Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?

Taaperoikäisen siskoni hukkunut ruumis makaamassa kammarin lattialla; kalpeat kasvot, märkä tukka, kuolleita lehtiä tukassa ja iholla. Eteerisen kaunis kevätilta ja laskevat auringon kulta pihamaalla. Äitini rutistamassa pikkuista viimeisen kerran, ennen kuin valtavan suuri musta auto vei hänet pois. Olin viisivuotias.

Kun äitini riiteli isäni kanssa ja riidan lopuksi äiti paiskasi mehutölkin lattialle. Muistan, kun mehut levisivät pitkin lattiaa ja seinille lensi pisaroita. Sitä en unohda.

Tyttäreni hääpuvussaan, niin järkyttävän kaunis ja suloinen, etten ikinä sitä unohda!

En tie sopiiko tähän, mutta se kun esikoinen syntyi ja en tajunnut yhtään että se vauva on niin iso, vaikka olikin pieni. Ihan ufoa että semmoinen jytky oli mahassani. Siis vastaus, esikoinen vatsani päällä juuri syntymän jälkeen.

Monia toivon muistavani, mutta tällä hetkellä ekaksi tulee mieleen se, kun kuopus syntyi. Se näky, kun hän oli siinä kätilön käsillä ja näin, että poika tuli.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:50"]Juu ja kun ne sisäelimet vaan sullottiin takasin sisään. No joo ei siinä järkeä olisi niitä alkaa paikoilleen asettelemaankaan :D
[/quote]

Juu ja eihän ne edes aina mahdu sinne missä oli, aika tarkkaan saat taiteilla jonkun ohutsuolen jos haluat sen kaiken muun tavaran lisäksi mahtuvan takaisin juuri siihen missä se oli. Lisäksi pilkotut aivot ei millään mahtuisi takaisin pääkallon sisään, pakkohan ne on tunkea jonnekin muualle missä on enemmän tilaa.

Omaa peilikuvaani, kun krapulassa itkin ja tajusin etten enää tunnista itseäni. Se ihminen joka sieltä tuijotti oli ilkeä ja pahansuopa.

Kun hevoseni lopetettiin.

Mieheni ilme ja naurunsekainen itku kun esikoinen syntyi. Esikoisesta ensimmäinen näky ei ollut niin romanttinen kuin joidenkin viesteissä, minulle kätilö näytti vauvan takamusta ja kiljaisi: "NO KATO NY KUMPI TULII!". Karjaisin sekapäisenä takaisin että "emminätiijä emminätiijä!"

Sekun isä kuristi äitiä ja äitin silmät "pullistui" hiukan.
Pari isän lyöntiä äitiä kohti
Isän tappelemassa veljeni kanssa
Isän uhkaavan lyövän minua
Kun isä heitti tavaroita lattialle ja niitä sirpaleita
Nään myös yleensä itseni 1-luokkalaisena piilottamassa isän kaljapulloja ja siivoamassa sotkuja peläten.

Kun katsoimme pienen tyttäreni kanssa ensimmäistä kertaa toisiamme silmiin.

Vastasyntynyt pieni tyttäreni, joka eli vain minuutteja.

Kun isäni väänsä äitäni kipeästi kädestä riidan päätteeksi (isä oli ovella lähdössä ryyppyreissulle, äiti yritti puhua jäämään kotiin). Muuta kertaa en fyysistä väkivaltaa kotona nähnytkään. Mutta tuo yksikin kerta piirtyi ikuisesti n. 4-vuotiaan pienen tytön mieleen. Ja samalla hetkellä "valitsin" puoleni. Menin henkisesti äitini puolelle ja olin vihainen, raivoissani isälle. Tämä on vaikuttanut valitettavasti myös myöhempiin miessuhteisiini.

Sitä en unohda kun baarista vein kotiini suominaisen ja kun aloimme vähentämään vaatteita niin rintaliivien täytteenä oli joku silikonitäyte, nainen oli siis lauta. kyllähän siinä yritettiin siitä huolimatta sänkyhommia, mutta se oli viimeinen niitti kun hän asettui nelinkontin eteeni ja näin hänen törkyisen tavaran ja ruskean reiän. hommat jäi siihen ja nainen sai luvan poistua.

vieläkin menee ruokahalu kun asiaa ajatteleekin. yäk.

Kun mieheni polvistui kosimaan, ensi katse lapsiini heti heidän syntymänsä jälkeen, 

kun hyvästelin arkussa makaavan veljeni.

Äiti vetänyt viinaa/kaljaa ja unilääkkeitä. Oli siis niin sekaisin, että kaatuili ja hajotti sellaisen ison kaiuttimen jalustan. Se ahdistuksen tunne... Tiesin, että liiallisesta sekakäytöstä voi kuolla (pelkäsin myös että lyö päänsä johonkin) ja joten oli aika pelottavaa.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:22"]Sekun isä kuristi äitiä ja äitin silmät "pullistui" hiukan.
Pari isän lyöntiä äitiä kohti
Isän tappelemassa veljeni kanssa
Isän uhkaavan lyövän minua
Kun isä heitti tavaroita lattialle ja niitä sirpaleita
Nään myös yleensä itseni 1-luokkalaisena piilottamassa isän kaljapulloja ja siivoamassa sotkuja peläten.
[/quote]
Samantyyppisiä muistoja minulla myös. Kaikkea on kuultu ja nähty, mitä pienen lapsen ei todellakaan pitäisi.

Nukkuessaan kuollut kissa.

Hyvänä kakkosena mieheni pyöräonnettomuuden jälkeen ensiavussa. Tosin tää oli hyvä näky, koska vauriot oli paljon pienemmät kuin mitä pelkäsin ja mies oli aivan pöllyssä (morfiinia, diapamia ja jotain kolmatta lääkettä maksimimäärät saaneena) eli varsin hyväntuulinen.

Eräänä kesänä kun oltiin porukalla mökillä ja siellä oli aika paljon tuntematonta porukka, yöllä kun olin menossa nukkumaan, sängyssäni makasi alastomana sellainen hyllyvä valas. Nainen oli niin järkyttävän paksu ja löysä, se näky oli jotain niin vastenmielistä ja pureutui mieleni syövereihin ikiajoiksi. Koskaan enää en halua nähdä mitään vastaavaa, yök!

Poikaystavani suloinen ilme, kun han avasi antamani joululahjan. Hetki oli pieni ja lyhyt mutta on silti jaanyt mieleeni.