Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
26.10.2021 |
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia tuo joogamamma käyttää noita hoitopalveluja, kun lapset kerran pärjäävät missä tahansa. Hieman erikoista toimintaa on nyt tuo.
Tuossa ei ole mitään erikoista, paitsi sun asenne. Jos joku käy joogassa vaikka on kotiäiti, niin hyvä vain. Sun mielestä on parempi jättää jooga väliin, koska lapsi? Ja se lapsi pärjää siellä joogassa, kun hän pärjää lapsiparkissa.
Älä nyt kimpaannu.
" Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.
Kurja kuulla 😣 Meidän lapset ovat olleet kaikissa noissa ja sen lisäksi monessa muussa paikassa. Joskus on toki kiukkua ja uhmaakin ollut, mutta eipä tuo ole haitannut. "
Jos lapsi on noin sopeutuvainen kaikkeen, niin miksi hänelle pitää hankkia ulkopuolinen hoitaja? Ihan hyvin voi olla siellä joogatunnilla mukana äitinsä kanssa. Niin menkin tehdään, enkä näe siinä mitään ihmeellistä.
Missä ne huutajat nyt on? Ei lasta joogatunnille mukaan!
Mitä ihmettä? Ei lapsi muuta elämää mitenkään, ei ainakaan minulla. Eipä tuo ole haitannut, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia tuo joogamamma käyttää noita hoitopalveluja, kun lapset kerran pärjäävät missä tahansa. Hieman erikoista toimintaa on nyt tuo.
Tuossa ei ole mitään erikoista, paitsi sun asenne. Jos joku käy joogassa vaikka on kotiäiti, niin hyvä vain. Sun mielestä on parempi jättää jooga väliin, koska lapsi? Ja se lapsi pärjää siellä joogassa, kun hän pärjää lapsiparkissa.
Älä nyt kimpaannu.
" Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.
Kurja kuulla 😣 Meidän lapset ovat olleet kaikissa noissa ja sen lisäksi monessa muussa paikassa. Joskus on toki kiukkua ja uhmaakin ollut, mutta eipä tuo ole haitannut. "
Jos lapsi on noin sopeutuvainen kaikkeen, niin miksi hänelle pitää hankkia ulkopuolinen hoitaja? Ihan hyvin voi olla siellä joogatunnilla mukana äitinsä kanssa. Niin menkin tehdään, enkä näe siinä mitään ihmeellistä.
Et näe ihmeellistä ja sit kuitenkin nillität ketjussa sille, joka lapsensa mukaan paikkoihin ottaa? Olet joko trolli tai elämääsi kyllästynyt jauhaja.
En nillitä, vaan ihmettelen mihin niitä hoitajia tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia tuo joogamamma käyttää noita hoitopalveluja, kun lapset kerran pärjäävät missä tahansa. Hieman erikoista toimintaa on nyt tuo.
Tuossa ei ole mitään erikoista, paitsi sun asenne. Jos joku käy joogassa vaikka on kotiäiti, niin hyvä vain. Sun mielestä on parempi jättää jooga väliin, koska lapsi? Ja se lapsi pärjää siellä joogassa, kun hän pärjää lapsiparkissa.
Älä nyt kimpaannu.
" Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.
Kurja kuulla 😣 Meidän lapset ovat olleet kaikissa noissa ja sen lisäksi monessa muussa paikassa. Joskus on toki kiukkua ja uhmaakin ollut, mutta eipä tuo ole haitannut. "
Jos lapsi on noin sopeutuvainen kaikkeen, niin miksi hänelle pitää hankkia ulkopuolinen hoitaja? Ihan hyvin voi olla siellä joogatunnilla mukana äitinsä kanssa. Niin menkin tehdään, enkä näe siinä mitään ihmeellistä.
Missä ne huutajat nyt on? Ei lasta joogatunnille mukaan!
Mitä ihmettä? Ei lapsi muuta elämää mitenkään, ei ainakaan minulla. Eipä tuo ole haitannut, sanoisin.
Joo, lapsellinenkin olet vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia tuo joogamamma käyttää noita hoitopalveluja, kun lapset kerran pärjäävät missä tahansa. Hieman erikoista toimintaa on nyt tuo.
Tuossa ei ole mitään erikoista, paitsi sun asenne. Jos joku käy joogassa vaikka on kotiäiti, niin hyvä vain. Sun mielestä on parempi jättää jooga väliin, koska lapsi? Ja se lapsi pärjää siellä joogassa, kun hän pärjää lapsiparkissa.
