Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu, että auttaminen on ihan turhaa
25.10.2021 |
En ole mikään kauhean kova auttamaan, mutta sitten kun näen vaivaa, niin se tuntuu turhalta. Olen siivonnut sottaiselle, ja seuraavalla kerralla ihan yhtä sottaista. Olen auttanut rahallisesti, mutta henkilön raha-asiat ovat kohta taas solmussa. Olen hoitanut lapsia sellaiselle, joka ei heidän kanssaan oikein pärjää, ja näin 10 vuotta myöhemmin ei edelleenkään pärjää.
Nämä kaikki avustetut ovat siis uupuneita tai masentuneita tai muuten vain saamattomia. Ainut, jonka avustamisesta on tullut oikeasti fiilis, että tästä on hyötyä, on ollut vanhus. Joka ei oikeasti osaa maksaa itse laskuja tai pääse yksin johonkin.
Miten ihmeessä masentuneita ja uupuneita tulisi sitten auttaa? Mitä teen väärin?
Kommentit (207)
Tässä ketjussa selkeästi ihmisillä on erilaisia käsityksiä auttamisesta. Osan mielestä auttamisen pitää olla hyväntekeväisyyttä ja yksityishenkilön toimia kuin jokin hyväntekeväisyysjärjestö. Apua tarvitseva kertoo, mutä hän haluaa (rahaa, ruokaa, lapsenvahdin, siivoojan jne) ja järjestö sitten hoitaa ko asian apua tarvitsevalle. Me muut taas ketjussa kirjoittaneet ajatellaan, että apua tarvitseva on joku läheinen (vanhempi, sisarus, oma lapsi tai ystävä). Ja läheisten avustamisessa apua tarvitseva ei sanele, mitä apua hän keneltäkin haluaa ja milloin. Voi esittää toivomuksen, mutta se ei välttämättä toteudu. Kyseessä kun on ihmissuhteeseen liittyvä puolin ja toisin toisistaan huolehtiminen, ei mikään järjestötoiminta tai yhtekiskunnan järjestämä palvelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa selkeästi ihmisillä on erilaisia käsityksiä auttamisesta. Osan mielestä auttamisen pitää olla hyväntekeväisyyttä ja yksityishenkilön toimia kuin jokin hyväntekeväisyysjärjestö. Apua tarvitseva kertoo, mutä hän haluaa (rahaa, ruokaa, lapsenvahdin, siivoojan jne) ja järjestö sitten hoitaa ko asian apua tarvitsevalle. Me muut taas ketjussa kirjoittaneet ajatellaan, että apua tarvitseva on joku läheinen (vanhempi, sisarus, oma lapsi tai ystävä). Ja läheisten avustamisessa apua tarvitseva ei sanele, mitä apua hän keneltäkin haluaa ja milloin. Voi esittää toivomuksen, mutta se ei välttämättä toteudu. Kyseessä kun on ihmissuhteeseen liittyvä puolin ja toisin toisistaan huolehtiminen, ei mikään järjestötoiminta tai yhtekiskunnan järjestämä palvelu.
Minulle taas on tullut tässä ketjussa mieleen, että osa tulkitsee auttajan olevan poikkeuksetta henkilö, joka tulee sanelemaan toiselle, miten elämä pitää elää. Puhuvat päsmäröinnistä.
Eihän se tarkoita, että minä haukun toista ihmistä, jos tarjoan hänelle apua? Vai kokeeko joku avun tarjoamisen syyllistävänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Auttamisessa ei ole kyse siitä auttajasta. Käsitätkö? Sinä et ole se päähenkilö. Keskipiste, maailman napa ja ykkönen.
Älä ”auta”, jos sinua kiinnostaa vain se miten itse hyödyt.
Jos itse mietin niin minusta auttaminen on kuitenkin hyvä asia. Ei jatkuvasti, mutta joskus ainakin. Voi olla iso apu ihmiselle joka voi huonosti tai jolla on vaikeaa. Ymmärrän sen että ihmisen tulisi myös itse yrittää muuttaa elämäänsä, mutta apu kertoo, että ainakin joku välittää. Minusta sekin on tärkeää silloin kuin on vaikeaa. Ettei jäisi ihan yksin. Tosin tuo auttaminen voi olla myös sitä, että pitää yhteyttä ja kysyy kuulumisia. Näin tavallaan se ihminen tietää, että joku ajattelee häntä. Itselle jo se olisi hyvä asia, että joku joskus kysyisi mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Klassinen lokin ajatustapa tuolla yhdellä tosiaan.
