukkuavaa lasta. En edes kaupassa lasta, joka huutaisi suoraa huutoa 1-2 min. kauempaa. Sä sit varmaan olet. Pääsääntöisesti se aikuinen on se ongelma, ei se lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
No kyllä todellakin on. Ammattilainen on oikeutettu työrauhaan. Ei läheskään kaikki kampaajat edes ota uhmäikäistä pyörimään jaloissa ja siihen on ihan syynsä. Onneksi suurin osa pikkulasten äideistä tajuaa nämä asiat ihan kertomatta.
Normaali lapsi ei häiritse ketään eikä pyöri jaloissa. Sitä paitsi, jos se lapsi otetaan kampaajalle, hän yleensä nukkuu. Ihan uskomatonta lapsivihaa ihmisellä, joka automaattisesti ajattelee, että lapsi tulee eristää maailmasta, koska hän on lapsi.
Nämä samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta ja samaan aikaan ettei lapset saa tulla kampaajalle 😂 Minä olen käynyt tyttäreni kanssa kampaajalla kerran kuussa hänen syntymästään lähtien. Aluksi hän nukkui rattaissa, noin 2-vuotiaasta lähtien hän on istunut viereisellä tuolilla, myös ”kampaajalla” jos ei ole nukkunut. Lapset oppivat käyttäytymään eri tilanteissa vain niissä olemalla. Ne joka paikassa kiukkuavat lapset ovat niitä, jotka eivät saa opetella.
Voitko perustella väitteesi, että samat ihmiset huutaa pää punaisena yhdenvertaisuutta? Mistä sinä tiedät anonyymilla keskustelupalstalla, mitkä eri ketjuihin kirjoitetut kommentit ovat samojen henkilöiden kirjoittamia?
Toiseksi, se keskustelija joka alunperin kertoi vievänsä lapsen joka paikkaan kertoi myös että välillä lapsi kiukuttelee.
Kaikki lapset välillä kiukuttelee. Sekö tarkoittaa ettei mihinkään saa mennä?
Ei, se tarkoittaa sitä, ettei pieniä lapsia tarvitse viedä mukaan sellaisiin paikkoihin, joissa heiltä edellytetään ikätasoon nähden kohtuuttoman pitkää rauhallista odottamista ja mahdollisen kiukkukohtauksen iskiessä on vaikea poistua kesken esim. kampaamosta tukkaväri päässä.
Kyllä on kohtuutonta odottaa että esimerkiksi kampanja työssään jaksaisi kuunnella jonkun lapsen kiukkua koko hoitoajan - tämä ihminenhän on hyvin todennäköisesti itse perheellinen eikä työsään kaipaa tenavien pyörimistä jaloista omalla työpaikallaan. Tervettä järkeä saa käyttää, tai ainakin sitä empatia kykyä toista ihmistä kohtaan. Vaikka se oma Pirkko olisi niin ihana niin ei voi olettaa että ihan missä tilanteessa tahansa ulkopuolisten pitäisi jaksaa sitä mitä itse jaksaa joka päivä. Jos joku on itsekeskeistä niin tämä ajattelu. Sanoin kuin se, että sinne jumppaan raahataan lapset mukana, paikkaan jossa muut aikuiset ovat rentoutumassa (myös perheelliset).
Ja sitä kykyä ajatella ei sulta löydy lainkaan, kun väität jokaista lasta riiviöksi, joka pilaa kaikkien-ulkopuolistenkin- päivän. Minä en ole lertaakaan nähnyt kampaajalla, salilla tai ravintolassa kiukkuavaa lasta. En edes kaupassa lasta, joka huutaisi suoraa huutoa 1-2 min. kauempaa. Sä sit varmaan olet. Pääsääntöisesti se aikuinen on se ongelma, ei se lapsi.
Nimenomaan! Mua ei häiritse lapsi, joka vaikkapa kysyy joko mennään, mutta mua häiritsee se mamma, joka valittaa siitä, että lapsi on paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhuvat selvästi ihmiset jotka ovat olleet sinkkuja elämästään ollessaan 18-19 vuotiaita ja sen jälkeen perustaneet perheen. Juu aikuistumista tapahtuu aika pitkälle ihmisen elämässä näiden vuosien jälkeen eikä siihen liity lapset millään tavalla.
Olen tavannut nykyisen mieheni 27-vuotiaana, nyt olemme olleet yhdessä 9 vuotta. Meillä ei ole aikomustakaan perustaa perhettä, käymme mielellämme vierailulla tuttavien luona ja näämme lapsia, mutta huokaisemme helpotuksesta joka kerta kun pääsemme kotiin. Eivät kaikki lapsettomat ihmiset elä mitään teini-iän sinkkuelämää enää nelikymppisinä - olen käynyt baarissakin joskus vuonna 2020 viimeksi. Elämäni koostuu vapaa-ajasta ja työstä ja vapaa-ajalla harrastan urheilua ja luonnossa käymistä. Loma-ajalla teen ihan mitä minua huvittaa. Alholi tai epämääräiset suhteet eivät ole kuuluneet elämääni vuosikausiin.
Pahoittelen kun sanon tämän, mutta eniten teinitasolla suhdeajatuksineen ovat he jotka ovat olleet saman kumppanin kanssa lapsesta lähtien ja vielä lähes lapsina saaneet omia lapsia. Kyllä siinä tuntuu monta kasvuvaihetta elämässä jäävän pois. Se on toki ihan luonnollistakin.
Mä luulen kans, että ne, jotka on eläneet nuoruutensa, kouluttautuneet ja olleet töissä ja vasta sitten perustaneet perheen, ovat niitä, joille lasten kanssa olo on ihan sitä hyvää elämää. Toki, jos sen lapsen saa silloin, kun omakin elämä on murroksessa tai vaikka se nuoruus vielä kesken, kotiarki tuntuu raskaalta ja esim. toisten ajatukset siitä missä lapsi saa olla mukana, vaikuttaa.
Mä sain lapseni 30- ja 33-vuotiaana ja elämäni kaikki osa-alueet säilyivät hyvinä ja onnellisina. Lapset ovat osa elämää, eivät rajoittavia kakaroita.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin ei kukaan vie? Onhan tässäkin ketjussa ilmoittautunut sellaisia äitejä jotka vie, ja ottaa sen asenteen että jos lapsi nyt vähän kiukkuaa niin ei se haittaa.