Älä nyt kimpaannu.
" Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.
Kurja kuulla 😣 Meidän lapset ovat olleet kaikissa noissa ja sen lisäksi monessa muussa paikassa. Joskus on toki kiukkua ja uhmaakin ollut, mutta eipä tuo ole haitannut. "
Jos lapsi on noin sopeutuvainen kaikkeen, niin miksi hänelle pitää hankkia ulkopuolinen hoitaja? Ihan hyvin voi olla siellä joogatunnilla mukana äitinsä kanssa. Niin menkin tehdään, enkä näe siinä mitään ihmeellistä.
Et näe ihmeellistä ja sit kuitenkin nillität ketjussa sille, joka lapsensa mukaan paikkoihin ottaa? Olet joko trolli tai elämääsi kyllästynyt jauhaja.
En nillitä, vaan ihmettelen mihin niitä hoitajia tarvitaan.
Ihmettele ihan rauhassa. Istu kotona perseelläsi ja lukitse lapsesi kaappiin, ihan vapaasti. Lainaamassasi ketjussa puhutaan asioista ja paikoista, joihin ei muka lasta voi viedä. Toinen sanoo ottavansa lapsen mukaan myös joogatunnille (ja myöhemmin kertoo lapsen olevan parkissa, jos tunti ei ole vanhempi-lapsijooga). Mitä tekee pikkusieluinen ”parempi äiti”? Väittää, että lapsi ei ole siellä tunnilla mukana, koska on lapsiparkissa ja lapsi ei ole mukana, jos se ei ole siellä äidin vieressä. Sit vielä kyselee miksi hoitaja? Voi luoja sä olet tyhmä.
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
Heko heko. Hanki töitä tai ainakin elämä.
Minun nuorimmaisenikin muuttaa nyt pois kotoa. Myönnän, että haikeuden lisäksi tuntuu myös hyvältä. Alan nyt elämään täysillä haluamaani elämää. Toisaalta en ole myöskään erotellut koko aikana ystäviäni lapsettomiin ja lapsiperheisiin. Itse asiassa lapsettomat sinkkuystävät ovat pitäneet minut järjissäni nämä vuodet, etenkin hän joka omistaa piilopirtin autiosaaressa😀
Mutta vähän ohi aiheen, lasten saanti muuttaa aivan kaiken elämässä. Hyvällä, mutta myös erittäin negatiivisella tavalla, mistä ei juuri puhuta. Lapset ovat minulle toki tosi rakkaita, kuolisin jos heille sattuisi jotain. Ja sekin pelko on iso asia, mikä tulee ja jää elämään pysyvästi lasten saannin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin se lapsi muuttaa elämää enemmän, joillakin vähemmän. Jos esim. työ ja harrastukset on olleet ennen lapsen saantia sellaiset että on tehty esim. ylitöitä jonkin verran ja kodin ulkopuolisiin harrastuksiin on mennyt paljon aikaa niin on se ero entiseen voi tulla isonakin yllätyksenä.
Itselle on ihan turha väittää etteikö se, jos saisin lapsen muuttaisi elämääni isosti koska se muuttaisi. Ihan turha sitäkin sanoa että pienen lapsen voi ottaa kaikkialle mukaan. Ei voi. Ei lasta voi raahata noin 70 keikalle vuodessa joista suurin osa on kielletty alle 18v.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin se lapsi muuttaa elämää enemmän, joillakin vähemmän. Jos esim. työ ja harrastukset on olleet ennen lapsen saantia sellaiset että on tehty esim. ylitöitä jonkin verran ja kodin ulkopuolisiin harrastuksiin on mennyt paljon aikaa niin on se ero entiseen voi tulla isonakin yllätyksenä.
Itselle on ihan turha väittää etteikö se, jos saisin lapsen muuttaisi elämääni isosti koska se muuttaisi. Ihan turha sitäkin sanoa että pienen lapsen voi ottaa kaikkialle mukaan. Ei voi. Ei lasta voi raahata noin 70 keikalle vuodessa joista suurin osa on kielletty alle 18v.
Yritä ymmärtää että kaikkien "elämä" ei ole jotkut keikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kans ymmärrä tätä jatkuvaa vastakkainasettelua siitä, miten elämä muka vasta oikeasti alkaa lasten jälkeen eikä elämä ole "jotkut baarit ja kännäys". Miksi hitossa kukaan olettaa, että lapsettomien elämänsisältö on baarit ja kännäys?
