Lue keskustelun säännöt.
Uranainen, mitä teet loppuelämälläsi, jos sinut irtisanotaan etkä saa töitä tai kun jäät eläkkeelle
25.10.2021 |
Alkoi kiinnostaa, kun noista kotirouvaketjuista saa sen käsityksen, ettei työelämän ulkopuolella ole mitään loppuelämäksi. Siihenkö se elämä loppuu, kun ei ole enää töitä?
Minulla on pitkä kotiäidin ja -rouvan ura takana ja tekemistä on aina riittänyt. Raha-asiatkin ovat reilassa, epäilen, että paremmin kuin suurimmalla osalla uranaisista, jos oma alalla alalla ei ole kova liksa (harvalla on). Se että olen ollut kotona on mahdollistanut omaisuuden karttumisen ja mukavan elämän. Olen hyvässä kunnossa, hyvännäköinenkin (ikäisekseni) ja henkisesti vireä. Olen yltänyt muutamiin isoihinkin saavutuksiin (joista ei tosin makseta juuri mitään/ei mitään) siksi, että on ollut mahdollisuus keskittyä niihin täysillä ilman palkkatyötä.
Moni taitaa tosiasiassa kadehtia kotiäitejä ja -rouvia. Ainoa huono puoli tässä on se, että eläke jää pieneksi, mutta sitä voi kompensoida omaisuudella.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustan yrityksen. Jatkan luottamustehtävissä, jos suinkin tulen valituksi. Luultavasti jatkan myös opintoja, jos ei muuten niin omaksi iloksi, niin pitkään kuin terveenä olen.
Miksi kadehtisin jotain sellaista, minkä olisin itsekin voinut valita? Valitsin kuitenkin itsenäisyyden. Olen avoliitossa ja minulla on omat rahat, oma omaisuus, oma vapaus. Minun ei tarvitse kysyä puolisoltani, saanko vaihtaa auton tai lähteä kahdeksi viikoksi vaeltamaan vuoristoon.
Eläkkeeni ei ole suurensuuri, koska työskentelin välillä pienyrittäjänä. Mutta se yrittäjäkokemus tuo myös turvaa, koska tiedän, että jos työni yhdellä työnantajalla päättyisi niin voisin jälleen myydä osaamistani toiminimellä. Ennen koronaa pyöritimme myös airbnb-toimintaa ja yksi vaihtoehto olisi laajentaa sitä, jos jommankumman päivätyöt vähenisivät merkittävästi.
Mustattu kohta on yksi niitä merkillisyyksiä (aloituksen asian lisäksi), mihin kotiäitiketjuissa törmää. Taloudellista väkivaltaa voi olla kaikenlaisissa suhteissa. Töissäkäyminen ei takaa, etteikö suhde voisi olla väkivaltainen ja tai muulla tavalla kontrolloiva ja huono. Kotirouvuus ei myöskään sulje pois itsenäisyyttä, omaa rahaa ja omaisuutta. Entä vapaus? Se on hyvin pitkälti sidottu rahaan eivätkä kotirouvat useinkaan ole vähävaraisia Suomessa. Ap
Kyllä se kotirouvia sulkee pois sen, että itse ansaitsee omat rahansa ja omaisuutensa. Kotirouva on loinen.
Kotirouva ei ole loinen.
Hän ei elä yhteiskunnan varoilla eikä tukiaisilla, jos ja kun miehen kanssa on sovittu niin, että vaimo hoitaa lapset ja kodin.
Mies on silloin niin varakas ja hyväpalkkainen että hän pystyy siihen. Kyllä tälläisiä liittoja on edelleen Suomessa.
Ja 1950-1960 luvulla nuo olivat aivan vakiomalli. Ja silloin ei tosiaan ollut mitään tukiaisia eikä muita, paitsi lapsille ne lapsinlisät.
-mummi 67v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten joskus kun pääsen työelämästä pois ajattelin tehdä enemmän vapaaehtoistyötä, hoitaa (metsä)omaisuutta, auttaa lapsia ja heidän mahdollisia perheitä, matkustella miehen ja ystävien kanssa sekä harrastaa kaikkea semmoista mitä nyt en ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustan yrityksen. Jatkan luottamustehtävissä, jos suinkin tulen valituksi. Luultavasti jatkan myös opintoja, jos ei muuten niin omaksi iloksi, niin pitkään kuin terveenä olen.
