Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?

Noin 6-7-vuotiaana löysin vaarini hirttäytyneenä pimeästä huoneesta. Sitä näkyä en unohda ikinä.

Kun näin isäni viimeisen kerran ennen, kuin hän kuoli Thaimaan tsunamissa 2004. Isä meni isoveljeni kanssa aamu-uinnille, kun minä, äiti ja pikkuveli jäätiin vielä hotelliin. Isä kutsui minua leikillään Aku Ankaksi (olin nenä kiinni Akkarissa), heitti minua pallolla ja juoksi veljen kanssa pakoon, kun yritin heittää pallon kostoksi takaisin heitä päin.
Se oli viimeinen kerta, kun näin isän elossa, isoveli selvisi muutamalla luunmurtumalla. Olin tuolloin 10-vuotias.

Ensimmäinen unohtumaton näky oli enoni umpihumalassa, kun olin 3-4-vuotias. Olimme serkkuni juhlissa ja olin tulossa pihalta sisälle, kun enoni konttasi minua vastaan. Hän ei saanut kunnolla sanaa suustaan ja ojensi kättään minua kohti. En kyennyt yhtään ymmärtämään, miksi enoni käyttäytyi tuolla tavoin. Onneksi isäni tuli juuri silloin paikalle ja totesi vain leppoisasti: "Noh, Pentti, mennääs sitten nukkumaan", nosti enoni pystyyn ja talutti tämän pois.

Muutimme perheen kanssa vastavalmistuneeseen taloomme, kun olin yhdeksän. Olen myöhemmin tajunnut isäni olleen hyvin väsynyt tuohon aikaan ja sai osaksi siksi raivareita tuon tuosta. Kerran olin unohtanut vihreän pyöräilykypäräni tilaa jakavalle kaiteelle ja isäni tullessa töistä kotiin hän alkoi raivota minulle, miten minä ja siskoni emme koskaan osaa viedä tavaroita oikeille paikoilleen, heitti kypärän olohuoneen lattialle ja polkaisi sen pieniksi säpäleiksi. Muistan yhä, miten ne levisivät pitkin olohuonetta ja pelkäsin ihan todella.

Kolmas verkkokalvoilleni piirtynyt asia tapahtui setäni hautajaisissa muutama vuosi sitten. Kummisetäni (isäni ja edesmenneen sedän parhaita kavereita) käveli esittämään surunvalittelut setäni leskelle, sekä nuorille teini-ikäisille serkuilleni ennen tilaisuuden alkamista. En ikinä unohda, miten kummisetäni kosketti nuoremman serkkuni päätä todella murheellinen ja osaaottava ilme kasvoillaan. :(

Ekana tuli mieleen se tilanne, kun katselin veljen kotona valokuvia veljenpojasta, joka oli kuollut muutaman päivän ikäisenä.

Ja sit tuli mieleen upea näky, joka kyllä oikeesti varmaan joskus unohtuu. Mutta syöpyi kuitenkin hyvin mieleen: Meidän kesäpoika raivaussahan kanssa, hikisenä ja hymyilevänä, kun menin käskemään kahville. Oli ihan mielettömän upea näky, ja saa minut vieläkin hymyilemään.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 01:00"]Puistotätini mies hirttäytyneenä leikkimökkiin. :/
[/quote]

Tapiolassa? :/

Kun näin siskoni ruttuisessa autossa.. Ne kasvot,jotka rekka turmeli.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 16:55"]

Isäni alkoi itkemään keittiössä äitini jätettyä hänet pari päivää aikaisemmin.

[/quote]

Äitini oli alkoholisti. Muistan kun teinihölmöilyissäni tulin ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa humalassa kotiin. Isäni ei suuttunut, hän itki. Tuollaiset jäävät mieleen...
[/quote]

Jep. Itkeminen on todella voimakas reaktio perisuomalaiselta mieheltä, joka ei ennen noita aikoja ollut näyttänyt tunteitaan eikä varsinkaan heikkoa puoltaan. En ollut edes ajatellut niitä olevan olemassa. Voi sitä lohduttomuutta.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:47"]

Kissani verta vuotavana lattialla häntä puolen merrin pääsdä ruumiista. Kaveri tuli "kissoihin tottuneen koiransa" kanssa kylään ja seuraavaksi mun kissa makasi raadeltuna lattialla. Olin kysynyt monesti tuleeko se kissojen kanssa toimeen ja jos se ei ole tottunut niin jätä se koira kotiin. Kaveri vannoi ja vakuutti että tulee toimeen, on tottunut ja ei tämä tee mitään. Todellisuudessa se oli nähnyt kerran aiemmin kissan ollessaan hihassa kiinni. Silloin se näki mun kissani ja hyökkäsi suoraan päälle. Siinä oli 4kg kissa aika heikoilla kun noin 50 kiloa koiraa tapporavistaa.

[/quote]

Ai jumalauta mikä nautinto olisi ollut hakata se rakki hengiltä paistinpannulla!

[/quote]

Turhaan syytät koiraa, sen omistajahan tuossa idiootti oli.

