Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?
Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen asia.
Kommentit (330)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 00:31"]
Näin kirkkaana pakkasyönä taivaalta putoavan tulipallon. Luin lehdestä, että se oli niin iso, että siitä putosi meteoriitteja maahan.
[/quote] Olen nähnyt kahdesti. Ekan joskus ehkä 91-93? ja toisen 2000-2001.
Kuollut äitini sairaalan kylmiössä. Olin itse 9 vuotias ja äiti teki itsemurhan. Nuistan että näytti silloin niin tyyneltä ja rauhalliselta, ei näkynyt enää paha olo.. huh kun tuli itku nyt kun muisteli.. kamala ikävä äitiä..
Kun yksi läski ysärijulkkismies kampesi päälleni kuusysiasentoon. Se näky takaapäin..
Kun tulin onnettomuuspaikalle ensimmäisenä, nuori nainen oli suistunut tieltä ja hän oli aivan shokissa.
Ja kun raiskattiin kaksi kertaa peräkkäin nuorena, vaikea unohtaa niitä hetkiä.
L.A. auringonlaskun aikaan, 30-paikkaisen potkurikoneen ikkunasta
Vela on vapaa ehtoisesti lapseton.
Kun paras ystäväni oli tekemässä aborttia viikoilla 20. Olin hänen vieressään alusta loppuun. Ja ei, ei ollut hänen omasta valinnastaan vaan sikiö oli vaikeasti vammainen.
Isoäitini tyhjä sänky vanhainkodissa muutama tunti hänen kuolemansa jälkeen. Ainoa päivä elämässäni, jonka muistan täydellisesti aamusta iltaan.
Läheinen ystäväni juuri kortin saaneena, törmäsi voimalla puuhun ja kuoli heti. Ruumista en nähnyt kuin valokuvasta, naaman päällä oli valkoinen liina, koska hänen kasvonsa olivat ruhjoutuneet. Kaula oli ihan musta. Auto oli pusertunut rusinaksi.
Äidin ja isän surusta huokuvia ilmeitä en unohda koskaan, mutta enemmän järkytti ystäväni pikkusiskon tyyneys..
Mummoni hauraana, vanhana ja dementoituneena kyynel silmässä ukkini hautajaisissa. Mummo kuoli 1 vko tämän jälkeen.
Tai isäni arkussa hautausmaan kappelissa liian nuorena.
Näin mökillä kun mieheni isä tyydytti itseään... Hyi s......
Se, kun äitini makaa lattialla ja isä istuu hänen päällään ja hakkaa nyrkillä päähän. Se kun juoksemme hengenhädässä, katson olkani yli ja isä tulee perässä puukon kanssa. Silloin aika kulkee oudon hitaasti, ja jokainen sekunti painuu ikuisesti mieleen.
Olen työskennellyt hoitoalalla pitkään ja saattohoitanut kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä. Jokaisen muistan elävänä ja kuolleena. Ne hetket ovat niin suuria ja ainutkertaisia. Muistan omaisten ilmeitä lopun tultua. Muistan potilaan kasvot sillä hetkellä, kun hän kuulee kuolevansa ihan pian. Epäusko, kauhu, kaiken romahdus. Miten hän hakee katseellaan jotain, mihin ankkuroitua ettei hajoa kappaleiksi ja haihdu tuulen mukaan.
Muistan lapseni kasvot, kun hän sai pitkään ja hartaasti haaveilemansa koiran. Sen, kun samainen lapsi nostettiin hätäsektion jälkeen mahastani ulos. Muistan ravintolan, jossa olin kun minulle soitettiin että isäni on kuollut. Muistan isän arkun, ja kuopan johon uurna laskettiin.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 00:24"]Näin mökillä kun mieheni isä tyydytti itseään... Hyi s......
[/quote]
Sieltä kasseista se sun mieskin on tullut :D
Sitä tuskaa ja surua äidin itkuisilla kasvoilla, kun poliisi tuli kertomaan huonoja uutisia isästäni, olin silloin 4. Sitä, kun koirani lopetettiin syliini, ja halasin sen kylmenevää kehoa :"( Sitä, kun tuntematon nainen kuoli edessäni keskellä kirkasta päivää, en ollut ennen ymmärtänyt, että veri oikeasti on niin punaista. Saman väristä kuin naisen huulipuna. :( Olin tuolloin 7. Sitä, kun olin ulkomailla vaihdossa eräissä bileissä täydellisen kuumana kesäpäivänä, se päivä oli niin täydellinen. En ikinä unohda sitä, kun yhtäkkiä kuu nousi vuoren takaa mutta oli silti vielä valoisaa ja ilma oli lämmin, musiikki soi kovaa ja nauru raikasi, kaikki tanssivat ja sekoilivat. Se koko tunnelma ja fiilis oli niin uskomatonta, olin niin onnellinen.
Äitini kuolinpäivän. Suku ympärillä, kurainen tuulipuku päälläni, tätini hakemassa jaffaa kanttiinista, setäni joka ehti paikalle vain sekunteja liian myöhään, vanhat naiset itkemässä kun tulin saattohoitohuoneesta ulos.