Luulisin tuota asennetta huonoksi trollaukseksi, ellei siihen törmäisi ihan arkielämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kans ymmärrä tätä jatkuvaa vastakkainasettelua siitä, miten elämä muka vasta oikeasti alkaa lasten jälkeen eikä elämä ole "jotkut baarit ja kännäys". Miksi hitossa kukaan olettaa, että lapsettomien elämänsisältö on baarit ja kännäys?
Luulisin tuota asennetta huonoksi trollaukseksi, ellei siihen törmäisi ihan arkielämässäkin.
Omassa lähipiirissä huomaan että ne lapsia saaneet luulee että lapsettomien elämä on sellaista mitä heidän elämänsä oli ennen lapsia, eikä hahmotuskyky riitä ymmärtämään että ihminen muuttuu, kasvaa ja kehittyy ihan ilman niitä lapsiakin.
Olen 33, hoidan viikottain sekä sairasta isääni että vanhaa isoäitiäni. Minulla on luottamustehtävä, ja remontoimme mieheni kanssa vapaa-ajan asuntoamme. Siltikin eräs lapsiperhe on sitä mieltä että meidän pitäisi hypätä heidän luonaan arki-iltaisin kun ”meillä on aikaa” ja viikonloppuisin emme varmasti pääse kun meillähän on tietty krapula. Huoh. Fun fact: tuon perheen isä kun tulee tupaantuliaisiin tms. niin taksiin saa taluttaa tai sohvalle nukuttaa. Tosiaan käyttää alkoholia kuin parikymppinen eikä edes tajua että muut ei enää vedä itseään tuohon kuntoon, suurin osa koskaan vetänytkään.
Lähinnä tuntui että oma aikuiseksi kasvaminen jää joillain vanhemmilla kesken ja siihen pääsee sitten taas kiinni kun lapset alkaa olla kouluiässä. Sitten jankutetaan asioita mitä itse kelannut ja saanut loppuunkelattua jo vuosia sitten. Ja kun ei jaksa jauhaa enää niitä niin perheellinen luulee (jälleen) olevansa jotenkin valaistuneempi. Noh, kukin tavallaan. Itsensä nostamisen lomassa pieni itsekritiikki ei vasn tekisi monellekaan pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kans ymmärrä tätä jatkuvaa vastakkainasettelua siitä, miten elämä muka vasta oikeasti alkaa lasten jälkeen eikä elämä ole "jotkut baarit ja kännäys". Miksi hitossa kukaan olettaa, että lapsettomien elämänsisältö on baarit ja kännäys?
Luulisin tuota asennetta huonoksi trollaukseksi, ellei siihen törmäisi ihan arkielämässäkin.
Omassa lähipiirissä huomaan että ne lapsia saaneet luulee että lapsettomien elämä on sellaista mitä heidän elämänsä oli ennen lapsia, eikä hahmotuskyky riitä ymmärtämään että ihminen muuttuu, kasvaa ja kehittyy ihan ilman niitä lapsiakin.
Olen 33, hoidan viikottain sekä sairasta isääni että vanhaa isoäitiäni. Minulla on luottamustehtävä, ja remontoimme mieheni kanssa vapaa-ajan asuntoamme. Siltikin eräs lapsiperhe on sitä mieltä että meidän pitäisi hypätä heidän luonaan arki-iltaisin kun ”meillä on aikaa” ja viikonloppuisin emme varmasti pääse kun meillähän on tietty krapula. Huoh. Fun fact: tuon perheen isä kun tulee tupaantuliaisiin tms. niin taksiin saa taluttaa tai sohvalle nukuttaa. Tosiaan käyttää alkoholia kuin parikymppinen eikä edes tajua että muut ei enää vedä itseään tuohon kuntoon, suurin osa koskaan vetänytkään.
Lähinnä tuntui että oma aikuiseksi kasvaminen jää joillain vanhemmilla kesken ja siihen pääsee sitten taas kiinni kun lapset alkaa olla kouluiässä. Sitten jankutetaan asioita mitä itse kelannut ja saanut loppuunkelattua jo vuosia sitten. Ja kun ei jaksa jauhaa enää niitä niin perheellinen luulee (jälleen) olevansa jotenkin valaistuneempi. Noh, kukin tavallaan. Itsensä nostamisen lomassa pieni itsekritiikki ei vasn tekisi monellekaan pahaa.