[/quote]

Aivan, itselläni on iso ja maailman ystävällisin koira, mutta jos tollasta joskus jonkun aivovamman takia sattuisi niin voi apua mikä olo minulla omistajana olisi. Ei siinä riittäisi sanat eikä teot enkä tiedä miten siitä itsekään pääsisin yli, että aiheutti tuollaista. 

Keski-ikäisen naisen kuolema (syöpä) ja kuinka aviomies heittäytyi kuolinhetkellä suutelemaan vaimoansa viimeistä kertaa....

Monta kertaa ollut läsnä kun joku kuolee työni vuoksi mutta tämä on jäänyt päällimmäisenä mieleen.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:26"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 01:00"]Puistotätini mies hirttäytyneenä leikkimökkiin. :/ [/quote] Tapiolassa? :/ [/quote] Kyllä! Tapiolassa!

[/quote]

Apua, missä ja milloin?
[/quote]

Olikohan n.-95 kun tapahtui, eli aikaa on. Hakalehdossa oleva puisto. Mies oli mukava, niin koko tapahtuma oli äärimmäisen surullinen. :( Puistotäti jatkoi työtään ja on edelleenkin samoissa hommissa. Upea nainen. Harmi että ehtinee eläkkeelle ennenkuin hankin omia lapsia.. olisin ehdottomasti pistänyt hänelle hoitoon.

Tulin yöllä kotiin ja katsoin kun naapurin äijä oli tietokoneella, niillä on yläkerrassa ison ikkunan edessä läppäri ja kaikki valot päällä ei verhoja, ajattelin että naapurin äijä varmasti katsoo pornoa ja runkkaa siellä? 

Sitten se tapahtui, naapurin mummo tuli ikkunaan riipparit paljaana, mieleni on järkyttynyt loppuelämän tuosta näystä.

Koirani ilme, josta kaikessa viisaudessa huokui se, että hänen on aika lähteä. Ja sama koira kuoli kaksi päivää myöhemmin syliini - muistan sen aamupäivän tapahtumat niin kuin elokuvaa katsoisi.

Tämä ei ole niinkään näky, mutta en koskaan unohda sitä tunnetta, jonka koin saatuani aivan jumalattoman raivokohtauksen (vieläpä ihan pikkuasiasta) ja kun se laantui, en tuntenut olevani lainkaan oma itseni. Sanonta "raivo sumentaa järjen" sai ihan todellisen merkityksen ja tajusin että jos joudun joskus vielä samanlaiseen tilaan, saatan jopa vahingoittaa jotakuta.

Ensimmäinen suudelma mieheni kanssa, kumpikaan ei ollut pussaillut aikaisemmin.. se oli ällöttävää ja ihmeellistä ja huvittavaa. :D Se kun samainen mies kosi ja tajusin että saan oikeasti olla tuon ihmisen kanssa loppuelämän. Kirkossa kun mies käveli minua kohti käytävää pitkin ja kohtasimme keskellä kirkkoa ja jatkoimme siitä yhdessä alttarille. Kun saimme tietää esikoisestamme ja ensimmäiset ultrat kun lapsi näytti jo ihan oikealta. Syntymää odotellessa..

Onnettomuudessa kuollut puolisoni arkussa. Ei näyttänyt ollenkaan itseltään, vaikka piirteet olivat tutut. Silloin ymmärsin mistä sielun käsite tulee. Synnytyksessä kuollut poikani, täydellinen, mutta aivan liian pieni elämään. Keskosena syntynyt (selvinnyt) poikani, kun näin hänet ensimmäisen kerran keskoskaapissa. Iho oli niin ohut, että kaikki näkyi läpi. Itse poika näytti vanhalta mieheltä letkuineen. Onnellisia muistoja on tyttärieni syntymät, ja se hetki kun mieheni makuuhuoneen ovelle polvistuneena kosi minua.

Up.

Kun murhaaja ampui kaverini koulun käytävälle.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:06"]Sitä en unohda kun baarista vein kotiini suominaisen ja kun aloimme vähentämään vaatteita niin rintaliivien täytteenä oli joku silikonitäyte, nainen oli siis lauta. kyllähän siinä yritettiin siitä huolimatta sänkyhommia, mutta se oli viimeinen niitti kun hän asettui nelinkontin eteeni ja näin hänen törkyisen tavaran ja ruskean reiän. hommat jäi siihen ja nainen sai luvan poistua.

vieläkin menee ruokahalu kun asiaa ajatteleekin. yäk.
[/quote]

Toivottavasti menee lisääntymishalut myös.

Olin kävelylenkillä ja kävelin Lastenlinnan ohi. Sieltä käveli nainen, jonka kasvot oli surusta vääristyneet. Siis sellainen tuska ja ahdistus paistoi sen kasvoista. Tämä tapahtui yli 10v sitten, itselläni ei ollut silloin lapsia. Se näky on jäänyt mieleen. Olisi tehnyt mieli lohduttaa sitä naista, oli niin surullisen näköinen, vaikkei itkenyt.

Porsche girl. Tyttö ajanut liian lujaa liian tehokkaalla autolla. Lopputulos ei ole nätti. Löytyy Googlella, en laita linkkiä. Ei herkkähermoisille.