Tottakai auttamisen pitää tuntua jotenkin mielekkäältä myös sen auttajan näkökulmasta. Lokin näkökulmasta vain lokin edulla on väliä, mutta jotta joku auttaisi ja antaisi pois omastaan, pitää sen olla jotenkin mielekästä molemmille, ei vain autettavalle.
Noiden lapsia kyllä käy sääliksi, kun lapsen kenkiin ei ole varaa mutta aikuisen sisustusharrastukseen, on lapsella asiat huonosti monella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Auttamisessa ei ole kyse siitä auttajasta. Käsitätkö? Sinä et ole se päähenkilö. Keskipiste, maailman napa ja ykkönen.
Älä ”auta”, jos sinua kiinnostaa vain se miten itse hyödyt.
Käsitä sinä, ettei kyse yksin myöskään ole autettavasta, siinä on kaksi ihmistä yhden sijaan.
Mutta noinhan se menee, että jos äidillä on satku ja sinä annat toisen, aika moni näistä autettavista käyttää sekä omat että lahjarahat itseensä, ja lapsi on edelleen vailla kenkiä. Minusta koti ei ole sovelias lapselle, jos rahaa on Marimekon verhoihin muttei lapsen kenkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Auttamisessa ei ole kyse siitä auttajasta. Käsitätkö? Sinä et ole se päähenkilö. Keskipiste, maailman napa ja ykkönen.
Älä ”auta”, jos sinua kiinnostaa vain se miten itse hyödyt.
Käsitä sinä, ettei kyse yksin myöskään ole autettavasta, siinä on kaksi ihmistä yhden sijaan.
Mutta noinhan se menee, että jos äidillä on satku ja sinä annat toisen, aika moni näistä autettavista käyttää sekä omat että lahjarahat itseensä, ja lapsi on edelleen vailla kenkiä. Minusta koti ei ole sovelias lapselle, jos rahaa on Marimekon verhoihin muttei lapsen kenkiin.
Avussa on aina kyse avusta. Siitä mitä se autettava saa.
Apua ei ole se, että menet toisen rajojen yli toisen kotiin pätemään ja jakamaan viisauttasi ja rahojasi ja sillä tavalla tyydytät omia tarpeitasi ja ylikävelet sen toisen. Se ei ole apua. Se on sitä että olet itse rajaton, läheisriippuvainen besserwisser, joka saa tyydytystä toisen tallomisesta.
Ja sehän ei kiinnosta yhtään ketään, mikä koti on sinusta minkäkinlainen. Keskity vain hoitamaan se oma psyykesi kuntoon ja setvimään oman kotisi ongelmat. Sitten ehkä viihdyt siellä omalla tontillasi, eikä tarvitse olla muiden riesana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Auttamisessa ei ole kyse siitä auttajasta. Käsitätkö? Sinä et ole se päähenkilö. Keskipiste, maailman napa ja ykkönen.
Älä ”auta”, jos sinua kiinnostaa vain se miten itse hyödyt.
En ole tuo, jolle, kommentoit, mutta normaaleissa ystävyyssuhteissa ja muissa ihmissuhteissa, joissa ylipäätään toista ihmistä autetaan, ensisijainen hyöty on vastavuoroisuus. Esim kun minä hoidan sinun lapsiasi hammaslääkärikäyntisi ajan, vastavuoroisesti sinä hoidat minun lapsiani, kun mun tarvitsee käydä lääkärissä. Tai jos mulla ei olisi lapsia, käyttäisit vaikka mun koiran päivälenkillä, jos esim joudun jäämäään ylitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Klassinen lokin ajatustapa tuolla yhdellä tosiaan.
Tottakai auttamisen pitää tuntua jotenkin mielekkäältä myös sen auttajan näkökulmasta. Lokin näkökulmasta vain lokin edulla on väliä, mutta jotta joku auttaisi ja antaisi pois omastaan, pitää sen olla jotenkin mielekästä molemmille, ei vain autettavalle.
Noiden lapsia kyllä käy sääliksi, kun lapsen kenkiin ei ole varaa mutta aikuisen sisustusharrastukseen, on lapsella asiat huonosti monella tavalla.