Miksi kadehtisin jotain sellaista, minkä olisin itsekin voinut valita? Valitsin kuitenkin itsenäisyyden. Olen avoliitossa ja minulla on omat rahat, oma omaisuus, oma vapaus. Minun ei tarvitse kysyä puolisoltani, saanko vaihtaa auton tai lähteä kahdeksi viikoksi vaeltamaan vuoristoon.
Eläkkeeni ei ole suurensuuri, koska työskentelin välillä pienyrittäjänä. Mutta se yrittäjäkokemus tuo myös turvaa, koska tiedän, että jos työni yhdellä työnantajalla päättyisi niin voisin jälleen myydä osaamistani toiminimellä. Ennen koronaa pyöritimme myös airbnb-toimintaa ja yksi vaihtoehto olisi laajentaa sitä, jos jommankumman päivätyöt vähenisivät merkittävästi.
Mustattu kohta on yksi niitä merkillisyyksiä (aloituksen asian lisäksi), mihin kotiäitiketjuissa törmää. Taloudellista väkivaltaa voi olla kaikenlaisissa suhteissa. Töissäkäyminen ei takaa, etteikö suhde voisi olla väkivaltainen ja tai muulla tavalla kontrolloiva ja huono. Kotirouvuus ei myöskään sulje pois itsenäisyyttä, omaa rahaa ja omaisuutta. Entä vapaus? Se on hyvin pitkälti sidottu rahaan eivätkä kotirouvat useinkaan ole vähävaraisia Suomessa. Ap
Kyllä se kotirouvia sulkee pois sen, että itse ansaitsee omat rahansa ja omaisuutensa. Kotirouva on loinen.
Tää mua jaksaa aina ihmetyttää. Miksi kaksilahkeiset menee väenväkisellä Puolaan, Venäjälle yms. maihin joissa rouvat viihtyy kotosalla?
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen sinun omaisuuden on kartuttanut? Tuskin ainakaan lapsilisät ja kotihoidon tuki. Eikä työmarkkinatuki liioin.
Itse en viihtynyt kotiäitinä. Ei myöskään äitini. Eläköityneellä äidilläni ei kyllä tekemisestä ole puutetta, harrastaa minkä ehtii. Nauttii lapsenlapsistaan ja vapaa-ajasta, joka yrittäjällä oli aikoinaan kortilla. Arvostan sitä yrittämisen mallia, jonka vanhempani minulle antoivat. En oikein tiedä mitä tällä aloituksella ajetaan takaa. Toisin päin voisi kysyä että mitä itse teet siellä kotona päivät kun lapset on koulussa? Sitä samaa se eläkkeelle jäänytkin varmaan arjessaan pääosin tekee.
En ole koskaan "halveksinut" kotiäitejä enkä kuullut kenenkään muunkaan oikeassa elämässä tekevän niin. Itsetuntoni ei ole jonkun toisen ihmisen valinnoista tai kohtalosta riippuva. Pyri sinäkin, ap siihen.
Aloitus sai alkunsa siitä, että ihmettelin noita kommentteja kotiäitiketjussa kuten jo kirjoitin. Jos kotiäidin tai -rouvan elämään ei kertakaikkiaan nähdä liittyvän mitään mielekästä tekemistä, niin miten tällainen ihminen pärjää jäädessään eläkkeelle.
Minusta kotona viihtyminen on aika pitkälti luonnekysymys. Kaikki ystäväni ovat ns. uranaisia eivätkä ole kotona viihtyneet edes äitiysloman verran. He kaipaavat aivan toisenlaisia haasteita kuin minä itse ja hyvä niin. Ystävyydessä on hyvä, kun saa näkökulmia muunlaisiin kokemuksiin ja ajatuksiin ilman että olisi tarvetta arvottaa toisen elämää ja valintoja. Ap
No uskoakseni urheilen ja liikun luonnossa. Mä olen matkustanut työkseni paljon, joten valtavaa matkustuspaloa ei ole. Luen ja teen käsitöitä.
Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa.
Mä uskoisin myös, että saattaisin opiskella lisää. Voisin tehdä vapaaehtoistyötä myös, mulle on tärkeää tuntea olevani hyödyksi ja että saa auttaa muita.
Jos työelämä jatkuu suurinpiirtein näin, niin mulla on verrattain hyvä varallisuus eläkkeelle jäädessäni. Olen nytkin liikunnallinen, hyväkuntoinen ja muutenkin terveet elämäntavat. Olen myös pitkäikäistä sukua, joten uskon tuonkin vaiheen elämässä olevan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei edes kerennyt eläkkeelle, kun kuoli 9 kk ennen eläkkeelle pääsyä. Isällä kk-tulot olivat 9000 e / kk, joten sinne meni hyvä eläke ja siitä nautiskelu.
