Lue keskustelun säännöt.
Uranainen, mitä teet loppuelämälläsi, jos sinut irtisanotaan etkä saa töitä tai kun jäät eläkkeelle
25.10.2021 |
Alkoi kiinnostaa, kun noista kotirouvaketjuista saa sen käsityksen, ettei työelämän ulkopuolella ole mitään loppuelämäksi. Siihenkö se elämä loppuu, kun ei ole enää töitä?
Minulla on pitkä kotiäidin ja -rouvan ura takana ja tekemistä on aina riittänyt. Raha-asiatkin ovat reilassa, epäilen, että paremmin kuin suurimmalla osalla uranaisista, jos oma alalla alalla ei ole kova liksa (harvalla on). Se että olen ollut kotona on mahdollistanut omaisuuden karttumisen ja mukavan elämän. Olen hyvässä kunnossa, hyvännäköinenkin (ikäisekseni) ja henkisesti vireä. Olen yltänyt muutamiin isoihinkin saavutuksiin (joista ei tosin makseta juuri mitään/ei mitään) siksi, että on ollut mahdollisuus keskittyä niihin täysillä ilman palkkatyötä.
Moni taitaa tosiasiassa kadehtia kotiäitejä ja -rouvia. Ainoa huono puoli tässä on se, että eläke jää pieneksi, mutta sitä voi kompensoida omaisuudella.
Kommentit (117)
Ap, mitä sinun kohdallasi sitten tarkoittaa kotirouvana olo, ja mistä se omaisuutesi on tullut? Jotenkin kiertelet nyt näitä tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva on nykypäivän Suomessa kumpaakaan, kotirouva tai uranainen. Useimmat naiset käyvät töissä ja hoitavat samalla lapset, joko taloudellisen tilanteen niin vaatiessa tai ihan, että saavat muitakin virikkeitä kuin lapset. Iso osa on kotiäitinä jonkin aikaa ja sitten palaavat työelämään.
Olettaisin, että kaikilla ihmisillä on suht sama tilanne edessä, jossain vaiheessa lapset kasvaa ja/tai työt loppuu viimeistään eläkkeeseen. Sitten harrastetaan ja keksitään muita juttuja, kuin työt ja lapset.
Fiksu kommentti ja noudattelee hyvin pitkälti sitä mitä aloituksellani ajoin takaa. Eläkkeellä keksitään oma itse uudelleen, toivottavasti, vapaa-ajalle löytyy mielekästä tekemistä jne. Kotirouvana olen ehkä tuossa ottanut varaslähdön. Ap
Miten arvioit oman uramiehesi suhtautuvan omaan eläkkeelle jäämiseensä? Monelle se on henkisesti erittäin vaikeaa.
Hän ei aio jäädä eläkkeelle enkä aio minäkään jäädä (siitä mitä nyt teen). Meillä on paljon suunnitelmia. Jos sairastuu vakavasti, niin siinä on sitten muutakin murhetta kuin eläköityminen. Olemme näistä paljon keskustelleet, koska ystäviä on jo kuollut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä sinun kohdallasi sitten tarkoittaa kotirouvana olo, ja mistä se omaisuutesi on tullut? Jotenkin kiertelet nyt näitä tekijöitä.
Tämän ketjun aihehan ei ole minun omaisuuteni ja kotirouvuuteni. Ap
Olen luonut uraa, saanut välillä aikamoistakin palkkaa, matkustellut paljon ja nauttinut elämästä. Bucket listalla ei ole montaa kohtaa toteuttamatta. Sairastuin vakavasti ja montaa vuotta ei ole jäljellä joten onneksi en ole siirtänyt asioita "sitten kun" vaan kokenut mahdollisimman paljon välittömästi.
Nykyään paljon mökkeilyä, uusia "hitaampia" harrastuksia, opiskelua, hieman etätöitä, onneksi ei tarvi miettiä työllistyisikö vielä yli 60-vuotiaana.
