Lue keskustelun säännöt.
Uranainen, mitä teet loppuelämälläsi, jos sinut irtisanotaan etkä saa töitä tai kun jäät eläkkeelle
25.10.2021 |
Alkoi kiinnostaa, kun noista kotirouvaketjuista saa sen käsityksen, ettei työelämän ulkopuolella ole mitään loppuelämäksi. Siihenkö se elämä loppuu, kun ei ole enää töitä?
Minulla on pitkä kotiäidin ja -rouvan ura takana ja tekemistä on aina riittänyt. Raha-asiatkin ovat reilassa, epäilen, että paremmin kuin suurimmalla osalla uranaisista, jos oma alalla alalla ei ole kova liksa (harvalla on). Se että olen ollut kotona on mahdollistanut omaisuuden karttumisen ja mukavan elämän. Olen hyvässä kunnossa, hyvännäköinenkin (ikäisekseni) ja henkisesti vireä. Olen yltänyt muutamiin isoihinkin saavutuksiin (joista ei tosin makseta juuri mitään/ei mitään) siksi, että on ollut mahdollisuus keskittyä niihin täysillä ilman palkkatyötä.
Moni taitaa tosiasiassa kadehtia kotiäitejä ja -rouvia. Ainoa huono puoli tässä on se, että eläke jää pieneksi, mutta sitä voi kompensoida omaisuudella.
Kommentit (117)
Isäni ei edes kerennyt eläkkeelle, kun kuoli 9 kk ennen eläkkeelle pääsyä. Isällä kk-tulot olivat 9000 e / kk, joten sinne meni hyvä eläke ja siitä nautiskelu.
En pidä itsestäänselvyytenä, että minun iässäni on edes mitään eläkejärjestelmää. Olen tästä syystä säästänyt 20-vuotiaasta lähtien ja sijoittanut 26-vuotiaasta.
Ja muutenkin, elämästä kannattaa pyrkiä nauttimaan tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukas sen sinun omaisuuden on kartuttanut? Tuskin ainakaan lapsilisät ja kotihoidon tuki. Eikä työmarkkinatuki liioin.
Itse en viihtynyt kotiäitinä. Ei myöskään äitini. Eläköityneellä äidilläni ei kyllä tekemisestä ole puutetta, harrastaa minkä ehtii. Nauttii lapsenlapsistaan ja vapaa-ajasta, joka yrittäjällä oli aikoinaan kortilla. Arvostan sitä yrittämisen mallia, jonka vanhempani minulle antoivat. En oikein tiedä mitä tällä aloituksella ajetaan takaa. Toisin päin voisi kysyä että mitä itse teet siellä kotona päivät kun lapset on koulussa? Sitä samaa se eläkkeelle jäänytkin varmaan arjessaan pääosin tekee.
En ole koskaan "halveksinut" kotiäitejä enkä kuullut kenenkään muunkaan oikeassa elämässä tekevän niin. Itsetuntoni ei ole jonkun toisen ihmisen valinnoista tai kohtalosta riippuva. Pyri sinäkin, ap siihen.
Uraäiti kirjoitti:
Mitä tarkoitat ap sillä, että kotona oleminen on mahdollistanut omaisuude karttumisen?
Tätä minäkin olin tulossa kysymään. Ap antaa ymmärtää, että kotoilu tuo jopa paremmin rahaa kuin uran tekeminen.
Minulla on pienipalkkainen mies, joten sen vuoksi en olisi edes voinut jäädä kotirouvaksi. Töissä olen käynyt koulutustani vastaavalla alalla ja olen tykännyt tehdä töitä. Nautin, kun olen saanut palkkaa. Työuran varrella on ollut työttömyysjaksoja ja ne sattuivat aikaan, kun lapset olivat pieniä. Esikoinen ei ollut montaa kuukautta hoidossa ekaluokan joululomaan asti, nuorempi meni hoitoon yli nelivuotiaana yhtä hoitopätkää lukuunottamatta.
En osaa edes kuvitella, miten tiukkaa meillä olisi ollut, jos oltaisiin eletty vain miehen palkalla. Mies olisi joutunut suunnilleen asumaan töissä tai hankkimaan toisen työpaikan siihen rinnalle. Miehellä olisi ollut valtava vastuu perheen elatuksesta enkä sellaista hänelle halunnut.