En pidä itsestäänselvyytenä, että minun iässäni on edes mitään eläkejärjestelmää. Olen tästä syystä säästänyt 20-vuotiaasta lähtien ja sijoittanut 26-vuotiaasta.
Ja muutenkin, elämästä kannattaa pyrkiä nauttimaan tässä ja nyt.
Hyvä kommentti. Minäkään en luota siihen, että eläkejärjestelmä kestää ilmastonmuutoksen ja kaiken muun ja olen siihen varautunut.
Urasuuntautuneiden ihmisten etu on se, että he ovat saaneet koetella kykyjään ja stemmata ihmistuntemustaan jo tosi monessa liemessä (lähestyessään eläkeikää). Tästä kotiäiti jää paitsi, mutta voi paikata ystävien puolison avulla sivusta turvallisesti. Kaikesta tuosta on hyötyä, jos talousjärjestelmä romahtaa sekä myös työelämässä syntyneistä suhteista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei edes kerennyt eläkkeelle, kun kuoli 9 kk ennen eläkkeelle pääsyä. Isällä kk-tulot olivat 9000 e / kk, joten sinne meni hyvä eläke ja siitä nautiskelu.
En pidä itsestäänselvyytenä, että minun iässäni on edes mitään eläkejärjestelmää. Olen tästä syystä säästänyt 20-vuotiaasta lähtien ja sijoittanut 26-vuotiaasta.
Ja muutenkin, elämästä kannattaa pyrkiä nauttimaan tässä ja nyt.
Hyvä kommentti. Minäkään en luota siihen, että eläkejärjestelmä kestää ilmastonmuutoksen ja kaiken muun ja olen siihen varautunut.
Urasuuntautuneiden ihmisten etu on se, että he ovat saaneet koetella kykyjään ja stemmata ihmistuntemustaan jo tosi monessa liemessä (lähestyessään eläkeikää). Tästä kotiäiti jää paitsi, mutta voi paikata ystävien puolison avulla sivusta turvallisesti. Kaikesta tuosta on hyötyä, jos talousjärjestelmä romahtaa sekä myös työelämässä syntyneistä suhteista. Ap
*ystävien ja puolison
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva on nykypäivän Suomessa kumpaakaan, kotirouva tai uranainen. Useimmat naiset käyvät töissä ja hoitavat samalla lapset, joko taloudellisen tilanteen niin vaatiessa tai ihan, että saavat muitakin virikkeitä kuin lapset. Iso osa on kotiäitinä jonkin aikaa ja sitten palaavat työelämään.
Olettaisin, että kaikilla ihmisillä on suht sama tilanne edessä, jossain vaiheessa lapset kasvaa ja/tai työt loppuu viimeistään eläkkeeseen. Sitten harrastetaan ja keksitään muita juttuja, kuin työt ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Ap, hämmennyin - olet ollut kotiäitinä ja omaisuutesi on kertynyt?!? Olet siis harvinaisessa tilanteessa, kovin moni ei ole aviossa hyväpalkkaisen henkilön kanssa ilman avioehtoa.
Tuskinpa se kovin harvinaista on, ja Suomessa taitaa olla vaikea vaurastua palkkatöitä tekemällä verotuksen takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva on nykypäivän Suomessa kumpaakaan, kotirouva tai uranainen. Useimmat naiset käyvät töissä ja hoitavat samalla lapset, joko taloudellisen tilanteen niin vaatiessa tai ihan, että saavat muitakin virikkeitä kuin lapset. Iso osa on kotiäitinä jonkin aikaa ja sitten palaavat työelämään.
Olettaisin, että kaikilla ihmisillä on suht sama tilanne edessä, jossain vaiheessa lapset kasvaa ja/tai työt loppuu viimeistään eläkkeeseen. Sitten harrastetaan ja keksitään muita juttuja, kuin työt ja lapset.