Ei ole lapsia niin ei tarvi olla huolissaan heidän tulevaisuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä sinun kohdallasi sitten tarkoittaa kotirouvana olo, ja mistä se omaisuutesi on tullut? Jotenkin kiertelet nyt näitä tekijöitä.
Tämän ketjun aihehan ei ole minun omaisuuteni ja kotirouvuuteni. Ap
Tämän ketjun aihe onkin sinun trolluutesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisuuksia on monia:
- enkelisijoittaminen
- hallitustyöskentely
- vapaaehtoistyö/järjestötyö
- tohtorin tutkinto
En ole vielä päättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin jäämään ennenaikaisesti pois töistä ja lisäksi oli jo reilu vuodi lomautusta koronan takia. Etätöitä tein sitä ennen n 4v. Lähes 40v tuli oltua palkkatöissä
Tämä on ihanaa! Nautin kodista ja puutarhasta, tapaan ystäviä viikollakin, käyn mustikassa ja sienessä, uin lähes joka päivä lähijärvessä. Hoidan lastenlapsia, leivon ja laitan ruokaa
Nyt olemme ostamassa taloa Italiasta, siinä riittää hommaa vaikka koko vuodeksi. Talo on iso ja siinä on 2 pikkuasuntoa joita voin vuokrata vaikka aamiaismajoituksena. Viinitarhakin teettää töitä
Kaiken muun uskoin mutta en tuota Italiaan liittyvää.
2,5 vkon kuluttua on lennot Milanoon, siitä autolla etelään päin. Kyllä se talo siellä on ja pysyy, pienessä kylässä missä on n 100 vakituista asukasta mutta 30 km säteellä 3 laskettelukeskusta, loistavat vaellusmaastot, Barolon ja Barbarescon viinialueet, tryffelimetsät yms kerää kyllä kävijöitä ympäri vuoden.
Katsoimme juuri vanhoja kuvia mieheni kanssa, 12v ollaan etsitty sopivaa taloa. Välillä niitä on ollut mutta elämäntilanne on ollut sopimaton, välillä on ollut vuosia jolloin taloa ei vaan ole löytynyt. Vaihtoehtoja on itseasiassa 2; toinen on täydellisellä paikalla rakastamassamme kylässä, toinen tuossa tuntemattomassa kylässä mutta iso täydellinen talo. Olen varma että päädymme tähän isoon taloon, perhettäkin sen verran että täytyy jo olla tilaa majoittua ihan omalla porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jonkunsortin uranainen ja hyppäsin oravanpyörästä ja sanon työsuhteeni irti 53v.
Ostin maalta Saimaan rannalta rintamiestalon isolla tontilla ja remontoin mieleisekseni ja laitoin kaupunkiasuntoni vuokralle. Elän pääomatuloilla ja säästöillä, ja ihmeekseni huomasin, ettei sitä rahaa niin hirveästi tarvitse ja elän murto-osalla siitä mitä meni kun olin töissä.
Ja nyt 5v jälkeen voin sanoa eläväni parasta aikaa elämässäni. Ja puuhastelua riittää täyttämään päiväni.
Luen paljon, harrastan liikuntaa, ruokin lintuja, maalaan, teen käsitöitä ja suuri puutarha on intohimoni. Kasvatat kukkia ja puita, kasvimaa omasta takaa jne.
Ja tämä on parasta, mitä ikinä olen tehnyt.
Ja lentokenttä 60km päässä ja voin milloin tahansa lähteä maailman ääriin, jos niin haluan. Elämässä on tarpeeksi sisältöä ja päämääriä.
Vierailija kirjoitti:
Olen luonut uraa, saanut välillä aikamoistakin palkkaa, matkustellut paljon ja nauttinut elämästä. Bucket listalla ei ole montaa kohtaa toteuttamatta. Sairastuin vakavasti ja montaa vuotta ei ole jäljellä joten onneksi en ole siirtänyt asioita "sitten kun" vaan kokenut mahdollisimman paljon välittömästi.