Niinpä. Aikuisten ihmisten suhde on vastavuoroista. Molemmat saavat jotain - myös auttaja hyvää mieltä tms - tai sitten autetaan toisia vastavuoroisesti. Myös ammattisuhteessa, jossa vastavuorisuuden hoitaa raha (vaikka maksaja olisi kolmas taho).
Jos tätä vastavuoroisuutta ei ole, on kysessä hyväksikäyttösuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat on kokemukset! Eikä muuta saa palkakseen kuin haukkumiset ja nekin vielä takanapäin!!
Tämä on niin totta. Auttamisen yksi ongelma on, että kiitollisuus tuntuu olevan autettavilla jostain, ehkä ylpeydestä pois? Tuntuu pahalta auttaa, kun toinen osapuoli kokee sen lähinnä loukkauksena tai sitten asiana, josta löytyy aina valitettavaa. Lopetin itse auttamisen. Auttakoot itse itseään ne, joille apu ei kelpaa. Helppoa. Auttamisen ainoa ilo itse asiassa taitaa olla, että kun olet auttanut ja saanut siitä hyvästä "turpaasi", et enää ikinä tunne omantunnontuskia siitä hyvästä, ettet koskaan auta ketään. Nytpä ainakin muistat ja todistetusti tiedät, miksi et.
Kiitos kujn lopetit "auttamisesi". Se on varmasti kaikille parempi.
Ainakin itselleni. Nyt säästyy aikaa ja rahaa kaikkeen kivaan - itselle <3
ja sinä olet malliesimerkki ihmisestä, jota toivon mukaan kukaan ei enää auta. Kuulostat klassiselta lokilta, joka ottaa kaiken mutta jolle mikään ei kelpaa
Kiitos että vielä oikein alleviivasit luonteesi, ja paljastit sen että tuosta "avustasi" olin täysin oikeassa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Auttamisessa ei ole kyse siitä auttajasta. Käsitätkö? Sinä et ole se päähenkilö. Keskipiste, maailman napa ja ykkönen.
Älä ”auta”, jos sinua kiinnostaa vain se miten itse hyödyt.
Tässä on tämän autettavan ja aika monen muunkin autettavan sielunelämä pähkinänkuoressa. Hän projisoi oman ongelmansa auttajaan. Hänellä on huono itsetunto, hän tuntee olevansa altavastaaja. Sitäkin huonompi homma, koska hän haluaisi olla päähenkilö. Keskipiste, ja maailman napa ja ykkönen.
Autettavana oleminen kertoo tällaisen persoonallisuuden omaavalle musertavasti, ettei hän tosiaankaan ole maailman napa eikä ykkönen. Niinpä hän siirtää vihansa auttajaan. On auttajan vika, ettei hän ole maailman napa eikä ykkönen!
Näille autettaville, joille auttaminen on valtapeli, jossa autettavan on voitettava 100-0 ja saatava auttaja kärsimään ja vasta sitten heistä tuntuu, että heitä on autettu ( = saavat tuntea hetken aikaa olevansa tosiaan voittaja ja maailman näpa), ei kannata auttaa lainkaan. Kannattaa kiertää kaukaa.
Eläimet ovat mahtavia autettavia. Ne ottavat avun vastaan ja palkitsevat avusta omalla upealla tavallaan. Molemmat osapuolet antavat ja saavt. Se on upeaa, ja sielua parantavaa suorastaan, vaikka en uskovainen olekaan. Eläinten auttaminen taitaa olla ainoa auttamisen muoto, jossa varmuudella tietää, että auttaminen on lahja, jossa molemmat osapuolet saavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Auttamisessa ei ole kyse siitä auttajasta. Käsitätkö? Sinä et ole se päähenkilö. Keskipiste, maailman napa ja ykkönen.
Älä ”auta”, jos sinua kiinnostaa vain se miten itse hyödyt.
Käsitä sinä, ettei kyse yksin myöskään ole autettavasta, siinä on kaksi ihmistä yhden sijaan.
Mutta noinhan se menee, että jos äidillä on satku ja sinä annat toisen, aika moni näistä autettavista käyttää sekä omat että lahjarahat itseensä, ja lapsi on edelleen vailla kenkiä. Minusta koti ei ole sovelias lapselle, jos rahaa on Marimekon verhoihin muttei lapsen kenkiin.
Avussa on aina kyse avusta. Siitä mitä se autettava saa.