Fiksu kommentti ja noudattelee hyvin pitkälti sitä mitä aloituksellani ajoin takaa. Eläkkeellä keksitään oma itse uudelleen, toivottavasti, vapaa-ajalle löytyy mielekästä tekemistä jne. Kotirouvana olen ehkä tuossa ottanut varaslähdön. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pienipalkkainen mies, joten sen vuoksi en olisi edes voinut jäädä kotirouvaksi. Töissä olen käynyt koulutustani vastaavalla alalla ja olen tykännyt tehdä töitä. Nautin, kun olen saanut palkkaa. Työuran varrella on ollut työttömyysjaksoja ja ne sattuivat aikaan, kun lapset olivat pieniä. Esikoinen ei ollut montaa kuukautta hoidossa ekaluokan joululomaan asti, nuorempi meni hoitoon yli nelivuotiaana yhtä hoitopätkää lukuunottamatta.
En osaa edes kuvitella, miten tiukkaa meillä olisi ollut, jos oltaisiin eletty vain miehen palkalla. Mies olisi joutunut suunnilleen asumaan töissä tai hankkimaan toisen työpaikan siihen rinnalle. Miehellä olisi ollut valtava vastuu perheen elatuksesta enkä sellaista hänelle halunnut.
Jos koko elämä on ollut pelkkää työntekoa, niin luulisi sellaisen henkilön keksivän jotain siihen tilalle. Jos ei keksi, niin kyseessä on vain mielikuvituksen puute. Raha auttaa saamaan päiviin sisältöä.
Olipa hyvä, realistinen kommentti. Omasta palkasta ja rahasta saa tyydytystä kuten kerrot ja töitä on kiva tehdä, kun omasta alasta tykkää. Noista on itsellänikin kokemusta, vaikkakaan ei työuran verran. Kommentti ilmensi monipuolisesti sitä, että ihmisten tilanteet vaihtelevat eikä ole vain yhdenlaista töissäkäyvää naista tai kotirouvaa. Myös syitä ratkaisuille on monia, päällimmäinen realiteetti tietysti raha. Ja miehen vastuu ja ainoan töissäkäyvän rasite oli myös hienosti kuvattu, minkä tunnistan omassakin elämässäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan hevosen, muutan maalle. Kuljen luonnossa. Matkustan. Luen, teen käsitöitä. Urheilen. :)
Nuorena jaksaa ja pystyy, joten ei kannata jättää kaiken kivan tekemistä eläkeikään, jolloin voi terveydentilan takia jäädä haaveeksi moni asia. Siltä kannalta olen ajatellut kotirouvuuttani myös. Jos se on taloudellisesti mahdollista, niin kannattaa toteuttaa haaveita jo nyt. Ap
Mitä haaveita se sinun koko ajan töissä oleva miehesi nyt toteuttaa?
Isoja haaveita. Työ ei ole vain rahan ansaitsemista, vaan uskoisin, että suurin osa ns. uraihmisistä haluaa saada työllään jotakin aikaan, jotain merkittävää ja kokee tekevänsä tärkeää työtä. Sitä ei tehdä vain rahan ansaitsemiseksi. Ap
Ura on takana, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Teen nyt hieman töitä etänä. Aikataulut ovat väljiä ja voin työskennellä vaikka keskellä yötä, ellei nukuta.
Vointini mukaan teen esimerkiksi puutarhahommia ja käyn salilla. Olen aloittanut myös verkko-opintoja avoimessa yliopistossa. Hauskaa opiskella ihan muita asioita kuin, mitä aikanaan yliopistossa teki. Eikä niistä tarvitse olla muuta hyötyä kuin mielenvirkistys.
Opettelin myös neulomaan, seuraava haaste on ompelukoneen käytön opettelu. Ruuanlaitto on myös kivaa, kun voi kokkailla kaikessa rauhassa. Netistä löytyy ruokaohjetta pilvin pimein.
Ja tietysti välillä palstailen. Täytyy vain pyrkiä löytämään sellainen ketju, jossa voi vaihtaa ajatuksia vaikkapa nyt kotiäitiydestä. Olin itsekin kotona muutaman vuoden.
Miehen kanssa pääsemme toivottavasti matkustamaan sitten, kun saadaan tämä korona edes jossain määrin selätettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo lähellä eläkeikää ja suurin osa ystävistä on tehnyt hienon ja omannäköisensä uran. Kukaan heistä ei ole ikinä kyseenalaistanut, että olen kotirouva kuten täällä monet kommentoivat. Yleensä elämäänsä tyytyväisillä ei sellaista tarvetta ole. Ap
Ap:n aloituksesta kumminkin huomaa, että ap ei ole tyytyväinen elämäänsä. Kuluttaa aikansa AV:llä lietsomassa vihaa ja mollaamassa muiden valintoja :D
Mä keksisin vaikka kuinka paljon tekemistä eläkkeelle!