Nykyään paljon mökkeilyä, uusia "hitaampia" harrastuksia, opiskelua, hieman etätöitä, onneksi ei tarvi miettiä työllistyisikö vielä yli 60-vuotiaana.
Ei ole lapsia niin ei tarvi olla huolissaan heidän tulevaisuudestaan.
Paljon olet elämässä ehtinyt ja siitä varmaan tulee tyytyväisyys. Vaikka joutuisi jättämään leikin kesken, niin on tehnyt asioita joita piti merkittävinä. Ja lapset, se on ehkä tabu, että lapset aiheuttavat huolta. Kunpa vain kaikki menisi hyvin on aina mielessä, ilamstonmuutos jne minkä pahimpia seurauksia ei enää itse ole näkemässä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jonkunsortin uranainen ja hyppäsin oravanpyörästä ja sanon työsuhteeni irti 53v.
Ostin maalta Saimaan rannalta rintamiestalon isolla tontilla ja remontoin mieleisekseni ja laitoin kaupunkiasuntoni vuokralle. Elän pääomatuloilla ja säästöillä, ja ihmeekseni huomasin, ettei sitä rahaa niin hirveästi tarvitse ja elän murto-osalla siitä mitä meni kun olin töissä.
Ja nyt 5v jälkeen voin sanoa eläväni parasta aikaa elämässäni. Ja puuhastelua riittää täyttämään päiväni.
Luen paljon, harrastan liikuntaa, ruokin lintuja, maalaan, teen käsitöitä ja suuri puutarha on intohimoni. Kasvatat kukkia ja puita, kasvimaa omasta takaa jne.
Ja tämä on parasta, mitä ikinä olen tehnyt.
Ja lentokenttä 60km päässä ja voin milloin tahansa lähteä maailman ääriin, jos niin haluan. Elämässä on tarpeeksi sisältöä ja päämääriä.
Wau! 👍 ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin jäämään ennenaikaisesti pois töistä ja lisäksi oli jo reilu vuodi lomautusta koronan takia. Etätöitä tein sitä ennen n 4v. Lähes 40v tuli oltua palkkatöissä
Tämä on ihanaa! Nautin kodista ja puutarhasta, tapaan ystäviä viikollakin, käyn mustikassa ja sienessä, uin lähes joka päivä lähijärvessä. Hoidan lastenlapsia, leivon ja laitan ruokaa
Nyt olemme ostamassa taloa Italiasta, siinä riittää hommaa vaikka koko vuodeksi. Talo on iso ja siinä on 2 pikkuasuntoa joita voin vuokrata vaikka aamiaismajoituksena. Viinitarhakin teettää töitä
Kaiken muun uskoin mutta en tuota Italiaan liittyvää.
Mitä kummaa siinä on jos ostaa talon Italiassa. Ei ne niin kalliita ole.
Mieletön määrä suomalaisia viettää eläkepäiviä Espanjassa ja sen saarilla. Joillakin on siellä oma asunto tai oma talo.
Asunnot ja talot ovat monta kertaa halvempia Etelä-Euroopassa, kuin meillä täällä Suomessa.
Niissä ei ole mitään eristyksiä ja lämmityksiä, ovat usein kylmiä, kun taloissa on usein kivilattiat.
Eikä ulkomaill ole taloissa sellaisia tarkkoja rakennusmääräyksiä kuin Suomessa, ne tehdään nopeasti ja halvalla.