Jos koko elämä on ollut pelkkää työntekoa, niin luulisi sellaisen henkilön keksivän jotain siihen tilalle. Jos ei keksi, niin kyseessä on vain mielikuvituksen puute. Raha auttaa saamaan päiviin sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
ALan katsomaaan tunkkaista kapeaa maailmaa uudesta perspektiivistä taiteen kautta.
Justiin miettiii että kuinka harva vaikka matkustelee muuala maailmalla ja näkee maailmaa lyhyen elämänsä aikana muuuta kuin tyyliin elokuvista. Mutta sekin vaatii rahaa sitten ellei lähde reppureissaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin jäämään ennenaikaisesti pois töistä ja lisäksi oli jo reilu vuodi lomautusta koronan takia. Etätöitä tein sitä ennen n 4v. Lähes 40v tuli oltua palkkatöissä
Tämä on ihanaa! Nautin kodista ja puutarhasta, tapaan ystäviä viikollakin, käyn mustikassa ja sienessä, uin lähes joka päivä lähijärvessä. Hoidan lastenlapsia, leivon ja laitan ruokaa
Nyt olemme ostamassa taloa Italiasta, siinä riittää hommaa vaikka koko vuodeksi. Talo on iso ja siinä on 2 pikkuasuntoa joita voin vuokrata vaikka aamiaismajoituksena. Viinitarhakin teettää töitä
Kaiken muun uskoin mutta en tuota Italiaan liittyvää.
Mitä kummaa siinä on jos ostaa talon Italiassa. Ei ne niin kalliita ole.
Mieletön määrä suomalaisia viettää eläkepäiviä Espanjassa ja sen saarilla. Joillakin on siellä oma asunto tai oma talo.
Asunnot ja talot ovat monta kertaa halvempia Etelä-Euroopassa, kuin meillä täällä Suomessa.
Niissä ei ole mitään eristyksiä ja lämmityksiä, ovat usein kylmiä, kun taloissa on usein kivilattiat.
Eikä ulkomaill ole taloissa sellaisia tarkkoja rakennusmääräyksiä kuin Suomessa, ne tehdään nopeasti ja halvalla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ap, hämmennyin - olet ollut kotiäitinä ja omaisuutesi on kertynyt?!? Olet siis harvinaisessa tilanteessa, kovin moni ei ole aviossa hyväpalkkaisen henkilön kanssa ilman avioehtoa.
No, voihan se omaisuus kertyä vaikka suvun perinnöstä.
Mutta olen toki tavannut naisia, jotka halveksii köyhempiään ja pröystäilee joko puolisonsa tai isänsä tuloilla ja varallisuudella pitäen sitä jotenkin itse ansaittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin kotielämästä ja matkustelusta? Puolisoni seurasta? :)
Olen ollut monta vuotta kotona kun lapset olivat pieniä. Sitten ryhdyin "uranaiseksi". En siis pelkää työttömyyttä, senkään takia että talous on kunnossa (omasta takaa, puoliso ei osallistu minun elämiseen millään tavalla ja olen eronnut lasten isästä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ALan katsomaaan tunkkaista kapeaa maailmaa uudesta perspektiivistä taiteen kautta.
Justiin miettiii että kuinka harva vaikka matkustelee muuala maailmalla ja näkee maailmaa lyhyen elämänsä aikana muuuta kuin tyyliin elokuvista. Mutta sekin vaatii rahaa sitten ellei lähde reppureissaamaan.
Ihhmisen onnellisuus jo antiikin kreikan ajoilta lähtien on määritely näin: se syntyy rohkeuden ja järjen tasapainosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo lähellä eläkeikää ja suurin osa ystävistä on tehnyt hienon ja omannäköisensä uran. Kukaan heistä ei ole ikinä kyseenalaistanut, että olen kotirouva kuten täällä monet kommentoivat. Yleensä elämäänsä tyytyväisillä ei sellaista tarvetta ole. Ap
Aloituksessasi kyseenalaista aika voimakkaasti uranaiset ja jopa väität, että useimmat kadehtivat kotiäitejä/rouvia. Tästä voimme siis päätellä, että et ole kovin tyytyväinen elämääsi, koska sinulla on tarve tällaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Perustan yrityksen. Jatkan luottamustehtävissä, jos suinkin tulen valituksi. Luultavasti jatkan myös opintoja, jos ei muuten niin omaksi iloksi, niin pitkään kuin terveenä olen.