Apua ei ole se, että menet toisen rajojen yli toisen kotiin pätemään ja jakamaan viisauttasi ja rahojasi ja sillä tavalla tyydytät omia tarpeitasi ja ylikävelet sen toisen. Se ei ole apua. Se on sitä että olet itse rajaton, läheisriippuvainen besserwisser, joka saa tyydytystä toisen tallomisesta.
Ja sehän ei kiinnosta yhtään ketään, mikä koti on sinusta minkäkinlainen. Keskity vain hoitamaan se oma psyykesi kuntoon ja setvimään oman kotisi ongelmat. Sitten ehkä viihdyt siellä omalla tontillasi, eikä tarvitse olla muiden riesana.
Tarkoitatko sinä, että et koskaan halua keneltään, et ikinä, mitään apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa selkeästi ihmisillä on erilaisia käsityksiä auttamisesta. Osan mielestä auttamisen pitää olla hyväntekeväisyyttä ja yksityishenkilön toimia kuin jokin hyväntekeväisyysjärjestö. Apua tarvitseva kertoo, mutä hän haluaa (rahaa, ruokaa, lapsenvahdin, siivoojan jne) ja järjestö sitten hoitaa ko asian apua tarvitsevalle. Me muut taas ketjussa kirjoittaneet ajatellaan, että apua tarvitseva on joku läheinen (vanhempi, sisarus, oma lapsi tai ystävä). Ja läheisten avustamisessa apua tarvitseva ei sanele, mitä apua hän keneltäkin haluaa ja milloin. Voi esittää toivomuksen, mutta se ei välttämättä toteudu. Kyseessä kun on ihmissuhteeseen liittyvä puolin ja toisin toisistaan huolehtiminen, ei mikään järjestötoiminta tai yhtekiskunnan järjestämä palvelu.
Meillä taas kysytään läheiseltä että tarvitseeko hän apua, ja millaista apua hän tarvitsee, eikä aleta hädän hetkellä kiusaamaan kun läheisellä on muutenkin vaikeaa. Niin me ollaan erilaisia!
"Hei, voitko käydä apteekista hakemassa minulle tarvitsemani lääkkeet kun en pääse itse?" -Ei käy, minä haen sinulle kaupasta piimää, koska sinähän et sanele miten minä sinua autan!" Aivan hirveää narsisitista, sadistista ja julmaa käytöstä hädässä olevaa läheistä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
TOISTAN: SINÄ ET AUTA KETÄÄN.
Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa? Tarkoitatko, että kaikki auttaminen on väärin. Kenenkään ei pidä auttaa ketään, oli tilanne mikä tahansa?
No ekana haluan sanoa, että mene hoitoon. Et ymmärrä lukemaasi.
Tokaksi haluan sanoa, että tuo toiminta jota sinä teet ei edelleenkään ole auttamista. Sinä tyydytät omia tarpeitasi.
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Tuo on kyllä ennemminkin sen "auttajan" oma sairas ja perverssi kuvio. Jos et pysty normaalisti auttamaan, niin älä auta. Se että joku pyytää sinulta jotain ei tarkoita että sinun on pakko antaa kaikki vaatteesikin hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat on kokemukset! Eikä muuta saa palkakseen kuin haukkumiset ja nekin vielä takanapäin!!
Tämä on niin totta. Auttamisen yksi ongelma on, että kiitollisuus tuntuu olevan autettavilla jostain, ehkä ylpeydestä pois? Tuntuu pahalta auttaa, kun toinen osapuoli kokee sen lähinnä loukkauksena tai sitten asiana, josta löytyy aina valitettavaa. Lopetin itse auttamisen. Auttakoot itse itseään ne, joille apu ei kelpaa. Helppoa. Auttamisen ainoa ilo itse asiassa taitaa olla, että kun olet auttanut ja saanut siitä hyvästä "turpaasi", et enää ikinä tunne omantunnontuskia siitä hyvästä, ettet koskaan auta ketään. Nytpä ainakin muistat ja todistetusti tiedät, miksi et.
Kiitos kujn lopetit "auttamisesi". Se on varmasti kaikille parempi.