-eri
No en nyt sanoisi että nopeasti ja halvalla mikäli tarkoitat huonolaatuista. Toki määräykset on eri kuin meillä mutta esim katsomamme talon perusta on 300v vanha, runko ihan kunnon kiveä (ei harkkoa) ja ylin kerros tiiltä, ulkovuoraukseen lisätty epsiä vastaava eriste ja pinnat rapattu. Lämmitys löytyy, ei tosin lattialämmitystä mutta 3 takkaa ja hydro-pellettijärjestelmä keskuslämmityksenä (jako vesipattereihin). Eristyksiä ei tarvita kun talon seinät on 40cm paksuja vähintään. Niiden tarkoitus on pitää talvella kylmä ja kesällä kuumuus ulkona.
Rakennusmääräyksiä on ja niitä noudatetaan, tuossa katsomassamme talossa on geometra tehnyt jo tarkastukset ja hyväksynyt kaikki tämän vuoden aikana tehdyt remontit. Mm ikkunat ja ovet on vaihdettu asuinkerroksissa uusiin.
se joka katsoo taloa Italiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin jäämään ennenaikaisesti pois töistä ja lisäksi oli jo reilu vuodi lomautusta koronan takia. Etätöitä tein sitä ennen n 4v. Lähes 40v tuli oltua palkkatöissä
Tämä on ihanaa! Nautin kodista ja puutarhasta, tapaan ystäviä viikollakin, käyn mustikassa ja sienessä, uin lähes joka päivä lähijärvessä. Hoidan lastenlapsia, leivon ja laitan ruokaa
Nyt olemme ostamassa taloa Italiasta, siinä riittää hommaa vaikka koko vuodeksi. Talo on iso ja siinä on 2 pikkuasuntoa joita voin vuokrata vaikka aamiaismajoituksena. Viinitarhakin teettää töitä
Kaiken muun uskoin mutta en tuota Italiaan liittyvää.
2,5 vkon kuluttua on lennot Milanoon, siitä autolla etelään päin. Kyllä se talo siellä on ja pysyy, pienessä kylässä missä on n 100 vakituista asukasta mutta 30 km säteellä 3 laskettelukeskusta, loistavat vaellusmaastot, Barolon ja Barbarescon viinialueet, tryffelimetsät yms kerää kyllä kävijöitä ympäri vuoden.
Katsoimme juuri vanhoja kuvia mieheni kanssa, 12v ollaan etsitty sopivaa taloa. Välillä niitä on ollut mutta elämäntilanne on ollut sopimaton, välillä on ollut vuosia jolloin taloa ei vaan ole löytynyt. Vaihtoehtoja on itseasiassa 2; toinen on täydellisellä paikalla rakastamassamme kylässä, toinen tuossa tuntemattomassa kylässä mutta iso täydellinen talo. Olen varma että päädymme tähän isoon taloon, perhettäkin sen verran että täytyy jo olla tilaa majoittua ihan omalla porukalla.
Olisi kiva tulla kylään 😏 ap
En ole mielestäni uranainen, vaikka olenkin aina panostanut työelämään ja edennyt kivasti urallani hyväpalkkaiseen asemaan. En kuitenkaan nauti työnteosta, vaan se on ainoastaan väline jolla mahdollistan itselleni mukavaa elämää nyt ja tulevaisuudessa. Kartutan omaisuutta niin että voin hyvissä ajoin jäädä pois työelämästä ja mahdollistaa siinä 50-70 ikävuoden välillä itselleni ajanjakson jolloin ei tarvi käydä töissä eikä rahasta ole pulaa. Sitten voin elää oikeasti mielekästä elämää. Harrastaa, keskittyä vapaaehtoistyöhön, elsu-hommiin, luonnonsuojeluun, asua ulkomailla, mitä nyt keksinkin. Sitten kun rahat on loppu ja alan olla vanha ja sairas voin lähteä omatoimisesti tai avustettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen sellaisella alalla töissä, että vaikka tulisi nykytyöstä potkut, niin aina löytyy uusia työpaikkoja. Joten enpä mieti tuollaisia ja tykkään työstäni tosi paljon. Ja omaisuutta olisi jos nyt (sitä ihan itse hankittua) niin paljon, ettei tarvitsisi tehdä töitä, mutta aivot kaipaavat haastetta. Minulle ei riitä se, että katselen peiliä.