Miksi kadehtisin jotain sellaista, minkä olisin itsekin voinut valita? Valitsin kuitenkin itsenäisyyden. Olen avoliitossa ja minulla on omat rahat, oma omaisuus, oma vapaus. Minun ei tarvitse kysyä puolisoltani, saanko vaihtaa auton tai lähteä kahdeksi viikoksi vaeltamaan vuoristoon.
Eläkkeeni ei ole suurensuuri, koska työskentelin välillä pienyrittäjänä. Mutta se yrittäjäkokemus tuo myös turvaa, koska tiedän, että jos työni yhdellä työnantajalla päättyisi niin voisin jälleen myydä osaamistani toiminimellä. Ennen koronaa pyöritimme myös airbnb-toimintaa ja yksi vaihtoehto olisi laajentaa sitä, jos jommankumman päivätyöt vähenisivät merkittävästi.
Mustattu kohta on yksi niitä merkillisyyksiä (aloituksen asian lisäksi), mihin kotiäitiketjuissa törmää. Taloudellista väkivaltaa voi olla kaikenlaisissa suhteissa. Töissäkäyminen ei takaa, etteikö suhde voisi olla väkivaltainen ja tai muulla tavalla kontrolloiva ja huono. Kotirouvuus ei myöskään sulje pois itsenäisyyttä, omaa rahaa ja omaisuutta. Entä vapaus? Se on hyvin pitkälti sidottu rahaan eivätkä kotirouvat useinkaan ole vähävaraisia Suomessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan hevosen, muutan maalle. Kuljen luonnossa. Matkustan. Luen, teen käsitöitä. Urheilen. :)
Nuorena jaksaa ja pystyy, joten ei kannata jättää kaiken kivan tekemistä eläkeikään, jolloin voi terveydentilan takia jäädä haaveeksi moni asia. Siltä kannalta olen ajatellut kotirouvuuttani myös. Jos se on taloudellisesti mahdollista, niin kannattaa toteuttaa haaveita jo nyt. Ap
Mitä haaveita se sinun koko ajan töissä oleva miehesi nyt toteuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo lähellä eläkeikää ja suurin osa ystävistä on tehnyt hienon ja omannäköisensä uran. Kukaan heistä ei ole ikinä kyseenalaistanut, että olen kotirouva kuten täällä monet kommentoivat. Yleensä elämäänsä tyytyväisillä ei sellaista tarvetta ole. Ap
Aloituksessasi kyseenalaista aika voimakkaasti uranaiset ja jopa väität, että useimmat kadehtivat kotiäitejä/rouvia. Tästä voimme siis päätellä, että et ole kovin tyytyväinen elämääsi, koska sinulla on tarve tällaiseen.
Itse asiassa en usko täällä olevan montaakaan uranaista (siten kuin sen itse ymmärrän). Lisäksi uraa tekeviä naisia, töissä käyviä naisia ja kotirouvia on hyvin monenlaisia - vain pieni osa esittää keskusteluissa omituisia näkemyksiä kotirouvista kuten vaikka se, ettei kotirouvien elämässä ole muuta sisältöä kuin television katselu ja pölyjen pyyhkiminen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ajattelen että kaikki kiva jää eläkeikään jos tekee uraa? Sulla taitaa olla vähän virheellinen kuva töissä käyvistä ihmisistä. Ehkä se pohjautuu siihen ettei oma miehesi ole koskaan kotona? Ura ei tarkoita sitä että mihinkään muuhun ei ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Hankin elämäni ensimmäisen parisuhteen. Sitten voimme matkustella ja tehdä mitä mielii. Muutama uusi harrastus, haluanhan oppia uusia taitoja jatkuvasti tai tylsistyn. Jossakin tapauksessa voisi jopa muuttaa jonnekin lämpimämpään maahan, kun ei mitään perhesiteitäkään ole.
Olen varakas, minulla on omaisuutta ja pääomatulojakin sen verran, ettei rahan takia tarvitsisi töissä nytkään enää käydä.
Kuulostaa hyvältä. Kateellisen ja ei-kateellisen ero on siinä, että kateudesta vapaan ei tarvitse mollata muiden valintoja ja kysyä niistä lisää "nokkelia" kysymyksiä, vaan hän voi keskittyä vastaamaan otsikon kysymyksiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nautin kotielämästä ja matkustelusta? Puolisoni seurasta? :)
Olen ollut monta vuotta kotona kun lapset olivat pieniä. Sitten ryhdyin "uranaiseksi". En siis pelkää työttömyyttä, senkään takia että talous on kunnossa (omasta takaa, puoliso ei osallistu minun elämiseen millään tavalla ja olen eronnut lasten isästä).