Olen kouluikäisten lasten työssäkäyvä äiti, jolla on hyvä palkka. Sijoitan aktiivisesti varautuakseni eläkevuosiin, aikaa sinne noin 20+ vuotta. Harrastan nytkin urheilua, joten eläkkeellä ehdin tehdä sitä enemmän. Väittelen kohta, joten tutkimusta voi ainakin jatkaa niin kauan kuin pää pelaa. Mielelläni pitäisin kyllä päiviä ja viikkoja jolloin vain lukisin kirjoja, ulkoilisin ja urheilisin, joten eläkeikä on mulle jotain mitä odottaa, ei pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin elämäni ensimmäisen parisuhteen. Sitten voimme matkustella ja tehdä mitä mielii. Muutama uusi harrastus, haluanhan oppia uusia taitoja jatkuvasti tai tylsistyn. Jossakin tapauksessa voisi jopa muuttaa jonnekin lämpimämpään maahan, kun ei mitään perhesiteitäkään ole.
Olen varakas, minulla on omaisuutta ja pääomatulojakin sen verran, ettei rahan takia tarvitsisi töissä nytkään enää käydä.
Kuulostaa hyvältä. Kateellisen ja ei-kateellisen ero on siinä, että kateudesta vapaan ei tarvitse mollata muiden valintoja ja kysyä niistä lisää "nokkelia" kysymyksiä, vaan hän voi keskittyä vastaamaan otsikon kysymyksiin. Ap
Ap onkin kertomasi teorian ja aloituksensa perusteella valtavan katkera ja vihamielinen.
Vierailija kirjoitti:
Todellisia uranaisia ei irtisanota.
Saatat yllättyä yrityskaupan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ura on takana, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Teen nyt hieman töitä etänä. Aikataulut ovat väljiä ja voin työskennellä vaikka keskellä yötä, ellei nukuta.
Vointini mukaan teen esimerkiksi puutarhahommia ja käyn salilla. Olen aloittanut myös verkko-opintoja avoimessa yliopistossa. Hauskaa opiskella ihan muita asioita kuin, mitä aikanaan yliopistossa teki. Eikä niistä tarvitse olla muuta hyötyä kuin mielenvirkistys.
Opettelin myös neulomaan, seuraava haaste on ompelukoneen käytön opettelu. Ruuanlaitto on myös kivaa, kun voi kokkailla kaikessa rauhassa. Netistä löytyy ruokaohjetta pilvin pimein.
Ja tietysti välillä palstailen. Täytyy vain pyrkiä löytämään sellainen ketju, jossa voi vaihtaa ajatuksia vaikkapa nyt kotiäitiydestä. Olin itsekin kotona muutaman vuoden.
Miehen kanssa pääsemme toivottavasti matkustamaan sitten, kun saadaan tämä korona edes jossain määrin selätettyä.
Mukavalta kuulostaa. Itse myös vierastan sitä, että kaikesta pitäisi olla rahassa mitattavaa hyötyä. Myös minun Kivoja asioita - listallani on pääosin asioita, joista ei ole muuta hyötyä kuin vaivannäön aiheuttama hyvänolon tunne itselleni/perheelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva on nykypäivän Suomessa kumpaakaan, kotirouva tai uranainen. Useimmat naiset käyvät töissä ja hoitavat samalla lapset, joko taloudellisen tilanteen niin vaatiessa tai ihan, että saavat muitakin virikkeitä kuin lapset. Iso osa on kotiäitinä jonkin aikaa ja sitten palaavat työelämään.
Olettaisin, että kaikilla ihmisillä on suht sama tilanne edessä, jossain vaiheessa lapset kasvaa ja/tai työt loppuu viimeistään eläkkeeseen. Sitten harrastetaan ja keksitään muita juttuja, kuin työt ja lapset.
Fiksu kommentti ja noudattelee hyvin pitkälti sitä mitä aloituksellani ajoin takaa. Eläkkeellä keksitään oma itse uudelleen, toivottavasti, vapaa-ajalle löytyy mielekästä tekemistä jne. Kotirouvana olen ehkä tuossa ottanut varaslähdön. Ap
Miten arvioit oman uramiehesi suhtautuvan omaan eläkkeelle jäämiseensä? Monelle se on henkisesti erittäin vaikeaa.
Kuulostaa hyvältä. Ap