Olen viisikymppinen ja varmaankin uranaiseksi laskettava. Kymmenisen vuotta ajattelin vielä jatkaa, sitten eläkkeelle.
Isoin ero kotirouvuudessa ja eläkkeellä olossa on mielestäni se, että työikäisen kaikki kaverit on töissä, mikä rajoittaa kyllä vapaa-ajan viettoa! En viitsisi yksinäni lounastaa, sienestää enkä kiertää museoissa joka päivä. Tekemisen puute tulisi. Eläkkeellä eri juttu, jos puoliso ja ystävätkin samassa tilanteessa, siinähän voi järjestää vaikka mitä retkiä ja bakkanaaleja vaikka keskellä viikkoa.
Ei ole kyllä mahdollistakaan ollut kotona olo, kun valittu elämäntyyli ja säädyllinen eläke-elämä pitää pelkillä palkkatuloilla rahoittaa. Jos olisin rikkaampi, tekisin kyllä varmaan töitä mutta paljon kevyemmällä otteella.
Ap, ihmiset yleensä kommentoivat asioihin niitä tarkemmin pohtimatta erilaisista näkökulmista ja toki omaa valintaa halutaan pitää sinä ainoana oikeana. Fiksuimmat sit osaavat keskustella asioista huolimatta siitä pitivätkö he toisen valinnoista tai eivät ja osaavat antaa tilaa erilaisille valinnoilla.
Ja eköhän kaikkien aika kuitenkin jotenkin kulu tai tietääkseni kello ei ole pysähtynyt koskaan historiamme aikana 😉
Tämä on nyt taas niin älytön aloitus, että voi hyvää päivää sentään.
Pidän tässä uranaisen puheenvuoron.
Minä tulen akateemisesta, ahkerasti ja iloisesti työtä tekevästä perheestä. Avomieheni tulee kotirouvaperheestä. Miehen vanhemmat eivät käyneet edes lukiota. Tai aloittivat, mutta pitivät turhana ja jättivät kesken. Miehen isä on tehnyt urakkahommia ja äitinsä on ollut kotiäitinä useita vuosia. Mies päätti jo teini-iässä, että hän ei kyllä sitten hanki sellaista naista, joka ei halua käydä töissä. Nyt, kun miehen äiti lähestyy 60 vuotta, hän tajusi, että hänhän ei muuten saa kuin minimieläkettä, ja alkoi hakea töitä. Onneksi sai. Olen iloinen hänen puolestaan, että noinkin vanha ja kouluttamaton ihminen löysi vielä töitä ja vieläpä tykkää työstään.
Mutta että 40 vuotta kotona? Jos on terve ja voi tuoda rahaa sekä itselleen että yhteiskunnalle ja kaiken lisäksi on huomannut tykkäävänsä töiden tekemisestä, niin miksi ihmeessä ei olisi hakeutunut töihin jo vaikkapa 20 vuotta sitten?
Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa. Töitä riittää niin paljon kuin haluan tehdä. Minua on toisaalta kannustettu opiskelemaan ammattiin, josta saa rahaa, mutta halusin mielenterveyteni kannalta opiskella myös ammattiin, joka ei työllistä yhtä hyvin, mutta on unelma-alaani. Ettäkö minä näillä spekseillä jäisin joskus työttömäksi pidemmäksi aikaa - sellaista ei tule tapahtumaan. Eläkkeelle ostamme varmaankin asunnon Espanjasta tai Italiasta ja nautiskelemme elämästä.
Joskus minua kyllä ottaa päähän se, että jos tämä meidän perheemme joskus tarvitsee taloudellista apua, niin sitä on tiedossa Vain minun vanhemmiltani. Ei tunnu reilulta, ja silloin aina syytän mielessäni miehen vanhempia laiskuudesta.