Olen tuo jota lainasit ja täysin samaa mieltä kanssasi. Omaan elämääni ei ole koskaan kuulunut minkäänlainen sekoilu, ei päihteiden kanssa eikä ilman ja melko vähän olen viihtynyt ns. bilettämässäkään. Opin vastuuntuntoa jo pienenä ja olen aina huolehtinut toisista ihmisistä ja nykyään huolehdin onneksi hyvin myös omasta hyvinvoinnistani. Minulla on arvokas elämä jossa on sisältöä. Naurattaa ja ihmetyttää kun jostain tulee isi/äiti-ihminen tavalla tai toisella kertomaan, kuinka minä en tiedä elämästä, rakkaudesta, vastuusta ja kasvamisesta.
Vai niin.
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Tämä onkin se mielenkiintoinen asia koko ketjussa. Se lapseton ajattelee tietyllä tavalla, on täysin varma, että lapsen jälkeen aloituksessa mainitut asiat muuttuvat ja jos joku sanoo, että ei muutu, sitä ei uskota. Näin toimii ihminen, joka ei ole valmis näkemään asioita toisen näkökulmasta ja silloin on varmasti enemmän kuin hyvä, että ei lähde mitään muuttamaan lapsen eikä muidenkaan vuoksi. Onneksi on ihmisiä, jotka eivät ajattele lastentekoa vaikeuksien kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin se lapsi muuttaa elämää enemmän, joillakin vähemmän. Jos esim. työ ja harrastukset on olleet ennen lapsen saantia sellaiset että on tehty esim. ylitöitä jonkin verran ja kodin ulkopuolisiin harrastuksiin on mennyt paljon aikaa niin on se ero entiseen voi tulla isonakin yllätyksenä.
Itselle on ihan turha väittää etteikö se, jos saisin lapsen muuttaisi elämääni isosti koska se muuttaisi. Ihan turha sitäkin sanoa että pienen lapsen voi ottaa kaikkialle mukaan. Ei voi. Ei lasta voi raahata noin 70 keikalle vuodessa joista suurin osa on kielletty alle 18v.
Yritä ymmärtää että kaikkien "elämä" ei ole jotkut keikat.
Opettele lukemaan. Tuossa nimenomaan sanottiin, että joillakin lapsi muuttaa enemmän ja toisilla vähemmän, ja annettiin esimerkki siitä millaisessa elämäntilanteessa ja -tyylissä se muuttaa enemmän. Ei väitetty että kaikki ravaa keikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun ihmisiin, jotka kokevat ettei lapset muuttaneet elämääni. Koskaan en väittäisi, että asiat eivät olisi muuttuneet, toki ovat. Elämänikin on erilaista kuin 10 vuotta sitten, koska haluankin sen olevan erilaista. Se vaan ei ole muuttunut lasten vuoksi vaan koska olen koko ajan elänyt kuten olen halunnut. Tekisin ihan samoja asioita ja eläisin samanlaista elämää juuri nyt ilman lapsiakin.
Siksi ymmärrän tuon lauseen enemmän kuin hyvin. Lähipiirissäni on myös ihminen, jonka koko elämä meni uusiksi lasten myötä ja se (ihan hänen omankin analyysinsä mukaan) johtuu siitä, että hän sai lapsensa sellaiseen elämän kohtaan, jolloin hän ei muutosta ilman lasta olisi tehnyt. Eli ymmärrän myös sen, jos elämä muuttuu.
Aplle sanoisin, että noin sanovan elämää ja syitä siihen miksi hän noin sanoo voisi aidosti kuunnella. Sen sijaan sinä ajattelet itsesi kautta ja siksi leimaat toisen kokemuksen valheeksi.
Onpa älykästä analyysiä, aplodit.
Voisiko ratkaisu kuitenkaan olla se, että kun ihminen puhuu omasta kokemuksestaan, hän voisi selvästi puhua omasta kokemuksestaan eikä väittää, että se on yleisesti näin?
Vrt. "Mun elämä ei muuttunut lasten myötä juurikaan" vs. "Lasten myötä elämä ei muutu mitenkään."
Tuo on saivartelua. Nuo on täysin sama asia, toinen on vain passiivimuodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Samoisin, että lapsi on lapsiparkissa.
Jos seinän takana oleminen on lapsen kohdalla "tunnilla olemista" niin tuo kahvilassa istuminen on aikuisen kohdalla myös samalla logiikalla tunnilla olemista. Olen ollut paljon myös lapsen salibandytreeneissä. Menen tänäänkin.
Alue: Aihe vapaa
Et näe ihmeellistä ja sit kuitenkin nillität ketjussa sille, joka lapsensa mukaan paikkoihin ottaa? Olet joko trolli tai elämääsi kyllästynyt jauhaja.