Sepä se. Elämä on tässä ja nyt, pelkääminen on turhaa, mutta varautuminen viisasta. En minä näe valtavia eroja ihmisten välillä sen perusteella käyvätkö he töissä vai eivät. Erot ovat siinä mitä haluaa elämässään tehdä ja millainen on ihmisenä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ALan katsomaaan tunkkaista kapeaa maailmaa uudesta perspektiivistä taiteen kautta.
Justiin miettiii että kuinka harva vaikka matkustelee muuala maailmalla ja näkee maailmaa lyhyen elämänsä aikana muuuta kuin tyyliin elokuvista. Mutta sekin vaatii rahaa sitten ellei lähde reppureissaamaan.
Ihhmisen onnellisuus jo antiikin kreikan ajoilta lähtien on määritely näin: se syntyy rohkeuden ja järjen tasapainosta.
Hyvin määritelty kohtuullisuuden ihanne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustan yrityksen. Jatkan luottamustehtävissä, jos suinkin tulen valituksi. Luultavasti jatkan myös opintoja, jos ei muuten niin omaksi iloksi, niin pitkään kuin terveenä olen.
Miksi kadehtisin jotain sellaista, minkä olisin itsekin voinut valita? Valitsin kuitenkin itsenäisyyden. Olen avoliitossa ja minulla on omat rahat, oma omaisuus, oma vapaus. Minun ei tarvitse kysyä puolisoltani, saanko vaihtaa auton tai lähteä kahdeksi viikoksi vaeltamaan vuoristoon.
Eläkkeeni ei ole suurensuuri, koska työskentelin välillä pienyrittäjänä. Mutta se yrittäjäkokemus tuo myös turvaa, koska tiedän, että jos työni yhdellä työnantajalla päättyisi niin voisin jälleen myydä osaamistani toiminimellä. Ennen koronaa pyöritimme myös airbnb-toimintaa ja yksi vaihtoehto olisi laajentaa sitä, jos jommankumman päivätyöt vähenisivät merkittävästi.
Mustattu kohta on yksi niitä merkillisyyksiä (aloituksen asian lisäksi), mihin kotiäitiketjuissa törmää. Taloudellista väkivaltaa voi olla kaikenlaisissa suhteissa. Töissäkäyminen ei takaa, etteikö suhde voisi olla väkivaltainen ja tai muulla tavalla kontrolloiva ja huono. Kotirouvuus ei myöskään sulje pois itsenäisyyttä, omaa rahaa ja omaisuutta. Entä vapaus? Se on hyvin pitkälti sidottu rahaan eivätkä kotirouvat useinkaan ole vähävaraisia Suomessa. Ap
Kyllä se kotirouvia sulkee pois sen, että itse ansaitsee omat rahansa ja omaisuutensa. Kotirouva on loinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo lähellä eläkeikää ja suurin osa ystävistä on tehnyt hienon ja omannäköisensä uran. Kukaan heistä ei ole ikinä kyseenalaistanut, että olen kotirouva kuten täällä monet kommentoivat. Yleensä elämäänsä tyytyväisillä ei sellaista tarvetta ole. Ap
Aloituksessasi kyseenalaista aika voimakkaasti uranaiset ja jopa väität, että useimmat kadehtivat kotiäitejä/rouvia. Tästä voimme siis päätellä, että et ole kovin tyytyväinen elämääsi, koska sinulla on tarve tällaiseen.
Itse asiassa en usko täällä olevan montaakaan uranaista (siten kuin sen itse ymmärrän). Lisäksi uraa tekeviä naisia, töissä käyviä naisia ja kotirouvia on hyvin monenlaisia - vain pieni osa esittää keskusteluissa omituisia näkemyksiä kotirouvista kuten vaikka se, ettei kotirouvien elämässä ole muuta sisältöä kuin television katselu ja pölyjen pyyhkiminen. Ap
Taisi tuo lainaamasi kommentti osua hyvin, kun tuli tarve ympäripyöreillä selityksillä pehmennellä omia sanomisia :)
Ap, hämmennyin - olet ollut kotiäitinä ja omaisuutesi on kertynyt?!? Olet siis harvinaisessa tilanteessa, kovin moni ei ole aviossa hyväpalkkaisen henkilön kanssa ilman avioehtoa.