En silti halveksi kotiäitejä. En vain ymmärrä, mitä järkeä on hillua 40 vuotta kotona ja jättäytyä sitten minimieläkkeelle. Tuntuu, että sinä ap halveksit meitä, jotka käymme töissä ja maksamme sinunkin eläkkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas niin älytön aloitus, että voi hyvää päivää sentään.
Pidän tässä uranaisen puheenvuoron.
Minä tulen akateemisesta, ahkerasti ja iloisesti työtä tekevästä perheestä. Avomieheni tulee kotirouvaperheestä. Miehen vanhemmat eivät käyneet edes lukiota. Tai aloittivat, mutta pitivät turhana ja jättivät kesken. Miehen isä on tehnyt urakkahommia ja äitinsä on ollut kotiäitinä useita vuosia. Mies päätti jo teini-iässä, että hän ei kyllä sitten hanki sellaista naista, joka ei halua käydä töissä. Nyt, kun miehen äiti lähestyy 60 vuotta, hän tajusi, että hänhän ei muuten saa kuin minimieläkettä, ja alkoi hakea töitä. Onneksi sai. Olen iloinen hänen puolestaan, että noinkin vanha ja kouluttamaton ihminen löysi vielä töitä ja vieläpä tykkää työstään.
Mutta että 40 vuotta kotona? Jos on terve ja voi tuoda rahaa sekä itselleen että yhteiskunnalle ja kaiken lisäksi on huomannut tykkäävänsä töiden tekemisestä, niin miksi ihmeessä ei olisi hakeutunut töihin jo vaikkapa 20 vuotta sitten?
Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa. Töitä riittää niin paljon kuin haluan tehdä. Minua on toisaalta kannustettu opiskelemaan ammattiin, josta saa rahaa, mutta halusin mielenterveyteni kannalta opiskella myös ammattiin, joka ei työllistä yhtä hyvin, mutta on unelma-alaani. Ettäkö minä näillä spekseillä jäisin joskus työttömäksi pidemmäksi aikaa - sellaista ei tule tapahtumaan. Eläkkeelle ostamme varmaankin asunnon Espanjasta tai Italiasta ja nautiskelemme elämästä.
Joskus minua kyllä ottaa päähän se, että jos tämä meidän perheemme joskus tarvitsee taloudellista apua, niin sitä on tiedossa Vain minun vanhemmiltani. Ei tunnu reilulta, ja silloin aina syytän mielessäni miehen vanhempia laiskuudesta.
En silti halveksi kotiäitejä. En vain ymmärrä, mitä järkeä on hillua 40 vuotta kotona ja jättäytyä sitten minimieläkkeelle. Tuntuu, että sinä ap halveksit meitä, jotka käymme töissä ja maksamme sinunkin eläkkeesi.
En halveksi, päinvastoin. Minun kouluttamiseni kieltämättä oli investointi, joka on toistaiseksi tuottanut aika vähän euroja verrattuna töissä käyviin naisiin. Kaikkea hyötyä ei kuitenkaan mitata rahassa Meidän molempien eläkkeitä maksavat pääosin meidän lapsemme. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihmiset yleensä kommentoivat asioihin niitä tarkemmin pohtimatta erilaisista näkökulmista ja toki omaa valintaa halutaan pitää sinä ainoana oikeana. Fiksuimmat sit osaavat keskustella asioista huolimatta siitä pitivätkö he toisen valinnoista tai eivät ja osaavat antaa tilaa erilaisille valinnoilla.
Ja eköhän kaikkien aika kuitenkin jotenkin kulu tai tietääkseni kello ei ole pysähtynyt koskaan historiamme aikana 😉
Näinhän se on. Monet tuntuvat kuitenkin olevan näissä vastakkainasetteluissaan olevan hyvinkin tosissaan. Ap
Työniloa väikkäriin ja onnea saavutuksesta! Ap