Ainakin itselleni. Nyt säästyy aikaa ja rahaa kaikkeen kivaan - itselle <3
ja sinä olet malliesimerkki ihmisestä, jota toivon mukaan kukaan ei enää auta. Kuulostat klassiselta lokilta, joka ottaa kaiken mutta jolle mikään ei kelpaa
Kiitos että vielä oikein alleviivasit luonteesi, ja paljastit sen että tuosta "avustasi" olin täysin oikeassa ;)
Sulla on ihmisparka kova huoli siitä, että joku "huijaa" sinua auttamalla. Ja juuri tämä hätä siitä, että sinun auttamisestasi olisi hyötyä (eli iloa) sille vastapuolelle (apua, tilanne ei olekaan 100 - 0 sinun hyväksesi) kertoo psykopatologiasi ongelmien laadun. Tulet varmaan hyvin vähävaraisesta ja sosiaalisesti matalan tason perheestä. Olet kenties romani? Vähintäänkin alkoholistiperheen jälkikasvu, ehkä hyväksikäytetty ja vihainen kohtalostasi. Se, että purat sitä ns. puremalla auttavia käsiä, ei muuta surkeaa elämääsi mihinkään, se tekee sen vain pahemmaksi. Mutta siinä olet oikeassa, että kaltaisiasi ei voi eikä kannata auttaa. Se on surullista - tavallaan.
Vanhusten auttamisesta kokemusta: kun vanhus ei enää itse tule toimeen kodissaan, jotkut ihmiset alkavat auttamaan. Väärin. Vanhuksen avuntarve kasvaa koko ajan. Parasta tarttua heti oikealla tavalla, eli vanhus lähelle palveluita pois naapureita häiritsemästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vain sellainen auttaminen, jossa auttajalle jää korkeintaan paita päälle, jos sitäkään :/. VAsta sitten apu on "oikeaa", kun auttaja kärsii auttamisesta. Joillekin autettaville avun kohteena oleminen on tällainen sadomasokismia muistuttava valtasuhde. Se on perverssiä. Ja tämä huutelija täällä tuntuu käsittävän auttamisen juuri sillä tavalla. Otan osaa. Apua hän todella tarvitsisi... mielenterveyspuolen apua
Auttamisessa ei ole kyse siitä auttajasta. Käsitätkö? Sinä et ole se päähenkilö. Keskipiste, maailman napa ja ykkönen.
Älä ”auta”, jos sinua kiinnostaa vain se miten itse hyödyt.
Tässä on tämän autettavan ja aika monen muunkin autettavan sielunelämä pähkinänkuoressa. Hän projisoi oman ongelmansa auttajaan. Hänellä on huono itsetunto, hän tuntee olevansa altavastaaja. Sitäkin huonompi homma, koska hän haluaisi olla päähenkilö. Keskipiste, ja maailman napa ja ykkönen.
Autettavana oleminen kertoo tällaisen persoonallisuuden omaavalle musertavasti, ettei hän tosiaankaan ole maailman napa eikä ykkönen. Niinpä hän siirtää vihansa auttajaan. On auttajan vika, ettei hän ole maailman napa eikä ykkönen!
Näille autettaville, joille auttaminen on valtapeli, jossa autettavan on voitettava 100-0 ja saatava auttaja kärsimään ja vasta sitten heistä tuntuu, että heitä on autettu ( = saavat tuntea hetken aikaa olevansa tosiaan voittaja ja maailman näpa), ei kannata auttaa lainkaan. Kannattaa kiertää kaukaa.
Eläimet ovat mahtavia autettavia. Ne ottavat avun vastaan ja palkitsevat avusta omalla upealla tavallaan. Molemmat osapuolet antavat ja saavt. Se on upeaa, ja sielua parantavaa suorastaan, vaikka en uskovainen olekaan. Eläinten auttaminen taitaa olla ainoa auttamisen muoto, jossa varmuudella tietää, että auttaminen on lahja, jossa molemmat osapuolet saavat.
Mäkin autan vain eläimiä, enkä niitäkään järjestöille rahaa antamalla. Näin minun ei tarvitse harmitella että eläin menee ja laittaa antamani rahat päihteisiin, tai kytätä että mitä eläin apuni jälkeen tekee.
Auttaminen ,itsekkin tein vuosia.Joskus palkaksi sai kiitoksen joskus tuntui turhauttavalta,tarvittiinko oikeasti apua..en kyllä pyytänyt mitään tein sen puhtaasta sydämestä.Nykyään en..itse tarttes apuja mutta ei..
Alue: Aihe vapaa
Olen uusi tässä ketjussa. Vain sinun viestisi kiinnitti huomioni. Kertoisitko siis, millainen auttaminen on sinun mielestäsi hyvästä, jos kaikki sellainen auttaminen on pahasta, joka aiheuttaa auttajalle itselleen hyvän mielen?